President Curtis, kausi 1 (2026) - sarja-arvostelu

PRESIDENT CURTIS - KAUSI 1

Luojat: James Siciliano ja Dan Harmon

Näyttelijät: Keith David, Stephanie Beatriz, Jim Rash, Alanna Ubach, David Cross, Dan Bakkedahl, Ian Cardoni ja Harry Belden

Genre: animaatio, komedia, scifi, fantasia

Jaksomäärä: 10

Jakson kesto: noin 23 minuuttia - Yhteiskesto: noin 3 tuntia 49 minuuttia

Ikäraja: 12

Animoitu komediasarja Rick and Morty nousi suureen suosioon, kun sen ensimmäinen tuotantokausi alkoi pyöriä joulukuussa 2013, joten jatkoa oli luvassa. Toisella tuotantokaudella esiteltiin Yhdysvaltojen presidentti, jolle annettiin viidennellä kaudella nimeksi Curtis. Kesällä 2025 tekijät paljastivat työstävänsä presidentti Curtisista omaa sarjaansa. Ääninäyttelijät nauhoittivat repliikkinsä, animaattorit kävivät töihin ja nyt President Curtisin ensimmäinen tuotantokausi on pyörinyt loppuun HBO Maxissa. Itse olen pitänyt presidentti Curtisia kelpo sivuhahmona Rick and Mortyssa, mutten kokenut hahmon tarvitsevan omaa sarjaansa. Aloitinkin President Curtisin katsomisen hieman skeptisenä, epäillen, että kyseessä olisi pelkkä epätoivoinen rahastusyritys.

Presidentti Andre Curtis ja hänen avustajansa yrittävät pitää Yhdysvaltoja turvassa erilaisilta uhkilta, joihin kuuluvat niin avaruuden muukalaiset kuin taruolennot.

Sarjan nimen mukaisesti President Curtis kertoo yhdeksässä Rick and Morty -jaksossa esiintyneestä Yhdysvaltojen presidentti Andre Curtisista (äänenä edelleen Keith David), joka johtaa maataan varsin omalaatuisella otteellaan. Hahmosta on löydettävissä piirteitä Yhdysvaltojen tosielämän johtajista Barack Obamasta ja Donald Trumpista lähtien, aiheuttaen siten varmasti erilaisia fiiliksiä katsojassa. Itse pysyn yhä samassa mielipiteessä kuin ennen sarjan näkemistä, eli minusta presidentti Curtis ei olisi tarvinnut omaa sarjaansa. Hän toimii paremmin satunnaisena sivuhenkilönä kuin oman sarjansa keulakuvana.

     Kovin kaksisia eivät mielestäni ole sarjaa varten keksityt sivuhahmotkaan. On Valkoisen talon kansliapäällikkö, kyborgi Rho Banks (Stephanie Beatriz), turvamies ja puoliksi leprekauni Francis O'Doyle (Jim Rash), sihteeri Janice (Alanna Ubach), tiedemies Kenny Finch (David Cross), sekä ihmissudeksi muuttuva salainen agentti Alan Chomps (Dan Bakkedahl). Etenkin turvamies O'Doylen kohdalla yritetään liikaa tehdä hahmosta hauska, mikä on ajoittain vain vaivaannuttavaa. Kansliapäällikkö Banksin kohdalla taas käy sama kuin monille muille vastaavien komediasarjojen naishahmoille, eli hänestä ei uskalleta tehdä hauskaa kuten mieshahmoista, vaan hänen täytyy tietysti toimia usein sinä järjen äänenä.

Rick and Mortyn ilahduttavaa mielikuvituksen tulvaa tuli kyllä nopeasti ikävä President Curtisin avausjaksoa katsoessa. Kun sarjan keskiössä on Yhdysvaltojen presidentti, jakso on laiskasti rakennettu niiden kaikista kliseisimpien ja tylsimpien jenkkisalaliittojen varaan. Oliko John F. Kennedyn salamurha sittenkin sisäpiirikeikka ja feikkasiko Stanley Kubrick Kuuhun laskeutumisen? Avausjakso ei onnistunut naurattamaan tai kiinnostumaan hahmoista ja hetkellisesti ehdin jo ajatella, että nyt on taso tippunut tekijöiltä ja rajusti.

Onneksi avauskauden myöhemmistä jaksoista löytyy jopa ihan veikeitä tapauksia, joiden ansiosta sen katselu oli joinain viikkoina jopa varsin viihdyttävää puuhaa. Etenkin Candymanin sisältävä kolmas jakso ja Abraham Lincolnin kummituksesta kertova seitsemäs jakso saivat minut muutaman kerran hörähtämään ääneen. Parhaimmillaan sarja uskaltaa olla villi ja ronski, mutta missään kohtaa meno ei napannut minua mukaansa tai yllättänyt minua kekseliäisyydellään kuten Rick and Morty jaksaa tehdä yhä yhdeksännellä tuotantokaudellaan. President Curtisin epätasainen avauskausi jää lopulta aika yhdentekeväksi ja unohdettavaksi kertakäyttöviihteeksi. Adult Swimillä on kuitenkin selvästi ollut luottoa sarjaan, sillä jatkoa alettiin työstämään jo ennen kuin ensimmäistäkään jaksoa oli julkaistu. Katson President Curtisia ihan sujuvasti lisää, mutta eipä minua olisi myöskään haitannut, vaikka sarja olisi jäänyt vain yhden kauden mittaiseksi kokeiluksi.

Animaatiojäljeltään President Curtis mukailee Rick and Mortysta tuttua vekkulia tyyliä. Hahmot ovat hassun karikatyyrimaiset, puhumattakaan erilaisista olennoista, ja kaikki liikkuvat sulavasti. Taustoista löytyy hyvin yksityiskohtia ja jaksot ovat mainion värikkäitä. Äänimaailma on osaavasti rakennettu ja Ryan Elderin säveltämät musiikit toimivat kelvollisesti, joskin tämän sarjan tunnusmusiikki ei jäänyt millään lailla mieleen.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 29.9.2026

Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.impawards.com

President Curtis, Yhdysvallat, 2026-, Adult Swim, Warner Bros. Discovery

Don't Say Good Luck (2026) - elokuva-arvostelu

DON'T SAY GOOD LUCK

Ohjaus: Julia Hart

Näyttelijät: Sunny Sandler, Melanie Lynskey, Max Greenfield, Jack Champion, Stephanie Beatriz, Bebe Neuwirth, Steve Buscemi, Scarlett Estevez, Matan M. Friedman, Eitan O. Friedman ja Emma McNulty

Genre: draama

Kesto: 1 tunti 35 minuuttia

Ikäraja: 13

Don't Say Good Luck on Netflixin uusi draamaelokuva. Laura Hankin kirjoitti elokuvan tarinan omien nuoruudenkokemustensa pohjalta ja sai Julia Hartin ja Jordan Horowitzin työstämään tekstiä vielä lisää, ennen kuin kuvaukset käynnistyivät heinäkuussa 2025. Nyt Don't Say Good Luck on julkaistu Netflixin suoratoistopalvelussa ja omat odotukseni sitä kohtaan olivat aika matalat sen päätähti Sunny Sandlerin, eli koomikko Adam Sandlerin tyttären takia. Ajattelin etukäteen, että kyseessä olisi jälleen yksi Sandlerin nepotismiprojekteista, mutta päätin silti antaa leffalle mahdollisuuden ja katsoin sen noin viikko ilmestymisen jälkeen.

Sophie Birenbaum saa niin hyviä kuin huonoja uutisia, kun hän kuulee saaneensa pääroolin koulunsa uudesta musikaalinäytelmästä ja kun hänen äitinsä paljastaa sairastavansa pahalaatuista syöpää.

Ensin keväällä Netflixissä julkaistiin Adam Sandlerin Sadie-tyttären tähdittämä Roommates-elokuva (2026) ja nyt Sunny-tytär tähdittää Don't Say Good Luckia. Molemmat leffat kuvattiin samaan aikaan ja vieläpä samassa osavaltiossa, New Jerseyssä. Nepotismisyytöksiä on vaikea välttää, mutta nähtävästi Sunny Sandler oli elokuvantekijöiden oma valinta, heidän nähtyä hänen esiintyvän You Are So Not Invited to My Bat Mitzvah -leffassa (2023). Tämä oli onni tekijöille, koska kun Sunny tarttui rooliin, Adam-isä hyppäsi projektiin tuottajana ja samalla elokuva sai Netflix-diilin. Sunny Sandler näyttelee elokuvassa Sophie Birenbaumia, teinityttöä, joka haaveilee näyttelemisestä ja jonka suu loksahtaakin auki, kun hän saa tietää napanneensa pääroolin koulunsa uudesta musikaalista. Sandler näyttää onneksi osaavansa näytellä, eikä kyse ole puhtaasta nepotismista. Parhaiten tyttö tosin suoriutuu laulajana, hakien vielä jalansijaa hieman dramaattisemmissa kohtauksissa.

     Elokuvassa nähdään myös Melanie Lynskey ja Max Greenfield Sophien vanhempina Elizabethina ja Tedinä, Matan M. Friedman ja Eitan O. Friedman Sophien pikkuveljinä Calebina ja Ethanina, Steve Buscemi ja Bebe Neuwirth Sophien isovanhempina Dalena ja Lindana, Stephanie Beatriz koulumusikaalin ohjaavana Parkerina, Scarlett Estevez Sophien parhaana kaverina Carolynina, sekä Jack Champion Sophien ihastuksenkohteena Jackina. Sivunäyttelijätkin ovat hyviä rooleissaan ja parhaiten suoriutuu Lynskey syöpää sairastavana Elizabeth-äitinä.

Koska tiesin etukäteen, että elokuvassa esiintyvät Adam Sandlerin tytär ja Steve Buscemi, odotin ennakkoon, että Don't Say Good Luck olisi jonkin sortin komedia. Ja vaikka mukana on muutama ihan hupaisa keskustelu, olin odotusteni kanssa varsin väärässä. Kyseessä on nimittäin perhedraama ja varsin toimiva sellainen. On kiinnostavaa seurata, kuinka Sophie yrittää pitää elämäänsä kasassa, kun hän saa pitkään aikaan parhaat ja huonoimmat uutiset. Vaikka häntä jännittää päärooli, on hän mahdollisuudesta toki innoissaan. Mutta on vaikeaa olla innoissaan, kun päivä päivältä häntä pelottaa enemmän, että hänen äitinsä vointi romahtaa lopullisesti.

Parasta elokuvassa ovatkin Sophien ja Elizabeth-äidin yhteiset kohtaukset, naurut, itkut ja syvällisemmät keskustelut. Äiti kannustaa viimeisillä voimiensa rippeillä tytärtään tavoittelemaan unelmiaan, mutta tytär pelkää menettävänsä viimeiset hetkensä äitinsä kanssa näytelmän takia. Tästä saadaan aikaiseksi herkkää tunnelmaa, joka tosin elokuvan loppusuoralla paisuu jo turhankin voimakkaaksi sipulin pilkkomiseksi. Viimeinen puoli tuntia oikein velloo nyyhkyilyssä, kun vähempikin olisi riittänyt. Surun keskeltä löytyy kuitenkin myös jotain kaunista, joka tuo toivoa ankeuden keskelle. Jos kaipaat iltaasi tunteikasta draamaa, sopii Don't Say Good Luck tähän tarkoitukseen oikein passelisti... kunhan vain muistaa pitää nessut lähellä.

Elokuvan on ohjannut Julia Hart, joka saa näyttelijänsä irrottelemaan hyvin, mutta hänen rakentamansa tunnelma muuttuu loppusuoralla turhan melodramaattiseksi. Laura Hankinin nuoruuden kokemusten pohjalta rakennettu käsikirjoitus toimii pääasiassa hyvin. Teknisestikin Don't Say Good Luck on oivallinen. Leffa on osaavasti kuvattu ja leikattu kasaan. Lavasteet ja asut näyttävät hyviltä ja äänityöskentely on pätevää Yulin säveltämiä musiikkeja myöten.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 24.8.2026

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Don't Say Good Luck, Yhdysvallat, 2026, Netflix Studios

Arvostelu: Encanto (2021)

ENCANTO

Ohjaus: Byron Howard ja Jared Bush

Pääosissa: Stephanie Beatriz, María Cecilia Botero, Jessica Darrow, Diane Guerrero, Angie Cepeda, Wilmer Valderrama, Carolina Caitán, Mauro Castillo, Adassa, Rhenzy Feliz, Ravi-Cabot Conyers, Maluma, John Leguizamo ja Alan Tudyk

Genre: animaatio, musikaali, komedia

Kesto: 1 tunti 39 minuuttia

Ikäraja: 7

Encanto on Disneyn uusi animaatioelokuva. Vuonna 2016 Disneyä johtanut John Lasseter pyysi Lin-Manuel Mirandaa tekemään lauluja uuteen animaatioon, jonka teko paljastettiin muutamaa vuotta myöhemmin. Näyttelijät nauhoittivat repliikkinsä, animointi lähti käyntiin ja nyt Encanto saapuu elokuvateattereihin. Itse kiinnostuin heti, kun kuulin Disneyn työstävän uutta animaatioleffaa, joka ei olisi jatko-osa jollekin studion aiemmista projekteista. Mitä vähemmän aikaa elokuvan ilmestymiseen oli, sitä enemmän aloin odottaa sen näkemistä. Meninkin erittäin positiivisin mielin katsomaan Encantoa sen lehdistönäytökseen pari viikkoa ennen ensi-iltaa.

Kolumbian vuoristossa elää Madrigalien perhe, jossa jokainen perheenjäsen on saanut yli-inhimillisen kyvyn taianomaiselta kynttilältä - jokainen paitsi Mirabel-tytär. Kun jokin uhkaa perheen taikuutta, Mirabelin täytyy yrittää pelastaa voimansa hiljalleen menettävän perheensä.

Elokuvan keskiössä nähdään nuori naisenalku Mirabel (äänenä Stephanie Beatriz), joka on elänyt lapsesta asti kateellisena perheenjäsenilleen, jotka omaavat jokainen jonkinlaisen taikavoiman. Mirabel pyrkii päivästä toiseen peittämään nämä tunteet, muttei ymmärrettävästi pysty siihen aina, kun kaikki kylän asukitkin ihastelevat hänen siskojensa, serkkujensa, äitinsä ja tätinsä lahjoja. Mirabel saa nopeasti katsojan sympatiat puolelleen ja hän onkin varsin pidettävä päähenkilö, jonka matkaa ryhtyy seuraamaan mielellään, kun jokin uhkaa hänen perheensä taikuutta ja hän päättää ottaa asioista selvää.

     Mirabelin perheeseen, Madrigaleihin kuuluvat matriarkka-abuela, eli Mirabelin isoäiti (María Cecilia Botero), Mirabelin parantavia kykyjä omaava äiti (Angie Cepeda) ja mehiläisille allerginen isä (Wilmer Valderrama), väkivahva sisko Luisa (Jessica Darrow) ja kukkia tyhjästä kasvattava sisko Isabela (Diane Guerrero), Mirabelin säätä hallitseva täti (Carolina Gaitán) ja tämän virnuileva mies (Mauro Castillo), heidän lapsensa, kaiken kuuleva Dolores (Adassa), muotoaan muuttava Camilo (Rhenzy Feliz) ja Antonio (Ravi-Cabot Conyers), sekä Mirabelin kadoksissa oleva, näkyjä näkevä setä Bruno (John Leguizamo). Sivuhahmotkin ovat varsin mainioita ja osaa heistä syvennetään erityisen onnistuneesti elokuvan kulkiessa eteenpäin.

Jos jostain Encantossa ei voi löytää mitään pahaa sanottavaa, niin sen animoinnista. Elokuva näyttää aivan mielettömän upealta. Se tarjoaa henkeäsalpaavaa silmäkarkkia kuvasta toiseen. Animaattorit voivat hyvillä mielin taputella itseään olkapäille, sillä yksikään ei ole hoitanut hommaansa puolivillaisesti vähän siihen suuntaan. Hahmojen ja kaikki muutkin liikkeet ovat sulavia, ja taustat ovat pullollaan yksityiskohtia, oli kyse sitten fantastisesta talosta, jossa perhe asuu tai sitä ympäröivästä metsästä - tai ihan vain siitä, että tarkasti katsova voi nähdä kaikki yksittäiset hiussuortuvat ja jopa heijastukset hahmojen silmistä. Leffa on ihanan värikäs ja siinä hyödynnetään valoja ja varjoja vaikuttavasti.

Vahvoja visuaalisuuksia on tukemassa voimakas äänimaailma. Näyttelijöiden äänityöskentely on jo oivallista, minkä lisäksi tehostepuoli on kunnossa. Pixarin Coco-animaatioon (2017) musiikkeja tehnyt Germaine Franco vastaa Encanton musiikeista ja jatkaa hyvällä linjallaan energisten ja riemastuttavien latino-melodioiden kanssa. Disneylle tuttuun tapaan kyseessä on musikaali ja lauluista vastaa itse Lin-Manuel Miranda, joka taitaa olla musikaalialan kuumin nimi tällä hetkellä. Eikä ihme. Miranda vakuutti minut viimeistään tänä kesänä mahtavalla In the Heights -elokuvalla (2021) ja jatkaa yllättämistä nyt Encantossa. Mirandan kappaleet ovat toinen toistaan ilahduttavampia rallatuksia, jotka vievät mukanaan ja pistävät tanssijalan vipattamaan.

Tunnelmaltaan elokuva on myös varsin onnistunut. Encantosta löytyy aitoa taianomaisuutta, kuten kuuluukin, mikä auttaa katsojaa uppoutumaan tämän maagisen seikkailun vietäväksi. Leffasta löytyy paljon hersyvää huumoria ja pitkin elokuvaa pääseekin naureskelemaan niin hyville vitseille kuin fyysiselle kommellukselle. Perheen pienimmille filmi voi osoittautua jopa hieman pelottavaksi, mukana ollessa muutama synkempi kohtaus. Herkistymiseltäkään ei voida välttyä ja osalle katsojista voi heittää itkuvaroituksen.

Siksi onkin sääli, että elokuvan käsikirjoitus ei millään yllä monien muiden asioiden tasolle. Encantolla olisi todella hyvät lähtökohdat ja potentiaalia erittäin hienoon teokseen, mutta kirjoittajakaksikko Jared Bush ja Charise Castro Smith taisivat kiirehtiä leffan tuotantoon ja niinpä teksti on jäänyt aika alikehitetyksi. Siitä löytyy omat onnistumisensa liittyen hahmoihin ja heidän välisiin keskusteluihinsa, mutta tarinan kuljetus on hieman jopa latteaa. Kun Mirabel aloittaa selvittämään, mikä uhkaa taikuutta, katsoja alkaa odottamaan kunnon seikkailun lähtevän liikkeelle, mutta elokuva tuntuukin jarruttelevan paljon, kun se voisi kiitää. Konfliktit hoidetaan turhan lepsusti pois alta ja moni asia tapahtuu liian suoraviivaisesti. Minkäänlaista käännettä ei oikein löydy ja siinä kohtaa, kun odotin elokuvan lähtevän vihdoin uusille kierroksille, se kiirehditäänkin loppuun. Tiesin Encantosta etukäteen vain sen, että siinä on tyttö, joka elää maagisen perheen kanssa, mutta silti onnistuin hyvin nopeasti arvaamaan, miten elokuva tulee kulkemaan, eikä mitään yllätyksiä valitettavasti tullut. Elokuva pelaa korttinsa aivan liian turvallisesti. Osaa katsojista tämä ei häiritse, mutta itse jäin kaipaamaan leffan käsikirjoitukselta jotain selvästi enemmän.

Yhteenveto: Encanto on erittäin mainio koko perheen animaatioelokuva, vaikka sen käsikirjoitus jättääkin paljon toivomisen varaa. Teksti on harmillisen yllätyksetön ja menee kertomuksensa puolesta turhan usein siitä, mistä aita on matalin. Homma ei lähde käyntiin niin iskevästi kuin haluaisi ja tarina kiirehditään loppuunsa. Tekstistä löytyy kuitenkin onnistumisensa, liittyen erittäin hyviin hahmoihin ja heidän välisiin hilpeisiin keskusteluihin. Nauraa saa ja perheen pienemmille katsojille mukana on myös hieman jännitystä. Herkkyydeltä ei voi välttyä. Pääosin elokuvan tunnelma on todellisen taianomainen ja lumoava, ja filmin vietäväksi uppoutuu heti. Animaatiojälki on ällistyttävän upeaa ja musikaalinumerot mukaansatempaavia. Jos elokuvan käsikirjoitus olisi vahvempi, Encantossa voisi olla aineksia uudeksi moderniksi Disney-klassikoksi, mutta nyt se jää hieman vaisuksi siitä, mihin sillä olisi potentiaalia. Heikkouksistaan huolimatta suosittelen lämpimästi elokuvan katsomista - jo ihan vain siksi, että jos leffa menestyy hyvin, studio panostaisi jatkossakin uusien tarinoiden tarjoamiseen ja pienentäisi turhien jatko-osiensa ja uudelleenfilmatisointiensa tulvaa.

Ennen Encantoa elokuvateattereissa esitetään Disneyn uusi sympaattinen lyhytleffa Far From the Tree.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 11.11.2021

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Encanto, 2021, Walt Disney Pictures, Walt Disney Animation Studios

Arvostelu: In the Heights (2021)

IN THE HEIGHTS

Ohjaus: Jon M. Chu

Pääosissa: Anthony Ramos, Leslie Grace, Melissa Barrera, Corey Hawkins, Olga Mereditz, Daphne Rubin-Vega, Gregory Diaz IV, Jimmy Smits, Stephanie Beatriz, Dascha Polanco, Noah Catala ja Lin-Manuel Miranda

Genre: musikaali, romantiikka, draama, komedia

Kesto: 2 tuntia 23 minuuttia

Ikäraja: S

In the Heights perustuu samannimiseen Lin-Manuel Mirandan musikaaliesitykseen ja Quiara Alegría Hudesin kirjaan vuodelta 2005. Vuonna 2008 Universal Pictures alkoi työstää elokuvasovitusta esityksen pohjalta ja Kenny Ortega ehdittiin palkata ohjaajaksi, mutta projekti pistettiin jäihin vuonna 2011. Vuonna 2016 Lin-Manuel Miranda ilmoitti itse työstävänsä elokuvasovitusta yhdessä tuottaja Harvey Weinsteinin kanssa, mutta kun Weinsteinia kohtaan alkoi sadella syytöksiä seksuaalisista ahdisteluista, Miranda lopetti yhteistyön. The Weinstein Companyn sijaan Warner Bros. Pictures sai musikaalin elokuvaoikeudet ja kuvaukset käynnistyivät kesäkuussa 2019. Elokuvan oli tarkoitus ilmestyä jo viime kesänä, mutta koronaviruspandemian vuoksi julkaisua jouduttiin siirtämään vuodella ja nyt vihdoin In the Heights saa ensi-iltansa. Itse kuulin koko leffasta vasta kuukausi pari sitten, mutten erityisemmin alkanut odottaa sen näkemistä. Menin silti ihan positiivisin mielin katsomaan In the Heightsia sen lehdistönäytökseen viikkoa ennen ensi-iltaa.

New Yorkin Washington Heightsissa on käynnissä hurja lämpöaalto ja sähkökatkos alkaa olla lähellä. Heightsin asukit unelmoivat erilaisesta elämästä, mutta voiko unelmia saavuttaa pelkällä haaveilulla, musiikilla, laululla ja tanssilla?

Anthony Ramos näyttelee Usnavi de la Vegaa, nuorta pikkukaupan myyjää, joka haaveilee jättävänsä Washington Heightsin ja muuttavansa Dominikaaniseen tasavaltaan jatkamaan isänsä vanhaa yritystä aurinkorannan baarimikkona. Samalla hän kuitenkin haaveilee myös Melissa Barreran näyttelemästä Vanessasta, joka unelmoi vaatesuunnittelijan ammatista. Leslie Grace taas esittää Washington Heightsiin takaisin palaavaa Nina Rosariota, joka jätti koulunsa kesken, haaveillen erilaisesta tulevaisuudesta. Jimmy Smiths nähdään Ninan isänä Kevininä, joka haaveilee tarjoavansa tyttärelle paremmat mahdollisuudet kuin hänellä itsellään oli nuorena ja Corey Hawkinsin näyttelemä Benny haaveilee palaamisesta yhteen Ninan kanssa. Gregory Diaz IV esittää Usnavin serkkua Sonnya, jolla on kanssa omat unelmansa tulevaisuuttaan ajatellen, mutta hän pelkää taustansa estävän häntä. Daphne Rubin-Vega, Stephanie Beatriz ja Dascha Polanco taas nähdään hiussalonkia pyörittävinä Danielana, Carlana ja Cucana, jotka ovat siirtämässä bisnestään eri paikkaan New Yorkissa, haaveillen muuton tarjoavan isompia mahdollisuuksia. 

     Lisäksi elokuvassa nähdään myös Olga Mereditz Claudiana, joka toimii kaikkien isoäitihahmona, sekä In the Heights -musikaalin luoja Lin-Manuel Miranda mehujääkauppiaana. Läpikotaisin niin hahmogalleria kuin näyttelijäkaarti on erinomainen. Filmi tasapainottelee taidokkaasti useiden henkilöiden ja heidän juonikuvioidensa parissa. Näyttelijät antavat jokainen kaikkensa elokuvan eteen. Veikeää on, että Mirandan lisäksi alkuperäismusikaali on tuttu myös Anthony Ramokselle ja Olga Mereditzille. Vuonna 2012 Utahissa Ramos esitti Sonny-serkun roolia ja vuonna 2018 hän pääsi esittämään leffahahmoaan Usnavia Washington D.C:ssä, kun taas Mereditz esitti mummu-Claudiaa jo vuonna 2008 Broadwaylla.

Siis VAU, kuinka upea elokuva - ei, vaan suorastaan elämys In the Heights on! Kyseessä on valloittavan riemastuttava ja sanoisinpa jopa että ihana musikaali, joka on niin täynnä elämäniloa, sydäntä ja sielua, että sen tuottama hyvä mieli jää piristämään vielä pitkäksi ajaksi. Jo sen takia leffa on juuri sitä, mitä nykyisessä ankeassa maailmantilassa tarvitaan. Tunnelma on kaiken kaikkiaan aivan fantastisesti rakennettu. Elokuva onnistuu olemaan valtavan ilahduttava, olematta koskaan teennäinen. Siitä löytyy suloista romantiikkaa ilman, että leffa on koskaan ällösiirappinen. Komediaakin löytyy ja leffa tarjoaa useammatkin makeat naurut. Ja kun elokuva imaisee katsojansa riemulla mukaansa, se pystyy salakavalasti ujuttautumaan katsojan muihinkin tunnetiloihin, joten elokuvan kääntäessä vaihdetta surullisempaan suuntaan, voi helposti huomata kyynelhanojen avautuvan. Parissakin kohtaa leffa sai minut herkistymään niin, että alahuuli alkoi hieman väpättää. Kyseessä on siis aikamoinen tunteiden vuoristorata.

Tarinaltaankin elokuva on todella väkevä. Kuten jo sanoin, elokuva onnistuu tasapainottelemaan useamman juonikuvion kanssa tyylikkäästi ja kun hahmot ovat läpikotaisin näin mainioita, ei yksikään juonikuvioista ole tylsä. Hahmoihin lisämielenkiintoa tuo se, kuinka heidän latinokulttuuriaan esitellään kiehtovasti. Elokuva ottaa kantaa Yhdysvaltojen ongelmiin koskien mm. maahanmuuttopolitiikkaa. Sekin onnistutaan hoitamaan ilman, että leffa tuntuu koskaan saarnaavalta. Juonikuviot viedään huolellisesti loppuun saakka, antaen jokaiselle aikaa huipentua ansaitsemallaan tavalla. Vaikka ihailen ja pidän tästä, täytyy minun silti sanoa, että filmin viimeistä varttia olisi voinut tiivistää ihan pienesti. Loppupäässä on kohta, jolloin tuntuu, että leffa päättyy, mutta sitten se jatkuukin suunnilleen vartin ajan. Pääasiassa lähes kahden ja puolen tunnin kesto ei häirinnyt minua, mutta ihan loppua olisi voinut hieman tiivistää. Ensimmäiset kaksi tuntia tuntuvat nimittäin hujahtavan vauhdilla ohi ja pienellä lisäleikkauksella myös loppu tuntuisi samalta.

Kun kyseessä on musikaali, niin tärkeitä kysymyksiähän tietty ovat, että ovatko elokuvan laulut hyviä, ovatko näyttelijät myös hyviä laulajia ja ovatko musikaalinumerot hyvin toteutettuja? Kyllä, kyllä ja kyllä! Erityisesti kappaleidensa (joiden sanoituksesta ja musiikista vastaa itse Lin-Manuel Miranda) puolesta In the Heights on varsinaista juhlaa. Elokuva tykittää yhä vain mahtavampia ja innostavampia lauluja. Katsoja saattaa jossain kohtaa joutua kovastikin vastustamaan kiusausta nousta penkistä ylös tanssimaan; niin svengaavia ne ovat! Erityiseksi suosikikseni nousi lottoon liittyvä kipale 96,000, joka todella jämähti päähäni soimaan ja jota olen nyt kuunnellut ties kuinka monta kertaa tätä tekstiä kirjoittaessani. Sen lisäksi, että laulut ovat todella hyviä ja näyttelijät taitavia laulajia, musikaalinumeroiden toteutus on kertakaikkisen upeaa. Ympäristöä hyödynnetään hienosti ja jatkuvasti erilaiset pienet yksityiskohdat ajoitetaan mestarillisesti musiikin tahtiin. Ajoitus ja tahditus ovat täydellisyyteen asti hiottuja, eikä voi muuta kuin äimistellen ihailla, kun sadat ihmiset tanssivat täysin synkronoidusti kaduilla ja jopa uima-altaissa.

Elokuvan on ohjannut aiemmin aika epätasaista settiä tehnyt Jon M. Chu. Chun filmografiaan kuuluu keskinkertaista toimintarymistelyä G.I. Joe: Koston (G.I. Joe: Retaliation - 2013) muodossa, mutta myös aidosti hyvää romanttista komediaa, eli Crazy Rich Asians (2018). Chu on myös ohjannut Step Up 2: The Streetsin (2008) ja Step Up 3D:n (2010), eli hänellä on taustaa musiikki- ja tanssileffojen parissa. In the Heights onkin kuin paluu juurille, mutta vuosikymmenen kokemusten jälkeen, mitkä ovat vahvistaneet Chun osaamista valtavasti. Sen lisäksi, että Chu hallitsee vauhdikkaat ja suuret musikaalinumerot, hänellä on muutenkin visuaalista silmää tyylikkäälle elokuvanteolle. Kaikin puolin In the Heights näyttää erittäin hyvältä. Se on upeasti kuvattu kaikkien laulajien ympärillä pyörivien kameroiden ja valtavien maisemaotostensa kera. Kuvausta vain tukee näyttävä värimaailma ja valaisu, sekä hienot lavasteet, asut ja maskeeraukset. Parissa kohtaa kikkaillaan myös taidokkaasti erikoistehosteilla, luoden oman lisänsä kaikkeen.

Yhteenveto: In the Heights on upea musikaalielämys, joka riemastuttaa suuresti ihanalla valloittavuudellaan. Lin-Manuel Miranda tarjoaa toinen toistaan parempia ja ilahduttavampia lauluja, joiden ympärille ohjaaja Jon M. Chu rakentaa huikean hienoja musikaalinumeroita. Katsojana ei voi olla ihastelematta yhä vain vaikuttavammin toteutettuja laulukohtauksia, joissa lahjakkaat laulajat yhdistetään todella näyttävään tekniseen elokuvaamiseen. Näyttelijät ovat kaikki suorastaan liekeissä filmissä ja heidän riemunsa tarttuu nopeasti katsojaan. Tunnelma on erinomaisesti rakennettu ja leffan aikana saa niin nauraa ja iloita kuin myös pidätellä kyyneliä. Tarinakin on todella hyvä, pitäen tiukasti mukanaan ja tasapainotellessaan onnistuneesti useamman juonikuvion välillä. Kaikki juonikuviot viedään rauhassa päätökseensä, mikä on toisaalta ihailtavaa, mutta samalla filmin lopetusta voisi tiivistää hieman. Pääasiassa kahden ja puolen tunnin kesto on nopeasti ohi, mutta viimeistä varttia olisi voinut hieman leikata lyhyemmäksi. Tästä huolimatta In the Heights on kaikin puolin aivan fantastinen teos, mikä todella pitää katsoa - ei, vaan kokea suurelta elokuvateatterikankaalta kunnon äänentoiston kera. Elokuva oli itselleni todellinen yllätys ja nousi kertaheitolla suosikikseni vuoden 2021 elokuvatarjonnasta. Nyt jään innoissani odottamaan Jon M. Chun ja Lin-Manuel Mirandan tulevia projekteja. Miranda on tehnyt laulut ja musiikit myöhemmin tänä vuonna ilmestyvään Disney-animaatio Encantoon (2021), kun taas Chu on pestattu ohjaajaksi Broadwayn hittimusikaali Wickedin elokuvasovitukseen.

Lopputekstien jälkeen nähdään vielä kohtaus.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 3.6.2021

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

In the Heights, 2021, Warner Bros., 5000 Broadway Productions, Likely Story, Scott Sanders Productions