LOVE, VICTOR - KAUSI 1
Luojat: Isaac Aptaker ja Elizabeth Berger
Pääosissa: Michael Cimino, Rachel Hilson, Anthony Turpel, Bebe Wood, George Sear, Mason Gooding, Isabella Ferreira, Ana Ortiz, James Martinez, Mateo Fernandez, Lukas Gage, Mekhi Phifer, Sophie Bush, Leslie Grossman, Andy Richter, Keiynan Lonsdale ja Nick Robinson
Genre: komedia, draama, romantiikka
Jaksomäärä: 10
Jakson kesto: 24 minuuttia - 30 minuuttia - Yhteiskesto: noin 4 tuntia 36 minuuttia
Ikäraja: 12
Becky Albertallin kirjaan Minä, Simon, Homo Sapiens (Simon vs. the Homo Sapiens Agenda - 2015) perustuva elokuva Minä, Simon (Love, Simon - 2018) oli menestys, joka teki elokuvahistoriaa, olemalla ensimmäinen ison luokan studioelokuva, mikä kertoi homohahmosta. Kun elokuvan tehnyt 20th Century Fox siirtyi Disneylle, Disney ryhtyi kehittelemään elokuvan pohjalta televisiosarjaa, mikä toimisi lisäosana filmille. Kuvaukset käynnistyivät elokuussa 2019 ja Yhdysvalloissa Love, Victor -nimen saanut televisiosarja alkoi pyöriä Hululla kesäkuussa 2020. Suomeen sarja saapui vasta nyt Disney+ -suoratoistopalvelun kautta ja itse olin erittäin kiinnostunut sarjan näkemisestä, sillä pidin Minä, Simon -elokuvasta todella paljon. Kun Love, Victorin ensimmäinen tuotantokausi oli vihdoin pyörinyt lähes loppuun Disney+:ssa, katsoin kauden läpi parissa päivässä.
Salazarin perhe muuttaa uuteen kaupunkiin ja perheen poika Victor aloittaa opiskelemisen Creekwoodin koulussa, samalla kun hän etsii itseään ja pohtii seksuaalista suuntautumistaan.
Pääroolissa Victor Salazarina, seksuaalisuuttaan pohdiskelevana nuorukaisena nähdään Michael Cimino, joka sopii rooliin todella hyvin. Ciminosta löytyy oikeaa sympaattisuutta ja katsoja on välittömästi Victorin puolella, kun tämä aloittaa uuden polun elämässään. Victor on hahmogalleriasta kirkkaasti paras ja monisävyisin. Häntä kannustaa, vaikka aina silloin tällöin on selvää, ettei hän tee kaikista parhaimpia ratkaisuja itsensä etsiskelyn matkallaan.
Victorin perheeseen kuuluvat Isabel-äiti (Ana Ortiz) ja Armando-isä (James Martinez), jotka ovat hyvin uskonnollisia ja joille Victor ei ole vielä uskaltautunut avautua seksuaalisuudestaan, sekä Pilar-sisko (Isabella Ferreira) ja pikkuveli Adrian (Mateo Fernandez). Vanhemmista onnistutaan pikkuhiljaa kauden aikana kehittelemään kiinnostavat sivuhahmot omien vaikeuksiensa kanssa, mutta Pilarin jatkuva angstailu alkaa jossain kohtaa hieman turhauttamaan. Ferreira kuitenkin suoriutuu osastaan hyvin.
Loput sivuhahmot ovatkin sitten yksi sarjan kompastuskivistä. Anthony Turpel esittää Felixiä, hyvin tyypillistä kiusattua nörttipoikaa, josta tulee Victorin ensimmäinen kaveri Creekwoodin koulussa. Ylienerginen hahmo käy vähän väliä ärsyttäväksi, etenkin kun pidemmän aikaa hän on erittäin yksiulotteinen. Vielä pahempi on Felixin ihastuksenkohde, koulun juorulehteä pyörittävä Lake (Bebe Wood), joka on niin stereotyyppinen rikkaan perheen pissistytär, että hän käy hermoille heti ensikohtauksessaan. Sentään parempi on Laken kaveri Mia (Rachel Hilson), jonka omat perhehuolet tuovat hahmoon nopeasti syvyyttä. Sen sijaan tavanomainen suosittu ja tympeä sporttihahmo Andrew (Mason Gooding) tuntuu kliseiden tyyssijalta. Koulussa Victor iskee heti silmänsä Benjiin (George Sear), joka jää henkilönä hieman vaisuksi ja pitkään tuntuu siltä, että ihastus perustuu täysin ulkonäköön. Hahmoista aletaan loppupäässä tuotantokautta saamaan enemmän irti, mutta se vain lisää turhauttavuutta, että he muuttuvat toimiviksi vasta, kun kausi päättyy.
Ensimmäisen kautensa perusteella Love, Victor on kelvollinen lisäosa Minä, Simonille, mutta se ei millään yllä samoihin korkeuksiin kuin elokuva. Minä, Simon onnistui tasapainottelemaan upeasti tavanomaisen teinileffan ja rajoja rikkovan homokertomuksen välillä, luoden jotain uutta ja mullistavaa, mikä merkitsee valtavan paljon monille ihmisille. Leffa osasi leikitellä genrelleen tyypillisillä kliseillä ja hahmoilla, tarjoten ne kuitenkin kiinnostavammin, syvällisemmin ja tunteikkaammin. Elokuvassa tuntui vieläpä olevan jotain hyvin autenttista, mikä oli ihailtavaa. Sarjassa ei ole pystytty samaan. Juurikin se autenttisuus loistaa poissaolollaan lähes koko kauden ja meno on juurikin sitä tyypillistä teinihömppädraamaa, mitä on nähty iät ja ajat. Jos sarja ei olisi liitännäinen Minä, Simoniin, eikä se jatkaisi rajojen rikkomista kertomalla päähenkilöstä, joka kamppailee seksuaalisen suuntautumisensa kanssa, olisin luultavasti hieman tylympi Love, Victorille.
Kauden viimeisten jaksojen aikana on onneksi tosiaan näkyvissä selvää tasonnostoa hahmojen puolesta ja stereotyyppiset teinit saavat lihaa luidensa ympärille, mutta sitä ennen pitää katsoa läpi aika teennäistäkin menoa. Tavat, joilla hahmot käyttäytyvät ja miten he puhuvat, ovat paikoitellen liiankin epäaitoa ja herää vahva tunne siitä, että aikuiset käsikirjoittajat eivät ymmärrä nuoria. Vaikka sarjassa tuodaan esille nuorten monimutkikas tunnemyllerrys ja kuinka pienemmätkin asiat paisuvat siinä iässä helposti äärimmilleen, on tietynlaista lumipalloefektiä välillä turhauttavaa seurata. Plussan puolelle kausi pääsee kuitenkin esimerkiksi yhden jakson ansiosta, jossa Victor pääsee tutustumaan HLBTIQ-ihmisiin ja näkemään, kuinka erilaisia tyyppejä ja heidän mukana erilaisia tarinoita seksuaalivähemmistöjen edustajista löytyy. Jakso on kenties kauden tärkein ja aivan varmasti liikuttaa monia katsojia.
Kauden alkupäässä ohjaajat ja käsikirjoittajat päätyvät liikaa kierrättämään genrekliseitä ja -stereotypioita, mutta alkavat onneksi loppupäässä löytämään parempaa suuntaa. Käsikirjoittajat päätyvät myös kirjoittamaan useita keskusteluja, joissa joku teinihahmoista antaa toiselle elämänohjeita ja vaikka nämä keskustelut menevät siihen osastoon, että niitä tuskin tällaisina kuultaisiin oikeiden teinien suusta, on niissä hyvää asiaa ja siten ne voi katsoa sormien läpi. Seasta löytyy onneksi useita aidosti hauskojakin repliikkejä. Kuvaukseltaan Love, Victor on onnistunut ja myös leikkaus toimii. Jaksot kestävät vain noin puolisen tuntia, mikä on oikein passeli pituus tällaiselle kevyemmälle teinisarjalle. 45 minuutin tai tunnin mittaisina aika voisi käydä pitkäksi. Visuaalisten puolien lisäksi myös ääniefektit on sujuvasti rakenneltu, mutta musiikkipuolella jatkuva radiobiisien jumputus käy jossain kohtaa raskaaksi. Tyler Glennin laulama tunnuskappale Somebody to Tell Me sopii kuitenkin sarjaan erittäin hyvin, erityisesti sanoitustensa puolesta.
Yhteenveto: Love, Victorin ensimmäinen tuotantokausi on kelvollinen, joskin epätasainen avaus sarjalle, josta voi tulevaisuudessa kuoriutua jotain parempaa. Kausi nimittäin tuntuu lähtevän kunnolla käyntiin vasta, kun se on jo päättymässä. Suuren osan ajasta kausi on aika teennäistä menoa stereotyyppisten hahmojen ja kliseisten teinikuvioiden kera, ja kestää harmillisen kauan, ennen kuin käsikirjoittajat ryhtyvät kehittelemään mukaan jotain omaperäisempää. Itse Victor toimii hyvin päähenkilönä ja rooliin valittu Michael Cimino on nappivalinta, mutta monet sivuhenkilöistä käyvät hermoille monen jakson ajan yksiulotteisuutensa takia. Siinä, missä Minä, Simon -elokuva tuntui monien genrelleen tyypillistenkin juttujen kanssa tuoreelta ja autenttiselta, Love, Victor jää turhan usein epärealistiselta tuntuvaksi ja monesti aiemmin nähdyksi. Onneksi muutosta parempaan tapahtuu muutaman viimeisen jakson aikana ja tämä saa odottamaan positiivisin mielin tulevaa toista kautta. Sitä ei muuten tarvitse kauaa odottaa, vaan se alkaa pyöriä jo parin kuukauden päästä! Toivottavasti avauskauden muutaman viimeisen jakson asettama parempi linja jatkuu läpi kakkoskauden...
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 16.4.2021
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.imdb.com
Love, Victor, Yhdysvallat, 2020-, 20th Century Fox Television, 20th Television, The Walk-Up Company
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti