Tammikuussa tuli aikamoinen merkkivuosi täyteen, sillä Elokuvan taikaa -sivun perustamisesta tuli kuluneeksi kymmenen vuotta. Niinpä päätin kymmenvuotisjuhlan kunniaksi tehdä uuden Kysymyksiä ja vastauksia -tekstin, jossa lukijat voivat esittää minulle kysymyksiä sosiaalisessa mediassa. Kysymyksiä tuli muutama kymmentä, joten eiköhän hypätä heti itse asiaan!
Itseni tuntien kyllästyisin mihin tahansa elokuvaan lopulta, jos katsoisin sitä vähän väliä uudelleen ja uudelleen. Mutta suosikkini on Taru sormusten herrasta -trilogia (The Lord of the Rings - 2001-2003) ja jos siitä on pakko nostaa yksi ylitse muiden, niin se olisi tarinan huipentava palkintorohmu Kuninkaan paluu (The Lord of the Rings: The Return of the King - 2003). Se on sellainen tunteiden vuoristorata, että eipä mikään muu oikein pysty samaan.
Uutuuselokuvista tulee nykyään arvosteltua lähes kaikki englannin- ja suomenkieliset jotka tulevat teattereihin, sekä suuri osa suoratoistouutuuksista. Niitä ei siis tarvitse sen kummemmin valikoida. Jos taas puhutaan niistä vanhojen elokuvien juhlavuosiarvioista, niin se on pidempi prosessi. Arvostelen niitä vuosittain noin sata. Minulla on niitä aluksi listalla noin 300 leffaa joka vuodelle, joista saan karsittua heti sata elokuvaa pois. Sitten seuraavat 50 on jo hankalampi tiputtaa ja siitä seuraavat 50 tekevät oikeasti tiukkaa. Ne valikoituvat statuksensa ja oman mielenkiintoni myötä.
Vuodessa leffoja tulee katsottua suunnilleen 250-300 kappaletta. Ennen kuin ryhdyin kirjoittamaan ja katsomaan televisiosarjoja, 400 elokuvaa meni helposti rikki.
Huonoin näkemäni elokuva? Netflixin 365 päivää -rainat (365 dni - 2020-2022) olivat kyllä niin järkyttäviä mätäpaiseoksennuskakkakikkareita, että sanon ne. Niissä ei toiminut mikään. Tarina on surkea, näyttelijät huonoja, dialogi kaameaa... Hyi.
Paras elokuva? Onko kyse suosikkileffastani, vai elokuvasta jonka miellän "objektiivisesti" parhaaksi. Suosikkielokuvani olisi tosiaan se Taru sormusten herrasta: Kuninkaan paluu, mutta että jotenkin objektiivisesti paras elokuva? Voiko sellaista olla? Voiko Kuninkaan paluu olla objektiivisesti paras, kun kyse on trilogian finaalista, joka ei kerro kokonaista tarinaa? On vaikea vertailla vaikkapa Kummisetää (The Godfather - 1972) tai Manaajaa (The Exorcist - 1973). Molemmat ovat omien lajityyppiensä priimaa, mutta molemmissa on täysin eri ansionsa.
Ja se Tuulen viemää -arvostelu tulee 15. joulukuuta 2029, kun elokuva täyttää 90 vuotta. Lupaan!
Lähes kaiken vapaa-aikani. Valitettavasti se syö paljon aikaa lähipiirin näkemiseltä. Suureksi onnekseni tyttöystäväni rakastaa elokuvien ja sarjojen katsomista, joten katsomme aika lailla kaiken yhdessä, eikä tämä syö siten aikaa parisuhteen yhdessäolosta.
Kaikki ihmiset, jotka olen tavannut Elokuvan taikaa -sivun ansiosta. Se voi kuulostaa kornilta, mutta niin se vain on. Enkä puhu vain julkkiksista, vaan myös tyttöystävästäni ja Filmikela-sivua kirjoittavasta ystävästäni. Olen päässyt tapaamaan paljon mahtavia ihmisiä, joita ilman elämäni olisi huomattavasti köyhempi.
Haluan ehdottomasti ja koen, että olen parina viime vuonna arvostellut suuren osan kotimaisista uutuuksista. Pelkästään tänä vuonna arvosteluja on tullut elokuvista Teräsleidit - Kuin viimeistä päivää (2025), Kalevala: Kullervon tarina (2026), Kaunis rietas onnellinen (2026), Orava (2026), Presidentin kyyditys (2026) ja Hetki ennen valoa (2026). Vielä loppuvuodesta tulee arvostelut ainakin leffoista Rakkautta ja virtahepoja (2026), Kerro kaikille (2026), Lapin sota (2026), Yön lapsi (2026) ja Punaista lunta (2026). Enköhän joskus pääse suomalaisten tosiklassikoiden, kuten Uuno Turhapurojen ja Aki Kaurismäen leffojen kimppuun.
Minun on pakko myöntää, että minun täytyi googlata, kuka Neil Breen edes on. Herran filmografiaa selattuani voisin sanoa, että ei, en halua. Mutta on muutamia roskaleffoja, kuten vaikkapa Haihurrikaani (Sharknado - 2013) ja The VelociPastor (2017), jotka voisin joskus käsitellä...
En ollut ajatellut, ensimmäistä kertaa nyt kuulen koko hommasta. Mutta pistetään pohdintaan. The Devils ei nähtävästi ole tulossa kunnon levitykseen, niin en lupaa mitään...
Olenhan minä jo arvostellut palkintoehdokkuuksia kahmineen Barbien (2023)! Kuinka monta niitä animaatioita sitten on? NELJÄKYMMENTÄNELJÄ?! Joo-o, voi olla, että niitä saa odotella...
Ainakin animaatioista Robin Hood (1973), Aladdin (1992), Leijonakuningas (The Lion King - 1994), Herkules (Hercules - 1997), Tarzan (1999), Keisarin uudet kuviot (The Emperor's New Groove - 2000), Lilo & Stitch (2002), Peter Pan ja paluu Mikä-mikä-maahan (Return to Never Land - 2002), Nasun suuri elokuva (Piglet's Big Movie - 2003), Toy Story - leluelämää (Toy Story - 1995) ja Toy Story 2 (1999), Ötökän elämää (A Bug's Life - 1998), Monsterit Oy (Monsters, Inc. - 2001), Ihmeperhe (The Incredibles - 2004), Kananlento (Chicken Run - 2000), Tie El Doradoon (The Road to El Dorado - 2000), Shrek (2001) ja Shrek 2 (2004), Sinbad - seitsemän meren sankari (Sinbad: Legend of the Seven Seas - 2003), sekä Madagascar (2005) ja näytellyistä elokuvista Harry Potter ja viisasten kivi (Harry Potter and the Philosopher's Stone - 2001) ja Harry Potter ja salaisuuksien kammio (Harry Potter and the Chamber of Secrets - 2002), sekä Spy Kids (2001) pyörivät VHS:nä harva se viikonloppu. Voi niitä aikoja...
En. Tykkään kirjoittaa näitä tekstejä. Miksi ulkoistaisin tehtävän koneelle, etenkin sellaiselle, joka ei ole edes katsonut kyseisiä elokuvia ja sarjoja? Myönnän tosin, että kokeilin kerran, osaisiko ChatGPT kirjoittaa arvostelun minun tyylilläni, mutta sieltä tuli hyvin geneerinen teksti, joka ei muistuttanut minun kirjoituksiani juuri yhtään.
Olen ja tämä onkin jo tapahtunut! Minulta löytyy scifiklassikko 2001: Avaruusseikkailusta (2001: A Space Odyssey - 1968) kaksi arvostelua, alkuperäinen nuoruusvuosien teksti ja muutamaa vuotta myöhemmin kirjoitettu lisäys, kun silmäni vihdoin avautuivat elokuvan hienoudesta.
Hyviä elokuvia noista genreistä löytyy paljon. Kauhusuosikkejani ovat Manaaja, Tappajahai (Jaws - 1975), Texasin moottorisahamurjat (The Texas Chain Saw Massacre - 1974), Halloween - naamioiden yö (Halloween - 1978), Alien - kahdeksas matkustaja (Alien - 1979), Hohto (The Shining - 1980), The Thing - "se" jostakin (The Thing - 1982), Painajainen Elm Streetillä (A Nightmare on Elm Street - 1984) ja Kärpänen (The Fly - 1986). Aika tavanomainen lista, tiedän, mutta klassikot ovat yleensä syystäkin klassikkoja. Huonoimpia kauhuleffoja taas ovat mielestäni muun muassa Jason Goes to Hell: The Final Friday (1993), Slender Man (2018) ja Halloween Ends (2022).
Mielestäni parhaita toimintaleffoja ovat Predator - saalistaja (Predator - 1987), Die Hard - vain kuolleen ruumiini yli (Die Hard - 1988), Terminator 2 - Tuomion päivä (Terminator 2: Judgment Day - 1991), The Matrix (1999) ja Casino Royale (2006), kun taas huonoimpia ovat esimerkiksi Crank 2: High Voltage (2009), A Good Day to Die Hard (2013), Suicide Squad (2016) ja Snake Eyes: G. I. Joe Origins (2021).
Jännityselokuvista selvät suosikit ovat Uhrilampaat (The Silence of the Lambs - 1991), Seitsemän (Se7en - 1995) ja Vangitut (Prisoners - 2013). Huonoimpien listalla taas olisivat muun muassa Old (2021) ja Terminal (2018).
Arvostelijoiden puolelta ehdottomasti Chris Stuckmannin, joka oli minulle isoin innoittaja siihen, että ryhdyin kirjoittamaan elokuva-arvosteluja. Ja olisihan suomalaisista tekijöistä Japen leffavlogin Jape mukava päästä tapaamaan ihan kasvotusten.
Elokuva-alan ammattilaisten puolelta... sanotaan nyt vaikka suosikkiohjaajani Christopher Nolan.
Siihen ei harmi kyllä liity mitään tarinaa. Kun perustin Elokuvan taikaa -sivun, selasin Bloggerista eri ulkoasuvaihtoehtoja ja tähän jostain syystä tartuin ja tämä on pysynyt. Huvittavaa kyllä, muutamaa vuotta myöhemmin sain tietää, että ennen kuin Japen leffavlogi oli YouTube-kanava, Japella oli blogi "Japen leffablogi", joka on ulkoasultaan lähes identtinen minun kanssani. Mutta vannon, että en varastanut häneltä mitään!
Nyt on paha. Tiedän, että joulukuussa samana päivänä ensi-iltansa saavat niin Dyyni: Osa kolme (Dune: Part Three - 2026) kuin Avengers: Doomsday (2026), mutta tällä hetkellä olen eniten innoissani Laikan tulevasta stop motion -animaatiosta Wildwood - Sysimetsä (Wildwood - 2026). Joka kerta, kun näen leffan trailerin, suuni loksahtaa auki animaattoreiden aivan uskomattomasta työstä.
En koskaan. Vaikka usein mieli tekisi, etenkin kehnojen sarjojen kohdalla. Kaikki tulee kahlattua loppuun. Pari sarjaa minulta on tosin jäänyt kesken kausien välissä, kuten Amazon Prime Videon Ajan pyörä -sarja (The Wheel of Time - 2021-2025). Sen kolmas kausi minulta jäi katsomatta, koska Amazon perui sarjan jatkon pian sen julkaisun jälkeen. Eipä juuri kiinnostanut katsoa kökön sarjan uutta kautta, jos tiesin etukäteen, että homma jäisi kesken.
Ehdottomasti Obsession (2025). Oli kyse sitten koukuttavasta tarinasta, Inde Navarretten unohtumattomasta roolisuorituksesta, monikerroksisista teemoista, hyytävästä tunnelmasta tai monista muistettavista kohtauksista, Obsession on jäänyt selvästi pyörimään päähän. Upea elokuva.
Pidin paljon Operaatio Ave Marian (Project Hail Mary - 2026), Masters of the Universen (2026) ja monilta ohi menneen Primate-apinakauhuleffan (2025) musiikeista, mutta ykköseksi täytyy kyllä nostaa The Odyssey (2026). Enpä yhtään yllättyisi, jos Ludwig Göransson kävisi nappaamassa Oscar-pystin tänäkin vuonna. Sen lisäksi, että Göransson hyödynsi monia aikakauden soittimia saadakseen aikaan poikkeukselliselta kuulostavan äänimaailman, musiikit onnistuvat olemaan niin mahtipontiset, jännittävät kuin ennen kaikkea todella haikeat.
Kun kerran kysymys oli muotoiltu noin, niin pakkohan se on valita Michael Myers. On tosin vaikea sanoa, kuka ansaitsisi enemmän huomiota. Terrifier-elokuvien (2016-) Art-klovni on vinksahtaneella tavalla niin lystikäs tyyppi, että hänen voisi luulla olevan vielä isompi kauhuikoni tänä päivänä.
Olen muutaman kerran vieraillut VernusFilm-kanavalla Filmikelan kirjoittajan kanssa. Emme tosin ole tehneet näitä Riitikkorinki-videoita vuoden 2022 Nopen jälkeen. Pitäisi joskus taas, ne olivat varsin hauskoja keskusteluja. On myös ollut jo parin vuoden ajan tarkoitus käydä vierailulla Leffahullu-podcastissa, mutta syystä tai toisesta se on päässyt jäämään. En kuitenkaan todellakaan sulje pois vaihtoehtoa tällaisesta yhteistyöstä!
Vuosikaudet vastasin tähän kysymykseen Steven Spielbergin Tintin seikkailut: Yksisarvisen salaisuuden (The Adventures of Tintin - 2011), mutta nyt vihdoin näyttäisi siltä, että elokuva on ihan aikuisten oikeasti saamassa jatkoa. Mikäköhän muu... Guillermo del Toron ohjaamat ja Ron Perlmanin tähdittämät Hellboy-leffat olisivat ehdottomasti ansainneet trilogian huipennuksen. Mutta ottaen huomioon, että Hellboy-franchise on käynnistetty uudelleen parikin kertaa tässä välissä ja Perlmanilla on ikää 76 vuotta, on hyvin epätodennäköistä, että he tekisivät enää kolmatta Hellboyta. Epätodennäköisistä kolmososista puheen ollen: haluaisin ehdottomasti kolmannen Sherlock Holmesin Guy Ritchieltä, Robert Downey Jr:lta ja Jude Law'lta, mutta en usko, että sellaista on enää tulossa, vaikka jokainen kolmikosta on jo vuosia vannonut, että he haluavat sen tehdä.
Vaikka videopeleihin perustuvien tuotantojen taso on selvästi noussut viimeisen vuosikymmenen aikana (esimerkiksi HBO:n The Last of Us -sarja (2023-) ja Amazonin Fallout-sarja (2024-)), voittavat sarjakuvafilmatisoinnit mielestäni tämän kisan ihan leikiten. Enkä tarkoita edes vain Marvelin ja DC:n supersankarijuttuja, vaan myös vaikkapa Men in Black - miehet mustissa -leffaa (Men in Black - 1997), Sin Cityä (2005), 300:aa (2006), Scott Pilgrim vastaan maailmaa (Scott Pilgrim vs. the World - 2010) ja Kingsman: Salaista palvelua (Kingsman: The Secret Service - 2014). Ja tiesittekö muuten, että myös Matkalla Perditioniin (Road to Perdition - 2002), A History of Violence (2005) ja Snowpiercer (2013) perustuvat sarjakuviin?
En pidä kameran edessä olemisesta, joten en usko koskaan siirtyväni videoiden pariin. Haastattelujahan olen tehnyt jo muutamia. Ne tosin veivät niin paljon enemmän aikaa, eikä niitä luettu odottamallani tavalla, joten päätin lopulta keskittyä ihan vain arvosteluihin. Mutta elokuvien ja sarjojen suhteen pyrin kaiken aikaa laajentamaan, oli kyse sitten mistä maista leffat tulevat, miltä vuosilta ne ovat tai mihin genreen ne kuuluvat.
Sanotaan nyt vaikka Twilight - Houkutus (Twilight - 2008). Niin kiusallisesti näytelty ja kirjoitettu elokuva, täynnä niin korneja ja myötähäpeällisiä hetkiä, sekä teknisesti jotenkin todella halpa. Ja juuri siksi niin pirun viihdyttävä.
Riippuu sarjasta. Komediasarjat ovat yleensä niin helppoa tuijotettavaa, että on sääli, jos kausi loppuu lyhyeen. Mutta yleisesti minulla ei ole ikävä yli 20 jakson mittaisia kausia. Ne sisältävät paljon täytettä, pienet budjetit paistavat läpi toteutuksesta, näyttelijöistä alkaa kausien edetessä näkyä väsymys koko hommaa kohtaan ja lähes aina sarjojen taso laskee, kun uusia kausia on pakko puskea ulos tiiviillä tahdilla. Mutta yleisesti olen samaa mieltä kuin elokuvienkin suhteen, eli sarjan pitäisi kestää niin kauan kuin tekijät tarvitsevat aikaa tarinansa kertomiseen. Joskus se tapahtuu kuudessa jaksossa, toisinaan se vaatii kuusi tuotantokautta, joissa on yhteensä yli sata jaksoa.
Niille lukijoille, jotka eivät seuraa minua Instagramissa, niin kontekstina tähän kysymykseen: minulla oli parin vuoden ajan tapana paljastaa maanantaina ennakkoon alkavan viikon arvostelut Instagram-tarinoissa. Mutta niin monena viikkona tuli mutkia matkaan, jotka sekoittivat suunnitelmat. Kun useampana viikkona peräkkäin tuli muutoksia, päätin lopulta lopettaa tämän tavan. Minulla on itse kalenterissa kaikki arvostelut merkittynä, mutta teen niin paljon muutoksia nykyään, että tuskin tuon tätä julkista paljastuslistaa takaisin.
Se riippuu paljon. Minähän teen vuoden lopuksi viisi eri listaa. Parhaat uutuuselokuvat, huonoimmat uutuuselokuvat, vuoden parhaat sarjat, parhaat elokuvat kymmenen vuoden takaa ja parhaat elokuvan kahdenkymmenen vuoden takaa. Jonain vuonna joku näistä listoista voi muodostua helposti, kun taas joku toinen lista pistää pähkäilemään enemmän. Monta kertaa minulla on kahdesta neljään elokuvaa tai sarjaa, joista joudun pohtimaan, mikä ansaitsee kymppisijan lopulliselta listalta. Ja kyllä, on käynyt useammankin kerran niin, että jälkikäteen olisin tehnyt eri valintoja.
Pitkään olisin vastannut näyttelijä, koska harrastin nuorena teatteria ja sitten taas myöhemmin olisin vastannut ohjaajan. Mutta en tiedä enää. Onko nimikettä sellaiseen pestiin, jossa voi vain seurata sivusta elokuvanteon vaiheita käsikirjoitushuoneista kuvauspaikkoihin ja jälkituotantoihin?
Olen näin etukäteen todella skeptinen, mutta samalla myös hieman utelias. Toisaalta olen kiinnostunut näkemään, miten sarjamuodossa elokuvista pois jääneet yksityiskohdat, sivujuonet ja sivuhahmot saisivat vihdoin ruutuaikaa, mutta samalla koko homma tuntuu väkinäiseltä rahastukselta. Lisäksi sarjan markkinointimateriaali ei ole saanut minua vakuuttuneeksi. Trailereista uupuu kaikki taianomaisuus, mikä tähän maailmaan kuuluu ja mikä etenkin ensimmäisestä elokuvasta välittyy.
Pelaan ja toivoisin, että minulla olisi aikaa pelata enemmänkin. Alkuvuodesta pelasin Hogwarts Legacyn läpi ja alkukesästä uuden Lego Batman: Legacy of the Dark Knightin jopa platinalle asti. Nyt minulla on kesken Marvelin uusi Wolverine. Ostin kesällä myös muun muassa 007 First Lightin ja Indiana Jones and the Great Circlen, jotka odottavat vuoroaan. Lisäksi ystäväni sai minut innostumaan Disneyn Lorcana-korttipelistä, johon tulikin jo parissa viikossa tuhlattua vähän liikaakin rahaa.
Huh huh! Siinä olikin kysymyksiä kerrakseen! Kiitoksia kaikille kysymyksistänne ja toivottavasti vastaukset olivat kanssa mieleen. Sekä vielä kerran iso kiitos kaikille, jotka olette pysyneet Elokuvan taikaa -sivun matkassa viimeisten kymmenen vuoden ajan!
Ehkä seuraavaksi pääsen vihdoin sen elokuvakokoelman uuden esittelyn pariin...
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 19.9.2026
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti