keskiviikko 16. syyskuuta 2026

The Shards, kausi 1 (2026) - sarja-arvostelu

THE SHARDS - KAUSI 1



Luojat: Ryan Murphy ja Bret Easton
Näyttelijät: Igby Rigney, Kaia Gerber, Hayes Warner, Graham Campbell, Homer Gere, Evan Rachel Wood, Wes Bentley, Owen Painter, Jordan Roth, Daniel Dale, Ivy Wolk, Cortés Alexander, Gus Halper, Dot-Marie Jones, Bella Valdes, Ginifer King, James Wolk, Constance Zimmer ja Anthony Ramos
Genre: jännitys, draama
Jaksomäärä: 9
Jakson kesto: 26 minuuttia - 56 minuuttia - Yhteiskesto: noin 6 tuntia 57 minuuttia
Ikäraja: 18

The Shards perustuu Bret Easton Ellisin samannimiseen omaelämäkerralliseen kirjaan vuodelta 2023. Alun perin Ellis oli solmimassa diiliä HBO:n kanssa adaptaatiosta, jonka ohjaajana olisi toiminut Luca Guadagnino, mutta suunnitelmat muuttuivat. Projekti päätyi Ryan Murphyn kautta FX:lle ja kuvaukset käynnistyivät marraskuussa 2025. Nyt The Shardsin ensimmäinen kausi on pyörinyt loppuun (Suomessa Disney+ -palvelun kautta) ja omat odotukseni sarjaa kohtaan olivat erittäin alhaiset. Murphyn mukana olo merkitsee minulle yleensä aika kehnoa lopputulosta ja ryhdyinkin skeptisenä katsomaan The Shardsia, kun siitä oli enää muutama jakso julkaisematta.

Vuonna 1981 Los Angelesia piinaavat niin sarjamurhaajat kuin kuolemankultit. Nuoren rikkaan nelikon elämä mullistuu, kun heidän koulussa aloittaa uusi opiskelija, mysteeripoika Robert Mallory.




The Shardsin keskiössä on neljä hyvännäköistä ja varakasta nuorta, joiden kohtaloista ei voisi välittää tuon taivaallista. On kertojana toimiva ja homouttaan piilotteleva Bret Ellis (Igby Rigney), hänen ratsastamista rakastava tyttöystävänsä Debbie (Hayes Warner), Bretin paras ystävä Susan (Kaia Gerber) ja tämän poikaystävä Thom (Graham Campbell). Kaikki nelikosta ovat enemmän tai vähemmän pinnallisia ja turhamaisia tyyppejä, jotka lähinnä ärsyttävät. Asiaa ei auta, että Rigney, Warner, Gerber ja Campbell esittävät hahmojaan kuin aikuisia, eikä yksikään näistä teineistä edes tunnu teiniltä. Rigney ajaa asiansa pääroolissa, mutta muuten näyttelijät jättivät kylmäksi.
     Muita hahmoja sarjassa ovat Debbien rikkaat vanhemmat, tuottajaisä Terry (Wes Bentley) ja pornonäyttelijä-äiti Liz (Evan Rachel Wood), myöskin pornoa tekevä Ryan (Daniel Dale), Terryn assistentti Steven (Jordan Roth), Bretin salarakas Matt (Owen Painter), sekä mysteerinen uusi opiskelija Robert Mallory (Richard Geren poika Homer Gere), joka pistää koko koulun sekaisin. Sivuhahmot tuntuvat toinen toistaan enemmän käveleviltä karikatyyreilta, eikä näyttelijöiden työssä ole juuri kehumista. Sarjan heikoin suorittaja on nuori Gere, joka ei sovi ollenkaan rooliinsa, eikä onnistu olemaan yhtään niin kiehtovan mysteerinen ja hurmaava mutta vaarallinen, kuin mitä hänen hahmonsa vaatisi. Ja kun iso osa sarjasta liittyy Robertin mysteeriin, on väärä näyttelijävalinta heti iso kompastuskivi.




Miksi en ymmärrä pysyä erossa sarjoista, joiden julisteissa komeilee Ryan Murphyn nimi? The Shards kiitää nimittäin taistelemaan vuoden huonoimman uutuussarjan tittelistä ja sen vastuksena on oikeastaan vain Murphyn edellinen aikaansaannos, keväällä ilmestynyt The Beauty (2026-). Kaikki Murphyn helmasynnit ovat mukana. On hyvännäköisiä, mutta karikatyyrimaisia hahmoja, jotka lähinnä ärsyttävät teennäisyydellään, on kornia tyylitajuttomuutta, on sivuraiteille rönsyilevää tarinankerrontaa, on vaivaannuttavan kökköä dialogia... sarjamurhaajat ja kultit esitetään kierolla tavalla kiihottavina ja periaatteessa koko jutussahan on kyse oman seksuaalisuuden tutkiskelusta tabujen kautta. Nämä samat kikat toistuvat sarjasta toiseen ja The Shardsia katsellessani en voinut olla haaveilematta siitä, mitä sarja olisikaan voinut olla HBO:n puolella ja Luca Guadagninon ohjauksessa...

Tämä yhdeksän jakson mittainen sarjamurhaajajännäri ei nappaa missään kohtaa mukaansa, vaan päinvastoin. Meno heikkenee jakso jaksolta, kun mukaan tuodaan uusia, tarpeettomia sivuhahmoja, joiden juonikuviot vievät sarjaa turhauttaviin suuntiin, eikä lopulta murhaajan identiteetinkään paljastuminen jaksa kiinnostaa. Jossain kohtaa sitä saattaa jopa tuumia, että voi kunpa tappaja - kuka ikinä liekään - pistäisi nämä kaikki tyypit kylmäksi. Ja loppusuorallahan The Shards vieläpä jättää kysymykset edelleen auki katsojalle ja vihjailee mahdollisesta jatkokaudesta. Murphy on nähtävästi pyöritellyt ideaa ainakin kolmen kauden mittaisesta sarjasta, mutta itse koin jo avauskauden läpikahlaamisen työksi.




Teknisesti The Shardsissa on ansionsa, mutta eivät ne riitä pelastamaan kokonaisuutta. Tuotantokausi on pääasiassa kelvollisesti kuvattu, joskin mukana on joitain kehnoja kikkailuja. Lavasteet ovat hienot, puvustus taidokasta ja maskeeraukset ovat oivalliset. Äänimaailma on ihan hyvin rakennettu, mutta Morgan Kibbyn ja David Klotzin säveltämät musiikit jäävät aika unohdettavaksi taustamaalailuksi. 




Kirjoittanut: Joonatan Porras, 15.9.2026
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.impawards.com
The Shards, Yhdysvallat, 2026-, 20th Television, Ryan Murphy Television


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti