CLAYFACE
Ohjaus: James Watkins
Näyttelijät: Tom Rhys Harries, Naomi Ackie, Max Minghella, David Dencik, Joshua James, Eddie Marsan, Joana Ribeiro, Nancy Carroll ja Daniel Betts
Genre: kauhu
Kesto: 1 tunti 48 minuuttia
Ikäraja: 16
Clayface on DC:n elokuva- ja sarjauniversumin kolmas elokuva ja se perustuu DC:n sarjakuvahahmo Savinaamaan, joka teki ensiesiintymisensä vuonna 1940. Mike Flanagan oli innostunut Batman: The Animated Seriesissä (1992-1995) nähdystä Savinaaman jaksosta Feat of Clay ja halusi tehdä siitä näytellyn elokuvan. Vuonna 2021 hän esitteli ideaansa tuottaja Jon Bergille, ajatuksenaan, että leffa olisi osa tuolloin pyörinyttä DC-elokuvauniversumia. Kun The Batmanin (2022) ohjaaja Matt Reeves ryhtyi työstämään lisäosia elokuvalleen, Flanagan esitteli ideansa Reevesille, tarkoituksena tuoda Clayface mukaan The Batman: Part II:ssa (2028). Kuitenkin kun James Gunn ja Peter Safran nousivat DC Studiosin johtoon loppuvuodesta 2022, he innostuivat Flanaganin visiosta ja halusivat leffan mukaan omaan uuteen universumiinsa, joka käynnistyi vuoden 2025 Superman-elokuvalla. Vuoden 2023 Hollywoodin lakot viivästyttivät projektin etenemistä ja vasta elokuussa 2025 kuvaukset saatiin käyntiin. Siinä kohtaa Flanagan oli kuitenkin kiireinen Carrie-sarjan (2026-) ja The Exorcist: Martyrs -elokuvan (2027) parissa, jolloin korvaavaksi ohjaajaksi valittiin James Watkins. Nyt Clayface saapuu teattereihin ja itse olen odottanut leffan näkemistä innoissani. Olen halunnut jo pitkään nähdä hahmon valkokankaalla ja ilahduin, kun kerrottiin, että kyseessä olisi kauhuelokuva. Kävinkin positiivisin mielin katsomassa Clayfacen sen lehdistönäytöksessä pari päivää ennen ensi-iltaa.
Näyttelijä Matt Hagen on suosionsa huipulla, kun gangsterit turmelevat hänen kasvonsa. Pelastaakseen uransa Matt kokeilee uudenlaista lääketoimenpidettä, joka vaikuttaisi aluksi korjaavan asiat, mutta pikkuhiljaa mies huomaa lääkkeen sisältävän ikäviä sivuvaikutuksia...
Itselleni tuntematon Tom Rhys Harries näyttelee Matt Hagenia, jolla pyyhkii lujaa. Hänen menneisyytensä on todellinen ryysyistä rikkauksiin -tarina, hän menestyy hyvin urallaan ja mies on juuri saanut ensimmäisen Oscar-ehdokkuutensa. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun Matt päätyy sänkyyn väärän naisen, nimittäin häikäilemättömän mafiapomo Markos Szabon (David Dencik) tyttöystävän Mian (Joana Ribeiro) kanssa ja Szabon miehet viiltelevät Mattin kasvot hurjaan kuntoon, sekä järjestävät lokaamiskampanjan tuhotaakseen näyttelijän uran. Epätoivoinen Matt päätyy testaamaan kokeellista lääkeainetta, joka aluksi muuttaa hänen kasvonsa ennalleen... mutta joka ei lopeta muuttamistaan siihen. Olen vuosia pitänyt Matt Hagenia kiehtovana hahmona ja hänen kanssa on onnistuttu elokuvassa mainiosti. Harries istuu rooliinsa erinomaisesti. Hän tulkitsee hyvin niin superstaraa kuin murtunutta miestä ja lopulta kostonhimoista hirviötä. Toivonkin, että Clayfacen myötä miestä tullaan näkemään jatkossakin isoissa elokuvissa. Myös Dencik hoitaa tonttinsa passelisti aika geneerisenä rikollispomona.
