Supernatural, kausi 14 (2018-2019) - sarja-arvostelu

SUPERNATURAL - KAUSI 14

Luoja: Eric Kripke

Näyttelijät: Jared Padalecki, Jensen Ackles, Misha Collins, Alexander Calvert, Mark Pellegrino, Samantha Smith, Danneel Ackles, Ruth Connell, Katherine Evans, Jim Beaver, DJ Qualls, Dean Armstrong, Meganne Young, Kim Rhodes, Briana Buckmaster, Yadira Guevara-Prip, Genevieve Buechner, Felicia Day, Veronica Cartwright, Lisa Berry, Adam Beach, Rob Benedict ja Jeffrey Dean Morgan

Genre: fantasia, jännitys, draama

Jaksomäärä: 20

Jakson kesto: noin 41 minuuttia - Yhteiskesto: noin 13 tuntia 36 minuuttia

Ikäraja: 16

Eric Kripken luoma televisiosarja Supernatural nousi suosituksi, kun sen ensimmäinen tuotantokausi alkoi pyöriä syksyllä 2005. Seuraavat kaudet pitivät suosiota yllä, joten sarjaa päätettiin jatkaa vielä pitkään alkuperäiseksi päätökseksi suunnitellun viidennen kauden jälkeen. Kuvaukset käynnistyivät heinäkuussa 2018 ja Supernaturalin neljännentoista tuotantokauden esitys alkoi jo muutamaa kuukautta myöhemmin, lokakuussa 2018. Kausi sai positiivista palautetta kriitikoilta, mutta sen katsojaluvut jäivät sarjan siihen mennessä alhaisimmiksi. Itse olin jo vuosia pohtinut sarjan katselua ja kun viime syksynä huomasin Supernaturalin täyttävän 20 vuotta, päätin vihdoin ryhtyä tuumasta toimeen. Pidin sarjan ensimmäisistä kausista paljon, mutta sitten sarjan taso lähti laskuun, enkä paljoa pitänyt edellisestä kaudesta. Aloitinkin neljännentoista kauden katselun skeptisenä.

Arkkienkeli Mikaelin avulla Dean onnistui tappamaan Luciferin, mutta samalla Mikael valtasi Deanin kehon. Yrittäessään auttaa Deania, Sam ja Castiel etsivät samalla keinoa palauttaakseen Jackin voimat.

Supernaturalin tutut hahmot tekevät jälleen paluun, joidenkin, kuten Bobbyn (Jim Beaver), ollessa maailmanlopun maailman rinnakkaistodellisuusversioita. Edelliskauden päätteeksi Dean (Jensen Ackles) teki diilin Mikaelin (Christian Keyes) kanssa, jotta he saivat voitettua pahan Luciferin (Mark Pellegrino), mutta Mikael huiputti Winchesterejä ja otti Deanin kehon valtaansa. Samalla Luciferin poika Jack (Alexander Calvert) menetti voimansa. Deanin veli Sam (Jared Padalecki) ja Castiel-enkeli (Misha Collins) yrittävät parhaansa mukaan auttaa molempia. Ackles, Padalecki ja Collins hoitavat tonttinsa tuttuun tapaansa passelisti, joskin esittäen suuren osan jaksoista sellaisella perusvaihteella, mikä ei vaadi keneltäkään heistä juuri mitään enempää. Sarja ja hahmot ovat varmasti tärkeitä jokaiselle kolmikosta, mutta he jaksavat vain pari kertaa kauden aikana väläyttää aitoa paloa hommaa kohtaan. Calvert on kuitenkin mainio sinisilmäisenä Jackina ja Pellegrino pääsee uudella tavalla esille, esittäessään Nickiä, miestä, jonka kehon Lucifer valtasi vuosikymmen aiemmin ja joka joutuu nyt kohtaamaan paholaisen tekojen seuraukset elämässään.

     Myös muun muassa veljesten äiti Mary (Samantha Smith), noita Rowena (Ruth Connell), ihmissudeksi muutettu Garth (DJ Qualls), seriffi Jody (Kim Rhodes) ja hakkerinero Charlie (Felicia Day) ovat menossa mukana. Hahmoista ei saada paljoa kaivettua uutta irti, mutta näyttelijät ovat vähintään mukiinmeneviä osissaan.

Supernaturalin neljännentoista tuotantokauden katselu kävi jo työstä. Tässä kohtaa käy kyllä erittäin selväksi, että sarjaa on julkaistu yli kolmensadan jakson edestä. Päänäyttelijöistä on puhti loppu ja käsikirjoittajat lähinnä kierrättävät aiemmin nähtyjä juttuja. Mikaelin valtaama Dean tuntuu juonikuviona aika samalta kuin Kainin merkkiä kantanut Dean, tällä kertaa Jensen Ackles on vain puettu Peaky Blinders - gangsteriklaani -sarjan (Peaky Blinders - 2013-2022) fanipojaksi. Kun vielä tähän päälle aiemmin kuolleet hahmot tuodaan maailmanlopun maailman rinnakkaistodellisuusversioina takaisin kuvioihin, tuntuu paikoitellen siltä kuin aiemmilla uhrauksillakaan ei olisi ollut väliä.

Aiempia kausia pari jaksoa lyhyempi neljästoista kausi ei onnistunut missään kohtaa nappaamaan mukaansa. Päätarinoista Mikael-kuvio on tylsä ja muutenkin kömpelösti hoidettu. Jackiin liittyvä tarina toimii paremmin, joskin sekin aaltoilee tasonsa puolesta pitkin kautta. Sekaan mahtuu myös yksittäisiä "viikon hirviö" -jaksoja, mutta niissä ei ollut oikeastaan ainuttakaan sellaista, joka olisi säväyttänyt tai jäänyt mieleen. Viihdearvokin on kadoksissa, koska suuri osa kaudesta käytetään murjottamiseen ja mököttämiseen. Omalla kohdallani mielenkiinto heräsi oikeastaan vasta viimeisillä minuuteilla, kun sarja ryhtyy pohjustamaan viidettätoista ja samalla (onneksi) viimeistä tuotantokauttaan. Heikkenevästä tasosta huolimatta on pakko myöntää, että odotan kyllä näkeväni, miten Winchesterin veljesten (turhan pitkäksi venytetty) saaga viedään päätökseensä.

Tuotantokauden ohjaajat eivät saa tuotua enää juuri minkäänlaista potkua sarjaan, minkä lisäksi jännitys jää tällä kaudella hyvin vähäiseksi. Liikuttaviksi tarkoitetut hetketkin tuntuvat aika halvoilta. Käsikirjoittajatiimin työ huutaa jo sitä, että sarja olisi pitänyt osata lopettaa aiemmin. Teknisesti Supernatural sentään pitää tasonsa, niin hyvässä kuin huonossa. Neljästoista kausi on kelvollisesti kuvattu ja mukaan mahtuu hyviä lavasteita, asuja, sekä maskeerauksia. Tietokonetehosteista paistaa kuitenkin pieni budjetti. Äänimaailma on ihan menevästi rakennettu ja Christopher Lennertzin ja Jay Gruskan säveltämät musiikit toimivat kivasti taustalla.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 15.10.2026

Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.impawards.com

Supernatural, Yhdysvallat, 2005-2020, Kripke Enterprises, Warner Bros. Television, Wonderland Sound and Vision, Supernatural Films

Supernatural, kausi 13 (2017-2018) - sarja-arvostelu

SUPERNATURAL - KAUSI 13

Luoja: Eric Kripke

Näyttelijät: Jared Padalecki, Jensen Ackles, Misha Collins, Alexander Calvert, Mark Pellegrino, Samantha Smith, Ruth Connell, Kim Rhodes, Briana Buckmaster, Kathryn Newton, Jeffrey Vincent Parise, Osric Chau, Yadira Guevara-Prip, Christian Keyes, Courtney Ford, Danneel Ackles, Richard Speight Jr., Felicia Day, Loretta Devine ja Jim Beaver

Genre: fantasia, jännitys

Jaksomäärä: 23

Jakson kesto: noin 41 minuuttia - Yhteiskesto: noin 15 tuntia 36 minuuttia

Ikäraja: 16

Eric Kripken luoma fantasiasarja Supernatural nousi suosituksi, kun sen ensimmäinen tuotantokausi alkoi pyöriä televisioissa syyskuussa 2005. Jatkokaudet pitivät suosiota niin hyvin yllä, että sarjaa päätettiin jatkaa pitkään vielä alkuperäiseksi finaaliksi tarkoitetun viidennen kauden jälkeen. Kuvaukset käynnistyivät heinäkuussa 2017 ja lopulta Supernaturalin kolmannentoista kauden esitys alkoi lokakuussa 2017. Kausi sai hyvät katsojaluvut, sekä positiivista palautetta kriitikoilta. Itse olin ollut kiinnostunut Supernaturalista jo joitain vuosia ja kun viime syksynä huomasin sarjan täyttävän 20 vuotta, päätin juhlan kunniaksi katsoa ja arvostella koko sarjan läpi. Pidin paljon alkuperäisistä viidestä kaudesta, mutta niiden jälkeen sarjan taso lähti mielestäni laskuun. Odotukseni jo kolmattatoista kautta kohtaan eivät olleet järin korkeat, sarjan taannuttua tasapaksuksi jo usean kauden ajaksi.

Sam ja Dean yrittävät keksiä mitä tehdä Luciferin pojan Jackin kanssa, samalla kun he etsivät keinoa matkata maailmanlopun maailmaan, pelastaakseen siellä Luciferin kanssa loukussa olevan Mary-äidin.

Jared Padalecki ja Jensen Ackles palaavat jälleen rooleihinsa Sam ja Dean Winchesteriksi, jotka saivat edelliskaudella äitinsä Maryn (Samantha Smith) takaisin, vain menettääkseen hänet uudelleen, Maryn ja Luciferin (Mark Pellegrino) ajauduttua rinnakkaistodellisuuteen, maailmanlopun maailmaan. Nyt heillä on uusi pulma ratkottavanaan, nimittäin Luciferin poika Jack (Alexander Calvert), joka on kasvanut nuoreksi mieheksi heti synnyttyään ja omaa arvaamattomia voimia. Jack tuo veljeksille uuden dilemman ja riidanaiheen, Samin tuumiessa että nuorukaisessa olisi isästään huolimatta aineksia kunnolliseksi miehenaluksi, kun taas Dean on vakuuttunut, että Jack pitää saada hengiltä mahdollisimman pian. Padalecki ja Ackles jatkavat tuttua perushyvää suorittamistaan, mutta todellista paloa heiltä tuntuu löytyvän vain yhdestä jaksosta... mutta palataan siihen myöhemmin. Smith ja Pellegrinokin ovat oivallisia rooleissaan ja Calvert on nappivalinta paikkaansa maailmassa pohtivaksi Jackiksi.

     Crowleyta näytellyt Mark A. Sheppard ilmoitti kahdennentoista kauden päätteeksi jättävän sarjan ja kyseessä onkin pitkästä aikaa ensimmäinen Supernaturalin kausi, jossa häntä ei nähdä. Crowleyn Rowena-äiti (Ruth Connell) on kuitenkin mukana, tarpeen vaatiessa joko aiheuttamassa ongelmia tai auttamassa Winchesterejä. Myös esimerkiksi sheriffit Jody (Kim Rhodes) ja Donna (Briana Buckmaster), sekä metsästäjäksi ryhtynyt nuori Claire (Kathryn Newton) tekevät paluun ja saavatpa he oman jaksonsa, jonka myötä tekijät yrittivät saada sarjalle naisvetoisen lisäosasarjan "Wayward Sistersin". Fanikunnan reaktio ei kuitenkaan tainnut olla tarpeeksi positiivinen, joten tämäkin yritys laajentaa Supernaturalin maailmaa hylättiin.

Supernaturalin kolmastoista kausi taitaa olla tähän mennessä sarjan epätasaisin. Jack-poika on hyvä lisäys sarjaan, joka on turhankin taantunut samojen naamojen kierrättämiseen, siitäkin huolimatta että hahmot ovat jo kuolleet joskus aiemmin - osa useampaankin kertaan. Marvel-mainen konsepti rinnakkaistodellisuuksista vaihtoehtoisine versioineen tutuista hahmoista tuo myös jotain uutta sarjan tavanomaisen hirviöjahdin ja liian pitkäksi venytetyn Taivaan ja Helvetin välisen sodan keskelle. Esimerkiksi tämänkertainen vihulainen, Helvetin prinssi Asmodeus (Jeffrey Vincent Parise) jätti minut totaalisen kylmäksi. Kausi sisältää aiempaa enemmän pakotettua kiertelyä ja kaartelua, täytejaksoja, sekä Samin ja Deanin turhauttavaa riitelyä. Paljon kiinnostavammaksi mielsin maailmanlopun maailman tapahtumat, kun Mary ja Lucifer joutuvat tekemään yhteistyötä omituisessa ulottuvuudessa.

Kaiken tämän motkotuksen keskeltä minun on kuitenkin nostettava esiin yksi parhaista jaksoista, joita Supernatural on muutamaan tuotantokauteen tarjonnut. Keskellä kautta on nimittäin täysin irrallinen jakso, jossa Sam ja Dean päätyvät television kautta osaksi Scooby-Doo -mysteeriä. Kyllä, luitte oikein. Ja kyllä, jakso on vieläpä lähes kokonaan animoitu. Osa faneista saattaa pyöritellä jaksolle silmiään, mutta itselleni se oli mahtava piristysruiske. Sen lisäksi, että on hauska nähdä näiden hyvin erilaisten hirviönmetsästäjien lyöttäytyvän yhteen, oli kyse sitten Deanin ja Scooby-Doon syömiskilpailusta tai Samin ja Velman väittelystä mörköjen todellisuudesta, jakso on myös pitkästä aikaa aidosti onnistunut kunnon kummitustalojakso. Jakso taitaa olla myös kauden ainoa, jossa veljeksillä käy aitoja hymyjä huulilla ja etenkin Ackles on vaikuttanut olleen onnesta soikeana jaksoa työstäessään.

Tuotantokauden ohjaajien ja käsikirjoittajien työ on vaihtelevaa ja siinä, missä osa saa hetkittäin mukaan potkua ja jännitettä, monien aikaansaannokset tuntuvat todella keskinkertaiselta. Teknisesti Supernatural pitää halvahkon tasonsa. Kameratyöskentely on kelvollista, lavasteet, asut ja maskeeraukset näyttävät pääasiassa hyviltä, mutta tietokonetehosteista paistaa läpi pienehköt budjetit. Visuaalisestikin parasta on Scooby-Doo -erityisjakso. Äänityöskentely ajaa asiansa ja Jay Gruskan ja Christopher Lennertzin säveltämät musiikit toimivat taustalla kuten ennenkin.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 10.8.2026

Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.impawards.com

Supernatural, Yhdysvallat, 2005-2020, Kripke Enterprises, Warner Bros. Television, Wonderland Sound and Vision, Supernatural Films

Supernatural, kausi 12 (2016-2017) - sarja-arvostelu

SUPERNATURAL - KAUSI 12

Luoja: Eric Kripke

Näyttelijät: Jared Padalecki, Jensen Ackles, Misha Collins, Samantha Smith, Mark A. Sheppard, Mark Pellegrino, Ruth Connell, Rick Springfield, Elizabeth Blackmore, Courtney Ford, Kim Rhodes, Kathryn Newton, Adam Rose, Rick Worthy, Alexander Calvert ja Jim Beaver

Genre: fantasia, draama, toiminta, kauhu

Jaksomäärä: 23

Jakson kesto: noin 41 minuuttia - Yhteiskesto: noin 15 tuntia 40 minuuttia

Ikäraja: 16

Eric Kripken luoma televisiosarja Supernatural nousi suosituksi, kun sen ensimmäinen tuotantokausi alkoi pyöriä syksyllä 2005. Seuraavat kaudet pitivät suosiota yllä, joten sarjaa päätettiin jatkaa vielä yhdennentoistakin tuotantokauden jälkeen. Kuvaukset käynnistyivät ja lopulta Supernaturalin kahdennentoista kauden esitys alkoi lokakuussa 2016. Tämäkin kausi keräsi hyvät katsojaluvut, sekä positiivista palautetta kriitikoilta. Itse olin tiennyt sarjan olemassaolosta jo vuosia, mutta ryhdyin katsomaan Supernaturalia vasta, kun se täytti viime syksynä 20 vuotta. Pidin aluksi paljon näkemästäni, mutta kausien edetessä niin sarjan taso kuin oma intoni hiipuivat. Aloitinkin kahdennentoista kauden katselun jo hieman skeptisenä.

Autettuaan Pimeyttä ja Jumalaa solmimaan välinsä, Sam ja Dean Winchester ovat lahjana saaneet kuolleen äitinsä Maryn takaisin. Jälleennäkemisen ilo jää kuitenkin lyhyeen, sillä veljesten täytyy saada pysäytettyä vapauteen päässyt Lucifer, samalla kun heitä jahtaa Men of Lettersin Lontoon jaosto.

Jared Padalecki ja Jensen Ackles palaavat taas kerran rooleihinsa Samiksi ja Deaniksi. Edelliskaudella Winchesterit onnistuivat lepyttämään itse Jumalaksi paljastuneen Chuckin (Rob Benedict) siskon Pimeyden (Emily Swallow) ja vastalahjaksi veljekset saivat äitinsä Maryn (Samantha Smith, jonka muuten näin livenä loppukeväästä Tukholman Comic Conissa Padaleckin kanssa) takaisin kuolleista. Vaikka en yleensä juuri välitä siitä, että hahmoja tuodaan takaisin kuolleista, Maryn kohdalla ratkaisu on pääasiassa onnistunut. Deanin ja Samin muistikuvat äidistään ovat todella vähäiset, Maryn kuoltua kun molemmat olivat pieniä lapsia - Samhan oli vasta vauva. Mary taas toki muistaa lapsensa lapsina ja onkin häkeltynyt, kun vastassa on yhtäkkiä kaksi aikuista miestä. Padalecki ja Ackles suoriutuvat jälleen hyvin rooleistaan, Smithin päästessä aiempaa paremmin vauhtiin Mary-äitinä, Winchesterin perheen alkuperäisenä hirviöidenmetsästäjänä.

     Vanhoista tutuista paluun tekevät myös Misha Collins Castiel-enkelinä, Mark A. Sheppard Crowley-demonina ja Ruth Connell hänen noitaäitinään Rowenana, Mark Pellegrino vapaaksi vankeudestaan päässeenä Luciferina, Kim Rhodes sheriffi Jodyna ja Kathryn Newton Jodyn ottotyttönä, nuorena metsästäjänalkuna Clairena. Uusina hahmoina kausi tuo mukaan Men of Lettersin Lontoon jaoston, johon kuuluvat Toni Bevell (Elizabeth Blackmore), Mick Davies (Adam Fergus) ja Arthur Ketch (David Haydn-Jones). Vanhat tutut tuntuvat ajoittain enemmän roikkuvan pakon edestä mukana, mutta olin kiinnostunut tutustumaan lontoolaisiin kirjemiehiin, jotka suhtautuvat metsästämiseen täysin eri tavalla ja pitävät Winchestereitä koko ammatin häpeäpilkkuina ja turhina riskitekijöinä.

Kahdestoista tuotantokausi on jälleen ihan kelvollinen lisäys mielestäni turhan pitkäksi venytettyyn Supernaturaliin. Vaikka Winchesterien tarinan olisi mielestäni voinut viedä päätökseensä jo muutama kausi sitten, etenkin kun sarja on alkanut kiertämään aikamoista kehää joidenkin hahmojen ja juonikuvioiden kanssa, on meno silti tarpeeksi kiinnostavaa ja viihdyttävää, että nämäkin 23 jaksoa katsoo sujuvasti läpi. En pahemmin piitannut siitä, että Lucifer tuotiin takaisin ja että tämä langennut enkeli pitäisi taas kerran saada takaisin vankilaansa, mutta on tässäkin kuviossa hetkensä, Luciferin lähestyessä katalia aikomuksiaan hyvin eri tavalla kuin viimeksi. Esimerkiksi mitä jos tavan tallaajan sijaan Lucifer ottaisikin hallintaansa itse Yhdysvaltojen presidentin kehon? 

Men of Lettersin Lontoon jaoston sen sijaan koin ihan meneväksi tarinakaareksi, jopa mielestäni paremmaksi kuin alkuperäisen Men of Letters -kuvion muutama kausi sitten. Brittiläisillä on ihan pointtinsa siinä, että Winchesterit usein edesauttavat maailmanloppuskenaarioiden syntymistä, minkä lisäksi veljekset usein unohtavat perhemottonsa "pelastetaan ihmisiä" -osion. Kuinka usein Sam ja Dean ovat vain pistäneet päiviltä demonien tai muiden pimeyden olentojen valtaamia kehoja, yrittämättä edes palauttaa alkuperäisiä sieluja paikoilleen? Tämä Men of Letters -kuvio ja Lucifer-kuvio risteilevät lomittain läpi kauden, yhdistyen lopulta selkeämmin yhtenäiseksi narratiiviksi ja jättäen tarinan taas ikävästi kesken kauden päätösjakson viime minuuteilla.

Isompien tarinakaarien sekaan mahtuu myös muutamia irrallisempia monsterijahteja, jotka tuntuvat tällä kertaa huomattavasti enemmän ylimääräiseltä täytteeltä. Mutta jälleen kerran osa suosikkijaksoistani löytyvät näistä yksittäisistä sivuseikkailuista. Pidin paljon 6. jaksosta, jossa Sam, Dean ja Mary kokoontuvat muistelemaan erästä metsästäjää, jonka Mary pelasti ihmissudelta 1980-luvulla, 11. jaksosta, jossa ikävä loitsu alkaa heikentää Deanin muistia siihen pisteeseen asti, ettei hän pian enää tiedä omaa nimeäänkään, sekä 18. jaksosta, joka muistuttaa pitkästä aikaa ykköskauden mahtavista, enemmän kauhuun päin kallellaan olevista jaksoista kunnon praktikaalimonsterinsa kera. Ja vaikka nämä jaksot ovat periaatteessa irrallisia päätarinasta, onnistuvat ne hyvin syventämään hahmoja, kuten esimerkiksi heidän äitiään.

Teknisesti Supernatural pitää ailahtelevan tasonsa. Kameratyöskentely on kelvollista, lavasteet ovat mainiot, puvustus oivallista ja maskeerauksetkin näyttävät hyviltä. Tietokonetehosteista kuitenkin paistaa jälleen läpi pienehkö budjetti ja osa digitaalisesti luoduista näyistä ovat pikemminkin huvittavia kuin karmivia. Äänimaailma on osaavasti rakennettu ja Christopher Lennertzin ja Jay Gruskan säveltämät musiikit tunnelmoivat jälleen kerran kivasti taustalla.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 7.6.2026

Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.impawards.com

Supernatural, Yhdysvallat, 2005-2020, Kripke Enterprises, Warner Bros. Television, Wonderland Sound and Vision, Supernatural Films

Supernatural, kausi 11 (2015-2016) - sarja-arvostelu

SUPERNATURAL - KAUSI 11

Luoja: Eric Kripke

Näyttelijät: Jared Padalecki, Jensen Ackles, Misha Collins, Mark A. Sheppard, Emily Swallow, Ruth Connell, Curtis Armstrong, Rob Benedict, Lisa Berry, Mark Pellegrino, Kim Rhodes, Kathryn Newton, Katherine Ramdeen, Finn Wolfhard, Matt Cohen, Steven Williams, Dylan Everett, Colin Ford, Osric Chau, Jim Beaver ja Samantha Smith

Genre: fantasia, jännitys

Jaksomäärä: 23

Jakson kesto: noin 41 minuuttia - Yhteiskesto: noin 15 tuntia 38 minuuttia

Ikäraja: 16

Eric Kripken luoma kauhua ja fantasiaa yhdistelevä sarja Supernatural nousi suosituksi, kun sen ensimmäinen tuotantokausi alkoi pyöriä televisioissa syyskuussa 2005. Toinen, kolmas, neljäs, viides, kuudes, seitsemäs, kahdeksas, yhdeksäs ja kymmenes tuotantokausi pitivät suosiota yllä, joten jatkoa oli luvassa vielä lisää. Kuvaukset käynnistyivät kesällä 2015 ja Supernaturalin yhdennentoista tuotantokauden esitys alkoi jo muutamaa kuukautta myöhemmin, lokakuussa 2015. Kriitikot ja fanit kehuivat kautta ja se piti hyviä katsojalukuja yllä. Itse olin tiennyt Supernaturalista jo vuosia ja kun viime vuonna huomasin sarjan täyttävän 20 vuotta, päätin juhlan kunniaksi vihdoin katsoa sen läpi. Pidin paljon viidestä ensimmäisestä kaudesta, mutta sen jälkeen sarjan taso lähti mielestäni laskuun. Intoni oli jo alkanut hiipua, aloittaessani yhdennentoista kauden katselun.

Deanin tapettua Kuoleman ja päästyään siten eroon Kainin merkistä, hän vapauttaa samalla vahingossa Pimeyden vankeudestaan.

Jared Padalecki ja Jensen Ackles nähdään Winchesterin veljeksinä Samina ja Deanina jo yhdettätoista kertaa. Kymmenennen kauden lopuksi Dean onnistui vihdoin pääsemään eroon häntä piinanneesta Kainin merkistä, mutta sillä hinnalla, että itse Kuolema kuoli ja samalla vapauteen pääsi miljardeja vuosia vangittuna ollut Pimeys (Emily Swallow). Samilla ja Deanilla onkin siis heti uusi murheenaihe, joka aiheuttaa päänvaivaa kenties pahemmin kuin mikään heidän kohtaamansa uhka aiemmin. Padalecki ja Ackles jatkavat kelpo suorittamistaan, mutta ajoittain heidän suorituksistaan näkyy tiettyä konemaista suorittamista. Kaikki on tässä kohtaa jo tuttua peruskauraa molemmille ja he voisivat esittää Samia ja Deania vaikka unissaan. Kymmenen kauden ja yli kahdensadan jakson jälkeen onkin ihan ymmärrettävää, että pientä väsähdystä alkaa olla ilmassa. Swallow taas on oiva valinta tämänkertaiseksi viholliseksi, josta löytyy enemmän puolia kuin aluksi vaikuttaisi.

     Myös vanhat kunnon Castiel-enkeli (Misha Collins), Crowley-demoni (Mark A. Sheppard) ja hänen äitinsä Rowena-noita (Ruth Connell), rasittava Metatron (Curtis Armstrong), seriffi Jody Mills (Kim Rhodes) ja kapinahenkinen teini Claire (Kathryn Newton) ovat menossa mukana ja osan kohdalla tuntuu siltä, että he ovat mukana vain fanien vaatimuksesta, eivätkä niinkään sen takia, että heillä olisi varsinainen rooli tämänkertaisessa tarinassa. Lisäksi muuan nuori Finn Wolfhard käy kääntymässä yhdessä kauden alkupään jaksoista. Myöhemmin Wolfhard tulisi eräässä toisessa hittisarjassa näkemään "oudompia juttuja". Hehe.

Supernaturalin yhdestoista tuotantokausi jatkaa sarjalle tutuksi tulleella ailahtelevalla, mutta silti kelvollisella linjalla. Kausi käynnistyy suoraan siitä, mihin viimeksi jäätiin, Pimeyden päästyä vapaaksi. Sam ja Dean saavat nopeasti huomata, että tämä muinainen uhka saattaa olla jotain, mille edes heidän enkeli- tai demonituttunsa eivät pärjää, vaan he saattavat joutua hammasta purren pyytämään apua niiltä vihoviimeisiltä tahoilta, joiden kanssa he haluaisivat olla tekemisissä. Tämä Pimeys-kuvio pitää ihan kivasti mukanaan ja mielsin sen hitusen kiinnostavammaksi kuin edelliskauden Kainin merkki -tarinan.

Eniten kuitenkin pidin - kenties ei-kovin-yllättäväen - niistä yksittäisistä "viikon hirviö" -jaksoista, jotka eivät liity Pimeys-dilemmaan kuin korkeintaan muutaman repliikin muodossa. Niistäkin moni on kieltämättä todella kaavamaista kamaa, mutta sitten taas kauden neljäs jakso yllättää iloisesti. Nimittäin koko jakso on kuvattu Winchesterien auton vinkkelistä. Kamera pysyy auton sisällä läpi tapahtumien ja kikka on varsin kekseliäs. Lisäksi pidin paljon kahdennestatoista jaksosta, jossa Sam ja Dean vierailevat seriffi Millsin ja Clairen luona, joista jälkimmäinen haluaisi kovasti ryhtyä myös metsästäjäksi. Pidin erityisesti siitä, että Sam ja Dean tietävät, millaista on menettää normaali lapsuus, eivätkä he halua samaa tapahtuvaksi Clairelle. On myös hupaisa yksityiskohta, kuinka paljon Millsin kokkaama ihan tavallinen kotiruoka voikaan merkitä kaiken aikaa tien päällä oleville, lähinnä huoltoasemien roskaruokaa syöville veljeksille.

Tuotantokauden ohjaajien (Ackles on ohjannut kauden kolmannen jakson) ja käsikirjoittajien työt toimivat tarpeeksi hyvin, mutta varsinainen palo alkaa jo olla sammuksissa. Teknisestikin Supernatural jatkaa tutulla linjalla. Yhdestoista kausi on kelvollisesti kuvattu ja leikattu, lavasteet ovat oivalliset, puvustus mainiota ja maskeerauksetkin näyttävät hyviltä. Tietokonetehosteet ovat kuitenkin paikoitellen jopa varsin huvittavat halpuudessaan. Äänityöskentely on sujuvaa Jay Gruskan ja Christopher Lennertzin tuttuja musiikkeja myöten.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 4.5.2026

Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.impawards.com

Supernatural, Yhdysvallat, 2005-2020, Kripke Enterprises, Warner Bros. Television, Wonderland Sound and Vision, Supernatural Films

Supernatural, kausi 10 (2014-2015) - sarja-arvostelu

SUPERNATURAL - KAUSI 10

Luoja: Eric Kripke

Näyttelijät: Jared Padalecki, Jensen Ackles, Misha Collins, Mark A. Sheppard, Ruth Connell, Curtis Armstrong, Erica Carroll, Travis Aaron Wade, Felicia Day, Kathryn Newton, David Hoflin, Jud Tylor, Briana Buckmaster, Dylan Everett, Ty Olsson, Timothy Omundson, Kim Rhodes, Julian Richings, Rob Benedict ja Jim Beaver

Genre: fantasia, jännitys, draama

Jaksomäärä: 23

Jakson kesto: noin 41 minuuttia - Yhteiskesto: noin 15 tuntia 36 minuuttia

Ikäraja: 16

Eric Kripken luoma Supernatural nousi suosituksi, kun sarjan ensimmäinen tuotantokausi alkoi pyöriä televisioissa syksyllä 2005. Toinen, kolmas, neljäs, viides, kuudes, seitsemäs, kahdeksas ja yhdeksäs kausi pitivät suosiota yllä, joten jatkoa oli luvassa vielä lisää. Kuvaukset käynnistyivät alkukesästä 2014 ja lopulta Supernaturalin kymmenennen tuotantokauden esitys alkoi jo saman vuoden lokakuussa. Tämäkin kausi sai positiivisen vastaanoton niin kriitikoilta kuin faneilta. Itse olin tiennyt Supernaturalista jo vuosia, mutta ollut ennen katsonut sarjaa. Kun viime vuonna huomasin sen täyttävän 20 vuotta, päätin juhlan kunniaksi vihdoin katsoa koko sarjan läpi. Pidin paljon viidestä ensimmäisestä kaudesta, mutta niiden jälkeen sarjan taso lähti mielestäni laskuun. Mielsin yhdeksännen kauden jo aika keskinkertaiseksi, enkä siis aloittanut kymmenennen kauden katselua järin innoissani.

Sam ja Castiel yrittävät keksiä keinon pelastaa demoniksi muuttuneen ja Kainin merkkiä kantavan Deanin, joka on lyöttäytynyt Crowleyn rinnalle.

Winchesterin veljekset tekevät paluun jo kymmenettä kertaa, mutta aikamoisen muutoksen kera. Sam (Jared Padalecki, jonka näin muuten livenä pari viikkoa sitten Ruotsin Comic Conissa) on yhä tuttu oma itsensä, mutta Dean (Jensen Ackles) kirottiin edellisellä kaudella Kainin merkillä, mikä teki hänestä alati vihaisemman. Tämän lisäksi Dean kuoli kauden lopuksi, vain herätäkseen takaisin eloon, mutta demonina. Nyt Sam joutuu siis jahtaamaan omaa isoveljeään, joka rellestää menemään. Padalecki hoitaa tonttinsa jälleen kelvollisesti, ollessaan parhaimmillaan silloin, kun veljeksillä on herkkä hetki menossa. Ackles tuo hahmoonsa sopivan erilaista synkkyyttä ja on kiinnostavaa nähdä, kuinka Dean painiskelee muutoksiensa kanssa.

     Vanhoista tutuista paluun tekevät tietty myös Castiel-enkeli (Misha Collins, jonka näin livenä pari vuotta sitten Tampereen Comic Conissa), Helvetin kuningas Crowley (Mark A. Sheppard), enkelit pettänyt Metatron (Curtis Armstrong), seriffi Jody Mills (Kim Rhodes), sekä ihmemaa Ozista paluun normimaailmaan tekevä Charlie (Felicia Day). Uusina hahmoina kaudella esitellään muun muassa Crowleyn noitaäiti Rowena MacLeod (Ruth Connell), Deania jahtaava ex-sotilas Cole Trenton (Travis Aaron Wade), sekä Stynen perhe, jotka inspiroivat kokeillaan muuan Mary Shelleytä kirjoittamaan Frankensteinin (1818). Sivunäyttelijätkin hoitavat tonttinsa passelisti, joskin osa sarjan pitkäaikaisista kasvoista suoriutuu lähinnä automaattivaihteella, vailla sen suurempaa panostusta.

Supernaturalin kymmenes tuotantokausi jatkaa sarjan epätasaista kulkua ja siitä löytyy omat vahvuutensa ja onnistumisensa, mutta myös selvät heikkoutensa ja kompastuskivensä. Parista jutusta pidin tässä kaudessa aika paljonkin. On hyvä, ettei Deanin uutta demoniutta ja häntä piinaavaa Kainin merkkiä ratkota saman tien, kuten sarja on paikoitellen tehnyt jätettyään edellisellä kaudella hahmot jännittävään paikkaan. Muistatteko yhä, kuinka Castiel korvasi Jumalan hirmuhallitsijana yhden ainoan jakson ajaksi, kun hänestä oli petailtu seitsemännen kauden päävihollista kutoskauden lopuksi? Dean aiheuttaa ongelmia aika lailla koko kauden läpi, haastaen Samin arvomaailman. Olisiko hän valmis tappamaan isoveljensä yhteisen hyvän vuoksi? Vielä tätä veljesten iänikuista vääntöä enemmän olin kuitenkin kiinnostunut Castielin tarinasta, kun hänen valtaamansa kehon tytär Claire Novak (Kathryn Newton) palaa kuvioihin. Clairen elämä on mennyt rappiolle isän kadottua ja huonoa omaatuntoa poteva Castiel yrittääkin korjata asiat... hyvin castielmaisella tavalla.

Näistä kiinnostavista juonikuvioista huolimatta pidin Supernaturalin kymmenettä kautta aika keskinkertaisena, jopa hieman raskassoutuisena. Tekijöiden palo tuntuu hiipuneen, sekä samalla myös mielikuvitus. Hahmojen kohtaamat yksittäiset tapaukset ovat erityisesti tällä kertaa todella yhdentekeviä, unohdettavia, jännityksettömiä - suorastaan jopa tylsiä. Ainoa poikkeus tähän on viides jakso, jossa eräässä koulussa on tehty musikaalinäytelmä Samin ja Deanin uroteoista kertovien kirjojen pohjalta. Jakso on hupaisan erilainen, vaikka samalla tämä metatasojen kikkailukin alkaa olla jo nähtyä. Vannoutuneimmille tosifaneille tämäkin kausi toimii taatusti, mutta ymmärrän hyvin heitä, jotka viimeistään tässä vaiheessa luovuttivat kaavoihinsa kangistuneen sarjan suhteen.

Teknisesti Supernatural pitää kelvollisen tasonsa. Kymmenes kausi on menevästi kuvattu ja pääasiassa sujuvasti leikattu kasaan. Lavasteet näyttävät hyviltä, puvustus on oivallista ja maskeerauksetkin toimivat, mutta tietokonetehosteista paistaa jälleen pieni budjetti. Äänimaailma on kuitenkin pätevästi rakennettu ja Jay Gruskan ja Christopher Lennertzin säveltämät musiikit ovat aina yhtä mainiot.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 27.1.2026

Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.supernatural.fandom.com

Supernatural, Yhdysvallat, 2005-2020, Kripke Enterprises, Warner Bros. Television, Wonderland Sound and Vision, Supernatural Films

Supernatural, kausi 9 (2013-2014) - sarja-arvostelu

SUPERNATURAL - KAUSI 9

Luoja: Eric Kripke

Näyttelijät: Jared Padalecki, Jensen Ackles, Misha Collins, Mark A. Sheppard, Curtis Armstrong, Osric Chau, DJ Qualls, Kim Rhodes, Adam Harrington, Briana Buckmaster, Felicia Day, Alaina Huffman, Richard Speight Jr., Gil McKinney, Lindsey McKeon, Julian Richings ja Jim Beaver 

Genre: fantasia, jännitys

Jaksomäärä: 23

Jakson kesto: noin 41 minuuttia - Yhteiskesto: noin 15 tuntia 38 minuuttia

Ikäraja: 16

Eric Kripken luoma fantasiasarja Supernatural nousi suosituksi, kun sen ensimmäinen tuotantokausi alkoi pyöriä televisioissa syyskuussa 2005. Toinen, kolmas, neljäs ja viides kausi kasvattivat suosiota niin hyvin, että sarjaa päätettiin jatkaa vielä sen alkuperäisen lopun jälkeen. Kuudes, seitsemäs ja kahdeksas kausi pitivät suosiota yllä, joten lisää oli luvassa. Kuvaukset käynnistyivät ja lopulta Supernaturalin yhdeksännen tuotantokauden esitys alkoi lokakuussa 2013. Kausi sai hyvät katsojaluvut, sekä positiivista palautetta niin kriitikoilta kuin faneilta. Itse olin jo pitkään pohtinut Supernaturalin katsomista ja kun viime vuonna huomasin sarjan täyttävän 20 vuotta, päätin juhlan kunniaksi vihdoin ryhtyä tuumasta toimeen. Pidin todella paljon viidestä ensimmäisestä kaudesta, mutta alkuperäisen finaalin jälkeen sarjan taso lähti mielestäni pieneen laskuun. Aloitin silti yhdeksännen kauden katselun positiivisin fiiliksin.

Metatronin petoksen myötä kaikki Taivaan enkelit putoavat kulkemaan maan päällä. Samaan aikaan Dean yrittää pelastaa Samin, joka tekee kuolemaa, yritettyään sulkea Helvetin portit lopullisesti.

Jensen Ackles ja Jared Padalecki palaavat jälleen rooleihinsa Dean ja Sam Winchesteriksi, hirviönmetsästäjäveljiksi. Kahdeksannen kauden aikana Sam yritti sulkea Helvetin portit pysyvästi. Tajuttuaan, että homman vieminen loppuun vaatisi Samilta sen lopullisen uhrauksen, Dean esti hänen aikomuksensa, mutta Sam jäi silti heikkoon kuntoon. Nyt Sam vielä syyttää veljeään siitä, että tämä pisti hänet muun maailman edelle. Ackles ja Padalecki ovat yhä hyvät rooleissaan, vaikka heistä on aistittavissa tiettyä hämmennystä, sillä Winchesterit tuntuvat tämän kauden päätarinassa jäävän lähinnä sivustakatsojiksi.

     Vanhoista hahmoista paluun tekevät myös muun muassa enkeli Castiel (Misha Collins), joka on muutettu ihmiseksi, demoni Crowley (Mark A. Sheppard), joka on hämillään kokemistaan inhimillisistä tunteista, veljiä auttava profeetta Kevin (Osric Chau), hirviönmetsästäjä Garth (DJ Qualls) ja fantasianörtti Charlie (Felicia Day). Pahisten virkaa tällä kaudella toimittavat koko Taivaan pettänyt enkeli Metatron (Curtis Armstrong) ja Crowleyn poissaollessa vallan Helvetistä anastanut Abaddon (Alaina Huffman). Kauden ehdottomasti kiinnostavinta antia ovat Castiel ja Crowley, heidän yrittäessä totutella uusiin ihmisyyksiinsä eri tavoin. Erityisen kiinnostava on Crowley, jolle hänen häpeäkseen muodostuu addiktio inhimillisistä tunteista ja niiden tavoittelusta. Sen sijaan pahikset Metatron ja Abaddon ovat aika tylsät tyypit.

Supernaturalin taso valitettavasti laskee jälleen ja mielsin yhdeksännen tuotantokauden jo aika keskinkertaiseksi. Kahdeksannen kauden huipennus maahan putoavien enkelien kera oli vielä kiinnostava veto, mutta harmillisesti tämä kaiken kirjaimellisesti ottavien ja jäykkien siivellisten pönöttäjien välinen konflikti jäi lopulta aika latteaksi. Ja kun pääkonflikti tuntuu lopulta olevan tosiaan Castielin ja Metatronin välinen kiista, pääduo Winchesterit jäävät turhankin usein vain kummastelemaan sivusta meininkiä.

Enkeleiden konfliktin ohessa yhdeksäs kausi kertoo myös irrallisia hirviökohtaamisia, jotka ailahtelevat tasoltaan todella villisti. Pidin esimerkiksi 12. jaksosta, jossa Sam ja Dean kohtaavat ihmissu... anteeksi, siis lykantrooppilauman, joka haastaa heidän mielikuvansa näistä täysikuuta ulvovista otuksista, sekä 15. jaksosta, jossa veljekset tapaavat jälleen Ghostfacersit, Edin (A.J. Buckley) ja Harryn (Travis Wester), jotka tutkivat mysteerisen Thinman-tappajan tapausta. Sitten taas en tykännyt yhtään 4. jaksosta, jonka Ihmemaa Ozista inspiraationsa saanut juonikuvio on niin lapsellinen, että se jätti minut pyörittelemään silmiäni, enkä pitänyt myöskään 20. jaksosta, nähtävästi koko sarjan inhotuimmasta jaksosta Bloodlinesista, joka yrittää pohjustaa mahdollista sisarsarjaa Supernaturalille kilpailevista hirviöperheistä. Johonkin tähän väliin jäi pöljä, alkuperäisestä kauhu-Supernaturalista todella kauaksi jäävä, mutta silti varsin viihdyttävä 5. jakso, jossa taian myötä Dean huomaa pystyvänsä puhumaan eläimille. Jep jep. Tällä kaudella on huomattavasti enemmän hupsuttelua, mutta tarpeen vaatiessa meno osaa muuttua dramaattisemmaksi ja jääpä homma taas varsin jännään paikkaan kesken.

Ohjaajien ja käsikirjoittajien aikaansaannokset ovat tällä kaudella tasoltaan heittelevämpää kuin aiemmin. Teknisesti Supernatural pysyy kuitenkin ennallaan. Yhdeksäs tuotantokausi on osaavasti kuvattu ja kelvollisesti leikattu. Lavasteet ja asut näyttävät hyviltä ja maskeerauksetkin toimivat pääasiassa. Tietokonetehosteista kuitenkin paistaa pieni budjetti ja parit hurjiksi tai vaikuttaviksi tarkoitetut kohtaukset ovat enemmän huvittavia kökköjen visuaaliensa takia. Äänimaailma on menevästi rakennettu ja Jay Gruskan ja Christopher Lennertzin säveltämät musiikit säestävät näitä hirviöjahteja aina yhtä mainiosti.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 27.11.2025

Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.impawards.com

Supernatural, Yhdysvallat, 2005-2020, Kripke Enterprises, Warner Bros. Television, Wonderland Sound and Vision, Supernatural Films

Supernatural, kausi 8 (2012-2013) - sarja-arvostelu

SUPERNATURAL - KAUSI 8

Luoja: Eric Kripke

Pääosissa: Jared Padalecki, Jensen Ackles, Misha Collins, DJ Qualls, Mark A. Sheppard, Jim Beaver, Osric Chau, Alaina Huffman, Curtis Armstrong, Felicia Day, Liane Balaban, Ty Olsson, Amanda Tapping, Tyler Johnston, Jon Gries, Gil McKinney, Adam Rose, John DeSantis ja Kim Rhodes

Genre: fantasia, jännitys, seikkailu

Jaksomäärä: 23

Jakson kesto: noin 41 minuuttia - Yhteiskesto: noin 15 tuntia 39 minuuttia

Ikäraja: 16

Eric Kripken luoma fantasiaa ja kauhua yhdistelevä sarja Supernatural nousi suosituksi, kun sen ensimmäinen tuotantokausi alkoi pyöriä televisioissa syksyllä 2005. Toinen, kolmas, neljäs ja viides kausi pitivät suosiota niin hyvin yllä, että sarjaa päätettiin jatkaa vielä sen jälkeen, kun tarinan oli tarkoitus päättyä. Kuudes ja seitsemäs kausi pitivät katsojalukuja korkeina, jolloin sarjaa päätettiin jatkaa vielä lisää. Kripken korvannut showrunner Sera Gamble päätti kuitenkin jättää sarjan, jolloin hänen pestinsä otti käsikirjoittaja Jeremy Carver. Kuvaukset käynnistyivät ja lopulta Supernaturalin kahdeksannen kauden esitys alkoi lokakuussa 2012. Tämäkin kausi sai hyvin katsojia, sekä keräsi positiivista palautetta niin katsojilta kuin kriitikoilta. Itse olin tiennyt sarjasta jo vuosia, mutta ryhdyin katsomaan sitä vasta viime vuonna, Supernaturalin täyttäessä 20 vuotta. Pidin näkemästäni ja aloitinkin kahdeksannen kauden katselun positiivisin mielin.

Vuoden jälkeen Dean vapautuu Kiirastulesta, vain huomatakseen että Sam on lopettanut hirviöiden metsästämisen. Veljesten täytyy kuitenkin sysätä erimielisyytensä sivuun, kun he saavat kuulla keinosta, jolla Helvetin portit voisi sulkea pysyvästi.

Jared Padalecki ja Jensen Ackles nähdään taas kerran Winchesterin veljeksinä Samina ja Deanina, jotka onnistuivat edellisellä kaudella päihittämään Kiirastulesta karanneet leviatanit, mutta sillä hinnalla, että Dean päätyi Kiirastuleen Castiel-enkelin (Misha Collins) kanssa. Kahdeksas kausi hyppää ajassa vuoden eteenpäin, kun Dean on vihdoin keksinyt keinon palata takaisin ihmisten maailmaan. Järkytyksekseen hän hoksaa Samin jättäneen metsästyksen taakseen ja aloittaneen normaalin elämän. Tunnelma onkin siis taas kireä veljesten välillä, Deanin taisteltua hengestään vuoden ajan ja Samin taas löydettyä uuden rakkauden, sekä koiran. Ackles ja Padalecki suoriutuvat rooleistaan jälleen kunnialla, ovathan he esittäneet näitä hahmoja tässä kohtaa jo lähes vuosikymmenen ajan. Aiemmin Acklesin varjoon näyttelijänä jäänyt Padalecki pääsee ensi kertaa tosissaan loistamaan ja vakuuttamaan kauden loppupäässä.

     Vanhoista tutuista paluun tekevät DJ Qualls silmien pyörittelyä aiheuttavana metsästäjä Garthina, Mark A. Sheppard demoni Crowleyna, Osric Chau profeetta Kevin Tranina, Lauren Tom tämän Linda-äitinä, Rachel Mines puolta vaihtaneena demoni Meginä, sekä Felicia Day veljeksiä leviatanien kanssa auttaneena nörtti Charliena. Uusina tuttavuuksina kaudella taas esitellään muun muassa Taivaassa jöötä pitävänä Naomi (Amanda Tapping) ja Jumalan sanan kirjuri Metatron (Curtis Armstrong). Sivuhahmotkin ovat oivallisia ja Sheppard pääsee aiempaa paremmin esille kierona Crowleyna, joka toimii ensi kertaa tuotantokauden varsinaisena pääpahiksena.

Supernaturalin seitsemäs kausi jäi erittäin jännittävään paikkaan, kun Sam jäi yksin ja Dean ja Castiel päätyivät Kiirastuleen. Olin erittäin kiinnostunut näkemään, kuinka tarina tästä etenee, vain huomatakseni, että kaavoihinsa kangistunut sarja pistää veljekset pahaan kiipeliin kauden lopuksi vain ratkoakseen ongelman heti avausjaksossa. Reissut Helvettiin tai tässä tapauksessa Kiirastuleen alkavat olla Winchestereille kuin piknikreissuja lähipuistossa tavanomaisuutensa puolesta. Onneksi kauden alkupää näyttää takaumissa, kuinka Dean ja Castiel selviytyivät Kiirastulessa ja kuinka Dean pääsi lopulta karkuun, sekä Samin normaalia elämää, mutta selvästi sarjan tietynlaista menoa vaativien fanien pelossa tekijät palaavat nopeasti siihen tuttuun ja turvalliseen Supernatural-meininkiin.

Tai no, kahdeksas tuotantokausi on siinä mielessä poikkeava, että niitä yksittäisiä "viikon hirviö" -jaksoja ei ole mukana kuin kourallinen ja niistä ehdoton suosikkini on yhdestoista jakso, jossa Samin ja Deanin monsterijahti vie veljekset keskelle keskiaikaista roolipeliä metsässä. Muuten kausi keskittyy kertomaan muutamaa isompaa tarinakokonaisuutta, joihin liittyvät niin keino sulkea Helvetin portit ikiajoiksi kuin hirviöjahtaajien salaseura. Yksittäiset tapaukset ovat lähinnä ajanvietettä, samalla kun Winchesterit odottavat Kevinin kääntävän Jumalan sanalla kirjoitettuja laattoja, jotka sisältävät ohjeet porttien sulkemiseen. Epätasainen kausi pysyy kuitenkin plussan puolella erityisesti finaalijaksonsa ansiosta, jossa Padalecki ja Sheppard ovat huippuvedossa. Homma jätetään taas ikävään paikkaan kesken, joskin tällä kertaa en nosta odotuksiani liian korkealle, koska tämä kausi osoitti viimeistään, kuinka Supernatural ratkoo nämä pahimmat ongelmansa kausien välissä.

Tuotantokauden ohjaajat tekevät kelvollista työtä tunnelman kanssa, osan jaksoista kallistuessa enemmän jännityksen puoleen ja toisten humoristisemman fantasian suuntaan. Käsikirjoittajat alkavat pikkuhiljaa kokea vaikeuksia keksiä mitään uutta ja mielenkiintoista Winchesterien päiden menoksi ja veljesten omatkin draamat tuntuvat vain kiertävän kehää. Teknisesti Supernatural pysyy ennallaan. Kahdeksas kausi on ihan hyvin kuvattu ja leikattu kasaan. Lavasteet ovat mainiot, puvustus oivallista ja maskeeraukset onnistuneet. Tietokonetehosteista paistaa kuitenkin taas läpi pieni budjetti. Äänimaailma on menevästi työstetty ja Jay Gruskan ja Christopher Lennertzin säveltämät musiikit ovat aina toimivat.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 29.9.2025

Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.impawards.com

Supernatural, Yhdysvallat, 2005-2020, Kripke Enterprises, Warner Bros. Television, Wonderland Sound and Vision, Supernatural Films

Supernatural, kausi 7 (2011-2012) - sarja-arvostelu

SUPERNATURAL - KAUSI 7

Luoja: Eric Kripke

Pääosissa: Jared Padalecki, Jensen Ackles, Jim Beavers, James Patrick Stuart, DJ Qualls, Benito Martinez, Mark A. Sheppard, Rachel Miner, Mark Pellegrino, Misha Collins, Kevin McNally, Felicia Day, Osric Chau, Emma Grabinsky, Jewel Staite, Carrie Fleming, Julian Richings ja Rick Worthy

Genre: fantasia, kauhu

Jaksomäärä: 23

Jakson kesto: noin 41 minuuttia - Yhteiskesto: noin 15 tuntia 33 minuuttia

Ikäraja: 16

Eric Kriplen luoma kauhufantasiasarja Supernatural nousi suosituksi, kun sen ensimmäinen tuotantokausi alkoi pyöriä televisioissa syksyllä 2005. Toinen, kolmas, neljäs ja viides kausi kasvattivat suosiota sen verran, että sarjaa päätettiin jatkaa suunniteltua pidemmälle. Kuudes kausi piti suosiota yllä, joten jatkoa oli luvassa vielä lisää. Kuvaukset käynnistyivät kesällä 2011 ja lopulta Supernaturalin seitsemännen tuotantokauden esitys alkoi jo muutamaa kuukautta myöhemmin, syyskuussa 2011. Tällä kaudella katsojaluvut laskivat kuitenkin hieman ja vaikka kriitikot antoivat kaudelle positiivista palautetta, monet fanit ilmaisivat tyytymättömyyttään ja seitsemäs kausi onkin yleisesti leimattu sarjan heikoimmaksi. Itse olen tiennyt Supernaturalista jo pitkään ja kun viime syksynä huomasin sarjan täyttävän 20 vuotta, päätin vihdoin ryhtyä katsomaan sitä. Pidin paljon viidestä ensimmäisestä kaudesta ja vaikka mielsinkin kuudennen kauden alustavasti aika turhaksi, pidin lopulta siitäkin. Aloitin kuitenkin seitsemännen kauden hieman pelokkaana, kuultuani ja luettuani niin monesta paikkaa, että kyseessä olisi sarjan huonoin kausi. 

Imaistuaan Kiirastulen sielut, Castiel julistaa itsensä uudeksi Jumalaksi. Tyranniksi muuttunut entinen enkeliystävä ei ole kuitenkaan Winchesterien suurin huoli, sillä Kiirastulesta vapautui samalla muinaisia olentoja, leviataneja, joihin veljesten tavalliset konstit eivät tepsi.

Jared Padalecki ja Jensen Ackles palaavat jälleen rooleihinsa Sam ja Dean Winchesteriksi, jotka joutuvat yllättävän haasteen eteen, kun heidän pitkäaikainen ystävänsä ja liittolaisensa Castiel-enkeli (Misha Collins) imaisi Kiirastulen sielut itseensä ja julisti itsensä uudeksi Jumalaksi, aloittaen heti johtamisen tyrannimaisella otteella. Veljekset ovat taistelleet monenlaisia olentoja vastaan, mutta miten käy, kun he joutuvat kohtaamaan ystävänsä? Padalecki ja Ackles ovat yhä hyvässä vedossa rooleissaan ja heidän hahmonsa toimivat taas vahvasti. Samia ja Deania kumpaakin painavat erilaiset asiat, joista he eivät halua pahemmin avautua, mikä aiheuttaakin tasaisin väliajoin ongelmia veljesten välille. Collinskin hoitaa tonttinsa julmana diktaattori-Castielina hyvin ja on erittäin kiinnostava veto tehdä hahmosta tämänkertainen vastus... joskin aivan liian lyhyeksi aikaa.

     Vanhoista tutuista paluun tekee myös vanha kunnon Bobby (Jim Beaver), joka auttaa poikia parhaansa mukaan ja hokee palleja naurettavuuteen asti, sekä demoni Crowley (Mark A. Sheppard), joka on ymmärrettävästi katkera Castielin petturuudesta. Uusina hahmoina kaudella esitellään muun muassa metsästäjä Garth (DJ Qualls), salaliittoteorioihin hurahtanut Frank (Kevin McNally), menestyvä koulupoika Kevin (Osric Chau), hakkeri Charlie (Felicia Day), sekä Kiirastulesta vapauteen päässeitä muinaisia leviataneja johtava Dick Roman (James Patrick Stuart). Beaver ja Sheppard ovat aina yhtä mainiot osissaan ja uudetkin näyttelijät hyppäävät menoon pääasiassa oivallisesti. Stuart on hyvä valinta rooliin kauden pääpahikseksi.

Kuten alussa kerroin, minua jännitti etukäteen Supernaturalin seitsemännen kauden katselu, sillä olin niin monesta lähteestä kuullut ja lukenut, että kyseessä on sarjan heikoin kausi. Mutta mitä vielä, tämähän oli jälleen oikein mainiota menoa Winchesterin poikien matkassa! No siis joo, Castielin jumalkompleksi hoidetaan turhankin vauhdilla pois alta, vaikka siihen olisi voinut käyttää koko kauden ja pistää niin Sam ja Dean kuin katsojakin pohtimaan, että mitä nyt, kun heidän ylivoimaisin vastustajansa on heidän entinen ystävänsä. Ja joo, onhan se todella väsähtänyt vitsi, että tämänkertaisen pääpahiksen nimi on Dick. Ja tätä pippelivitsiä vielä heitetään ainakin kerran per jakso siitä lähtien, kun hahmo esitellään. Yritäpä siinä ottaa tämä suuri ja mahtava tuhoajien armeijan johtaja tosissaan.

Pääasiassa viihdyin kuitenkin enemmän kuin passelisti tämänkin Supernatural-kauden parissa. Lapsellisesta vitsistä huolimatta mielsin leviatanit hyviksi vastuksiksi, haastaen veljekset onnistuneesti ja luoden jännitettä siitä, miten nämä otukset voitaisiin edes päihittää. Leviataneja enemmän pidin siitä, että kaudelta löytyy useita "viikon hirviö" -jaksoja, joiden myötä sarja tuntuu palaavan vielä vahvemmin koko homman alkupäähän. Winchesterit pääsevät kohtaamaan taas kaikenlaisia pimeyden voimia noidista tappajapelleihin, kirottuihin esineisiin ja jopa kreikkalaisiin jumaliin. Kauden parhaita jaksoja ovat mielestäni kolmas, kuudes, kymmenes, kolmastoista ja seitsemästoista jakso, jotka uskaltavat pistää Samin ja Deanin aidosti ahtaalle, vaikeiden päätösten äärelle. Kaiken tämän synkistelyn keskellä kahdeksas jakso, jossa Sam ilmoittaa yllättäen menevänsä naimisiin hänen faninsa Beckyn (Emily Perkins) kanssa, on veikeä piristysruiske. Kausi jättää veljesten seikkailut taas erittäin kiperään paikkaan ja kahdeksannen kauden haluaakin aloittaa saman tien.

Tuotantokauden ohjaajat (Ackles on jälleen kokeillut onneaan kolmannen jakson ohjaksissa) rakentavat tunnelmaa oivallisesti, samalla kun käsikirjoittajat keksivät monenlaista veljesten päiden menoksi. Leviatanien kohdalla käsikirjoittajien työ on epätasaista ja olennoissa olisi potentiaalia paljon parempaankin. Heidän suunnitelmansa on toisaalta hieman hupsu, mutta samalla myös ihan kekseliäs metafora kapitalismille. Teknisiltä ansioiltaan Supernaturalin seiskakausi on tuttua kauraa. Kausi on kelvollisesti kuvattu, lavasteet näyttävät hyviltä, puvustus on oivaa ja maskeeraukset pätevät. Tietokonetehosteista kuitenkin paistaa pienempi televisiobudjetti, mistä kärsivät erityisesti leviatanit, näyttäessään todelliset ulkomuotonsa. Äänimaailma on osaavasti rakennettu ja Jay Gruskan ja Christopher Lennertzin musiikit tunnelmoivat taustalla tuttuun malliin, unohtamatta tietenkään finaalijaksossa perinteikkäästi kuultavaa Kansasin Carry On Wayward Sonia.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 20.8.2025

Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.impawards.com

Supernatural, Yhdysvallat, 2005-2020, Kripke Enterprises, Warner Bros. Television, Wonderland Sound and Vision, Supernatural Films

Supernatural, kausi 6 (2010-2011) - sarja-arvostelu

SUPERNATURAL - KAUSI 6

Luoja: Eric Kripke

Näyttelijät: Jensen Ackles, Jared Padalecki, Misha Collins, Jim Beaver, Mark A. Sheppard, Mitch Pileggi, Cindy Sampson, Julia Maxwell, Samantha Smith, Sebastian Roché, Nicholas Elia, Robert Englund, Julian Richings, Kim Rhodes, Brian Doyle-Murray, Micah A. Hauptman ja Genevieve Padalecki

Genre: fantasia, draama, kauhu

Jaksomäärä: 22

Jakson kesto: noin 40 minuuttia - Yhteiskesto: noin 14 tuntia 46 minuuttia

Ikäraja: 16

Eric Kripken luoma fantasiasarja Supernatural nousi suosituksi, kun sen ensimmäinen tuotantokausi alkoi pyöriä televisioissa syyskuussa 2005. Toinen, kolmas, neljäs ja viides kausi pitivät suosiota yllä, joten jatkoa oli luvassa vielä lisää - siitäkin huolimatta, että Kripke oli alun perin suunnitellut sarjan vain viiden kauden mittaiseksi. Kripke jättikin pestinsä sarjan showrunnerina ja hänet korvasi sarjan pitkäaikainen käsikirjoittaja Sera Gamble. Kuvaukset käynnistyivät alkukesästä 2010 ja lopulta Supernaturalin kuudennen tuotantokauden esitys alkoi jo saman vuoden syyskuussa. Katsojaluvut pysyivät korkeina, minkä lisäksi kausi sai positiivista palautetta niin katsojilta kuin kriitikoilta. Itse en ollut aiemmin nähnyt Supernaturalia, vaikka olin tiennyt sarjasta jo vuosia. Kun huomasin sarjan täyttävän viime vuonna 20 vuotta, päätin juhlan kunniaksi vihdoin katsoa koko sarjan läpi ja samalla arvostella kaikki kaudet. Pidin paljon viidestä ensimmäisestä tuotantokaudesta, mutta minua jännitti aloittaa kuudennen kauden katsominen, tietäessäni, että sarjan oli alun perin tarkoitettu loppua vitoskauteen.

On kulunut vuosi siitä, kun Winchesterin veljekset päihittivät Luciferin ja estivät sodan Taivaan ja Helvetin välillä. Dean on viettänyt hiljaiseloa Lisan ja tämän pojan Benin kanssa, kun eräänä päivänä yllättäen Sam ilmestyy paikalle... mutta onko kyseessä oikea Sam?

Jensen Ackles ja Jared Padalecki palasivat rooleihinsa Dean ja Sam Winchesteriksi, siitäkin huolimatta, että alkuperäisten suunnitelmien mukaan viidennen tuotantokauden oli tarkoitus viedä veljesten tarina päätökseen. Sam uhrautui vangitsemalla itsensä ja sisällään olevan Luciferin Helvettiin, kun taas Dean päätti jättää metsästämisen ja aloittaa tavallisen elämän rakastamansa Lisan (Cindy Sampson) ja tämän pojan Benin (Nicholas Elia) kanssa. Kuitenkin vuotta myöhemmin Sam tekee yllätyspaluun, vetäen Deanin takaisin vanhaan perhebisnekseen. Ackles ja Padalecki ovat rooleissaan jälleen mainiot, tuoden kuitenkin uudenlaista puolta hahmoihin, Deanin ollessa tällä kertaa vastahakoinen hirviönmetsästyksestä ja Samin vaikuttaessa erilaiselta helvetillisen kokemuksensa jälkeen. Jännite veljesten välillä on onnistuneesti rakennettu ja näytelty läpi kauden.

     Tutuista hahmoista paluun tekevät myös muun muassa veljeksiä uskollisesti auttava Bobby (Jim Beaver), enkeli Castiel (Misha Collins) ja viekas demoni Crowley (Mark A. Sheppard), kun taas uutena tuttavuutena mukaan hyppää Julia Maxwell Eevana, kaikkien yliluonnollisten olentojen äitinä, joka pyritään vapauttamaan vankeudestaan Kiirastulesta ja hallitsemaan erilaisia örkkimörkkejä, jotka syrjäyttäisivät ihmiset Maapallon hallitsevana lajina. Nähdäänpä kaudella myös itse kauhulegenda Robert "Freddy Krueger" Englund! Sivunäyttelijätkin ovat oivat rooleissaan, etenkin Collins, joka ei tällä kertaa ole samalla lailla "kala kuivalla maalla" -tyyppisten vitsien kohteena, vaan jolla on täysin uusi tarkoitus tarinan kannalta.

Kuten jo kävikin selväksi, Eric Kripke suunnitteli Supernaturalin alun perin viiden tuotantokauden mittaiseksi sarjaksi, päättyen Samin uhraukseen ja Deanin pääsyyn pois metsästäjien elämästä. Mutta kun sarjan katsojaluvut nousivat joka kauden myötä, kävi nopeasti selväksi, että sarjaa haluttaisiin jatkaa. Ja kuten jo kerroin, minua jännitti aloittaa kuudennen kauden katselu, koska pelkäsin, että nyt ilman Kripkeä ja tämän alkuperäistä suunnitelmaa, sarja lässähtäisi. Kauden alkupäässä olinkin vielä varsin huolestunut. Kuudetta kautta vaivaa tietty identiteettikriisi, kun tekijät pohtivat, että mihin tästä oikein mentäisiin, kun Winchesterit olivat päihittäneet jo itse Saatanan?

Hieman takkuillen käynnistyvä kausi löytää kuitenkin suuntansa edetessään. Kauden ensimmäisellä puoliskolla merkittävä kuvio on Samin paluu ja pohdinta, että onko kyseessä Sam lainkaan, vai jotain täysin muuta Samin kehossa, mikä on oikein toimiva mysteeri. Kauden toinen puolisko taas on tutumpaa Supernaturalia, missä veljekset selvittävät erilaisia yliluonnollisia tapauksia, samalla kun paluutaan tekevän Eevan uhka kasvaa jakso jaksolta. Finaali on onnistunut jännitysnäytelmä, mikä johtaa varsin shokeeraavaan lopetukseen, jättäen katsojan odottamaan suurella innolla, mitä seitsemäs kausi tuo tullessaan.

Isompien kokonaisuuksien lisäksi suosikkijaksojani kaudelta olivat jakso, jossa Dean joutuu toimimaan Kuolemana yhden päivän ajan, The Thing - "se" jostakin -elokuvaa (The Thing - 1982) mukaileva jakso, jossa parasiitti saa hahmot valtaansa, eikä keneenkään lähipiirissä voi luottaa, sekä Final Destination -elokuvista (2000-2025) selvän inspiraationsa saanut jakso, jossa jostain syystä Titanic ei koskaan uponnutkaan, mutta yksi kerrallaan he, jotka olivat laivalla, sekä heidän jälkeläisensä alkavat kuolla erikoisten tapahtumaketjujen seurauksina. Vaikka minulla onkin ikävä sarjan avauskautta kunnon maskeerattujen ja jopa oikeasti karmivien monstereiden kera, olen lämmennyt myös sarjan kevyemmälle ja itseironiselle otteelle, ja mielestäni kauden huippujakso on viidestoista jakso, jossa Sam ja Dean päätyvät meidän maailmaamme, missä kaikki luulevat heitä Jared Padaleckiksi ja Jensen Acklesiksi, hittisarja Supernaturalin näyttelijöiksi ja kaikki tietty luulevat, että he ovat vain todella hyviä metodinäyttelijöitä. Tai että roolit ovat vaatineet veronsa ja miehet ovat seonneet.

Tuotantokauden ohjaajat (muun muassa Ackles kokeilemassa onneaan kameran takana nelosjaksossa) rakentavat ilmapiiriä hyvin, joidenkin jaksojen painottuessa enemmän jännitykseen ja toisten huumoriin. Käsikirjoittajat kompuroivat aluksi, yrittäessään löytää uutta suuntaa ja ennen kaikkea merkitystä sarjan jatkolle vahvan finaalin jälkeen, mutta onnistuvat lopulta parhaiten, kun he tarjoavat niitä kaikista tutuimpia ja turvallisimpia Supernatural-jaksoja. Kausi on myös kelvollisesti kuvattu, lavasteet ovat mainiot, puvustus oivaa ja maskeerauksetkin näyttävät hyviltä. Tietokonetehosteet eivät pahemmin vakuuta, mutta äänimaailma on hyvin työstetty Jay Gruskan ja Christopher Lennertzin tuttuja musiikkeja myöten. Selvä ero aiempiin kausiin teknisellä puolella on, että kausi on huomattavasti valoisampi ja värikkäämpi, kun etenkin viides kausi oikein kylpi harmaudessa ja ankeudessa.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 27.5.2025

Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.impawards.com

Supernatural, Yhdysvallat, 2005-2020, Kripke Enterprises, Warner Bros. Television, Wonderland Sound and Vision, Supernatural Films