TV-sarja: Daredevil, kausi 3 (2018)

DAREDEVIL - KAUSI 3

Luojat: Drew Goddard
Pääosissa: Charlie Cox, Deborah Ann Wolf, Elden Henson, Vincent D'Onofrio, Wilson Bethel, Jay Ali, Joanne Whalley, Peter McRobbie, Geoffrey Cantor, Kate Udall ja Stephen Rider
Genre: toiminta
Jaksomäärä: 13
Jakson kesto: noin 50 minuuttia - Yhteiskesto: noin 11 tuntia
Ikäraja: 18

Tervetuloa takaisin Elokuvan taikaa -sivun televisiosarja-arvostelujen pariin! Tällä kertaa käsittelyssä on Marvelin sarjakuvahahmoon perustuvan Netflix-sarja Daredevilin kolmas kausi. Vuonna 2015 Marvel ja Netflix aloittivat työstämään sarjoja synkemmistä sankareista ja Daredevilin lisäksi omat sarjansa ovat saaneet Jessica Jones (2015-), Luke Cage (2016-2018), Iron Fist (2017-2018) ja Punisher (2017-). Sankarit myös yhdistivät voimansa minisarjassa The Defenders (2017). Itse rakastuin aivan täysin Daredevil-sarjaan heti, kun katsoin sen ensimmäisen kauden kolme vuotta sitten. Pidin ensimmäistä kautta lähes täydellisenä ja toista kautta aivan mahtavana. Sen jälkeen näiden Marvel-sarjojen taso on valitettavasti tipahtanut ja odotettu The Defenders osoittautuikin latteaksi pettymykseksi. Kun siis ilmoitettiin, että Daredevil saisi kolmannen kauden, olin todella jännittynyt ja pelkäsin tason pudotuksen näkyvän kaudessa selkeästi. Tason pudotuksen takia en ole vieläkään jaksanut katsoa Jessica Jones-, Iron Fist- ja Luke Cage -sarjojen toisia tuotantokausia, enkä ole edes katsonut The Punisherin ensimmäistä kautta loppuun. Siksi en katsonut Daredevilin kolmatta kautta heti, kun se julkaistiin Netflixissä lokakuun lopulla. Vasta kun aloin kuulemaan kehuja kaikkialta, uskalsin vihdoin pistää kauden ensimmäisen jakson pyörimään.

HUOM! Tämä arvostelu sisältää SPOILEREITA koskien Daredevil-sarjan edellisiä kausia ja The Defenders -sarjan ensimmäistä kautta!

The Defendersin tapahtumista selvinnyt Matt Murdock kokee epäonnistuneensa, eikä halua enää olla Daredevil. Kuitenkin kun Wilson Fisk keplottelee itsensä vankilasta, Murdockin täytyy vapauttaa sisäinen paholaisensa vielä viimeistä kertaa.

Charlie Cox palaa neljättä kertaa sokean asianajaja Matt Murdockin, eli naamiokostaja Daredevilin rooliin ja osoittaa jälleen kerran olevansa paras mies rooliin. Cox on uskottava niin älykkäänä asianajajana kuin rosvoja mätkivänä sankarina. Hänen hahmonsa on kuitenkin muuttunut paljon. Matt on menettänyt uskonsa Jumalaan ja hän kokee tämän rankaisevan Mattia sen sijaan, että sankaruus olisikin siunaus. Matt ei halua enää olla Daredevil ja onkin kiinnostavaa seurata, kuinka hänen täytyy löytää usko itseensä ja voima jatkaa eteenpäin. Hahmon täytyy myös tasapainotella hyvyytensä ja kasvavan synkkyyden välillä, mikä luo kiehtovaa draamaa.
     Mattin entiset ystävät, asianajaja Foggy Nelson (Elden Henson) ja toimittaja Karen Page (Deborah Ann Wolf) tekevät myös paluun. Heillekin on onnistuttu kirjoittamaan kiinnostavia juonikuvioita - etenkin Karenille, jonka roolia kasvatetaan entisestään ja jolle luodaan vahvaa syvyyttä, mikä tekee hahmosta paikoitellen jopa kiinnostavamman kuin Daredevilistä! Tätä lisää Wolfin tarjoama huikea roolisuoritus. Hän todella heittäytyy osaansa ja pistää kaikkensa peliin. Foggy taas yrittää luottaa lain voimaan, vaikka hänen kaverinsa alkavatkin katsoa maailmaa eri tavalla. Onkin vaikeaa nähdä, kuinka tämä hyväsydäminen ja mukava heppu joutuu kärsimään muiden takia. Henson on jälleen mainio roolissaan ja hänkin pääsee nousemaan esille oikein kunnolla.

Kaikkein hienoimman roolityön tekee kuitenkin Vincent D'Onofrio sarjan päävihollisena, Wilson Fiskinä. Jösses, kuinka täydellinen D'Onofrio onkaan roolissaan! Hän vakuutti minut heti ensimmäisellä kaudella jo ensimmäisiä repliikkejään sanoessaan, eikä hän todellakaan petä tälläkään kertaa. D'Onofrio on aidosti pelottava julmana rikollispomona, jota ei missään nimessä kannata ärsyttää. Wilson Fisk on armoton ja juonitteleva, mikä lisää hänen karmivuuttaan, puhumattakaan hahmon järkälemäisestä vartalosta. Kyseessä on ehdottomasti suosikkipahikseni Marvel-sarjoissa (itse asiassa pidän Fiskistä enemmän kuin Marvel-leffojenkaan pahiksista, vaikka Avengers: Infinity Warin, 2018, Thanos pääsee kyllä lähelle). Hahmo ei ole vain ilkeä roisto, vaan kaiken julmuuden ja häikäilemättömyyden alta löytyy aidolta tuntuva ihminen. Fiskin rakkaus hänen naisystäväänsä Vanessaa (Ayelet Zurer) kohtaan nostetaan jatkuvasti esiin ja silloinkin D'Onofrio loistaa, näyttäessään hahmon herkän puolen. Vaikka Wilson Fisk onkin kamala ihminen, joka tekee hirveitä tekoja, katsojana voi silti jopa hieman sääliä häntä tiettyinä hetkinä.
     Uutena roistona tällä tuotantokaudella esitellään kauan odotettu Bullseye, jota näyttelee Wilson Bethel. Olen todella mielissäni siitä, että tämäkin vastustaja on kirjoitettu erinomaisesti, jolloin katsojana voi välittää hänestäkin, vaikka hän tekisi inhottavia asioita. Bullseyen hahmokaari on hienosti luotu ja on ikävää katsoa, kun hän vajoaa hitaasti synkkyyteen. Hahmon päässä on jokin pahasti vialla ja se tuodaan esiin todella epämiellyttävillä tavoilla. Fiskin tavoin myös Bullseye on pelottava, sillä hahmon äkkipikaisuus tekee hänestä arvaamattoman, eikä koskaan voi tietää, milloin hänen päässään napsahtaa. Bethel on oikein napakymppivalinta (heh heh) rooliin ja hän luo kiehtovan, monikerroksisen henkilön.
     Muita hahmoja tuotantokaudella ovat mm. Fiskin asioihin sotkeutuva FBI-agentti Ray Nadeem (Jay Ali), Karenin pomo Mitchell (Geoffrey Cantor), isä Lantom (Peter McRobbie) ja sisar Maggie (Joanne Whalley), FBI-pomo Hattley (Kate Udall) ja piirisyyttäjäehdokas Blake Tower (Stephen Rider).

Kuten jo sanoin, minua jännitti aloittaa Daredevilin kolmannen kauden katsominen, sillä Daredevilin toisen kauden jälkeen Marvel-sarjojen taso on pudonnut oikein kunnolla. Jessica Jonesin ensimmäisestä kaudesta pidin, mutta Luke Cagen eka kausi oli mielestäni kamalan pitkästyttävää jaarittelemista ja vaikka Iron Fistin aloituskausi on hieman mainettaan parempi, on sen päätähti täysin väärin valittu. The Defenders taas oli tosiaan iso pettymys ja minua jännittikin se, että Daredevilin kolmas kausi jatkaa tarinaa siitä. The Defendersin lopussa Daredevil uhrasi itsensä pelastaakseen uudet sankarikaverinsa ja minun täytyy myöntää, että olin aivan raivona, kun tämä tapahtui. En sen takia, että Daredevil päätettiin tappaa, vaan koska se tehtiin mitä laiskimmalla tavalla mitä unohdettavimmassa minisarjassa. Toki kauden lopussa käy ilmi, että hahmo selvisikin kuin ihmeen kaupalla hengissä, mutta olin silti niin suuttunut, etten suostunut puhumaan kenellekään loppupäivänä. Olinkin harmissani, kun katsoin tämän kauden ensimmäistä jaksoa, sillä kirjoittajatkaan eivät selvästi ole halunneet jatkaa tarinaa The Defendersistä. Matt vain murjottaa, eikä ensimmäinen jakso herätä erityistä kiinnostusta. Ajattelin, että jos sarja ei lähtisi käyntiin parin seuraavan jakson jälkeen, en kiusaisi itseäni, vaan lopettaisin katsomisen ja pysyisin vain sarjan kahdessa ensimmäisessä tuotantokaudessa.

Onneksi tällaista hutilyöntiä oli luvassa vain aloitusjaksossa. Kun siinä lopeteltiin The Defenders -kuviot, voitiin toisessa jaksossa aloittaa itse uusi tarina ja taso nousi hetkessä monta pykälää korkeammalle. Ja taso vain jatkoi paranemistaan ja nousuaan läpi kauden, kunnes se saavuttaa sellaisen huipun, että olen yhä, noin viikko myöhemmin kauden päätösjakson näkemisestä, täysin hämilläni, kuinka mielettömän hieno ja mestarillinen tuotantokausi onkaan kyseessä. Daredevilin kolmas kausi ylitti villeimmätkin unelmani ja tarjosi jotain ällistyttävää, enkä voi ylistää tätä tarpeeksi. Hahmojen eri tarinat ovat upeasti ja kiehtovasti rakennetut, mikä nappaa katsojan mukaansa. Kausi on täynnä mahtavia hetkiä ja ihoni nousi kananlihalle useasti. Huomasin moneenkin otteeseen nousseeni sohvanreunalle istumaan, sillä olin niin täpinöissä kokemastani. Kyseessä on yksi parhaimmista tänä vuonna kokemistani asioista ja välillä minua lähes itketti, sillä olin niin onnellinen tästä sarjasta!

Yksi ehdottomasti parhaista asioista tällä tuotantokaudella on sen ennalta-arvaamattomuus ja jännite, minkä tarinan roistot luovat. Wilson Fiskillä on kätyreitä kaikkialla, minkä takia katsoja jännittää hahmojen kanssa, kehen voi enää luottaa? Bullseye taas on todella vaarallinen vastus, jolle Daredevil ei vaikuta pärjäävän millään. Kun pääkolmikko saa vastaansa tällaisen kaksikon, olin jokaisen jakson alussa varma, että nyt joudun hyvästelemään jonkun päähenkilöistä. Aina kun Karen tai Foggy eksyivät toimintakohtaukseen, aloin jo pääni sisällä valmistelemaan hänelle hautajaisia. En ole aikoihin jännittänyt tällä tavalla hahmojen puolesta ja välittänyt fiktiivisistä henkilöistä. Parissa kohtaa taisin jopa hetkeksi aikaa unohtaa, kuinka hengitetään! Tämä on aivan mestarillista tunnelman rakentamista, minkä ansiosta olin täysin koukussa tuotantokauteen. Koukuttavuuden takia jokainen jakso tuntuu huomattavasti lyhyemmältä kuin ne ovatkaan. Tunnin jakso tuntuu olevan ohi jo vartissa. Olen nähnyt alle kahden tunnin elokuvia, mitkä tuntuivat kestävän kauemmin kuin viisi jaksoa Daredevilia putkeen.

Muiden Marvel-sarjojen tapaan myös tältä kaudelta löytyy jakso, mikä koostuu pääasiassa takaumista, joissa avataan jonkun hahmon taustoja. Kun tämä jakso alkoi, jännitin, että nyt taso tipahtaisi, mutta kyseessä onkin mitä liikuttavin taustatarina, mikä tuo paljon rikkautta tähän kauteen. Eräässä toisessa jaksossa nähdään takaumia toisesta hahmosta ja se on toteutettu todella nokkelalla ja kiehtovalla tavalla. Daredevilin kolmas kausi se vain jaksaa yllättää kerta toisensa jälkeen. Loppua kohti tunnelmaa kasvatetaan yhä vain enemmän, kunnes päätösjaksossa meininki on piinaava. Vaikken pitänyt kauden avausjaksosta, en suostu ottamaan ainuttakaan pistettä pois tuotantokaudelta, sillä muuten kausi on aivan täydellinen. On myös vaikea kuvitella mitään sarjaa, jonka kausilla ei olisi paria hieman heikompaa jaksoa, joten Daredevilin kolmas kausi ansaitsee ehdottomasti täydet viisi tähteä!

Tuotantokauden useat ohjaajat ja kirjoittajat ovat tehneet käsittämättömän fantastista työtä rakentaessaan tätä pakettia, ja hommansa hoitavat hienosti myös tekninen tiimi. Kausi on mielettömän hienosti kuvattu. Daredevilin kaudet ovat tulleet tunnetuksi tappelukohtauksistaan, mitkä on naamioitu näyttämään yhdellä pitkällä otolla kuvatuilta, ilman leikkauksia. Ensimmäisellä kaudella oli parin minuutin tappelu, toisella viiden minuutin. Tällä kaudella on lähes kymmenen minuuttia kestävä pitkä kuva, joka sisältää tappeluita, keskustelua ja ties mitä. En voi edes kuvitella sitä suunnittelun ja koreografioimisen määrää, millä tämä saatiin toteutettua! Tämän lisäksi eräässä keskustelukohtauksessa kameran asemoinnilla näytetään mestarillisesti, kuka on minäkin hetkenä vallassa keskustelun aikana. Leikkauskin on erinomaista, kuten on myös lavastus, maskeeraus ja puvustus. Aluksi harmittelin paluuta Daredevilin kotikutoiseen mustaan asuun, mutta yllättäen aloin pitämään sen käytöstä todella paljon. Äänimaailma on upeasti luotu aina ääniefekteistä John Paesanon säveltämiin musiikkeihin. Alkutekstien taustalla soiva tunnusmusiikki osuu joka kerta tunteisiini; välillä meinaan taputtaa sen kuullessani ja välillä se meinaa nostaa kyyneleet silmiini.

Yhteenveto: Daredevilin kolmas kausi on aivan mieletön kokemus, täynnä mestarillista työtä kaikilla osa-alueilla. The Defendersin tapahtumat lopetteleva aloitusjakso ei ole kummoinen startti, mutta kun seuraavassa jaksossa oikea tarina lähtee käyntiin, olin täysin koukussa. Kolmas kausi tuntuu vain paranevan jokaisen jakson myötä ja useaan otteeseen kausi pääsee sfääreihin, joista en olisi osannut edes unelmoida. Tuotantokauden tunnelma on rakennettu aivan täydellisesti ja jatkuvasti tuntuu siltä, että päähenkilöt ovat vaarassa. Vincent D'Onofrion huikean upeasti näyttelemä Wilson Fisk ja tulokas Wilson Bethelin esittämä Bullseye ovat aidosti uhkaavat ja pelottavat pahikset, jolloin katsojana jännittää kaiken aikaa sankareiden puolesta. Charlie Cox on tietty erinomainen pääroolissa, mutta Deborah Ann Wolf teki itseeni todella ison vaikutuksen Karenina. Elden Henson on aina yhtä pidettävä Foggyna ja Jay Alin FBI-agentti Nadeem on erittäin mainio lisäys. Hahmot ovatkin kiehtovasti syvennettyjä ja tarina heidän ympärillä on mestarillisesti rakennettu. Tuotantokausi tarjoaa useita pysäyttäviä hetkiä, koskettavia tilanteita ja näyttäviä taisteluita. Lähes 10 minuuttia kestävä yhden kuvan tappelu on teknisesti fantastinen taidonnäyte. Daredevil-sarja on ehdottomasti parasta, mitä olen koskaan nähnyt Marvelilta, enkä toisaalta ole surullinen, että Netflix päätti lopettaa sarjan, sillä tämän täydellisempää lopetusta en usko tapahtuvan.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 1.12.2018
Lähteet: sarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja sarjan juliste www.imdb.com
Daredevil, Yhdysvallat, 2015-, Netflix, Marvel Entertainment, ABC Studios, DeKnight Productions, Goddard Textiles, The Walt Disney Company