Elokuvassa nähdään myös muun muassa Naomi Ackie ihmelääkkeen keksijänä Caitlyninä ja Max Minghella hänen poliisimiehenään Johnina, Joshua James Mattin parhaana ystävänä Coreyna ja Eddie Marsan Mattin managerina. Sivunäyttelijät ovat hyviä osissaan, etenkin Ackie tohtorina, joka toki kauhistuu, kun hänen kehittelemänsä aineen todelliset puolet paljastuvat Mattin kautta.
DC:n uusi elokuva- ja televisiouniversumi on mielestäni käynnistynyt hieman epätasaisesti. Uusi Superman tuntui ilahduttavasti lauantaiaamun piirretyiltä näytellyn leffan muodossa ja mielestäni tämän kesän Supergirl (2026) oli mainettaan parempi avaruusseikkailu. Creature Commandos -animaatiosarjan (2024-) olemassaolon ehdin jo unohtaa, Peacemakerin (2022-2025) toinen kausi oli pettymys ja itse en innostunut värikkäälle lähdemateriaalilleen keskisormea näyttäneestä väsyneestä Lanterns-sarjasta (2026-). Mutta jos jostain nostan hattua, niin siitä että uusi DC-universumi revittelee reippaasti tyylilajeilla ja Clayface on tästä täydellisin esimerkki. Kyseessä on synkkä body horror -kauhuleffa, jota on vaikea edes nähdä samaan universumiin kuuluvaksi kuin hyväntuulista Supermania. Samalla kyseessä on mielestäni tähän mennessä uuden DC-universumin paras teos.
Siinä, missä Sonyn Spider-Manittomat leffat Spider-Manin pahiksista epäonnistuivat, Batmanittomassa Batman-pahiksesta kertovassa Clayfacessa tuttua yön ritaria ei jää edes kaipaamaan. Traaginen tarina vie väkevästi mukanaan ja hienoa on, että vaikka leffa sijoittuu Gothamiin, ei katsojan tarvitse tykätä tai tietää supersankari- ja sarjakuvaleffoista innostuakseen näkemästään. Ihmelääkkeeksi luullun aineen sivuvaikutukset muuttuvat kaiken aikaa epämiellyttävämmiksi ja mukana on pari kohtausta, joiden seuraaminen tekee häijyä. Samalla katsetta valkokankaalta ei voi irrottaa. On koukuttavaa seurata Mattin yritystä saada uudet oireensa aisoihin ja kenties jopa hyödyntää kehoaan, jota voi muovata kuin savea, sekä miehen kasvavaa kostonhimoa. Jos pelkäsit, että koska James Gunn toimii tuottajana, niin tämäkin sarjakuvaleffa olisi humoristinen, huolenaiheesi oli turha. Clayface on synkeä ja iloton tarina, erittäin mainio lisäys DC-universumiin ja muutenkin yksi viime vuosien kiinnostavimmista sarjakuvafilmatisoinneista. Toivon todella, että tämä ei jää Savinaaman ainoaksi valkokangasnäyttäytymiseksi ja että joskus Tom Rhys Harries pääsisi ottamaan miehestä mittaa Gothamin viittasankarin kanssa - kuka ikinä häntä sitten tulee näyttelemään.
Flanaganin muiden kiireiden takia mies ei pystynyt myös ohjaamaan Clayfacea, vaan vastuu tästä meni James Watkinsille, jonka edellinen leffa oli täysin turha amerikkalaistettu Speak No Evil -uudelleenfilmatisointi (2024). Clayfacella Watkins näyttää taitonsa tehokkaan ikävän ilmapiirin luomisessa. Elokuva on myös hyvin kuvattu ja leikattu kasaan. Lavasteet ovat mainiot, puvustus on pätevää ja maskeeraukset näyttävät paikoitellen ällöttäviltä. Tietokonetehosteista näkyy, että elokuva tehtiin tavallista pienemmällä budjetilla, mutta efektit ajavat asiansa. Äänimaailmakin on hyvin rakennettu, Volker Bertelmannin säveltämien musiikkien säestäessä tapahtumia oivallisesti.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 21.10.2026
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
Clayface, Yhdysvallat, 2026, Warner Bros. Studios, DC Studios, 6th & Idaho Productions, British Film Commission, Domain Entertainment, The Safran Company
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti