Heroes, kausi 1: Genesis (2006-2007) - sarja-arvostelu

HEROES - KAUSI 1: GENESIS

Luoja: Tim Kring

Näyttelijät: Sendhil Ramamurthy, Milo Ventimiglia, Hayden Panettiere, Masi Oka, Ali Larter, Adrian Pasdar, Jack Coleman, Greg Grunberg, Santiago Cabrera, Tawny Cypress, James Kyson Lee, Noah Gray-Cabey, Zachary Quinto, Leonard Roberts, Ashley Crow, Thomas Dekker, Lisa Lackey, Jimmy Jean-Louis, Christine Rose, Christopher Eccleston, Randall Bentley, Eric Roberts ja Malcolm McDowell

Genre: draama, jännitys, fantasia

Jaksomäärä: 23

Jakson kesto: 42 minuuttia - 53 minuuttia - Yhteiskesto: noin 16 tuntia 40 minuuttia

Ikäraja: 16

Heroes on Tim Kringin luoma supersankarisarja. Kring sai idean erilaisesta supersankaritarinasta ja kertoi siitä NBC-kanavalle, missä innostuttiin valtavasti. Kuvaukset käynnistyivät loppukeväästä 2006 ja lopulta Heroesin ensimmäinen tuotantokausi, lisänimeltään Genesis alkoi pyöriä televisioissa 25. syyskuuta 2006 - tasan 20 vuotta sitten! Sarja nousi nopeasti suureen suosioon, keräsi kehuja kriitikoilta ja sai parhaan draamasarjan ja miessivuosan Golden Globe -ehdokkuudet, sekä parhaan draamasarjan, ohjauksen, miessivuosan, lavastuksen, leikkauksen, äänityksen, stunt-työskentelyn ja erikoistehosteiden Emmy-ehdokkuudet. Itse olen tiennyt Heroesista siitä asti, kun sen esitys alkoi Suomen televisioissa ja lapsena halusin todella paljon nähdä sarjan, mutta jostain syystä en ole koskaan aiemmin katsonut kohtaustakaan sarjasta. Kuitenkin nyt kun huomasin sarjan viettävän 20-vuotisjuhlaansa, päätin sen kunniaksi vihdoin ja viimein katsoa Heroesin läpi ja samalla arvostella sarjan.

Ihmiset ympäri maailman hoksaavat omaavansa erikoisia voimia lentämisestä näkymättömyyteen ja ajatusten lukemisesta ajan hallitsemiseen. Pian he joutuvat myös huomaamaan, että eri tahot jahtaavat heitä näiden kykyjen takia.

Heroes kertoo toisilleen pääasiassa tuntemattomista ihmisistä, jotka huomaavat omaavansa erilaisia voimia, mitkä muuttavat heidän elämänsä pysyvästi. Hahmoja ovat muun muassa newyorkilainen senaattori Nathan Petrelli (Adrian Pasdar), joka osaa lentää, hänen veljensä Peter (Milo Ventimiglia), joka pystyy käyttämään lähellään olevien yli-ihmisten voimia, huumeaddikti Isaac Mendez (Santiago Cabrera), joka pystyy näkemään tulevaisuuteen, high schoolia käyvä huutosakkilainen Claire Bennet (viime kuussa menehtynyt Hayden Panettiere), jonka saamat ruhjeet ja vammat paranevat samantien itsestään, poliisi Matt Parkman (Greg Grunberg), joka pystyy lukemaan muiden ajatuksia, yksinhuoltajaäiti Niki Sanders (Ali Larter), jonka sisällä piilee hänen paha versionsa Jessica, sekä oma suosikkini, japanilaismies Hiro Nakamura (Emmy- ja Golden Globe -ehdokkuudet saanut Masi Oka), joka pystyy kontrolloimaan aikaa ja avaruutta ja kokeekin kohtalonsa olevan supersankaruus.

     Muita hahmoja sarjassa ovat tutkija Mohinder (Sendhil Ramamurthy), jonka isä (Erick Avari) etsi näitä supervoimaisia yksilöitä ja joka jatkaa isänsä jalanjäljissä, kun tämä murhataan, Clairen vanhemmat Noah (Jack Coleman) ja Sandra (Ashley Crow), Isaacin tyttöystävä Simone (Tawny Cypress), Mattin vaimo Janice (Lisa Lackey), Nikin poika Micah (Noah Gray-Cabey), Hiron paras kaveri Ando (James Kyson Lee), supervoimaisia jahtaava Sylar (Zachary Quinto), sekä mysteerinen herra Linderman (Malcolm McDowell), jolla vaikuttaisi olevan näppinsä pelissä vähän kaikessa. Hahmogalleria on läpikotaisin mainio ja jokaista syvennetään onnistuneesti läpi kauden. Näyttelijäkaarti tekee hyvää työtä ja Okan vilpitön into sarjaa kohtaan tarttuu katsojaan joka kerta, kun totaalisen sympaattinen mies on ruudulla.

Heroes liittyy Lostin (2004-2010), Paon (Prison Break - 2005-2017) ja Supernaturalin (2005-2020) joukkoon 2000-luvun alkupään sarjoista, joista en voi olla soimaamatta itseäni siitä, etten ollut älynnyt katsoa niitä aiemmin. Kaikkien näiden avauskaudet ovat erinomaisia ja toivon toki, ettei Heroesille käy sama kuin niille, eli että myöhemmillä kausilla taso tippuisi kuin lehmän häntä. Minä olen tässä viimeisten parin vuosikymmenen aikana ehtinyt nähdä jos jonkinlaista supersankaritarinaa, mutta silti Heroes pääsi yllättämään edelleen raikkaalta tuntuvalla lähestymistavallaan. Sarja saattaa olla täynnä supervoimaisia yli-ihmisiä, mutta nämä tyypit eivät ole järin kiinnostuneita auttamaan viattomia voimillaan, vaan he yrittävät lähinnä itse pärjätä kummallisen tilanteensa kanssa.

Sarjasta kyllä huomaa, että sen luoja Tim Kring kyseli neuvoa Lostia työstäneeltä ystävältään Damon Lindelofilta, sillä vaikka konseptit ovatkin täysin erilaiset, Lostin vaikutus näkyy Heroesissa. Kyseisen sarjan tapaan myös tässä on yllä vahva mysteerihenki, joka nappaa välittömästi koukkuunsa. Mistä ihmeestä nämä hahmot yhtäkkiä saivat voimansa? Kuka kumma on herra Linderman? Miksi Sylar jahtaa näitä superihmisiä? Ja miksi Clairen isä on niin hemmetin epäilyttävä? Enpä olekaan hetkeen katsonut näin vangitsevaa sarjaa, jonka vajaan kolmen vartin mittaiset jaksot tuntuvat kulkevan kuin siivillä ja jonka joka jakson päätteeksi on pakko päästä näkemään, mitä näille hahmoille seuraavaksi tapahtuu.

Avauskauden 23 jaksoa ovat poikkeuksellisen hyvin hyödynnetyt, eikä sekaan oikeastaan mahdu turhempaa tyhjäkäyntiä lainkaan. On erittäin mielenkiintoista seurata näitä kaikkia hahmoja ja kuinka he suhtautuvat tilanteeseensa eri tavoin. Pikkuhiljaa käy selväksi, että heitä kaikkia yhdistää muukin kuin yliluonnolliset kyvyt ja vähitellen nämä lukuisat risteilevät juonikuviot alkavat sulautua selkeämmäksi kokonaisuudeksi. Jaksojen varrelta ei tosiaankaan koukkuja ja käänteitä puutu ja jännitekin pidetään vähän väliä korkealla. Se, mistä intoilin paljon, oli kauden tietty haikeus ja filosofisuus, joka loi mukaan omanlaistaan mystiikkaa. Kausi vie tietyllä tavalla tarinansa päätökseen, mutta jättää samalla oven auki uusille seikkailuille, enkä malta odottaa näkeväni, kuinka Heroes tästä jatkuu. Aivan fantastinen startti!

Tuotantokauden ohjaajat rakentavat ilmapiiriä vakuuttavasti ja pitävät pakkaa taitavasti kasassa. Useat juonikuviot toteutettiin niin, että jokainen käsikirjoittaja sai työstettäväkseen jonkun hahmon tarinan, jotka sitten joku heistä sai tehtäväkseen yhdistää koherentiksi jaksoksi. Toteutustapa toimii ja juonikuviot kulkevat sulavasti lomittain, vain parin jakson keskittyessä yhteen ainoaan kertomukseen. Heroes on myös hyvin kuvattu ja leikattu, sekä sen voimakkaassa värimäärittelyssä on oma viehätyksensä. Lavasteet ovat oivalliset, puvustus mainiota ja maskeerauksetkin näyttävät hyviltä. Tietokonetehosteista kuitenkin paistaa läpi pienehkö televisiobudjetti ja parit siisteiksi tarkoitetut jutut näyttävät näin 20 vuotta myöhemmin aika kököiltä. Äänityöskentely on pääasiassa oivallista ja Wendy Melvoinin ja Lisa Colemanin säveltämät musiikit tuovat vahvan lisänsä tunnelmaan.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 14.10.2025 - Muokattu 16.8.2026

Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org

Heroes, Yhdysvallat, 2006-2010, Tailwind Productions, NBC Universal Television

Arvostelu: A Star Is Born (2018)

A STAR IS BORN

Ohjaus: Bradley Cooper
Pääosissa: Bradley Cooper, Lady Gaga, Sam Elliott, Andrew Dice Clay, Rafi Gavron, Anthony Ramos, Dave Chappelle, Shangela Laquifa Wadley, William Belli ja Greg Grunberg
Genre: draama, musiikki
Kesto: 2 tuntia 16 minuuttia
Ikäraja: 12

A Star Is Born on uudelleenfilmatisointi vuoden 1976 elokuvasta Tähti on syttynyt (A Star Is Born), joka on uudelleenfilmatisointi vuoden 1954 elokuvasta Tähti on syntynyt (A Star Is Born), joka taas on uudelleenfilmatisointi vuoden 1937 elokuvasta Tapahtuipa Hollywoodissa (A Star Is Born). Vuonna 2011 Clint Eastwood kiinnostui klassisen tarinan kertomisesta uudestaan ja hänen oli tarkoitus ohjata elokuva, mitä olisi tähdittänyt Beyoncé, mutta Beyoncén tullessa raskaaksi, projekti jäi jumiin. Vuonna 2015 ilmoitettiin, että Bradley Cooper on kiinnitetty uuden filmatisoinnin pääosaan ja että hän myös ohjaisi elokuvan. 2016 laulaja Lady Gaga roolitettiin naispääosaan ja huhtikuussa 2017 alkoivat kuvaukset. Lopulta A Star Is Born sai ensi-iltansa elokuussa Venetsian elokuvajuhlilla, missä se sai paljon arvostusta ja nyt vihdoin elokuva on saapunut myös Suomeen. Itse kiinnostuin leffasta, kun kuulin siitä ensimmäisen kerran kesällä, mutta aloin odottamaan sen näkemistä vasta, kun aloin kuulla, kuinka paljon sitä on ylistetty maailmalla. Meninkin erittäin positiivisin mielin katsomaan elokuvaa yhdessä tätini kanssa ja poistuin lähes sanattomana, sillä olin niin vaikuttunut kokemastani. A Star Is Born ei ole vain yksi vuoden parhaimmista elokuvista, vaan yksi parhaimmista elokuvista, minkä olen koskaan nähnyt. Bradley Cooper on esikoisohjauksellaan luonut mestariteoksen.

Muusikko Jackson Maine tapaa yöklubilla nuoren Ally-neidon ja kuullessaan tämän laulavan, Jackson haluaa Allyn esiintyvän hänen kanssaan. Mutta kestääkö Jackson, kun Ally alkaa saada enemmän mainetta kuin hän...

Bradley Cooper tekee uransa parhaan roolisuorituksen Jackson Mainena. Tämä elokuva tuntuu kaikin puolin Cooperin intohimoprojektilta ja hän antaakin kaikkensa muuttuessaan muusikoksi, joka vaikuttaa lavalla maailman huipulla olevalta staralta, mutta joka todellisuudessa kärsii vakavasta päihderiippuvuudesta. Cooper on täysin uskottava roolissaan ja hän todella uhrautuu hahmon vietäväksi. Hän ei koskaan tunnu näyttelevän, vaan katsojana saattaa kauhistella, mihin kuntoon Cooper on itsensä pistänyt. Paikoitellen on vaikea sanoa, onko Jackson pidettävä heppu vai ei, sillä kännissä hän saattaa olla totaalisen hirveä kusipää muille. Hahmolle kirjoitettu kaari on erinomainen ja on inhottavaa seurata sivusta, kun alkoholismi tuhoaa Jacksonia pikkuhiljaa. Samalla katsoja on onnessaan nähdessään Jacksonin tämän hyvinä päivinä. Toivon todella, että Bradley Cooper voittaa roolityöstään parhaan miespääosan Oscar-palkinnon ja on huutava vääryys, jos hän ei saa edes ehdokkuutta! Huikeiden näyttelijänlahjojen lisäksi Cooper osoittaa tässä leffassa olevansa myös erinomainen laulaja.
     Stefani Joanne Angelina Germanotta, eli Lady Gaga näyttelee nuorta Allya, joka työskentelee päivisin paikassa, mitä hän inhoaa ja öisin hän laulaa homobaarissa. Ally tietää sisimmässään olevansa lahjakas, mutta hänen uskoa itseensä on vuosien ajan lytätty niin pahasti, ettei hän tiedä, pystyykö hän lähtemään Jacksonin mukaan. Jacksonin maailma sekä pelottaa että kiehtoo häntä, ja katsojana kannustaa Allya koko ajan todistamaan muille kykynsä. Minun täytyy tunnustaa, etten ole koskaan erityisemmin välittänyt Lady Gagan musiikista, mutta tässä elokuvassa hän todisti olevansa sekä upea laulaja, että todella lupaava näyttelijä. Yhtä lailla kuin olin hämmästynyt siitä, että Cooper on loistava laulaja, olen hämilläni siitä, kuinka hienon roolityön Lady Gaga tekee Allyna. Olen aina pitänyt erikoisesti pukeutuvaa Gagaa jokseenkin teennäisenä ja siksi olikin hienoa nähdä hänet näin aitona ja inhimmillisenä koko maailman edessä. Hän sopii osaansa täydellisesti, minkä lisäksi hänen ja Cooperin väliltä löytyvä kemia on käsinkosketeltavan todellista. Kaksikon rakkaus ei tunnu näyttelemiseltä, vaan täysin oikealta. Ensimmäisestä kohtaamisestaan lähtien heidän välillä vaikuttaa olevan jotain aitoa, lumoavaa, syvää ja koskettavaa.

Elokuvassa nähdään myös useita sivuhahmoja, jotka eivät tee erityistä vaikutusta, mutta ajavat kuitenkin hyvin asiansa. Allyn isä (Andrew Dice Clay) ja tämän kaverit, Jacksonin kuski (Greg Grunberg) ja homobaarin emäntä (Shangela Laquifa Wadley) tarjoavat oivaa huumoria mukaan, minkä lisäksi Rafi Gavron sopii hyvin menestyksekkääksi manageriksi. Sivunäyttelijöistä ainoa oikeasti mainitsemisen arvoinen on Sam Elliott, joka näyttelee Jacksonin isoveljeä Bobbya. Bobby toimii Jacksonin managerina ja yrittää pitää päihteisiin vajoavaa pikkuveljeään tolpillaan, mikä johtaa hyvin liikuttaviin hetkiin. Elliott on tuttuun tapaansa huikea ja hän pystyy tuomaan esille paljon tunteita pienillä ilmeillä ja eleillä. Hänen hahmonsa ei saa kovin isosti ruutuaikaa, mutta Elliott käyttää kaiken sen ajan parhaalla mahdollisella tavalla.

Minulta on joitain kertoja kysytty, miksi annan elokuville niin harvoin täysiä pisteitä. Joillekin riittää, että kyseessä on vain todella hyvä leffa, jotta he voivat antaa sille täydet pisteet, mutta itse haluan säästää täysiä pisteitä sellaisille elokuville, joita oikeasti pidän täydellisinä mestariteoksina. Ja A Star Is Born on mielestäni täydellinen. En keksi siitä mitään pahaa sanottavaa, virhettä tai ongelmaa, minkä vuoksi minun täytyisi viedä siltä pisteitä. Bradley Cooper ylitti kaikki odotukseni käsikirjoittaessaan, ohjatessaan ja näytellessään (unohtamatta laulamista - jumaliste hänellä on hieno ääni!) tässä leffassa. Kyseessä on Cooperin esikoisohjaus ja hän onnistui mahdottomassa. Hän, Eric Roth ja Will Fetters ovat tehneet erinomaista työtä käsikirjoituksen kanssa ja he ovat löytäneet parhaimmat hetket, jolloin näyttelijä voi kertoa paljon ihan vain eleillä ja ilmeillä. Tämän upean tekstin pohjalta Cooper on intohimoisesti ohjannut jokaisen kohtauksen mahdollisimman täydelliseksi. Tämä ei kuitenkaan tunnu liialta yrittämiseltä, vaan Cooper saa täysin luontevasti jokaikisestä kohtauksesta huikean. Cooper on löytänyt elokuvalleen täydellisen rytmityksen ja kuljettaa filmiä mestarillisesti alusta loppuun.

Elokuva nappaa mukaansa heti ensimmäisessä kohtauksessa, Jackson Mainen ja hänen bändinsä esiintyessä ison yleisön edessä. Heti alussa hämmästyin Cooperin taitoja niin laulajana kuin ohjaajana, eikä hämmästelyni loppunut siihen. Alusta alkaen pääsin katsomaan erinomaisia kohtauksia toisensa perään. Jossain kohtaa aloin pelätä, että taso tipahtaisi, sillä leffa tuntui olevan liiankin hyvä ollakseen totta, mutta olin äärimmäisen onnellinen, kun niin ei ikinä käynyt. A Star Is Born teki minuun vaikutuksen kerta toisensa perään, oli kyse sitten Lady Gagan näyttelijälahjoista tai aivan fantastisesti toteutetuista konserttikohtauksista. Katsojana oikeasti tuntuu siltä kuin olisi päässyt keikan backstagelle seuraamaan, kun kaksi äärimmäisen lahjakasta henkilöä antavat kaikkensa. Cooper ja Gaga todella antavat kaikkensa, niin lavalla kuin muissakin kohtauksissa. Kuten jo sanoin, heidän kemiansa on niin vahva, että hahmojen välinen rakkaus tuntuu täysin todelliselta. Tätä aitoutta vain vahvistavat heille kirjoitetut repliikit. Kyseessä ei todellakaan ole mikään puhtoinen hempeilyromanssi, vaan siitä löytyy paljon ongelmiakin. Hahmojen riidat tuntuvat todellisilta ja koska heidän rakkautensa vaikuttaa niin aidolta, ovat riidat entistäkin koskettavampia katsojalle. A Star Is Born on muutenkin äärimmäisen koskettava ja kaunis teos, joten suosittelen ottamaan nenäliinoja mukaan teatteriin, sillä ainakin minun näytöksessäni suuri osa katsojista itki.

A Star Is Bornista löytyy myös kiehtovia teemoja muusikon uraan liittyen. Elokuvassa pohdiskellaan, voiko laulajalla olla enää omaa ääntä ja sanottavaa, kun heidät tuotteellistetaan ja laitetaan ulos yleisön kulutettaviksi. Ally miettii, haluaako kukaan kuulla, mitä hänellä on kerrottavanaan musiikillisesti, kun taas Jackson yrittää taistella paikastaan, muun musiikkimaailman mennessä hänestä pikkuhiljaa ohi. Parin rakkaus vain vahvistuu, kun he toimivat toistensa muusana. Onkin hienoa, kuinka hyvin oman äänen sanoma on tuotu mukaan elokuvaan, joka on jo neljäs versio samasta tarinasta.

Tietysti minun täytyy kehua myös A Star Is Bornin musiikkia ja lauluja, sillä ne todella ovat kehumisen arvoiset. Aivan mahtavasta avausbiisi "Black Eyesista", Edith Piaf -coverin kautta erilaisiin soolo- ja duettoesityksiin, elokuvan kappaleet ovat loistavia ja jokaiseen lauluun on panostettu taidokkaasti. Gaga ja Cooper itse työstivät biisejä yhdessä muutamien muusikoiden kanssa, mikä sai minut pitämään heitä entistäkin lahjakkaampina. Filmin tähtihetkenä toimii Allyn ja Jacksonin ensimmäinen yhteislaulu "Shallow", mikä on aivan mielettömän hyvä. Laulu aiheuttaa minulle kylmiä väreitä joka kerta, kun kuulen sen ja voin rehellisesti todeta kuunnelleeni sen muutamakymmentä kertaa elokuvan näkemisen jälkeen. Kappale kertoo hienosti tarinan päähenkilöistä ja osoittaa upeasti, mihin Lady Gaga pystyy äänellään. Jos "Shallow" ei voita Oscaria parhaana alkuperäiskappaleena, suutun todella paljon!

Kyseessä on teknisestikin aivan huikea leffa. A Star Is Born on kuvattu häkellyttävän hienosti. Elokuva on täynnä mitä täydellisimpiä ja kauneimpia otoksia, joissa todella hyödynnetään värejä ja valaisua. Valaisu on tietty isossa osassa konserttikohtauksissa, jotka näyttävät fantastisilta. Kuten jo sanoin, keikkakohtaukset eivät tunnu siltä kuin katsoisi konserttitaltiointia televisiosta tai tietokoneelta, vaan katsojasta todella tuntuu siltä kuin olisi paikan päällä fanina backstagella tai soittajana katselemassa pääparin yhteislaulua. Spottivaloja hyödynnetään loistokkaasti ja niillä luodaan kuvastoa, minkä haluaisi kehystää julisteeksi ja ripustaa seinälle. Leikkaus on juuri niin kuin pitää ja elokuva kulkee eteenpäin erinomaisella rytmityksellä. Puvustajat ovat päässeet keksimään kaikenlaista hauskaa leffan loppupäässä, minkä lisäksi lavastajat ovat tehneet hyvää työtä. Konserttikohtauksissa on vaikea sanoa, onko suuri osa yleisöstä luotu tietokoneella, vai saivatko tekijät houkuteltua tuhansia ihmisiä katsomaan, sanomalla että Lady Gaga esiintyy ilmaiseksi?

Yhteenveto: A Star Is Born on mestariteos ja yksi vuoden parhaista elokuvista. Itse asiassa kyseessä on yksi parhaista elokuvista, minkä olen koskaan nähnyt! Bradley Cooper osoittaa häikäisevät lahjansa niin näyttelijänä kuin ohjaajana ja laulajana. Hän on uppoutunut filmiin suurella intohimolla ja antaa kaikkensa jokaisella osa-alueella. Hänen ohjauksensa on mestarillista, hän näyttää että pärjäisi loistavasti muusikkonakin ja tarjoaa uransa parhaan roolisuorituksen. Myös Lady Gaga osoittaa huikeat lahjansa laulajana ja tekee erinomaisen roolisuorituksen naispääosassa. Toivottavasti häntä nähdään tulevaisuudessakin leffoissa. Sam Elliottkin tekee loistotyötä omassa osassaan. Elokuvan tarina kulkee täydellisesti eteenpäin ja jokainen kohtaus on upea. Konserttikohtaukset ovat aivan huikeaa seurattavaa, etenkin kun niissä esitetyt laulut ovat näin mahtavia. Filmistä löytyy paljon tunnetta, jolloin siinä saa nauraa ja iloita, mutta myös itkeä liikuttavissa hetkissä. Teknisesti elokuva on todella upea; kuvaus on aivan fantastista. Cooper saa kaikki palaset loksahtamaan paikoilleen juuri oikein, luoden täydellisen kokonaisuuden. En pysty ylistämään tätä filmiä tarpeeksi. Jos se ei tullut vielä selväksi, niin suosittelen A Star Is Bornia kaikille. Toivon todella, että filmi voittaa parhaan elokuvan ja parhaan miespääosan Oscar-palkinnot ja suutun, jos edes ihana "Shallow"-kappale ei vie pystiä. Cooper voisi myös saada ainakin ehdokkuuden ohjauksestaan, minkä lisäksi Gaga, Elliott, kuvaus, leikkaus ja äänipuoli ansaitsevat ehdokkuudet. Ihan oikeasti, käykää katsomassa tämä elokuva.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 27.10.2018
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
A Star Is Born, 2018, Live Nation Productions, Metro-Goldwyn-Mayer, Peters Entertainment, Gerber Pictures, Joint Effort, Malpaso Productions, Thunder Road Pictures