Pääosissa: Sam Rockwell, Craig Robinson, Marc Maron, Awkwafina, Anthony Ramos, Zazie Beetz, Danielle Brooks, Natasha Lyonne, Maria Bakalova, Alex Borstein, Richard Ayoade, Lilly Singh ja Omid Djalili
Genre: animaatio, rikos, komedia
Kesto: 1 tunti 44 minuuttia
Ikäraja: 7
Aaron Blabeyn lastenkirjoihin perustuva DreamWorksin animaatioelokuva Hurja jengi(The Bad Guys - 2022) oli kriitikoiden kehuma taloudellinen menestys, joten jatkoa oli tietty tulossa. Ääninäyttelijät nauhoittivat uudet repliikit ja animaattorit kävivät töihin, samalla kuin toinen tiimi työsti Netflixiin jouluteemaisen lyhytelokuvan Hurja jengi: Hurjaa joulua!(The Bad Guys: A Very Bad Holiday - 2023) ja halloweenteemaisen lyhytelokuvan Hurja jengi: Kummituskeikka(The Bad Guys: Haunted Heist - 2024). Nyt Hurja jengi 2 on saapunut elokuvateattereihin ja itse odotin sen näkemistä ihan positiivisin mielin. Pidin niin ensimmäisestä elokuvasta kuin myös Netflix-lyhäreistä ja kävinkin katsomassa Hurja jengi 2:n heti sen ensi-iltapäivänä.
Lain kaidalle tielle siirtynyt Hurja jengi yrittää aloittaa uuden, rehellisen elämän, mutta heidän rikollinen taustansa palaa kummittelemaan, kun joku lavastaa heidät ryöstövyyhdistä.
Hurjan jengin tuttu rosvoviisikko herra Susi (äänenä Sam Rockwell), herra Hai (Craig Robinson), herra Käärme (Marc Maron), herra Piraija (Anthony Ramos) ja neiti Tarantella (Awkwafina) tekevät paluun, joskin he eivät ole enää rosvoja. Ykkösleffan päätteeksi hahmot päättivät nimittäin jättää rikollisen elämän taakseen ja aloittaa uudestaan puhtaalta pöydältä. Tämä koituu kuitenkin odotettua haastavammaksi, kun esimerkiksi mikään paikka ei suostu palkkaamaan heitä töihin, heidän ryöstettyä kyseisen paikan joskus aiemmin. Hahmot ovat pääasiassa tutut mainiot itsensä, uudesta suunnastaan huolimatta. Susi yrittää pitää pakkaa kasassa, Tarantella hoitaa tekniset hommat edelleen, samalla kun Hai ja Piraija tarjoavat hyvää komediaa sekaan. Vain herra Käärme on muuttunut kummalliseksi, aloitettuaan ties mitä uusia harrastuksia, joita entinen herra Käärme olisi inhonnut.
Myös Suden ihastuksenkohde Diana (Zazie Beetz) on jättänyt murtovarkaudet taakseen ja hän on onnistunut nousemaan kuvernööriksi. Poliisipäällikkö Luggins (Alex Bornstein) taas on saanut ylennyksen poliisikomentajaksi. Mutta eipä leffassa juuri tarinaa olisi, jos kaikki olisivat hyviksiä ja niinpä sekaan heitetään uusi konnakolmikko, johon kuuluvat lumileopardi Kitty Kat (Danielle Brooks), korppi Kuolo (Natasha Lyonne) ja villisika Saparo (Maria Bakalova), jotka lavastavat Suden, Hain, Käärmeen, Piraijan ja Tarantellan uuden rikosaallon aiheuttajiksi. Diana ja Luggins pysyvät oivallisina hahmoina ja uusina tuttavuuksina esiteltävä trio toimii myös mainiosti.
Hurja jengi 2 on jälleen osoitus siitä, että tässä on DreamWorksin se tämänhetkinen franchise, johon yhtiön kannattaa panostaa tosissaan ja unohtaa vaikkapa kehnot Trolls-rainat (2016-2023), Kung Fu Panda -sarjan (2008-) uudelleenlämmittelyn, sekä erityisesti Näin koulutat lohikäärmeesi -leffojen (How to Train Your Dragon - 2010-2019) tekemisen näyteltyinä versioina. Mielestäni Hurja jengi 2 on vielä edeltäjäänsä lystikkäämpi koko perheen elokuva, joka onnistuu tarjoamaan runsaasti vauhdikasta menoa ja meininkiä, ilman että homma muuttuu missään kohtaa aivottomaksi koheltamiseksi ja melskaamiseksi, mitä vastikään ilmestynyt ärsyttäväSmurffit-elokuva (Smurfs - 2025) edusti. Vitsejä tarjotaan kaikenikäisille, oli kyse sitten visuaalisista hauskuutteluista tai hilpeistä repliikeistä. Tai yllättävänkin huvittavasta pieruepisodista. Itse elokuvaihmisenä hykertelin kuitenkin eniten sitä, että hahmojen jahtaama "MacGuffin" oli kirjaimellisesti nimetty macguffiniitiksi.
On kiinnostavaa seurata, kuinka Susi, Hai, Käärme, Piraija ja Tarantella yrittävät päästä tavalliseen työelämään ja kuinka maailma ei ole valmis antamaan viisikolle anteeksi näiden aiempia tekoja. Kun heidät lavastetaan rikoksista, leffa lähtee vielä paremmin käyntiin, tarjoten monenmoista tapahtumaketjua, joista pari (alun takaa-ajo Kairossa ja myöhemmin karkumatka naurettavan yliampuvaksi äityvältä väkijoukolta) ovat todella mukaansatempaavaa seurattavaa. Loppuhuipennus paisuu todella lennokkaaksi ja sitä seuratessa kannattaa olla miettimättä, minkä villien asioiden toteutuminen olisi todellisuudessa täyttä mahdottomuutta. Loppupää vielä vihjailee kolmosleffasta, joka on jo työn alla ja minä sanon vain, että "antakaa palaa". Käyn mielelläni katsomassa Hurja jengi 3:n, kun sellainen saapuu teattereihin.
Visuaalisesti Hurja jengi 2 tarjoaa aikamoista silmäkarkkia, vaikka nykypäivälle ominainen "papu-suu" -tyyli vaivaa osaa ihmishahmoista. Eläinhahmot näyttävät kuitenkin hyviltä ja liikkuvat sulavasti. Taustat ovat pullollaan yksityiskohtia ja tosissaan animaattorit pääsevät valloilleen suurten toimintakohtausten aikana. Ykkösosan tapaan leffa myös yhdistelee hieman kaksi- ja kolmiulotteisuutta, mikä luo elokuvasarjalle kivan ulkoasun. Värien, valojen ja varjojen käyttö on myös tyylikästä. Lisäksi äänityöskentely on oivaa ja Daniel Pembertonin musiikit säestävät menoa toimivasti.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 30.7.2025
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
The Bad Guys 2, 2025, DreamWorks Animation, Scholastic Entertainment, Universal Pictures
Pääosissa: Daisy Edgar-Jones, Glen Powell, Anthony Ramos, Brandon Perea, Harry Hadden-Patton, David Corenswet, Sasha Lane, Tunde Adebimpe, Katy O'Brian, Daryl McCormack, Kiernan Shipka, Nik Dodani ja Maura Tierney
Genre: jännitys
Kesto: 1 tunti 57 minuuttia
Ikäraja: 12
Twisters on itsenäinen jatko-osa vuoden 1996 katastrofielokuvalle Twister. Vuosien varrella elokuvalle pyrittiin tekemään niin jatko-osaa päätähti Helen Huntin toimesta kuin myös uudelleenfilmatisointia Joseph Kosinskin ohjauksessa. Yhteistyöhön lähteneet Universal Pictures ja Warner Bros. Pictures päättivät kuitenkin tarttua ideaan uudesta Twister-elokuvasta, joka ei olisi suoraa jatkoa alkuperäiselle, muttei myöskään uudelleenfilmatisointi siitä, vaan omilla jaloillaan seisova teos, joka sijoittuisi samaan maailmaan. Kuvaukset käynnistyivät toukokuussa 2023 nyt Twisters on saapunut elokuvateattereihin. Itse olen lämmennyt hissuksiin alkuperäiselle Twisterille, jota pidän nyt kenties jopa parhaana genressään. En pahemmin innostunut, kun kuulin leffan saavan jatkoa, mutta päätin silti käydä katsomassa Twistersin Finnkinon järjestämässä ennakkonäytöksessä ISENSE-salissa, jonka jättimäisellä valkokankaalla massiivisten tornadojen aiheuttama suuri tuho pääsisi oikeuksiinsa.
Tornadoja tutkiva Kate Cooper matkaa Oklahomaan testaamaan vallankumouksellista uutta teknologiaa, jolla toivotaan voitavan huomata tornadojen synty ajoissa ja estää niiden aiheuttamat tuhot.
Parin vuoden takaisesta Suon villi laulu -elokuvasta (Where the Crawdads Sing - 2022) tuttu Daisy Edgar-Jones nähdään elokuvan pääroolissa Kate Cooperina, meteorologina ja entisenä tornadonjahtaajana, joka yrittää toipua hirvittävästä tapahtumasta, kun hänet houkutellaan takaisin pyörremyrskyjen pariin. Edgar-Jones tulkitsee pätevästi hahmonsa vaikeaa suhdetta tornadoihin, niistä koituneita traumoja, mutta edelleen kytevää intoa niiden tutkimista ja toivottavasti myös taltuttamista kohtaan.
Muita hahmoja leffassa ovat Katen tutkijakaverit Javi (Anthony Ramos), Jeb (Daryl McCormack), Addy (Kiernan Shipka) ja Praveen (Nik Dodani), ylimielinen "tornadonkesyttäjä" Tyler Owens (Glen Powell) tiimeineen (Brandon Perea, Sasha Lane, Katy O'Brian ja Tunde Adebimpe), Tyleristä reportaasia tekevä Ben (Harry Hadden-Patton), sekä tornadojen havaitsemiseen liittyvän teknologian parissa työskentelevä tiukkapipo Scott (David Corenswet). Sivunäyttelijät suoriutuvat osistaan varsin passelisti ja on kiinnostavaa nähdä Corenswetiä vielä tällaisessa pienemmässä sivuosassa, ennen kuin hän lentää tähteyteen ensi vuoden Superman-leffan (2025) myötä. Vetonaula monille on toki Hollywoodin uusi kultapoju Glen Powell, jonka virnuileva ja yli-itsevarma roolihahmo Tyler esitellään aluksi hyvin samalla lailla kuin Cary Elwesin esittämä Jonas-hahmo alkuperäisestä Twister-leffasta, mutta josta löytyy onneksi muitakin puolia leffan edetessä.
Twisters on aika lailla juuri sitä, mitä siltä etukäteen osasi odottaa. Studiot ovat kaivaneet naftaliinista jälleen yhden vanhemman elokuvan, jonka he yrittävät herättää henkiin uuden leffan voimin, jonka olisi tarkoitus kerätä helpot rahat niin nostalgiannälkäisiltä kuin potentiaalisilta uusilta faneilta. Kyseessä on ihan kivaa kesän popcorn-hömppää, jonka syvällisempi sisältö koskee toki ilmastonmuutosta. Jos siis jotain, niin uusi Twister-leffa voi sentään herättää lisää keskustelua muuttuvan ilmaston aiheuttamista sään ääri-ilmiöistä. Kun aiemmin tornadot olivat hyvin kausiluontoinen juttu Yhdysvalloissa, nyt tämä lyhyt (mutta tuhoisa) kausi on laajentunut huomattavasti pidemmäksi (ja tuhoisammaksi) ajankohdaksi. Samalla leffa käsittelee Corenswetin hahmon kautta niitä häikäilemättömiä kapitalisteja, jotka pyrkivät hyötyvän taloudellisesti näistä tuhoista.
Elokuva tarjoaa muutaman vauhdikkaan ja jopa aavistuksen jännittävän tornadokohtauksen, joskin itseäni jäi harmittamaan, että toisin kuin leffan nimestä voi päätellä, ei loppuhuipennus sisälläkään useamman tornadon aiheuttamaa kaaosta. Koin myös tylsäksi, kuinka etenkin ensimmäisen tuntinsa ajan elokuva keskittyy lähinnä kierrättämään kohtauksia alkuperäisestä Twisteristä. Paikoitellen leffan rakennekin tuntuu turhan samalta. Onneksi loppupää kuitenkin tuo omat twistinsä (heh heh) pöytään, joskin mielsin tällä kertaa kehittyvän romanssin liian pakotetuksi ja tönköksi. Alkuperäisen elokuvan voima muodostui Helen Huntin ja Bill Paxtonin välisestä kemiasta ja heidän pidettävien roolihahmojensa parisuhteen uskottavasta palautumisesta.
Elokuvan ohjauksesta vastaa Lee Isaac Chung, jonka edellinen työ Minari(2020) oli huomattavasti laadukkaampi teos. Chung osoittaa pärjäävänsä myös ison tehostespektaakkelin ohjaksissa, mutta hänen ongelmakseen koituu Mark L. Smithin heppoinen käsikirjoitus. Twistersin erikoistehosteet ovat laadultaan ailahtelevia, mutta pääasiassa elokuvan tekninen toteutus on vakuuttava. Leffa on taitavasti kuvattu ja etenkin laajat maisemakuvat tornadoja kohti ajavista autoista ovat näyttäviä kuten alkuperäisessäkin elokuvassa. Tornadojen aiheuttamat tuhot on luotu hyytävän hienolla lavastuksella. Äänimaailma jylisee väkevästi myrskyjen aikana ja Benjamin Wallfischin musiikit säestävät menoa oivallisesti.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 12.7.2024
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
Twisters, 2024, Universal Pictures, Warner Bros., Amblin Entertainment, The Kennedy/Marshall Company, Lightnin' Production Rentals
Pääosissa: Paul Dano, Shailene Woodley, Seth Rogen, Pete Davidson, America Ferrera, Anthony Ramos, Myha'la Herrold, Talia Ryder, Larry Owens, Vincent D'Onofrio, Nick Offerman, Sebastian Stan, Clancy Brown, Kate Burton, Dane DeHaan, Rushi Kota ja Olivia Thirlby
Genre: draama, komedia
Kesto: 1 tunti 45 minuuttia
Ikäraja: S
Dumb Money perustuu Ben Mezrichin kirjaan The Antisocial Network: The GameStop Short Squeeze and the Ragtag Group of Amateur Traders That Brought Wall Street to Its Knees vuodelta 2021, joka puolestaan pohjautuu tositapahtumiin samaisen vuoden GameStopin osakekurssin noususta. Jo ennen kirjan julkaisua Metro-Goldwyn-Mayer hankki Mezrichin kirjan elokuvaoikeudet, mutta luopui projektista syksyllä 2022. Black Bear Pictures nappasi elokuvan itselleen ja kuvaukset käynnistyivät marraskuussa. Nyt Dumb Money -nimen saanut leffa saapuu teattereihin ja itse olin kiinnostunut elokuvasta sen näyttelijäkaartin ja hupaisalta vaikuttaneen trailerin perusteella. Kävinkin katsomassa Dumb Moneyn positiivisin odotuksin sen lehdistönäytöksessä pari päivää ennen ensi-iltaa.
Koronaviruspandemian aikana Reddit-käyttäjä Keith Gill kannustaa seuraajiaan sijoittamaan GameStopin osakkeisiin ja saa luotua ilmiön, joka pistää Wall Streetin rahapamppujen polvet tutisemaan.
Paul Dano nähdään elokuvan pääroolissa Reddit-käyttäjänä ja tubettajana Keith "Roaring Kitty" Gillinä, jonka tarkkaavaisuus GameStopin osakepotentiaalista sai Wall Streetin sudetkin varpailleen siitä, mihin tavallinen mattimeikäläinenkin voi pystyä rahamaailmassa. Jo pitkään muovautumiskykyään niin sympaattisilla kuin psykoottisilla rooleillaan esitellyt Dano näyttää jälleen lahjansa, saadessaan katsojan välittömästi Keithin puolelle. Dano tuo hyvin esille hahmonsa monet puolet, kun Keithin osaketempaus ottaa enemmän tuulta siipiensä alle kuin hän olisi osannut odottaa.
Danon kanssa Dumb Moneyta tähdittää erittäin varteenotettava poppoo. Shailene Woodley esittää Keithin vaimoa Carolinea, Pete Davidson taas Keithin lipevää veljeä Keviniä ja Clancy Burton ja Kate Burton heidän vanhempiaan. Seth Rogen, Vincent D'Onofrio ja Nick Offerman näyttelevät ökyrikkaita Gabe Plotkinia, Steve Cohenia ja Kenneth C. Griffiniä, jotka alkavat nopeasti tuntea lompakoissaan Keithin aloittaman liikkeen, Sebastian Stan esittää tavallisten kansalaisten osakeasioissa auttavan Robinhood-yrityksen toimitusjohtajaa Vlad Teneviä, sekä America Ferrera, Larry Owens, Anthony Ramos, Myha'la Herrold ja Talia Rider nähdään Keithiä seuraavina sairaanhoitajina, GameStop-työntekijänä ja opiskelijaparina, jotka ryhtyvät sijoittamaan GameStopiin siinä toivossa, että saisivat erilaisia laskuja, velkoja ja muita maksettua. Näyttelijäkaarti tekee läpikotaisin hyvää työtä ja etenkin Rogen ja Ferrera vakuuttavat sivurooleissaan.
Pörssimarkkinat, osakejutut ja muu Wall Streetiin liittyvä kuulostaa täysin heprealta varmasti monelle, niin myös minulle. Siitä huolimatta Dumb Moneyhyn on erittäin helppo hypätä mukaan ja elokuva toimii vahvasti, kertoohan elokuva tositarinaa ihan tavallisista mattimeikäläisistä, jotka onnistuivat pitkään höynäyttämään joitain Yhdysvaltojen varakkaimmista ihmisistä ja keräämään sievoisia summia omiin taskuihinsa - sekö jos mikä on tyydyttävä tunne. Elokuva selventää tarpeeksi hyvin käsittelemiään käsitteitä, kuten shorttausta, jotta kuka tahansa voisi pysyä kärryillä. Kiinnostavaa tapausta kuvataan myös onnistuneesti monista eri vinkkeleistä, millä vahvistetaan tapahtuneen merkittävyyttä talousmaailmassa. Oikeastaan elokuvan isoimmaksi viaksi koituu se, että GameStopin itsensä puolta tässä kaikessa kuvataan todella minimaalisesti. Mukana on Anthony Ramosin ja Dane DeHaanin hahmot, jotka työskentelevät eräässä GameStop-liikkeessä, mutta olisi ollut kiinnostavaa nähdä, kuinka yrityksen johdossa suhtaudutaan tähän kummaan osakeilmiöön.
Tunnin ja kolmen vartin kestossa elokuva on sopivan napakka paketti. Tahti on pääasiassa tehokkaan reipas ja hahmojen välillä hypitään toimivasti läpi keston. Vaikka osa repliikeistä menisikin merkityksiltään ohi, katsojana jämähtää silti jännittämään, kuinka tässä kaikessa lopulta käy. Tilanteesta revitään niin oivaa draamaa kuin hilpeää huumoriakin. Lopputulema on katkeransuloinen; turhauttava, mutta silti jollain lailla tyydyttävä. Mitäpä ökyrikkaat eivät tekisi maallisella mammonallaan suojatakseen omaa takamustaan, mutta sitten taas toisaalta Dumb Moneyn tapaus on osoitus siitä, millainen valta köyhälläkin massalla voi olla.
Elokuvan on ohjannut Craig Gillespie, jonka aiempiin töihin kuuluvat erittäin mainiot I, Tonya (2017) ja Cruella(2021). Gillespie pitää laajaa pakettia toimivasti kasassa ja saa näyttelijät irrottelemaan hyvin. Lauren Schuker Blumin ja Rebecca Angelon teksti on tasokas, joskin minua kiinnostaisi tietää, mistä muodostui kaksikon päätös jättää GameStopin johto kokonaan pois tarinasta. Dumb Money on myös kuvattu ja leikattu oivallisesti. Lavasteet ja asut toimivat. Ihmisten käyttämät maskit muistuttelevat kaiken aikaa koronasta, mikä vain vahvistaa ymmärrystä, kuinka vähän aikaa tästä GameStop-tapauksesta olikaan. Äänimaailma on myös hyvin rakennettu, joskin Will Batesin musiikit jäävät täysin eri artistien ja yhtyeiden kappaleiden varjoon, joita soitetaan läpi leffan aina Cardi B:n WAPista The White Stripesin Seven Nation Armyyn.
Yhteenveto:Dumb Money on erittäin mainio draamakomedia tositapahtumasta, joka viihdyttää mukavasti, vaikkei ymmärtäisi osakejutuista juuri tuon taivaallista. Kun vain ymmärtää köyhien onnistuvan pistämään rikkaiden polvet tutisemaan ja tienaamaan näiden kustannuksella rahaa mojovia summia, pörssiummikkokin myhäilee tyytyväisenä. Tunnin ja kolmen vartin kesto kulkee reippaasti ja vekkulia tapausta kuvataan toimivasti monesta eri näkökulmasta. On vain outoa, ettei itse GameStopin johto ole lähes millään lailla esillä kaiken keskellä. Draama on toimivaa ja huumori hupaisaa. Paul Danon johdolla näyttelijäkaarti tekee mainiota työtä. Craig Gillespien ohjaus toimii ja teknisiltäkin puolilta leffa on pätevästi tehty. Dumb Money tuskin aiheensa puolesta houkuttelee massoja teattereihin, mutta jos tapaus kiinnostaa ja tykkäät katsoa altavastaajatarinoita, joissa vähävaraiset pistävät ökyrikkaat jännittämään rahojensa puolesta, suosittelen katsomaan elokuvan, kun se osuu kätevästi kohdalle.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 11.10.2023
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
Dumb Money, 2023, Columbia Pictures, Sony Pictures Entertainment, Stage 6 Films, Black Bear Pictures, Ryder Picture Company
Pääosissa: Anthony Ramos, Dominique Fishback, Peter Cullen, Pete Davidson, Ron Perlman, Peter Dinklage, Michelle Yeoh, Liza Koshy, Dean Scott Vazquez, Tobe Nwigwe, Cristo Fernández, John DiMaggio, David Sobolov, Tongayi Chirisa, Michaela Jaé Rodriguez, Luna Lauren Vélez, Colman Domingo ja Michael Kelly
Genre: toiminta, scifi
Kesto: 2 tuntia 7 minuuttia
Ikäraja: 12
Hasbron leluihin perustuva Michael Bayn elokuva Transformers (2007) oli jättihitti, joka loi menestyksekkään elokuvasarjan. Transformers: Kaatuneiden kosto (Transformers: Revenge of the Fallen - 2009), Transformers: Kuun pimeä puoli (Transformers: Dark of the Moon - 2011), Transformers: Tuhon aikakausi (Transformers: Age of Extinction - 2014) ja Transformers: Viimeinen ritari (Transformers: The Last Knight - 2017) saivat lähinnä negatiivista palautetta kriitikoilta, mutta ne tienasivat silti yhteensä muutaman miljardia dollaria. Esiosaksi työstetty Bumblebee-leffa (2018) ei ollut samanlainen suurhitti, mutta se pärjäsi silti mainiosti teattereissa ja keräsi kehuja niin Transformers-faneilta kuin kriitikoiltakin. Jo Bumblebeen teon aikaan Paramount-yhtiöllä oli suunnitteilla useampi uusi Transformers-leffa ja yhtiö päätti tarttua ensimmäisenä Joby Haroldin käsikirjoitukseen, joka hyödynsi Beast Wars -tarinaa. Kuvaukset käynnistyivät kesäkuussa 2021 ja nyt vuoden viivästyksen jälkeen Transformers: Rise of the Beasts on saapunut elokuvateattereihin. Itse intoilin lapsena Transformersista lelujen ja animaatiosarjojen kautta, ja olin täysin myyty, kun näin Bayn ensimmäisen Transformers-elokuvan. Pidin vaihtelevasti myös Kaatuneiden kostosta ja Kuun pimeästä puolesta, mutta ylipitkä Tuhon aikakausi ja suorastaan surkea Viimeinen ritari jättivät minut kylmäksi. Bumblebee oli positiivinen yllätys ja valoi toivoa, että Transformersista voisi saada aikaan vielä jotain hyvääkin. En kuitenkaan erityisemmin piitanut Transformers: Rise of the Beastsin trailereista ja kävinkin katsomassa sen skeptisin ennakko-odotuksin päivää ennen ensi-iltaa.
Kun maailmoja syövän Unicronin tavoittelema, portaaleja luova Transwarp-avain löytyy Maapallolta, Optimus Primen ja muiden Autobotien täytyy lyöttäytyä yhteen Maximal-robottien ja kahden ihmisen kanssa, suojellakseen ihmiskuntaa nälkäiseltä Unicronilta.
Hyvät Autobot-robotit seikkailevat jälleen ja vanhat tutut johtaja Optimus Prime (äänenä tietty Peter Cullen) ja radionsa kautta puhuva Bumblebee ovat totta kai menossa mukana. Muita Autoboteja elokuvassa ovat huumoriveikko Mirage (Pete Davidson), moottoripyöräksi muuntautuva Arcee (Liza Koshy), tieteilijä Wheeljack (Cristo Fernández) ja lentokone Stratosphere (John DiMaggio). Ajoittain ihan hupaisa, mutta pääasiassa aika ärsyttävä Mirage nousee Autoboteista isoimpaan rooliin, Optimuksen taas lähinnä latoessa muka-siisteiltä ja -filosofisilta kuulostavia latteuksia.
Decepticonien sijaan Autobotit saavat tällä kertaa vastaansa Unicronin (Colman Domingo), niin valtavan olennon, että se pystyy syömään kokonaisia planeettoja. Olen vuosia odottanut, että Unicron tuotaisiin myös näyteltyihin Transformers-elokuviin mukaan, mutta harmillisesti hahmo jää ainakin vielä tältä erää tylsäksi takapiruksi, jonka pahuudesta lähinnä vain puhutaan. Sen sijaan todelliset kamppailut käydään Unicronin kätyreiden, Terrorconien, eli Scourgen (Peter Dinklage), Battletrapin (David Sobolov) ja Nightbirdin (Michaela Jaé Rodriguez) kanssa. Kolmikko luo ihan kivaa uhkaa, mutta ei vakuuta samalla lailla kuin ikonisin Transformers-pahis, Megatron. Unicronin ja Terrorconien lisäksi elokuvassa esitellään myös Beast Wars -tarinasta faneille tutut Maximalit, eli transformerit, jotka muuntautuvat eläimiksi. On gorillamainen Optimus Primal (Ron Perlman), kotkamainen Airazor (Michelle Yeoh), sarvikuonomainen Rhinox (Sobolov) ja gepardimainen Cheetor (Tongayi Chirisa). Maximalit laajentavat mukavasti Transformers-mytologiaa, joskin hahmoina he jäävät turhan ohuiksi. Kuten nimestä voikin jo päätellä, Optimus Primal on kuin tylsähkö kopio Optimus Primesta.
Tähänkin Transformers-leffaan on tietty tuotu mukaan pakolliset ihmishahmonsa, sillä kukapa niitä eri kulkuneuvoiksi muuntautuvia robotteja haluaisikaan nähdä näiden elokuvien keskiössä? In the Heights -musikaalista (2021) tuttu Anthony Ramos näyttelee Noah Diazia, joka yrittää huolehtia sairaasta pikkuveljestään (Dean Scott Vazquez) ja rahankaipuussa päätyy ryöstämään autoa, joka paljastuu transformeriksi. Amazonin Swarm-sarjasta (2023-) tuttu Dominique Fishback taas esittää Elena Wallacea, museotyöntekijää, joka saa käsiinsä Transwarp-avaimen ja ajautuu siten mukaan seikkailuun. Ramos ja Fishback ovat ihan kelvolliset rooleissaan, mutta heidän hahmonsa jäävät pienestä panostuksestakin huolimatta hieman latteiksi. Noahille on kirjoitettu armeijataustaa, mutta hahmo ei lähes koskaan näytä mitään merkkiä siitä, että häneltä löytyisi sotilaskoulutusta.
Vuonna 2007 Michael Bay onnistui tehokkaasti siirtämään muuntautujarobotit valkokankaille ensimmäisessä Transformers-elokuvassaan, mutta sen jatko-osat olivat toinen toistaan heikompia siihen pisteeseen asti, että vitososa Viimeinen ritari oli jo lähes katselukelvotonta roskaa. Huomattavasti pienimuotoisempi Bumblebee-esiosa oli erittäin mainio elokuva ja valoi toivoa Transformers-leffojen tulevaisuudesta jonkun muun käsissä kuin Bayn. Valitettavasti Bumblebeetä jatkava Rise of the Beasts saa toivomaan, että elokuvasarja osattaisiin jo lopettaa. Elokuva näyttää silloin tällöin merkkejä siitä, että kyseessä voisi olla ihan menevä scifitoimintaseikkailu, mutta lopputulos on kömpelösti kasaan liimailtu raina, joka luultavasti toimii kaikista vannoutuneimpien Transformers-fanien lisäksi vain ala-asteikäisille lapsille, joille riittää, kun tarpeeksi usein robotti lyö toista robottia turpaan ja taustalla räjähtää.
Parit toimintakohtaukset ovat kieltämättä ihan viihdyttävät, joskin täysin yhdentekevät ja jännityksettömät. Lopputaistelu äityy kuitenkin pahemman luokan Bay-mekastukseksi, joka saa välillä pudistelemaan päätä käsikirjoittajien tekemien ratkaisujen vuoksi. Ei Transformers-leffan käsikirjoitukselta mitään Oscarin tasoista suorittamista voikaan odottaa, mutta teksti tuntuu toisinaan liiankin vauhdilla kasaan hutaistulta. Elokuva kopioi sarjan aiempia osia minkä ehtii, oli kyse sitten jälleen yhdestä myyttisestä voimaesineestä, joka löytyy Maapallolta ja jota pahikset tavoittelevat tai sankareiden tarpeettomista, ylidramaattisista uhrautumisista, jotka pian perutaankin. Huumoripuoli on aika kiusallista kuunneltavaa ja muutenkin dialogi on ajoittain myötähäpeällisen kornia. Jos jotain pitää kehua, niin sentään Rise of the Beasts on älytty pitää vain muutamaa minuuttia päälle kahden tunnin kestossa. Viime aikoina isojen tehosteleffojen vakiokesto tuntuu olevan ainakin kaksi ja puoli tuntia, ja Bayn Transformerseilla oli tapana tavoitella pahimmillaan jopa kolmen tunnin mittaa, joten tällainen lyhyempi viihdepaketti on tervetullut tapaus.
Tällä kertaa ohjaajana toimii Steven Caple Jr., joka oli aiemmin tehnyt mainion nyrkkeilyleffa Creed II:n (2018). Tässä Caple Jr. ei vakuuta läheskään yhtä hyvin ja etenkin loppuhuipennuksessa hänelle tuottaa vaikeuksia pitää mammuttimaista taistelua kasassa. Transformers: Rise of the Beasts on sentään ihan hyvin kuvattu, eikä kamera onneksi heilu liikaa toimintakohtausten aikana. Lavasteet ovat mainiot, samoin asut ja maskeeraukset. Erikoistehosteet näyttävät pääasiassa hyviltä, mutta mukaan mahtuu myös joitain viimeistelemättömän näköisiä efektejä. On muuten pakko sanoa, että katsoin juuri vähän aikaa sitten Bayn ensimmäisen Transformers-elokuvan uudestaan ja vaikka se on jo kuusitoista vuotta vanha leffa, sen efektit näyttävät edelleen paremmilta kuin tässä uutukaisessa. Äänimaailma jylisee mukavasti ja jo robottien mahtipontiset äänet ravistelevat kivasti teatterin penkkejä. Jongnic Bontempsin säveltämät musiikit eivät pahemmin erotu edukseen ja mieleen jäävät lähinnä Bayn elokuvista kierrätetyt, Steve Jablonskyn melodiat.
Yhteenveto:Transformers: Rise of the Beasts on turhauttavan heikko robottirymistely, jossa olisi ainesta parempaan. Siitä löytyy ajoittain hyviä hetkiä ja viihdyttävää mättöä, mutta kokonaisuus on jotenkin tylsän ponneton. Tarina tuntuu ajoittain liikaa aiempien osien kopioimiselta, vaikka eläimiksi muuntautuvilla Maximaleilla ja planeettoja syövällä Unicronilla yritetäänkin tuoda jotain uutta sekaan. Huumori on paria hassua vitsiä lukuun ottamatta myötähäpeällistä ja dialogi on muutenkin varsin kornia. Jännitys uupuu menosta täysin ja loppuhuipennus paisuu puuduttavaksi mekastukseksi, jossa tapahtuu juttuja, jotka saavat herkästi pyörittelemään silmiä. Hahmot jäävät aika latteiksi, eivätkä Anthony Ramos ja Dominique Fishback ole kovin kummoiset rooleissaan. Erikoistehosteiden taso ailahtelee ja on hämmentävää, että vuonna 2023 tehty elokuva näyttää huonommalta kuin vuonna 2007 ilmestynyt ensimmäinen Transformers-leffa. Optimus Primen ja kumppaneiden faneille Transformers: Rise of the Beasts on tietty pakkokatsottavaa, mutta jos luulit Bumblebeen muuttaneen ummehtunutta saagaa parempaan suuntaan, uusi leffa voi olla paha pettymys. Elokuva jättää kuitenkin jonkin sortin mielenkiinnolla odottamaan tulevaa. Paramountilla yritetään selvästi nostattaa Transformersia kunnon megasarjaksi ja jää nähtäväksi, kannattaako heidän varsin rohkea ideansa tulevaisuudessa vai ei...
Lopputekstien aikana nähdään vielä kohtaus.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 6.6.2023
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
Transformers: Rise of the Beasts, 2023, Paramount Pictures, Skydance Media, Hasbro, New Republic Pictures, Bay Films, Di Bonaventura Pictures, Entertainment One, Allspark Pictures
Pääosissa: Sam Rockwell, Marc Maron, Craig Robinson, Awkwafina, Anthony Ramos, Richard Ayoade, Zazie Beetz, Alex Borstein ja Lilly Singh
Genre: animaatio, komedia, rikos
Kesto: 1 tunti 40 minuuttia
Ikäraja: 7
The Bad Guys, eli suomalaisittain Hurja jengi perustuu Aaron Blabeyn samannimiseen kirjasarjaan (2015-). Pian ensimmäisten kirjojen ilmestyttyä useampi studio alkoi kilpailla kirjojen elokuvaoikeuksien saamisesta ja lopulta DreamWorks nappasi ne itselleen. Näyttelijät äänittivät repliikkinsä, animointi alkoi ja nyt Hurja jengi on saapunut elokuvateattereihin. Itselleni Blabeyn kirjat eivät ole tuttuja, mutta odotin silti elokuvaa positiivisin mielin - tosin lähinnä siksi, että halusin pitkästä aikaa katsoa DreamWorksilta leffan, joka ei ollut jatkoa jollekin studion aiemmalle teokselle, kuten studion neljä viimeisintä elokuvaa, Trolls: Maailmankiertue(Trolls World Tour - 2020), Croodit: Uusi aika(The Croods: A New Age - 2020), Spirit - Kesyttämätön(Spirit Untamed - 2021) ja The Boss Baby: Perhebisnes(The Boss Baby: Family Business - 2021) ovat olleet. Kävinkin katsomassa Hurjan jengin heti ensi-iltapäivän ensimmäisessä näytöksessä yhdessä Episodi-lehteen kirjoittavan ystäväni kanssa.
Hurjaksi jengiksi kutsuttu rosvoviisikko on vastuussa kaupungin suurimmista ryöstöistä ja huijauksista. Kun professori Marmeladi on saamassa arvostetun Kultaisen delfiinin hyväntekijäpalkinnon, Hurja jengi päättää varastaa pystin isoimpana keikkanaan ikinä.
Rikollisia puuhia tekevään Hurjaan jengiin kuuluvat mestaritaskuvaras herra Susi (äänenä Sam Rockwell), paikkoihin helposti luikerteleva herra Käärme (Marc Maron), naamioituja herra Hai (Craig Robinson), tekniikkavelho neiti Tarantella (Awkwafina) ja äkkipikainen herra Piraija (Anthony Ramos). Hahmot ovat veikeät rosvot, jotka toimivat hyvin niin yksilöinä kuin tiiminä. Persoonat ovat onnistuneen erilaiset ja siten hahmot tukevat toisiaan ja heidän keskusteluistaan on saatu hilpeitä. Viisikon kemiat osuvat yhteen ja Hurjan jengin katalia tekoja ryhtyy seuraamaan mielellään.
Muita hahmoja elokuvassa ovat kettukuvernööri Diane (Zazie Beetz), hyvää tekevä marsuprofessori Marmeladi (Richard Ayoade), sekä poliisipäällikkö Luggins (Alex Borstein) ja uutisreportteri Tiffany (Lilly Singh), joista kaksi jälkimmäistä ovat ihmisiä, eivätkä puhuvia eläimiä. Onkin hieman hassua, että vain Hurjan jengin rosvoviisikko, kuvernööri ja professori ovat eläimiä, mutta kaikki muut leffan hahmot ovat ihmisiä. On mukana eräs kissa, mutta se vaikuttaisi olevan ihan tavallinen maukuja. Ihmisten kieltä puhuvia ja ihmisten vaatteisiin pukeutuvia eläimiä ei kummastella lainkaan leffassa. Noh, ihmisiä taikka eläimiä, myös sivuhahmotkin toimivat oivallisesti. Hurjaa jengiä vuosi jahdannut poliisipäällikkö on varsinkin lystikäs tapaus.
Neljän peräkkäisen jatko-osan jälkeen DreamWorks on tosiaan vihdoin palannut uusien projektien pariin - tosin ei hätää ykkösosien kammoksujat, Saapasjalkakissa: Viimeinen toivomus (Puss in Boots: The Last Wish - 2022) on tulossa loppuvuodesta! Hurja jengi on oikein mainio lisäys studion filmografiaan ja yksi studion parhaista teoksista viimeisen kymmenen vuoden aikana. Elokuva nappaa heti ensiminuuteilla mukaansa aikuiskatsojiakin kosiskelevalla, hieman Pulp Fiction - Tarinoita väkivallasta -filmin(Pulp Fiction - 1994) alkua muistuttavalla kohtauksella ja viihdyttää passelisti läpi kestonsa. Tarina tarjoaa toimivia käänteitä, joista kaikenikäiset voivat nauttia - joskin elokuvan ison twistin moni aikuiskatsoja arvaa varmaan jo leffan alkupäässä.
Hurja jengi tarjoaa tietty kosolti hauskoja hetkiä ja vitsejä. Naamioitumisen mestari herra Hai oli itselleni kenties koko joukon koomisin tapaus, mutta itse kukin rosvoviisikosta pääsee jossain kohtaa nauttimaan parrasvaloista huumorin saralla. Vauhtia ja vaaratilanteitakaan ei puutu ja perheen pienimmille katsojille erityisesti loppuhuipennus voi olla varsin jännittävää seurattavaa. Ryöstökohtaukset taas pitävät sopivan tiukasti ihan jokaisesta kiinni, saaden jännittämään, onnistuvatko rosvot operaatiossaan. Ja vaikka päähenkilöt ovatkin roistoja, vanhempien ei tarvitse huolestua, sillä elokuvassa kyllä tulee useamminkin selväksi, ettei rikollisuus kannata.
Elokuva on visuaalisesti todella tyylikkään näköinen. Se on tietokoneanimoitu, mutta kolmiulotteista animaatiota on tehostettu yksityiskohdilla, jotka näyttävät päälle käsin piirretyiltä, mikä luo leffalle veikeän ilmeen. Hahmot liikkuvat sulavasti ja taustat ovat pullollaan yksityiskohtia. Elokuva on miellyttävän värikäs ja siinä hyödynnetään valaisua ja varjoja onnistuneesti. Äänimaailma on myös hyvin rakennettu Daniel Pembertonin musiikkeja myöten, joskin lopulta jäi ihmetyttämään, että englanninkielisestä nimestä huolimatta Billie Eilishin bad guy -kappaletta ei ole hoksattu käyttämään leffassa. Ensikertalaisohjaaja Pierre Perifelin työ on energistä ja Etan Cohenin työstämä käsikirjoitus on oivallinen, joskin ei niin oivaltava kuin Cohen taitaa luulla.
Yhteenveto:Hurja jengi on mainio animaatiokomedia, jonka parissa kaikenikäiset voivat viihtyä. Ryöstötarina nappaa heti alussa hyvin mukaansa ja hauskuuttaa loppuun asti. Rosvot, herrat Susi, Käärme, Hai ja Piraija, sekä neiti Tarantella muodostavat veikeän viisikon, jonka puolesta jännittää, onnistuvatko he tavoitteissaan. Leffan opetuksena kuitenkin toki on, ettei rikos kannata. Tarina toimii varsin passelisti ja voi yllättää perheen pienemmät katsojat, mutta aikuiset luultavasti hoksaavat käänteet hyvissä ajoin etukäteen. Huumoria on vähän jokaiseen makuun ja elokuvan aikana saa naureskella useaan otteeseen. Itselleni pientä lisähupia tuotti pahasti araknofobisen ystäväni kiemurtelu penkissään lähes aina, kun neiti Tarantella oli ruudulla. Visuaalisesti filmi on tyylikäs, yhdistellessään hieman käsin piirrettyä jälkeä kolmiulotteiseen tietokoneanimaatioon. Jos haluat nähdä koko perheelle sopivan animaatioleffan ja olet toivonut viimeiset pari vuotta DreamWorksilta jotain uutta jatko-osien sijaan, Hurja jengi on tehty sinulle. Vaikka juuri kritisoinkin studion jatko-osien tulvaa, täytyy myöntää, ettei minua haittaisi, jos Hurja jengi saisi joku päivä jatkoa...
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 15.4.2022
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
The Bad Guys, 2022, DreamWorks Animation, Universal Pictures
Pääosissa: Anthony Ramos, Leslie Grace, Melissa Barrera, Corey Hawkins, Olga Mereditz, Daphne Rubin-Vega, Gregory Diaz IV, Jimmy Smits, Stephanie Beatriz, Dascha Polanco, Noah Catala ja Lin-Manuel Miranda
Genre: musikaali, romantiikka, draama, komedia
Kesto: 2 tuntia 23 minuuttia
Ikäraja: S
In the Heights perustuu samannimiseen Lin-Manuel Mirandan musikaaliesitykseen ja Quiara Alegría Hudesin kirjaan vuodelta 2005. Vuonna 2008 Universal Pictures alkoi työstää elokuvasovitusta esityksen pohjalta ja Kenny Ortega ehdittiin palkata ohjaajaksi, mutta projekti pistettiin jäihin vuonna 2011. Vuonna 2016 Lin-Manuel Miranda ilmoitti itse työstävänsä elokuvasovitusta yhdessä tuottaja Harvey Weinsteinin kanssa, mutta kun Weinsteinia kohtaan alkoi sadella syytöksiä seksuaalisista ahdisteluista, Miranda lopetti yhteistyön. The Weinstein Companyn sijaan Warner Bros. Pictures sai musikaalin elokuvaoikeudet ja kuvaukset käynnistyivät kesäkuussa 2019. Elokuvan oli tarkoitus ilmestyä jo viime kesänä, mutta koronaviruspandemian vuoksi julkaisua jouduttiin siirtämään vuodella ja nyt vihdoin In the Heights saa ensi-iltansa. Itse kuulin koko leffasta vasta kuukausi pari sitten, mutten erityisemmin alkanut odottaa sen näkemistä. Menin silti ihan positiivisin mielin katsomaan In the Heightsia sen lehdistönäytökseen viikkoa ennen ensi-iltaa.
New Yorkin Washington Heightsissa on käynnissä hurja lämpöaalto ja sähkökatkos alkaa olla lähellä. Heightsin asukit unelmoivat erilaisesta elämästä, mutta voiko unelmia saavuttaa pelkällä haaveilulla, musiikilla, laululla ja tanssilla?
Anthony Ramos näyttelee Usnavi de la Vegaa, nuorta pikkukaupan myyjää, joka haaveilee jättävänsä Washington Heightsin ja muuttavansa Dominikaaniseen tasavaltaan jatkamaan isänsä vanhaa yritystä aurinkorannan baarimikkona. Samalla hän kuitenkin haaveilee myös Melissa Barreran näyttelemästä Vanessasta, joka unelmoi vaatesuunnittelijan ammatista. Leslie Grace taas esittää Washington Heightsiin takaisin palaavaa Nina Rosariota, joka jätti koulunsa kesken, haaveillen erilaisesta tulevaisuudesta. Jimmy Smiths nähdään Ninan isänä Kevininä, joka haaveilee tarjoavansa tyttärelle paremmat mahdollisuudet kuin hänellä itsellään oli nuorena ja Corey Hawkinsin näyttelemä Benny haaveilee palaamisesta yhteen Ninan kanssa. Gregory Diaz IV esittää Usnavin serkkua Sonnya, jolla on kanssa omat unelmansa tulevaisuuttaan ajatellen, mutta hän pelkää taustansa estävän häntä. Daphne Rubin-Vega, Stephanie Beatriz ja Dascha Polanco taas nähdään hiussalonkia pyörittävinä Danielana, Carlana ja Cucana, jotka ovat siirtämässä bisnestään eri paikkaan New Yorkissa, haaveillen muuton tarjoavan isompia mahdollisuuksia.
Lisäksi elokuvassa nähdään myös Olga Mereditz Claudiana, joka toimii kaikkien isoäitihahmona, sekä In the Heights -musikaalin luoja Lin-Manuel Miranda mehujääkauppiaana. Läpikotaisin niin hahmogalleria kuin näyttelijäkaarti on erinomainen. Filmi tasapainottelee taidokkaasti useiden henkilöiden ja heidän juonikuvioidensa parissa. Näyttelijät antavat jokainen kaikkensa elokuvan eteen. Veikeää on, että Mirandan lisäksi alkuperäismusikaali on tuttu myös Anthony Ramokselle ja Olga Mereditzille. Vuonna 2012 Utahissa Ramos esitti Sonny-serkun roolia ja vuonna 2018 hän pääsi esittämään leffahahmoaan Usnavia Washington D.C:ssä, kun taas Mereditz esitti mummu-Claudiaa jo vuonna 2008 Broadwaylla.
Siis VAU, kuinka upea elokuva - ei, vaan suorastaan elämys In the Heights on! Kyseessä on valloittavan riemastuttava ja sanoisinpa jopa että ihana musikaali, joka on niin täynnä elämäniloa, sydäntä ja sielua, että sen tuottama hyvä mieli jää piristämään vielä pitkäksi ajaksi. Jo sen takia leffa on juuri sitä, mitä nykyisessä ankeassa maailmantilassa tarvitaan. Tunnelma on kaiken kaikkiaan aivan fantastisesti rakennettu. Elokuva onnistuu olemaan valtavan ilahduttava, olematta koskaan teennäinen. Siitä löytyy suloista romantiikkaa ilman, että leffa on koskaan ällösiirappinen. Komediaakin löytyy ja leffa tarjoaa useammatkin makeat naurut. Ja kun elokuva imaisee katsojansa riemulla mukaansa, se pystyy salakavalasti ujuttautumaan katsojan muihinkin tunnetiloihin, joten elokuvan kääntäessä vaihdetta surullisempaan suuntaan, voi helposti huomata kyynelhanojen avautuvan. Parissakin kohtaa leffa sai minut herkistymään niin, että alahuuli alkoi hieman väpättää. Kyseessä on siis aikamoinen tunteiden vuoristorata.
Tarinaltaankin elokuva on todella väkevä. Kuten jo sanoin, elokuva onnistuu tasapainottelemaan useamman juonikuvion kanssa tyylikkäästi ja kun hahmot ovat läpikotaisin näin mainioita, ei yksikään juonikuvioista ole tylsä. Hahmoihin lisämielenkiintoa tuo se, kuinka heidän latinokulttuuriaan esitellään kiehtovasti. Elokuva ottaa kantaa Yhdysvaltojen ongelmiin koskien mm. maahanmuuttopolitiikkaa. Sekin onnistutaan hoitamaan ilman, että leffa tuntuu koskaan saarnaavalta. Juonikuviot viedään huolellisesti loppuun saakka, antaen jokaiselle aikaa huipentua ansaitsemallaan tavalla. Vaikka ihailen ja pidän tästä, täytyy minun silti sanoa, että filmin viimeistä varttia olisi voinut tiivistää ihan pienesti. Loppupäässä on kohta, jolloin tuntuu, että leffa päättyy, mutta sitten se jatkuukin suunnilleen vartin ajan. Pääasiassa lähes kahden ja puolen tunnin kesto ei häirinnyt minua, mutta ihan loppua olisi voinut hieman tiivistää. Ensimmäiset kaksi tuntia tuntuvat nimittäin hujahtavan vauhdilla ohi ja pienellä lisäleikkauksella myös loppu tuntuisi samalta.
Kun kyseessä on musikaali, niin tärkeitä kysymyksiähän tietty ovat, että ovatko elokuvan laulut hyviä, ovatko näyttelijät myös hyviä laulajia ja ovatko musikaalinumerot hyvin toteutettuja? Kyllä, kyllä ja kyllä! Erityisesti kappaleidensa (joiden sanoituksesta ja musiikista vastaa itse Lin-Manuel Miranda) puolesta In the Heights on varsinaista juhlaa. Elokuva tykittää yhä vain mahtavampia ja innostavampia lauluja. Katsoja saattaa jossain kohtaa joutua kovastikin vastustamaan kiusausta nousta penkistä ylös tanssimaan; niin svengaavia ne ovat! Erityiseksi suosikikseni nousi lottoon liittyvä kipale 96,000, joka todella jämähti päähäni soimaan ja jota olen nyt kuunnellut ties kuinka monta kertaa tätä tekstiä kirjoittaessani. Sen lisäksi, että laulut ovat todella hyviä ja näyttelijät taitavia laulajia, musikaalinumeroiden toteutus on kertakaikkisen upeaa. Ympäristöä hyödynnetään hienosti ja jatkuvasti erilaiset pienet yksityiskohdat ajoitetaan mestarillisesti musiikin tahtiin. Ajoitus ja tahditus ovat täydellisyyteen asti hiottuja, eikä voi muuta kuin äimistellen ihailla, kun sadat ihmiset tanssivat täysin synkronoidusti kaduilla ja jopa uima-altaissa.
Elokuvan on ohjannut aiemmin aika epätasaista settiä tehnyt Jon M. Chu. Chun filmografiaan kuuluu keskinkertaista toimintarymistelyä G.I. Joe: Koston (G.I. Joe: Retaliation - 2013) muodossa, mutta myös aidosti hyvää romanttista komediaa, eli Crazy Rich Asians (2018). Chu on myös ohjannut Step Up 2: The Streetsin (2008) ja Step Up 3D:n (2010), eli hänellä on taustaa musiikki- ja tanssileffojen parissa. In the Heights onkin kuin paluu juurille, mutta vuosikymmenen kokemusten jälkeen, mitkä ovat vahvistaneet Chun osaamista valtavasti. Sen lisäksi, että Chu hallitsee vauhdikkaat ja suuret musikaalinumerot, hänellä on muutenkin visuaalista silmää tyylikkäälle elokuvanteolle. Kaikin puolin In the Heights näyttää erittäin hyvältä. Se on upeasti kuvattu kaikkien laulajien ympärillä pyörivien kameroiden ja valtavien maisemaotostensa kera. Kuvausta vain tukee näyttävä värimaailma ja valaisu, sekä hienot lavasteet, asut ja maskeeraukset. Parissa kohtaa kikkaillaan myös taidokkaasti erikoistehosteilla, luoden oman lisänsä kaikkeen.
Yhteenveto:In the Heights on upea musikaalielämys, joka riemastuttaa suuresti ihanalla valloittavuudellaan. Lin-Manuel Miranda tarjoaa toinen toistaan parempia ja ilahduttavampia lauluja, joiden ympärille ohjaaja Jon M. Chu rakentaa huikean hienoja musikaalinumeroita. Katsojana ei voi olla ihastelematta yhä vain vaikuttavammin toteutettuja laulukohtauksia, joissa lahjakkaat laulajat yhdistetään todella näyttävään tekniseen elokuvaamiseen. Näyttelijät ovat kaikki suorastaan liekeissä filmissä ja heidän riemunsa tarttuu nopeasti katsojaan. Tunnelma on erinomaisesti rakennettu ja leffan aikana saa niin nauraa ja iloita kuin myös pidätellä kyyneliä. Tarinakin on todella hyvä, pitäen tiukasti mukanaan ja tasapainotellessaan onnistuneesti useamman juonikuvion välillä. Kaikki juonikuviot viedään rauhassa päätökseensä, mikä on toisaalta ihailtavaa, mutta samalla filmin lopetusta voisi tiivistää hieman. Pääasiassa kahden ja puolen tunnin kesto on nopeasti ohi, mutta viimeistä varttia olisi voinut hieman leikata lyhyemmäksi. Tästä huolimatta In the Heights on kaikin puolin aivan fantastinen teos, mikä todella pitää katsoa - ei, vaan kokea suurelta elokuvateatterikankaalta kunnon äänentoiston kera. Elokuva oli itselleni todellinen yllätys ja nousi kertaheitolla suosikikseni vuoden 2021 elokuvatarjonnasta. Nyt jään innoissani odottamaan Jon M. Chun ja Lin-Manuel Mirandan tulevia projekteja. Miranda on tehnyt laulut ja musiikit myöhemmin tänä vuonna ilmestyvään Disney-animaatio Encantoon (2021), kun taas Chu on pestattu ohjaajaksi Broadwayn hittimusikaali Wickedin elokuvasovitukseen.
Lopputekstien jälkeen nähdään vielä kohtaus.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 3.6.2021
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
In the Heights, 2021, Warner Bros., 5000 Broadway Productions, Likely Story, Scott Sanders Productions
Pääosissa: Liam Neeson, Kate Walsh, Jai Courtney, Jeffrey Donovan, Anthony Ramos ja Robert Patrick
Genre: jännitys, toiminta
Kesto: 1 tunti 39 minuuttia
Ikäraja: 16
Honest Thief on Liam Neesonin tähdittämä uusi toimintaelokuva. Leffa lähti liikkeelle Steve Allrichin ja ohjaaja Mark Williamsin käsikirjoituksesta, jonka pohjalta kuvaukset käynnistyivät marraskuussa 2018. Leffan julkaisua on siirrelty useaan otteeseen alkuvuodesta puhjenneen koronavirustilanteen takia, mutta nyt vihdoin Honest Thief saapuu teattereihin myös Suomessa. Itse kiinnostuin leffasta heti, kun kuulin siitä - en tosin niinkään näyttelijöiden tai trailerin vuoksi, vaan koska olen jo pidemmän aikaa kaipaillut vilpitöntä ja rehtiä toimintahuttua, minkä parissa viihtyä mukavasti vajaan parituntisen ajan. Honest Thief vaikutti juuri siltä ja meninkin positiivisin mielin katsomaan elokuvaa sen lehdistönäytökseen muutamaa päivää ennen ensi-iltaa.
Kaksitoista pankkia ryöstänyt Tom Carter päättää ilmiantaa itsensä ja antaa varastamansa yhdeksän miljoonaa dollaria takaisin, saadakseen pienemmän tuomion. Hänen suunnitelmansa menee kuitenkin pieleen, kun kierot FBI-agentit päättävätkin varastaa rahat itselleen.
Liam Neeson nähdään elokuvan pääroolissa Tom Carterina, joka on aika samanlainen tyyppi kuin monet Neesonin toimintahahmoista. Nimi vain vaihtuu eri leffojen myötä, mutta pääasia on, että Neeson murjoo pahiksia turpaan ja ärisee puhelimeen siitä, kuinka aikoo kostaa heille jostakin. Neeson tarjoaa hyvin pitkälti juuri sitä, mitä häneltä nykyään odottaakin. Tällä kertaa hänen hahmonsa on vain liian rehti rosvo, joka rakkauden vuoksi päättää palata kaidalle polulle. Jotta tekijät voivat perustella pankkirosvon taistelutaidot, on Tomista tottakai tehty jokin ex-sotilas.
Elokuvassa nähdään myös Kate Walsh Tomin rakkauden kohteena, Anniena, jonka vuoksi Tom on valmis antautumaan, sekä Jeffrey Donovan, Jai Courtney, Anthony Ramos ja Terminator 2 - Tuomion päivän(Terminator 2: Judgment Day - 1991) T-1000 -pahiksena parhaiten tunnettu Robert Patrick FBI:n agentteina, joista jotkut haluavat napata Tomin ja toiset taas pitää tämän ryöstämät miljoonat itsellään. Walsh on mainio pari Neesonille ja heiltä löytyy sopivaa kemiaa. Patrickin näkeminen leffassa on aina ilo, sillä häntä ei nykyään paljoa valkokankailla päästä näkemään. Hän sopiikin erittäin hyvin FBI-konkariksi. Courtney, Ramos ja Donovankin suoriutuvat osistaan sujuvasta - etenkin Donovan, jonka esittämä agentti Meyers nousi kirkkaasti omaksi suosikikseni hahmoista. Omaa avioeroaan läpi leffan selvittävä Meyers on hilpeä heppu muuten aika kivikasvoisten tyyppien keskellä.
Honest Thief oli juuri niin anteeksipyytelemättömän rehti pöljä toimintajännäri, että se toimi itselleni oikein passelisti. Luultavasti minä tahansa muuna vuotena elokuva olisi tuntunut täysin teattereiden täytteeltä tai sitten se olisi heivattu suoraan DVD:lle tai suoratoistopalveluun, mutta nyt vuonna 2020 tämä raina taitaa olla juuri sitä, mitä teatterit kaipaavatkin. Elokuva kuljettaa katsojan sopivasti pois arjen ikävyyksistä vähän yli puoleksitoista tunniksi. Leffa ei todellakaan riko mitään rajoja, mullista lajityyppiään tai tee oikeastaan mitään, mitä ei oltaisi jo aiemmin nähty (Neeson itse on tehnyt tällaisia tusinapätkiä useammankin), mutta kumma kyllä, tässä on jotain kovin viehättävää ja viihdyttävää.
Vaikka Neesonin ja Walshin väliltä löytyykin kemiaa, heidän väliset lässynlää "olet minun kaikkeni" -keskustelut samanaikaisesti niin huvittavat kuin kyllästyttävät. Tarina on täysin ennalta-arvattava, mutta jotta rattaat pysyvät liikkeessä niin kauan, että lopputulosta voi kutsua koko illan elokuvaksi, eivät hahmot tietenkään voi tehdä loogisia ratkaisuja asioiden korjaamiseksi. Leffa tuntuu kuitenkin täysin tiedostavan oman hupsuutensa. Tiettyjen repliikkien kautta se tuntuu jopa sanovan katsojalle, että "joo, me tiedetään, tämä nyt on vähän tällainen filmi" ja samalla se sai itseni katsomaan tiettyjä ilmiselviä vikoja sormieni läpi. Seasta löytyy muutama hilpeä vitsi, pari ihan jännittävää kohtausta, sekä viihdyttävää takaa-ajoakin. Eli oikein passeli pläjäys, minkä unohtaa lähes heti sen päätyttyä.
Ohjaaja Mark Williams on tätä ennen ohjannut vain yhden filmin, Gerard Butlerin tähdittämän draamateoksen A Family Man vuodelta 2016. Williamsin ohjaus onkin hieman hakusessa, mutta kun hänellä on pääosassa Liam Neeson, joka osaisi tehdä näitä rainoja vaikka unissaan, helpottuu Williamsin homma huomattavasti. Hänen käsikirjoituksensa yhdessä Steve Allrichin kanssa ei tarjoa yllätyksiä, mutta he onnistuvat silti pitämään menon tarpeeksi mielenkiintoisena. Kuvaus on ihan tyylikästä, eivätkä toimintakohtaukset onneksi syyllisty yliampuvaan kameranheiluntaan ja silppuleikkaukseen. Elokuvan tehosteet ovat kuitenkin hämmästyttävän kehnot ja mukana on yksi räjähdys, mikä olisi näyttänyt keskeneräiseltä kymmenenkin vuotta sitten. Äänimaailma on sentään oivallinen ja Mark Ishamin säveltämät musiikit jumputtavat sopivasti taustalla, ilman että ne koskaan oikeasti erottuvat joukosta.
Yhteenveto:Honest Thief on kelpo toimintajännäri, mikä ei edes yritä keksiä pyörää uudestaan, vaan haluaa vain tarjota helppoa viihdettä kevyiden trillereiden ystäville ja sitä se kyllä tekee. Elokuva on jopa itsetietoinen omasta hölmöydestään, saaden siten katsojankin katsomaan selkeitä ongelmia sormien läpi. Romanttinen puoli on dialogiltaan aika tyhjänpäiväistä lässyttelyä, tarina on ennalta-arvattava ja monessa kohtaa hahmot hoitavat hommat tahallisen vaikeasti, jotta kestoa saadaan pidennettyä. Ja silti elokuva kestää vain hieman yli puolitoista tuntia. Liam Neeson kuitenkin murisee mahtavasti tuttuun tapaansa ja muutkin näyttelijät vähintään ajavat asiansa. Jeffrey Donovan on aidosti lystikäs avioeroaan vähän väliä selvittelevänä FBI-agenttina. Toimintaa on tarpeeksi, pari kelpo vitsiä mahtuu sekaan ja pikkuruinen jännityskin löytyy. Jos leffa olisi ilmestynyt viime vuonna, olisivat sen viat kehnoine digiräjähdyksineen olleet niin selviä, että olisin luultavasti antanut ainakin puoli tähteä pienemmät pisteet. Nyt Honest Thief oli kuitenkin juuri sitä, mitä siltä toivoinkin. Tällaista elokuvaa olen kaipaillut lähes koko kuluneen vuoden ajan. Katsonko leffaa koskaan uudestaan? Ehkä. Muistanko leffan olemassaoloa enää parin viikon päästä? Tuskin. Viihdyinkö leffan parissa? Erittäin mainiosti!
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 20.10.2020
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com
Honest Thief, 2020, Argonaut Entertainment Partners, Briarcliff Entertainment, Cutting Edge Group, Dreadnought Films, Honest Thief Productions, Ingenious Media, J Cubed Film Finance, Samuel Marshall Productions, Sprockefeller Pictures, Zero Gravity Management
Ohjaus: Bradley Cooper Pääosissa: Bradley Cooper, Lady Gaga, Sam Elliott, Andrew Dice Clay, Rafi Gavron, Anthony Ramos, Dave Chappelle, Shangela Laquifa Wadley, William Belli ja Greg Grunberg Genre: draama, musiikki Kesto: 2 tuntia 16 minuuttia Ikäraja: 12
A Star Is Born on uudelleenfilmatisointi vuoden 1976 elokuvasta Tähti on syttynyt (A Star Is Born), joka on uudelleenfilmatisointi vuoden 1954 elokuvasta Tähti on syntynyt (A Star Is Born), joka taas on uudelleenfilmatisointi vuoden 1937 elokuvasta Tapahtuipa Hollywoodissa (A Star Is Born). Vuonna 2011 Clint Eastwood kiinnostui klassisen tarinan kertomisesta uudestaan ja hänen oli tarkoitus ohjata elokuva, mitä olisi tähdittänyt Beyoncé, mutta Beyoncén tullessa raskaaksi, projekti jäi jumiin. Vuonna 2015 ilmoitettiin, että Bradley Cooper on kiinnitetty uuden filmatisoinnin pääosaan ja että hän myös ohjaisi elokuvan. 2016 laulaja Lady Gaga roolitettiin naispääosaan ja huhtikuussa 2017 alkoivat kuvaukset. Lopulta A Star Is Born sai ensi-iltansa elokuussa Venetsian elokuvajuhlilla, missä se sai paljon arvostusta ja nyt vihdoin elokuva on saapunut myös Suomeen. Itse kiinnostuin leffasta, kun kuulin siitä ensimmäisen kerran kesällä, mutta aloin odottamaan sen näkemistä vasta, kun aloin kuulla, kuinka paljon sitä on ylistetty maailmalla. Meninkin erittäin positiivisin mielin katsomaan elokuvaa yhdessä tätini kanssa ja poistuin lähes sanattomana, sillä olin niin vaikuttunut kokemastani. A Star Is Born ei ole vain yksi vuoden parhaimmista elokuvista, vaan yksi parhaimmista elokuvista, minkä olen koskaan nähnyt. Bradley Cooper on esikoisohjauksellaan luonut mestariteoksen.
Muusikko Jackson Maine tapaa yöklubilla nuoren Ally-neidon ja kuullessaan tämän laulavan, Jackson haluaa Allyn esiintyvän hänen kanssaan. Mutta kestääkö Jackson, kun Ally alkaa saada enemmän mainetta kuin hän...
Bradley Cooper tekee uransa parhaan roolisuorituksen Jackson Mainena. Tämä elokuva tuntuu kaikin puolin Cooperin intohimoprojektilta ja hän antaakin kaikkensa muuttuessaan muusikoksi, joka vaikuttaa lavalla maailman huipulla olevalta staralta, mutta joka todellisuudessa kärsii vakavasta päihderiippuvuudesta. Cooper on täysin uskottava roolissaan ja hän todella uhrautuu hahmon vietäväksi. Hän ei koskaan tunnu näyttelevän, vaan katsojana saattaa kauhistella, mihin kuntoon Cooper on itsensä pistänyt. Paikoitellen on vaikea sanoa, onko Jackson pidettävä heppu vai ei, sillä kännissä hän saattaa olla totaalisen hirveä kusipää muille. Hahmolle kirjoitettu kaari on erinomainen ja on inhottavaa seurata sivusta, kun alkoholismi tuhoaa Jacksonia pikkuhiljaa. Samalla katsoja on onnessaan nähdessään Jacksonin tämän hyvinä päivinä. Toivon todella, että Bradley Cooper voittaa roolityöstään parhaan miespääosan Oscar-palkinnon ja on huutava vääryys, jos hän ei saa edes ehdokkuutta! Huikeiden näyttelijänlahjojen lisäksi Cooper osoittaa tässä leffassa olevansa myös erinomainen laulaja. Stefani Joanne Angelina Germanotta, eli Lady Gaga näyttelee nuorta Allya, joka työskentelee päivisin paikassa, mitä hän inhoaa ja öisin hän laulaa homobaarissa. Ally tietää sisimmässään olevansa lahjakas, mutta hänen uskoa itseensä on vuosien ajan lytätty niin pahasti, ettei hän tiedä, pystyykö hän lähtemään Jacksonin mukaan. Jacksonin maailma sekä pelottaa että kiehtoo häntä, ja katsojana kannustaa Allya koko ajan todistamaan muille kykynsä. Minun täytyy tunnustaa, etten ole koskaan erityisemmin välittänyt Lady Gagan musiikista, mutta tässä elokuvassa hän todisti olevansa sekä upea laulaja, että todella lupaava näyttelijä. Yhtä lailla kuin olin hämmästynyt siitä, että Cooper on loistava laulaja, olen hämilläni siitä, kuinka hienon roolityön Lady Gaga tekee Allyna. Olen aina pitänyt erikoisesti pukeutuvaa Gagaa jokseenkin teennäisenä ja siksi olikin hienoa nähdä hänet näin aitona ja inhimmillisenä koko maailman edessä. Hän sopii osaansa täydellisesti, minkä lisäksi hänen ja Cooperin väliltä löytyvä kemia on käsinkosketeltavan todellista. Kaksikon rakkaus ei tunnu näyttelemiseltä, vaan täysin oikealta. Ensimmäisestä kohtaamisestaan lähtien heidän välillä vaikuttaa olevan jotain aitoa, lumoavaa, syvää ja koskettavaa.
Elokuvassa nähdään myös useita sivuhahmoja, jotka eivät tee erityistä vaikutusta, mutta ajavat kuitenkin hyvin asiansa. Allyn isä (Andrew Dice Clay) ja tämän kaverit, Jacksonin kuski (Greg Grunberg) ja homobaarin emäntä (Shangela Laquifa Wadley) tarjoavat oivaa huumoria mukaan, minkä lisäksi Rafi Gavron sopii hyvin menestyksekkääksi manageriksi. Sivunäyttelijöistä ainoa oikeasti mainitsemisen arvoinen on Sam Elliott, joka näyttelee Jacksonin isoveljeä Bobbya. Bobby toimii Jacksonin managerina ja yrittää pitää päihteisiin vajoavaa pikkuveljeään tolpillaan, mikä johtaa hyvin liikuttaviin hetkiin. Elliott on tuttuun tapaansa huikea ja hän pystyy tuomaan esille paljon tunteita pienillä ilmeillä ja eleillä. Hänen hahmonsa ei saa kovin isosti ruutuaikaa, mutta Elliott käyttää kaiken sen ajan parhaalla mahdollisella tavalla.
Minulta on joitain kertoja kysytty, miksi annan elokuville niin harvoin täysiä pisteitä. Joillekin riittää, että kyseessä on vain todella hyvä leffa, jotta he voivat antaa sille täydet pisteet, mutta itse haluan säästää täysiä pisteitä sellaisille elokuville, joita oikeasti pidän täydellisinä mestariteoksina. Ja A Star Is Born on mielestäni täydellinen. En keksi siitä mitään pahaa sanottavaa, virhettä tai ongelmaa, minkä vuoksi minun täytyisi viedä siltä pisteitä. Bradley Cooper ylitti kaikki odotukseni käsikirjoittaessaan, ohjatessaan ja näytellessään (unohtamatta laulamista - jumaliste hänellä on hieno ääni!) tässä leffassa. Kyseessä on Cooperin esikoisohjaus ja hän onnistui mahdottomassa. Hän, Eric Roth ja Will Fetters ovat tehneet erinomaista työtä käsikirjoituksen kanssa ja he ovat löytäneet parhaimmat hetket, jolloin näyttelijä voi kertoa paljon ihan vain eleillä ja ilmeillä. Tämän upean tekstin pohjalta Cooper on intohimoisesti ohjannut jokaisen kohtauksen mahdollisimman täydelliseksi. Tämä ei kuitenkaan tunnu liialta yrittämiseltä, vaan Cooper saa täysin luontevasti jokaikisestä kohtauksesta huikean. Cooper on löytänyt elokuvalleen täydellisen rytmityksen ja kuljettaa filmiä mestarillisesti alusta loppuun.
Elokuva nappaa mukaansa heti ensimmäisessä kohtauksessa, Jackson Mainen ja hänen bändinsä esiintyessä ison yleisön edessä. Heti alussa hämmästyin Cooperin taitoja niin laulajana kuin ohjaajana, eikä hämmästelyni loppunut siihen. Alusta alkaen pääsin katsomaan erinomaisia kohtauksia toisensa perään. Jossain kohtaa aloin pelätä, että taso tipahtaisi, sillä leffa tuntui olevan liiankin hyvä ollakseen totta, mutta olin äärimmäisen onnellinen, kun niin ei ikinä käynyt. A Star Is Born teki minuun vaikutuksen kerta toisensa perään, oli kyse sitten Lady Gagan näyttelijälahjoista tai aivan fantastisesti toteutetuista konserttikohtauksista. Katsojana oikeasti tuntuu siltä kuin olisi päässyt keikan backstagelle seuraamaan, kun kaksi äärimmäisen lahjakasta henkilöä antavat kaikkensa. Cooper ja Gaga todella antavat kaikkensa, niin lavalla kuin muissakin kohtauksissa. Kuten jo sanoin, heidän kemiansa on niin vahva, että hahmojen välinen rakkaus tuntuu täysin todelliselta. Tätä aitoutta vain vahvistavat heille kirjoitetut repliikit. Kyseessä ei todellakaan ole mikään puhtoinen hempeilyromanssi, vaan siitä löytyy paljon ongelmiakin. Hahmojen riidat tuntuvat todellisilta ja koska heidän rakkautensa vaikuttaa niin aidolta, ovat riidat entistäkin koskettavampia katsojalle. A Star Is Born on muutenkin äärimmäisen koskettava ja kaunis teos, joten suosittelen ottamaan nenäliinoja mukaan teatteriin, sillä ainakin minun näytöksessäni suuri osa katsojista itki.
A Star Is Bornista löytyy myös kiehtovia teemoja muusikon uraan liittyen. Elokuvassa pohdiskellaan, voiko laulajalla olla enää omaa ääntä ja sanottavaa, kun heidät tuotteellistetaan ja laitetaan ulos yleisön kulutettaviksi. Ally miettii, haluaako kukaan kuulla, mitä hänellä on kerrottavanaan musiikillisesti, kun taas Jackson yrittää taistella paikastaan, muun musiikkimaailman mennessä hänestä pikkuhiljaa ohi. Parin rakkaus vain vahvistuu, kun he toimivat toistensa muusana. Onkin hienoa, kuinka hyvin oman äänen sanoma on tuotu mukaan elokuvaan, joka on jo neljäs versio samasta tarinasta.
Tietysti minun täytyy kehua myös A Star Is Bornin musiikkia ja lauluja, sillä ne todella ovat kehumisen arvoiset. Aivan mahtavasta avausbiisi "Black Eyesista", Edith Piaf -coverin kautta erilaisiin soolo- ja duettoesityksiin, elokuvan kappaleet ovat loistavia ja jokaiseen lauluun on panostettu taidokkaasti. Gaga ja Cooper itse työstivät biisejä yhdessä muutamien muusikoiden kanssa, mikä sai minut pitämään heitä entistäkin lahjakkaampina. Filmin tähtihetkenä toimii Allyn ja Jacksonin ensimmäinen yhteislaulu "Shallow", mikä on aivan mielettömän hyvä. Laulu aiheuttaa minulle kylmiä väreitä joka kerta, kun kuulen sen ja voin rehellisesti todeta kuunnelleeni sen muutamakymmentä kertaa elokuvan näkemisen jälkeen. Kappale kertoo hienosti tarinan päähenkilöistä ja osoittaa upeasti, mihin Lady Gaga pystyy äänellään. Jos "Shallow" ei voita Oscaria parhaana alkuperäiskappaleena, suutun todella paljon!
Kyseessä on teknisestikin aivan huikea leffa.A Star Is Born on kuvattu häkellyttävän hienosti. Elokuva on täynnä mitä täydellisimpiä ja kauneimpia otoksia, joissa todella hyödynnetään värejä ja valaisua. Valaisu on tietty isossa osassa konserttikohtauksissa, jotka näyttävät fantastisilta. Kuten jo sanoin, keikkakohtaukset eivät tunnu siltä kuin katsoisi konserttitaltiointia televisiosta tai tietokoneelta, vaan katsojasta todella tuntuu siltä kuin olisi paikan päällä fanina backstagella tai soittajana katselemassa pääparin yhteislaulua. Spottivaloja hyödynnetään loistokkaasti ja niillä luodaan kuvastoa, minkä haluaisi kehystää julisteeksi ja ripustaa seinälle. Leikkaus on juuri niin kuin pitää ja elokuva kulkee eteenpäin erinomaisella rytmityksellä. Puvustajat ovat päässeet keksimään kaikenlaista hauskaa leffan loppupäässä, minkä lisäksi lavastajat ovat tehneet hyvää työtä. Konserttikohtauksissa on vaikea sanoa, onko suuri osa yleisöstä luotu tietokoneella, vai saivatko tekijät houkuteltua tuhansia ihmisiä katsomaan, sanomalla että Lady Gaga esiintyy ilmaiseksi?
Yhteenveto:A Star Is Born on mestariteos ja yksi vuoden parhaista elokuvista. Itse asiassa kyseessä on yksi parhaista elokuvista, minkä olen koskaan nähnyt! Bradley Cooper osoittaa häikäisevät lahjansa niin näyttelijänä kuin ohjaajana ja laulajana. Hän on uppoutunut filmiin suurella intohimolla ja antaa kaikkensa jokaisella osa-alueella. Hänen ohjauksensa on mestarillista, hän näyttää että pärjäisi loistavasti muusikkonakin ja tarjoaa uransa parhaan roolisuorituksen. Myös Lady Gaga osoittaa huikeat lahjansa laulajana ja tekee erinomaisen roolisuorituksen naispääosassa. Toivottavasti häntä nähdään tulevaisuudessakin leffoissa. Sam Elliottkin tekee loistotyötä omassa osassaan. Elokuvan tarina kulkee täydellisesti eteenpäin ja jokainen kohtaus on upea. Konserttikohtaukset ovat aivan huikeaa seurattavaa, etenkin kun niissä esitetyt laulut ovat näin mahtavia. Filmistä löytyy paljon tunnetta, jolloin siinä saa nauraa ja iloita, mutta myös itkeä liikuttavissa hetkissä. Teknisesti elokuva on todella upea; kuvaus on aivan fantastista. Cooper saa kaikki palaset loksahtamaan paikoilleen juuri oikein, luoden täydellisen kokonaisuuden. En pysty ylistämään tätä filmiä tarpeeksi. Jos se ei tullut vielä selväksi, niin suosittelen A Star Is Bornia kaikille. Toivon todella, että filmi voittaa parhaan elokuvan ja parhaan miespääosan Oscar-palkinnot ja suutun, jos edes ihana "Shallow"-kappale ei vie pystiä. Cooper voisi myös saada ainakin ehdokkuuden ohjauksestaan, minkä lisäksi Gaga, Elliott, kuvaus, leikkaus ja äänipuoli ansaitsevat ehdokkuudet. Ihan oikeasti, käykää katsomassa tämä elokuva.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 27.10.2018
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
A Star Is Born, 2018, Live Nation Productions, Metro-Goldwyn-Mayer, Peters Entertainment, Gerber Pictures, Joint Effort, Malpaso Productions, Thunder Road Pictures
