ATLANTA - KAUSI 3
Luoja: Donald Glover
Pääosissa: Donald Glover, Brian Tyree Henry, LaKeith Stanfield, Zazie Beetz, Tobias Segal, Christopher Farrar, Laura Dreyfuss, Jamie Neumann, Justin Bartha, Melissa Youngblood, Fisayo Akinade, Miles Warner, Christina Bennett Lind, Indy Sullivan Groudis, Tyriq Withers, Kevin Samuels, Rachel Resheff, Adriyan Ray, Shanice Castro, Xosha Roquemore ja Matteo Simoni
Genre: draama, komedia
Jaksomäärä: 10
Jakson kesto: 29 minuuttia - 37 minuuttia - Yhteiskesto: noin 5 tuntia 36 minuuttia
Ikäraja: 16
Donald Gloverin luoma, ohjaama, käsikirjoittama, tuottama ja tähdittämä draamakomediasarja Atlanta nousi suosituksi, kun sen ensimmäinen tuotantokausi alkoi pyöriä televisioissa syyskuussa 2016. Keväällä 2018 julkaistu toinen kausi, Robbin' Season, kasvatti suosiota ja keräsi paljon kehuja. Aikataulullisten hankaluuksien takia kolmannen kauden kuvaukset saatiin sovittua vasta vuodelle 2020, mutta koronaviruspandemian takia kuvauksia ei päästykään aloittamaan. Kuvaukset käynnistyivät vasta huhtikuussa 2021, tekijöiden kirjoitettua odotellessaan neljännenkin kauden ja kuvaten sitten molemmat kaudet yhteen putkeen. Atlantan kolmas tuotantokausi alkoi pyöriä televisioissa Yhdysvalloissa jo maaliskuussa ja nyt se on saapunut myös Suomeen Disney+ -suoratoistopalvelun kautta. Itse tutustuin sarjaan vasta tänä keväänä, valmistautuakseni tähän kolmanteen kauteen. Ensimmäinen kausi oli mielestäni aivan mahtava ja toinenkin oli erittäin hyvä, joten odotin innolla kolmannen näkemistä. Ryhdyinkin katsomaan Atlantan kolmoskautta heti julkaisupäivänä ja katsoin sen kahdessa päivässä läpi.
Paper Boi on kiertueella Euroopassa ja Earn yrittää pitää aisoja kasassa monien epävarmuuksien hengittäessä hänen niskaansa. Asiaa ei auta, kun Earn kohtaa Vanessan, joka on matkalla etsimässä itseään.
Jopa neljän vuoden odotuksen jälkeen Donald Glover, Brian Tyree Henry, LaKeith Stanfield ja Zazie Beetz palaavat rooleihinsa manageri Earniksi, rap-artisti Paper Boiksi, heidän kaverikseen Dariukseksi ja Earnin on-off-tyttöystäväksi Vanessaksi. Nelikko tekee jälleen kerran hyvää työtä rooleissaan. Glover tulkitsee hyvin Earnin stressiä, Paper Boin ollessa nyt ensimmäisellä isolla konserttikiertueellaan Euroopassa. Paper Boi yrittää olla mukavampi tuntemattomille, mutta usein hänen tympääntynyt puolensa puskee esiin. Darius intoilee Amsterdamissa pilven polttamisen laillisuudesta. Vanessa taas on päätynyt Eurooppaan itsensä etsiskelyreissulla, mikä aiheuttaa lisää harmaita hiuksia Earnille. Henry toimii yhä räppärinä ja Stanfieldkin suoriutuu oivallisesti osastaan pössyttelyfrendinä. Beetz on myös oivallinen osassaan, joskin hänen hahmonsa on tällä kertaa kirjoitettu usein aika kummallisesti. Vaikka en itse joutunut odottamaan nelikon paluuta neljää vuotta, kuten sarjan parissa alusta alkaen olleet kannattajat, täytyy todeta, että itseäni harmitti, kuinka vähän tämän pitkän aikavälin jälkeen Earn, Paper Boi, Darius ja Vanessa ovatkaan mukana kaudella.
Atlantan kolmas tuotantokausi jätti minulle todella hämmentyneen tunteen. Mitäköhän ihmettä oikein katsoin? Tavallaan tämä tuntui selvältä jatkumolta sille sarjalle, minkä pari kuukautta sitten aloitin, mutta samalla tuntui siltä kuin olisin kaiken aikaa katsonut jotain ihan muuta. Heti tuotantokauden avausjakso Three Slaps ei liity viimeistä kohtaustaan lukuun ottamatta millään lailla Earniin, Paper Boihin, Dariukseen tai Vanessaan. Avausjakso kertoo pienestä tummaihoisesta pojasta, Loquareeousista (Christopher Farrar), jonka lastensuojelu ottaa pois pahoinpiteleviltä vanhemmiltaan ja sijoittaa lesbopariskunnan (Laura Dreyfuss ja Jamie Neumann) hoteisiin. Aluksi herttaiselta parilta vaikuttavat valkoihoiset naiset muuttuvat nopeasti kauheiksi sadisteiksi, jotka alkavat kohdella Loquareeousta yhä vain pahemmin ja pahemmin. Tämä on vain ensimmäinen esimerkki siitä, kuinka Atlantan kolmoskausi koostuu lähinnä irrallisista lyhytelokuvista, joilla ei ole mitään tekemistä päähenkilöiden ja heidän tarinansa kanssa.
Näitä irrallisia tarinoita on kolme lisää. Seuraava, The Big Payback kertoo valkoihoisesta miehestä, Marshallista (Justin Bartha), jolta hänelle täysin tuntematon nainen (Melissa Youngblood) ryhtyy vaatimaan isoja taloudellisia korvauksia, sillä naisen mukaan Marshallin isoisoisoisä piti naisen isoisoisovanhempia orjinaan. Kolmannessa tarinassa, Trini 2 De Bonessa valkoisten vanhempien (Justin Hagan ja Christina Bennett Lind) pojan (Indy Sullivan Groudis) tummaihoinen lapsenvahti kuolee ja perhe päättää osallistua hänen hautajaisiinsa, joissa alkaa tapahtua kummia. Neljännessä kertomuksessa, Rich Wigga, Poor Wiggassa valkoihoisen Aaron-pojan (Tyriq Withers) viimeiset päivät high schoolissa muuttuvat oudoiksi, kun tummaihoinen miljonääri Robert S. Lee (Kevin Samuels, joka menehtyi viikkoa ennen kuin jakso ilmestyi) hankkii koulun itselleen, nostaa tummaihoiset opiskelijat korkeampaan asemaan ja laskee valkoihoiset opiskelijat heikompaan asemaan.
Kaikki näistä irrallisista tarinoista käsittelevät rasismia ja kulttuurien kohtaamista, mutta usein todella kärjistetysti. Tämä ei toki ole uutta Atlantan jaksoille, mutta siitä huolimatta, että sarja on tunnettu erikoisista tempauksistaan, toteutustapa on erittäin poikkeuksellinen tällekin sarjalle, enkä aina tiennyt, pidinkö lennokkaista jaksoista vai en. Avausjakso on lähes kauhumainen jännäri, kun taas The Big Payback on aikamoinen satiiri siitä, kuinka pitkälle historian kaiveleminen ja cancel-kulttuuri voitaisiin viedä. Trini 2 De Bone on paikoitellen hieman tylsä jakso, vaikka siitäkin löytyy omat outoutensa. Rich Wigga, Poor Wigga vie kärjistetyn satiirin täysin uudelle tasolle, esittäessään eriarvoistamista ihonvärin perusteella, mutta päinvastoin. Donald Gloverilla on selvästi ollut paljon sanottavanaan jaksoja tehdessään, eikä hän missään kohtaa ujostele jättää sanomatta juttuja, joita moni muu ei kehtaisi pistää tarinoihinsa. The Big Payback ja Rich Wigga, Poor Wigga ovat tavallaan sykähdyttävät jaksot - vähän kuin Black Mirror -sarjan (2011-) kaltaiset, valkoihoisten vinkkelistä dystooppiset vaihtoehtotodellisuudet.
Mutta mitä ihmettä nämä jaksot tekevät sarjassa, joka kertoo rap-artistista, hänen pilviveikkokaveristaan ja manageristaan ja managerin vaikeasti selitettävästä tyttöystävästä? Erikoiset yksittäiset jaksot kummastuttavat niin paljon, että näkemästään toipuessa ja jaksojen moniulotteisia teemoja pohtiessa tavanomaisemmat jaksot Earnin ja muiden kiertueseikkailuista menevät lähes täysin ohi. Niistäkin jaksoista löytyy painavaa sanottavaa. White Fashion on oikein mainio jakso, jossa Paper Boi päätyy mukaan influensseri-hyväntekeväisyysjoukkoon, vain tajutakseen, ettei joukkoa kiinnosta oikeasti auttaa ketään, vaan pikemminkin kerätä mainetta ja kunniaa muka-teoillaan. Tämä on hyvää piikittelyä, joka samalla myös liittyy sarjan hahmoihin. Myös Cancer Attack on oiva jakso, missä juuri ennen Paper Boin keikkaa artisti huomaa puhelimensa olevan varastettu. Nämä kaksi jaksoa ovat myös tuotantokauden hauskinta antia, kauden liikkuessa muuten varsin synkissä vesissä.
Atlantan kolmas kausi oli minulle siis erittäin ristiriitainen katselukokemus, joka jätti aika happaman maun suuhuni. Glover osaa tehdä voimakasta satiiria ja piikitellä menemään oikein tosissaan. Tietyille jutuille on kuitenkin oma aikansa ja paikkansa, eivätkä ne välttämättä olleet juuri tässä sarjassa. Irralliset jaksot toimisivat erinomaisina lyhytelokuvina tai yksittäisinä jaksoina jostain täysin uudesta sarjasta. Tuntuu siltä, ettei Gloverilla ollut enää kerrottavaa tutuista hahmoista. Käsikirjoittaminen on ailahtelevaa, samoin ohjaus. Kausi on kuitenkin kuvattu taidokkaasti, kuten myös leikattu. Lavasteet, asut ja äänimaailma ovat kaikki hyvin rakennettuja.
Yhteenveto: Atlantan kolmas tuotantokausi on pitkän odotuksen jälkeen harmillisen ristiriitainen paketti. Siitä löytyy selvät vahvuutensa, mutta myös isot heikkoutensa, jotka laskevat kauden tasoa. Parit päähenkilöihin keskittyvistä jaksoista ovat todella hyviä, hauskoja ja oivaltavia, mutta kauden aikana alkaa vaikuttaa siltä, ettei Donald Gloverilla ole enää kerrottavaa Earnista, Paper Boista, Dariuksesta ja Vanessasta. Kausi keskittyy enemmän irrallisiin sivutarinoihin, jotka pitävät sisällään kärjistettyä satiiria ja omalla tavallaan dystooppista tulevaisuudenkuvaa. Näistä jaksoista pari ovat erittäin mainioita, mutta ne tuntuvat silti liian irrallisilta istuakseen sarjaan mukaan. Miksei Glover voinut luoda uutta sarjaa, joka koostuisi pelkästään tällaisista yksittäisistä kertomuksista? Tai miksei hän vain toteuttanut näitä temaattisesti voimakkaita tarinoita lyhytelokuvina? Glover, Henry, Stanfield ja Beetz ovat hyviä osissaan ja sarja on yhä teknisesti taidokkaasti tehty. Kausi on kuitenkin ideoiltaan ja käsikirjoituksiltaan todella ailahteleva ja epätasainen kokonaisuus. Itseäni alkoi nyt jopa jännittämään, millainen Atlantan jo kuvattu neljäs ja samalla viimeinen tuotantokausi tulee olemaan...
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 30.6.2022
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.impawards.com
Atlanta, Yhdysvallat, 2016-, FX Productions, MGMT Entertainment
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti