Legends of Tomorrow, kausi 7 (2021-2022) - sarja-arvostelu

LEGENDS OF TOMORROW - KAUSI 7

Luojat: Greg Berlanti, Marc Guggenheim, Andrew Kreisberg ja Phil Klemmer
Näyttelijät: Caity Lotz, Tala Ashe, Jes Macallan, Olivia Swann, Adam Tsekhman, Shayan Sobhian, Lisseth Chavez, Amy Louise Pemberton, Nick Zano, Matt Ryan, Giacomo Baessato, Brandon Routh, Alexandra Castillo, Victor Garber, Franz Drameh, Arthur Darvill, Courtney Ford, Wentworth Miller, Falk Hentschel, Matt Letscher ja Donald Faison
Genre: scifi, seikkailu, toiminta, komedia
Jaksomäärä: 13
Jakson kesto: noin 42 minuuttia - Yhteiskesto: noin 9 tuntia
Ikäraja: 12

DC Comicsin sarjakuviin perustuva televisiosarja Legends of Tomorrow nousi suosituksi, kun sen ensimmäinen tuotantokausi alkoi pyöriä tammikuussa 2016 osana Arrowverseä, sarjojen Arrow (2012-2020), The Flash (2014-2023) ja Supergirl (2015-2021) rinnalle. Vaikka katsojaluvut laskivat toisen, kolmannen, neljännen, viidennen ja kuudennen kauden aikana, jatkoa oli luvassa vielä lisää. Kuvaukset käynnistyivät heinäkuussa 2021 ja lopulta Legends of Tomorrow'n seitsemännen kauden esitys alkoi saman vuoden lokakuussa. Kriitikot ja fanit antoivat kaudelle positiivista palautetta, mutta katsojaluvut putosivat niin paljon, että pian finaalijakson esityksen jälkeen The CW -kanava päätti lopettaa sarjan teon kesken kaiken. Itse ryhdyin katsomaan Legends of Tomorrow'ta pari vuotta sitten, kun ryhdyin käymään läpi kymmenvuotisjuhlaansa viettävää Arrowverseä. Pidin sarjan avauskaudesta, mutta sitten taso alkoi laskea. Kuudes kausi oli kuitenkin selvä parannus kehnon vitoskauden jälkeen ja aloitinkin uteliaana katsomaan sarjan seitsemättä ja samalla viimeiseksi jäänyttä tuotantokautta.

Waveriderin tuhouduttua Legendat jäävät jumiin vuoteen 1925. Yrittäessään keksiä keinon luoda uuden aikakoneen, Legendat kohtaavat pahan Gideonin ja tämän luomat androidiversiot Legendoista.

Dominic Purcellin näyttelemän Mick "Heat Wave" Roryn lähdettyä kuudennen kauden päätteeksi hoitamaan uusia alienvauvojaan, Caity Lotzin esittämä Sara "White Canary" Lance jää ainoaksi jäseneksi alkuperäisestä Legendojen tiimistä. Hän pysyy joukon johtajana ja nyt hän on naimisissa Jes Macallanin näyttelemän Ava Sharpen kanssa. Mukana menossa ovat myös Nick Zanon näyttelemä Nate "Steel" Heywood, Olivia Swannin esittämä Astra Logue, Adam Tsekhmanin esittämä Gary Green, Lisseth Chavezin näyttelemä Spooner Cruz, Shayan Sobhianin esittämä Behrad Tarazi ja Tala Ashen näyttelemät Zarin eri versiot. Erilaiset versiot nähdään myös tekoäly Gideonista (Amy Louise Pemberton), joka esiintyy niin fyysisessä muodossa kuin pahana vaihtoehtoversiona. Kuudennella kaudella Matt Ryanin näyttelemä John Constantine kuoli, mutta eipä tuo ole juuri haitannut Ryania, joka näyttelee tällä kertaa aikakoneen keksijää, Gwyn Daviesia. Tiimi vetelee kiinnostavuutensa puolesta viimeisiään ja osa näyttelijöistä näyttää selviä kyllästymisen merkkejä sarjaa kohtaan. Parhaaksi suorittajaksi nousee Ryan, joka tekee Gwynistä vekkulin erilaisen tyypin kuin Constantinesta.

     Kapuloita rattaisiin on jälleen työntelemässä Raffi Barsoumianin näyttelemä Bishop, joskin kyseessä on nuorempi versio hahmosta, joka nähtiin kutoskauden loppupuolella ja jonka kauna Legendoja kohtaan alkaa kehittyä. Tämäkin versio tutusta hahmosta on sopivan erilainen, joskin tämä Bishop jää lopulta aika tylsäksi.

Seitsemän tuotantokauden ja sadankymmenen jakson jälkeen Legends of Tomorrow on päättynyt ja itse olin täysin valmis jättämään hyvästit näille aikamatkaaville supersankareille. On toki sääli, että sarja loppuu kesken kaiken ja tekijöiden suunnittelema kahdeksas ja oikeasti viimeinen tuotantokausi jäi tekemättä, mutta enpä myöskään ihmettele, että katsojaluvut putosivat niin roimasti. Sarjan taso on ailahdellut avauskaudesta lähtien ja ykköskauden aidosti kiinnostavat ja pidettävät ryhmän jäsenet on myöhemmillä kausilla korvattu toinen toistaan tylsemmillä tyypeillä. Jos tätä ei ollut vielä hoksannut aiemmin, niin tämä käy kivuliaan selväksi kauden kolmannessa jaksossa - joka on samalla myös koko sarjan sadas jakso - jossa vanhat tutut Rip Hunter (Arthur Darvill), Firestorm, eli Jefferson Jackson (Franz Drameh) ja Martin Stein (Victor Garber), Ray "Atom" Palmer (Brandon Routh), Leonard "Captain Cold" Snart (Wentworth Miller) ja jopa Carter "Hawkman" Hall (Falk Hentschel) käyvät kääntymässä.

Legends of Tomorrow'n viimeiseksi jäänyt kausi jatkaa pitkälti kuudennen kauden linjalla. Se on ihan kivaa viihdehömppää, joka tarjoaa ajoittain ihan hauskoja juttuja ja ihan meneviä toimintakohtauksia, mutta josta ei jää käteen juuri mitään. Se ei ole erityisen kehno, mutta ei erityisen hyväkään. Pahan Gideonin komentamat androidi-Legendat toimivat ihan hyvinä vastuksina ja on kiinnostavaa katsoa, kuinka Legendat pärjäävät ilman Waverider-alustaan. Todellinen jännite kuitenkin uupuu, tarinassa ei ole imua ja kuten jo totesin, kun viimeiseksi jääneen jakson lopputekstit alkavat, en kokenut minkäänlaista surua sanoessani hyvästit Legendoille. Kokonaisuutena ihan kiva sarja ja jos joskus palaan sen pariin, tuskin jatkan kolmatta kautta pidemmälle.

Tuotantokauden ohjaajien (muun muassa Caity Lotz ja Jes Macallan) työ on ailahtelevaa, eikä käsikirjoituksissakaan ole hirveästi kehumista. Tekniseltä puolelta näkyy katsojalukujen laskemisen myötä tehdyt budjettileikkaukset. Kuvaus on vielä toimivaa, mutta lavasteet ja asut näyttävät usein halvoilta, puhumattakaan varsin köykäisistä tietokonetehosteista. Äänimaailma on sentään kelvollisesti rakennettu Blake Neelyn ja Daniel James Chanin säveltämiä musiikkeja myöten.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 15.10.2024
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.arrow.fandom.com
Legends of Tomorrow, Yhdysvallat, 2016-2022, DC Entertainment, Warner Bros. Television, Berlanti Productions, Bonanza Productions

Supernatural, kausi 12 (2016-2017) - sarja-arvostelu

SUPERNATURAL - KAUSI 12

Luoja: Eric Kripke

Näyttelijät: Jared Padalecki, Jensen Ackles, Misha Collins, Samantha Smith, Mark A. Sheppard, Mark Pellegrino, Ruth Connell, Rick Springfield, Elizabeth Blackmore, Courtney Ford, Kim Rhodes, Kathryn Newton, Adam Rose, Rick Worthy, Alexander Calvert ja Jim Beaver

Genre: fantasia, draama, toiminta, kauhu

Jaksomäärä: 23

Jakson kesto: noin 41 minuuttia - Yhteiskesto: noin 15 tuntia 40 minuuttia

Ikäraja: 16

Eric Kripken luoma televisiosarja Supernatural nousi suosituksi, kun sen ensimmäinen tuotantokausi alkoi pyöriä syksyllä 2005. Seuraavat kaudet pitivät suosiota yllä, joten sarjaa päätettiin jatkaa vielä yhdennentoistakin tuotantokauden jälkeen. Kuvaukset käynnistyivät ja lopulta Supernaturalin kahdennentoista kauden esitys alkoi lokakuussa 2016. Tämäkin kausi keräsi hyvät katsojaluvut, sekä positiivista palautetta kriitikoilta. Itse olin tiennyt sarjan olemassaolosta jo vuosia, mutta ryhdyin katsomaan Supernaturalia vasta, kun se täytti viime syksynä 20 vuotta. Pidin aluksi paljon näkemästäni, mutta kausien edetessä niin sarjan taso kuin oma intoni hiipuivat. Aloitinkin kahdennentoista kauden katselun jo hieman skeptisenä.

Autettuaan Pimeyttä ja Jumalaa solmimaan välinsä, Sam ja Dean Winchester ovat lahjana saaneet kuolleen äitinsä Maryn takaisin. Jälleennäkemisen ilo jää kuitenkin lyhyeen, sillä veljesten täytyy saada pysäytettyä vapauteen päässyt Lucifer, samalla kun heitä jahtaa Men of Lettersin Lontoon jaosto.

Jared Padalecki ja Jensen Ackles palaavat taas kerran rooleihinsa Samiksi ja Deaniksi. Edelliskaudella Winchesterit onnistuivat lepyttämään itse Jumalaksi paljastuneen Chuckin (Rob Benedict) siskon Pimeyden (Emily Swallow) ja vastalahjaksi veljekset saivat äitinsä Maryn (Samantha Smith, jonka muuten näin livenä loppukeväästä Tukholman Comic Conissa Padaleckin kanssa) takaisin kuolleista. Vaikka en yleensä juuri välitä siitä, että hahmoja tuodaan takaisin kuolleista, Maryn kohdalla ratkaisu on pääasiassa onnistunut. Deanin ja Samin muistikuvat äidistään ovat todella vähäiset, Maryn kuoltua kun molemmat olivat pieniä lapsia - Samhan oli vasta vauva. Mary taas toki muistaa lapsensa lapsina ja onkin häkeltynyt, kun vastassa on yhtäkkiä kaksi aikuista miestä. Padalecki ja Ackles suoriutuvat jälleen hyvin rooleistaan, Smithin päästessä aiempaa paremmin vauhtiin Mary-äitinä, Winchesterin perheen alkuperäisenä hirviöidenmetsästäjänä.

     Vanhoista tutuista paluun tekevät myös Misha Collins Castiel-enkelinä, Mark A. Sheppard Crowley-demonina ja Ruth Connell hänen noitaäitinään Rowenana, Mark Pellegrino vapaaksi vankeudestaan päässeenä Luciferina, Kim Rhodes sheriffi Jodyna ja Kathryn Newton Jodyn ottotyttönä, nuorena metsästäjänalkuna Clairena. Uusina hahmoina kausi tuo mukaan Men of Lettersin Lontoon jaoston, johon kuuluvat Toni Bevell (Elizabeth Blackmore), Mick Davies (Adam Fergus) ja Arthur Ketch (David Haydn-Jones). Vanhat tutut tuntuvat ajoittain enemmän roikkuvan pakon edestä mukana, mutta olin kiinnostunut tutustumaan lontoolaisiin kirjemiehiin, jotka suhtautuvat metsästämiseen täysin eri tavalla ja pitävät Winchestereitä koko ammatin häpeäpilkkuina ja turhina riskitekijöinä.

Kahdestoista tuotantokausi on jälleen ihan kelvollinen lisäys mielestäni turhan pitkäksi venytettyyn Supernaturaliin. Vaikka Winchesterien tarinan olisi mielestäni voinut viedä päätökseensä jo muutama kausi sitten, etenkin kun sarja on alkanut kiertämään aikamoista kehää joidenkin hahmojen ja juonikuvioiden kanssa, on meno silti tarpeeksi kiinnostavaa ja viihdyttävää, että nämäkin 23 jaksoa katsoo sujuvasti läpi. En pahemmin piitannut siitä, että Lucifer tuotiin takaisin ja että tämä langennut enkeli pitäisi taas kerran saada takaisin vankilaansa, mutta on tässäkin kuviossa hetkensä, Luciferin lähestyessä katalia aikomuksiaan hyvin eri tavalla kuin viimeksi. Esimerkiksi mitä jos tavan tallaajan sijaan Lucifer ottaisikin hallintaansa itse Yhdysvaltojen presidentin kehon? 

Men of Lettersin Lontoon jaoston sen sijaan koin ihan meneväksi tarinakaareksi, jopa mielestäni paremmaksi kuin alkuperäisen Men of Letters -kuvion muutama kausi sitten. Brittiläisillä on ihan pointtinsa siinä, että Winchesterit usein edesauttavat maailmanloppuskenaarioiden syntymistä, minkä lisäksi veljekset usein unohtavat perhemottonsa "pelastetaan ihmisiä" -osion. Kuinka usein Sam ja Dean ovat vain pistäneet päiviltä demonien tai muiden pimeyden olentojen valtaamia kehoja, yrittämättä edes palauttaa alkuperäisiä sieluja paikoilleen? Tämä Men of Letters -kuvio ja Lucifer-kuvio risteilevät lomittain läpi kauden, yhdistyen lopulta selkeämmin yhtenäiseksi narratiiviksi ja jättäen tarinan taas ikävästi kesken kauden päätösjakson viime minuuteilla.

Isompien tarinakaarien sekaan mahtuu myös muutamia irrallisempia monsterijahteja, jotka tuntuvat tällä kertaa huomattavasti enemmän ylimääräiseltä täytteeltä. Mutta jälleen kerran osa suosikkijaksoistani löytyvät näistä yksittäisistä sivuseikkailuista. Pidin paljon 6. jaksosta, jossa Sam, Dean ja Mary kokoontuvat muistelemaan erästä metsästäjää, jonka Mary pelasti ihmissudelta 1980-luvulla, 11. jaksosta, jossa ikävä loitsu alkaa heikentää Deanin muistia siihen pisteeseen asti, ettei hän pian enää tiedä omaa nimeäänkään, sekä 18. jaksosta, joka muistuttaa pitkästä aikaa ykköskauden mahtavista, enemmän kauhuun päin kallellaan olevista jaksoista kunnon praktikaalimonsterinsa kera. Ja vaikka nämä jaksot ovat periaatteessa irrallisia päätarinasta, onnistuvat ne hyvin syventämään hahmoja, kuten esimerkiksi heidän äitiään.

Teknisesti Supernatural pitää ailahtelevan tasonsa. Kameratyöskentely on kelvollista, lavasteet ovat mainiot, puvustus oivallista ja maskeerauksetkin näyttävät hyviltä. Tietokonetehosteista kuitenkin paistaa jälleen läpi pienehkö budjetti ja osa digitaalisesti luoduista näyistä ovat pikemminkin huvittavia kuin karmivia. Äänimaailma on osaavasti rakennettu ja Christopher Lennertzin ja Jay Gruskan säveltämät musiikit tunnelmoivat jälleen kerran kivasti taustalla.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 7.6.2026

Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.impawards.com

Supernatural, Yhdysvallat, 2005-2020, Kripke Enterprises, Warner Bros. Television, Wonderland Sound and Vision, Supernatural Films

Legends of Tomorrow, kausi 5 (2020) - sarja-arvostelu

LEGENDS OF TOMORROW - KAUSI 5

Luojat: Greg Berlanti, Marc Guggenheim, Andrew Kreisberg ja Phil Klemmer
Näyttelijät: Caity Lotz, Nick Zano, Jes Macallan, Dominic Purcell, Matt Ryan, Brandon Routh, Courtney Ford, Tasa Ashe, Maisie Richardson-Sellers, Olivia Swann, Ramona Young, Adam Tsekhman, Shayan Sobhian, Amy Louise Pemberton, Mina Sundwall, Joanna Vanderham, Lisa Marie DiGiacinto, Sarah Strange, Michael Eklund, Terry Chen, Rowan Schlosberg, Neal McDonough, Grant Gustin, Melissa Benoist, Ruby Rose, Jon Cryer, Cress Williams, David Harewood, Nicole Maines, Tom Cavanagh, Danielle Panabaker, Chyler Leigh, Rick Gonzalez, Juliana Harkavy, David Ramsey, Tyler Hoechlin ja Elizabeth Tulloch
Genre: toiminta, scifi, seikkailu
Jaksomäärä: 15
Jakson kesto: noin 42 minuuttia - Yhteiskesto: noin 10 tuntia 30 minuuttia
Ikäraja: 12

DC-sarjakuviin perustuva supersankarisarja Legends of Tomorrow nousi suosituksi, kun sen ensimmäinen tuotantokausi alkoi pyöriä televisioissa alkuvuodesta 2016, sisarsarjana Arrow'lle (2012-2020), The Flashille (2014-2023) ja Supergirlille (2016-2021). Toinen, kolmas ja neljäs kausi pitivät suosiota yllä, joten jatkoa oli luvassa lisää. Kuvaukset käynnistyivät heinäkuussa 2019 ja lopulta Legends of Tomorrow'n viides tuotantokausi alkoi pyöriä televisioissa tammikuussa 2020. Kausi sai positiivista palautetta ja vaikka sen katsojaluvut laskivat jälleen, sarja pysyi tarpeeksi suosittuna. Itse ryhdyin katsomaan Legends of Tomorrow'ta vihdoin muutama vuosi sitten, kun Arrowverse täytti kymmenen vuotta. Pidin parista ensimmäisestä kaudesta, mutta kolmas ja neljäs kausi heikkenivät mielestäni selvästi ja aloitinkin viidennen kauden katselun skeptisenä.

Selvittyään multiversumin sekoittaneesta Kriisistä, kuuluisiksi nousseet Legendat päätyvät uusiin aikaseikkailuihin, kohdaten muun muassa Rasputinin, Marie Antoinetten, Tšingis-kaanin ja William Shakespearen.

Huomisen Legendat tekevät jälleen paluun ja tiimissä on taas muutoksia. Oliver Queenin, eli Green Arrow'n (Stephen Amell) kuolemasta toipuva Sara Lance (Caity Lotz) toimii edelleen Waveriderin kapteenina ja hänen rakas Ava Sharpensa (Jes Macallan) liittyy Legendoihin, Aikaviraston lakkauttamisen myötä. Mick Rory (Dominic Purcell), Nate Heywood (Nick Zano), Ray Palmer (Brandon Routh), John Constantine (Matt Ryan), Nora Darhk (Courtney Ford) ja Charlie (Maisie Richardson-Sellers) ovat menossa mukana ja saavat mukaansa myös Zari Tarazin (Tala Ashe), toisen maailman version Zari Tomazista, sekä tämän veljen Behradin (Shayan Sobhian). Hahmokattaus jää tällä kaudella harmillisen latteaksi ja alkuperäistä tiimiä tulee useammassakin kohtaa ikävä, kun seuraa miten tylsillä tyypeillä heidät on kausien varrella korvattu. Näyttelijäsuorituksissakaan ei ole juuri hurraamista. Lotz näyttää osan kaudesta siltä, ettei häntä enää pahemmin kiinnosta roikkua mukana. Routhin ja Purcellinkin työ tuntuvat tässä kohtaa väkinäiseltä, mutta Ryan suoriutuu yhä mainiosti Constantinen osasta. Macallan, Zano, Ford, Richardson-Sellers ja Ashe eivät muuten vain juurikaan tee vaikutusta.

     Tutuista hahmoista paluun tekevät myös Gary (Adam Tsekhman) ja Mona (Ramona Young), ja merkittäväksi hahmoksi nousee Roryn tytär Lita (Mina Sundwall, Emmerson Sadler ja Scarlett Jando). Vastaansa Legendat saavat Atroposin (Joanna Vanderham), joka etsii Kohtalon kangaspuita, saadakseen ihmiset hallintaansa. Atropos on tylsä antagonisti, jonka suunnitelma jää latteaksi.

Legends of Tomorrow'n viides kausi käynnistyy viemällä päätökseen Arrowversen tähän mennessä isoimman crossover-tapahtuman, Crisis on Infinite Earthsin, jossa Legendat lyöttäytyivät yhteen Green Arrow'n, Flashin (Grant Gustin), Supergirlin (Melissa Benoist), Batwomanin (Ruby Rose), Black Lightningin (Cress Williams) ja muiden sankarien kanssa pelastaakseen koko multiversumin tuholta. Tämä on fiksu päätös, sillä muut sarjat kärsivät siitä, kun ne pistivät Kriisin puoleenväliin kautta, jolloin Kriisin tapahtumat sotkivat kausien varsinaiset tarinat lähes totaalisesti, aiheuttaen lähinnä sekavaa jälkeä. Fiksu päätös tosiaan, mutta siihenpä ne kehumisen aiheet Legends of Tomorrow'n viidennellä kaudella sitten jäävätkin.

Tai no, on seassa pari ihan hyvää juttua, kuten Roryn yritys bondata tyttärensä kanssa, minkä lisäksi pidin huvittavana kahdeksatta jaksoa, jossa hahmot päätyvät keskelle The CW -kanavan hittisarja Supernaturalin (2005-2020) kuvauksia - joskin valitettavasti budjetti ei kuitenkaan riittänyt cameoihin Jensen Acklesilta ja Jared Padaleckiltä. Ai että, kun olisi ollut lystikästä nähdä heidät esittämässä itseään ja kohdatessa muka-todellisia demoneita John Constantinen kanssa... Tällaisten taatusti mahtavien juttujen sijaan luvassa on enemmän tai vähemmän sitä samaa aikamatkustusseikkailua, mistä alkaa into hiipua aikamoista vauhtia. Vaikka Kriisi ei juurikaan vaikuta kauden tarinaan, tuntuu se silti olevan täysin levällään ja varsinainen punainen lanka katoilee vähän väliä. Atropos Kohtalon kangaspuineen ei tosiaan paljoa säväytä, mikä tekee pääjuonesta aika tylsää seurattavaa. Yleisesti kautta vaivaa vaivaannuttava yliyritteliäisyys ja tekopirteä energia. Tekijöiltä alkavat ideat loppua ja ne vähät ideat, mitkä ovat jäljellä, saavat pääasiassa pudistelemaan päätä. Huumori on kiusallista, toiminta yhdentekevää ja draama kuin mistä tahansa halvasta saippuasarjasta.

Kauden ohjaajat (muun muassa Caity Lotz) takeltelevat menon kanssa aikamoisesti, eivätkä käsikirjoittajat saa pidettyä pakettia kasassa. Tämäkään Legends of Tomorrow'n kausi ei tuotantoarvoillaan paljoa häikäise. Kameratyöskentely on kelvollista, mutta lavasteista, asuista ja etenkin tietokonetehosteista paistaa läpi katsojalukujen kanssa alati pienenevä budjetti. Jotkut hetket näyttävät jälleen kiusallisen halvoilta kaikkia puitteita myöten. Äänimaailma on sen sijaan menevästi rakennettu ja jos jotain, niin Blake Neelyn ja Daniel James Chanin säveltämät musiikit toimivat oivallisesti edelleen.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 4.10.2024
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.arrow.fandom.com
Legends of Tomorrow, Yhdysvallat, 2016-2022, DC Entertainment, Warner Bros. Television, Berlanti Productions, Bonanza Productions