LINKIN PARK: UNSHATTER
Ohjaus: Joe Hahn
Esiintyjät: Mike Shinoda, Emily Armstrong, Joe Hahn, Dave "Phoenix" Farrell, Colin Brittain, Brad Delson ja Alex Feder
Genre: dokumentti, musiikki, konsertti
Kesto: 1 tunti 50 minuuttia
Vuosi 2024. On kulunut seitsemän vuotta siitä, kun Linkin Parkin laulaja Chester Bennington teki itsemurhan. Yhtyeen muut jäsenet valmistautuvat yllätyspaluuseensa uuden laulajan ja rumpalin kanssa.
Linkin Park on nu metalia ja vaihtoehtorockia esittävä amerikkalaisyhtye. Rap-artisti Mike Shinoda, kitaristi Brad Delson ja rumpali Rob Bourdon perustivat SuperXero-nimisen yhtyeen vuonna 1996 ja pian mukaan liittyivät basisti Dave Farrell ja DJ Joe Hahn, jolloin yhtye kulki lyhennetyllä tittelillä Xero. Kun alkuperäinen laulaja Mark Wakefield jätti yhtyeen, tilalle astui Chester Bennington, joka teki muihin välittömästi suuren vaikutuksen. Bändin nimi vaihtui Hybrid Theoryksi ja lopulta vuonna 1999 yhtye virallisti nimekseen Linkin Park.
Yhtye nousi nopeasti valtavaan suosioon ja voittoputkelle ei näkynyt loppua. Kaikki kuitenkin muuttui 20. heinäkuuta 2017, kun Bennington löydettiin kotoaan hirttäytyneenä. Parhaillaan käynnissä ollut One More Light -kiertue jätettiin kesken ja 27. lokakuuta 2017 järjestetyn jäähyväiskeikan päätteeksi miljoonat fanit uskoivat, että Linkin Parkin taru oli päättynyt.
Kuitenkin elokuussa 2024 Linkin Parkin nettisivuille ilmestyi omituinen lähtölaskenta, jonka merkitys selvisi 5. syyskuuta, kun yhtye järjesti yllätyksenä paluukeikan. Yhtyeen paluu ei jäänyt ainoaksi yllätykseksi, sillä he myös esittelivät uuden laulajansa, Dead Sara -yhtyeestä tutun Emily Armstrongin ja uuden rumpalinsa, Colin Brittainin, sekä paljastivat työstäneensä kaikessa hiljaisuudessa uuden albumin, From Zeron.
Minun oma matkani Linkin Parkin kanssa alkoi loppuvuodesta 2007, kun vuokrasin Hasbron lelubrändiin perustuvan Transformers-elokuvan (2007), jonka lopputeksteissä soi yhtyeen hitti What I've Done. Pari vuotta myöhemmin bändiä fanittava koulukaverini sai minut kiinnostumaan heidän muistakin kappaleistaan. Olin järkyttynyt, kun luin uutisen Benningtonin kuolemasta ja vuosia tuumasin muiden tavoin, että yhtyeen matka taisi päättyä siihen.
Kun yhtyeestä ei kuulunut aikoihin mitään, oma mielenkiintonikin hiipui, kunnes Linkin Parkia rakastava tyttöystäväni herätti sen uudelleen. Ihmettelimme yhdessä mysteeristä lähtölaskentaa ja katsoimme keskellä yötä livelähetyksenä esitetyn paluukeikan. Pidin paljon uudesta From Zero -albumista ja lähdinkin tyttöystäväni mukana katsomaan Linkin Parkia ihan livenä - jopa kolme kertaa! Näimme yhtyeen kesällä 2025 Lontoon Wembley Stadiumilla, sekä tänä kesänä Tukholmassa ja Belgian Werchter Parklife -tapahtumassa, missä pääsimme ennen konserttia VIP-aitioon tapaamaan rumpali Colin Brittainin ja kiertävän kitaristi Alex Federin.
Nyt Linkin Park on julkaissut paluustaan dokumenttielokuvan, Unshatterin, joka on nimetty yhtyeen samannimisen kappaleen mukaan. Ostimme toki heti liput elokuvan näytökseen Finnkino Tennispalatsissa, kun ne tulivat myyntiin ja innokkaana kävimme katsomassa leffan. Minulla ei ollut alun perin aikomusta kirjoittaa dokumentista mitään, mutta kun kuuntelin yhtyeen jäsenten selittävän sitä, miten heidän täytyi saada tarinansa paluustaan "ulos systeemistään", pohdin että tunsin samaa omasta vinkkelistäni.
En etukäteen oikeastaan tiennyt, olisiko Linkin Park: Unshatter dokumentti, konserttitaltiointi, vai yksi markkinointikikka lisää. Lopputulos on oikeastaan näitä kaikkia kolmea. Sen tarkoitus on selvästi pitää yhtye pinnalla vielä nytkin, kun From Zero -kiertue on päättynyt ja siinä nähdään paljon materiaalia marraskuun 2024 konserteista Brasilian São Paulossa.
Mutta ennen kaikkea Linkin Park: Unshatter on erittäin kiinnostava katsaus yhden 2000-luvun isoimman yhtyeen vaiheisiin viimeisten seitsemän vuoden ajalta. Kuinka yhtyeen jäsenet reagoivat laulajansa ja ennen kaikkea hyvän ystävänsä kuolemaan, ja kuinka he lopulta päättivät jatkaa yhtyeen tarinaa uusien jäsenten kanssa.
Dokumentti käynnistyy vuodesta 2022, kun Benningtonin kuolemasta on kulunut viisi vuotta. Omille teilleen lähteneet ja eri tavoin suruaan käsitelleet Mike Shinoda, Joe Hahn ja Dave Farrell alkavat pitkän tauon jälkeen viettämään jälleen aikaa yhdessä. Pian käy selväksi, että yhteinen palo musiikkia kohtaan ei ole kadonnut mihinkään ja ideoita uusille biiseillekin alkaa syntyä. On kiinnostavaa seurata sitä, kuinka vanhat ystävät pohtivat, onko kyse vain hengailusta ja musiikin teosta omaksi iloksi, vai että voisiko tässä olla aineksia johonkin kunnolliseen juttuun. Dokumentista käy kyllä selväksi, ettei Linkin Parkin paluu ollut mikään selvä päätös, vaan se tapahtui luontevasti.
Erityisen mielenkiintoista on toki kuulla, mitä eri vaihtoehtoja miehet pohtivat ennen lopullista uutta kokoonpanoa. Mitä jos Shinoda, Farrell ja Hahn esittäisivät vanhoja biisejään kolmistaan? Rumpali Rob Bourdon oli sanonut itsensä irti yhtyeestä ja kitaristi Brad Delsonkin totesi, että hänen pääkoppansa ei kestä kiertue-elämää. Mukaan kuvioihin päätyi ensin Colin Brittain ja sitten parin laulajakokelaan jälkeen Emily Armstrong. Yhdessä he alkoivat tehdä uutta musiikkia, joskaan siinäkään kohtaa ei ollut selvää, että kyse olisi Linkin Parkin paluusta. Vasta kun he olivat yhtä mieltä siitä, että uusi materiaali kuulosti selvältä jatkumolta aiemmalle tuotannolle, he päättivät pitää vanhan nimensä ja valmistella paluutaan maailmalle. Delson saatiin lopulta mukaan soittamaan levylle, mutta hän piti päänsä kiertueelta jättäytymisestä ja niinpä hänen tilalle konsertteihin palkattiin Alex Feder.
Kiehtovaa on myös kuulla Armstrongin ja Brittainin puhetta siitä, mitä yhtye heille merkitsi ennen ja miten he kokivat uuden roolinsa ikonisessa yhtyeessä, paineineen kaikkineen. On hauskaa, kun Armstrong selittää, miten hän joutui pitämään uuden pestinsä salassa lähipiiriltään kuukausikaupalla ja kun Brittain kertoo, kuinka paluukeikan jälkeen hänen puhelimensa täyttyi sadoista viesteistä ja hänen sosiaalisen mediansa seuraajamäärät nousivat kymmenillä tuhansilla faneilla. Erityisen kiinnostavaa on se, kuinka he tukivat toisiaan yhtyeen tulokkaina ja harjoittelivat esimerkiksi viikkotolkulla kahdestaan Linkin Parkin vanhoja kappaleita, kun kuusikko oli yhdessä tehnyt päätöksen siitä, että bändi pitäisi nimensä ja jatkaisi hittiensä soittamista keikoilla.
Mielenkiintoisen lisäksi Linkin Park: Unshatter on myös varsinainen tunnepommi. Jo alun haastattelut yhtyeen jäsenten fiiliksistä Benningtonin kuoleman suhteen, sekä siitä miten yhtyeen äkillinen lopettaminen jätti heidät kahden vuosikymmenen intensiivisen kiertämisen jälkeen tyhjän päälle, saa herkistymään. On myös liikuttavaa nähdä fanien reaktioita, kun yhtye teki yllätyspaluunsa livelähetyksessä. Mutta sitten taas pätkät São Paulon keikoilta herättävät voimakkaan innostuksen, muistot koetuilta keikoilta, sekä halun päästä näkemään yhtye taas kerran livenä.
Konserttitaltiointipuoli toimii pääasiassa myös, vaikka parissa kohtaa live-esitykset tuntuvatkin katkaisevan mielenkiintoisen katsauksen johonkin tiettyyn aspektiin bändin paluusta. Keikkataltiointi on kuitenkin vaikuttava, tarjoten erinomaisen käsityksen siitä, millainen show kiertueella oli, sekä ennen kaikkea siitä, millaisen fiiliksen keikat tarjosivat. Bändin jäsenten lisäksi on kuvattu totaalisessa hurmoksessa olevaa yleisöä, jotka laulavat kurkku suorana niin yhtyeen suurimpien hittien, kuten In the Endin ja Bleed It Outin kuin myös From Zeron uusien kappaleiden, kuten The Emptiness Machinen, Two Facedin ja Heavy Is the Crownin tahdissa. Kiehtovan katsauksen ja mahtavien keikkapätkien parissa vajaan parin tunnin kesto kulkeekin kuin hujauksessa.
Linkin Parkin paluu on herättänyt voimakasta keskustelua puolesta ja vastaan. Moni itki onnesta, että heidän lempiyhtyeensä pääsee jälleen näkemään livenä, kun taas jotkut mielsivät paluun epäkunnioittavaksi Benningtonin muistoa kohtaan. Parin vuoden takainen alkuhämmennykseni on muuttunut iloksi ja aiempi mielenkiintoni bändiä kohtaan on muovautunut nyt kunnon fanitukseksi. Linkin Park: Unshatterin myötä on selvää, että Shinoda ja kumppanit tekivät oikean päätöksen, yrittäessään uudelleen. Linkin Park on juuri ilmoittanut palanneensa takaisin studioon ja toivotankin yhtyeelle kaikkea hyvää tulevaan. En malta odottaa, että pääsen taas laulamaan mukana ja hyppimään näiden biisien tahtiin seuraavan kiertueen keikoilla.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 1.10.2026
Lähteet: elokuvan tiedot www.linkinpedia.com, www.imdb.com ja elokuvan juliste www.impawards.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti