HALO - KAUSI 2
Luojat: Kyle Killen ja Steven Kane
Pääosissa: Pablo Schreiber, Natascha McElhone, Danny Sapani, Bokeem Woodbine, Olive Gray, Joseph Morgan, Yerin Ha, Kate Kennedy, Natasha Culzac, Bentley Kalu, Shabana Azmi, Charlie Murphy, Cristina Rodlo, Fiona O'Shaughnessy, Viktor Åkerblom, Tylan Bailey, Harry Lloyd, Christina Bennington ja Jen Taylor
Genre: scifi, toiminta
Jaksomäärä: 8
Jakson kesto: 45 minuuttia - 1 tunti 1 minuutti - Yhteiskesto: noin 6 tuntia 49 minuuttia
Ikäraja: 16
Xboxin samannimiseen videopelisarjaan perustuva televisiosarja Halo nousi suosituksi, kun sen ensimmäinen tuotantokausi julkaistiin keväällä 2022, vaikka samalla sarja sai pelien faneilta myös kritiikkiä eroavaisuuksista lähdemateriaaliin verrattuna. Jatkokauden työstäminen alkoi jo ennen ensimmäisen julkaisua. Kuvaukset käynnistyivät syyskuussa 2022 ja nyt Halon toinen tuotantokausi on julkaistu (Suomessa SkyShowtime-palvelun kautta). Itse olen pelannut jotain Halo-peliä lapsena muutaman kerran, mutta en ole sen tarkemmin perehtynyt pelien tarinaan ja mytologiaan. Tältä pohjalta pidin televisiosarjasovituksen ensimmäisestä kaudesta ja odotin positiivisin mielin sen jatkokauden näkemistä. Kun Halon toisesta tuotantokaudesta oli enää muutama jakso julkaisematta, ryhdyin katsomaan sitä.
Sota ihmisten United Nations Space Command -järjestön ja Covenantin avaruusmuukalaisten välillä jatkuu. Taistelun keskellä Master Chief yrittää selvittää Halon olinpaikkaa ja keinoa kääntää taistelu ihmiskunnan eduksi.
Pablo Schreiber palaa rooliinsa John-117:nä, eli spartalaissotilas Master Chiefinä ja sai monien fanien raivot niskoilleen, puolustellessaan sarjan tekijöiden päätöstä pistää Master Chief jatkuvasti riisumaan kypäräänsä ja sotisopaansa, mitä peleissä ei juuri koskaan tapahdu. Schreiber jatkaa kuitenkin varsin toimivasti roolissaan, tulkiten hyvin hahmonsa päättäväisyyttä ja taistelutarmoa. Monisävyisiin tunteisiin Schreiber ei yllä, mutta hän ajaa asiansa, etenkin niinä harvoina hetkinä, kun Master Chief pitää ikonista vihreää asuaan yllään ja näyttää Covenantin avaruusmölliäisille, mistä spartalaissisu on tehty.
Monet muutkin tutut hahmot tekevät paluun, kuten Spartan-sotilasohjelman luoja Halsey (Natascha McElhone), hänen tutkijatyttärensä Miranda (Olive Gray), tytön isä, kapteeni Keyes (Danny Sapani), muut spartalaiset Kai (Kate Kennedy), Riz (Natasha Culzac) ja Vannak (Bentley Kalu), entinen spartalainen ja nykyinen piraatti Soren (Bokeem Woodbine), ONI-organisaation johtaja Parangosky (Shabana Azmi), kapinallinen Kwan Ha (Yerin Ha), sekä Makee (Charlie Murphy), Covenantin kasvattama ihminen, joka auttaa taistelussa ihmiskuntaa vastaan. Merkittävinä hahmoina kakkoskaudella esitellään James Ackerson (Joseph Morgan), joka ottaa Spartan-ohjelman vastuulleen, Halseyn saatua potkut projektista ykköskauden päätteeksi ja korpraali Talia Perez (Cristina Rodlo), joka pyrkii uudeksi spartalaiseksi, taisteltuaan Covenantia vastaan. Sivunäyttelijät suoriutuvat passelisti rooleistaan, McElhonen vakuuttaessa tälläkin kertaa parhaiten Halseynä, jonka todellisia motiiveja joutuu taas arvuuttelemaan pitkin tuotantokautta.
Jos pidit Halon ensimmäisestä tuotantokaudesta, pidät luultavasti myös tästäkin, mutta jos taas ykköskautta katsellessasi sinua häiritsivät sarjan ottamat vapaudet, kakkoskausi tuskin voittaa sinua puolelleen. Kuten jo kerroinkin, tietämykseni Halosta ei ole niin tarkka, että osaisin sanoa, kuinka paljon sarja poikkeaa lähdemateriaalista ja olen katsonut sitä lähinnä vain siltä kantilta, onko kyseessä toimiva scifisarja? Vaikka minua häiritsi ykköskaudella, kuinka paljon Master Chief riisui kypäräänsä ja haarniskaansa, mielsin kauden silti oikein toimivaksi tieteistoimintaseikkailuksi. Kakkoskausi ei kuitenkaan täysin onnistunut samassa.
Jatkokausi on aika ailahteleva paketti, joka yltää kuitenkin huippuhetkiensä ansiosta plussan puolelle. Heikoimmillaan se laahaa pitkäveteisesti, parhaimmillaan taas koukuttaa tehokkaasti mukaansa. Kauden toiminnalliset jaksot, eli ensimmäinen, neljäs ja viimeinen, ovat erittäin passelia scifiviihdettä. Taistelut Covenantia vastaan pitävät hyvin mukanaan ja etenkin kauden puolivälin hyökkäys Reachiin on rakennettu oivallisen jännittäväksi. Sitten taas taistojen välisistä osuuksista löytyvä henkilödraama on aika kömpelöä ja pitkäveteistä seurattavaa. Tämän maailman ja eri hahmojen konfliktien rakentuminen on kiinnostavaa katseltavaa, mutta toisinaan jaksot vajoavat aika puiseksi pakkopullaksi. Heikkouksineenkin pidin Halon kakkoskautta kelvollisena ja jos sarja saa vielä kolmannenkin kauden, katson sen myös sujuvasti. Ja herättäähän sarja toki halun päästä pelaamaan Halo-videopelejä. Harmi, että itseltäni löytyy vain PlayStation, eikä Xboxia, jolle Halo-pelit tehdään.
Osa tuotantokauden ohjaajista rakentaa tunnelmaa huomattavasti onnistuneemmin kuin toiset ja saa pidettyä katsojasta tehokkaammin kiinni. Käsikirjoitustiimi vie kertomusta menevästi eteenpäin, mutta ajoittain hahmojen väliset keskustelut jäävät latteiksi. Teknisiltä ansioiltaan Halo pysyy mainiona. Se on hyvin kuvattu, lavasteet ovat hienot ja asut tyylikkäät. Master Chiefin puku on niin pirun päheä, että on jo siksi lähes rikollista, kuinka vähän hahmo nähdäänkään täydessä sotisovassaan. Erikoistehosteet ovat yllättävän laadukkaat, oli kyse sitten Covenantin olennoista tai kauden finaalijakson suuresta avaruustaistelusta. Äänimaailma on myös hyvin rakennettu. Sparks & Shadowsin säveltämät musiikit eivät juuri jää mieleen, mutta alkutekstien aikana kuultava, peleistäkin tuttu kuorolla tehostettu tunnussävelmä on vaikuttava.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 29.3.2024
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.impawards.com
Halo, Yhdysvallat, 2022-, Showtime Networks, Amblin Television, Microsoft, Microsoft Studios, 343 Industries, Chapter Eleven, One Big Picture
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti