TV-sarja: Lovecraft Country, kausi 1 (2020)

LOVECRAFT COUNTRY - KAUSI 1

Luoja: Misha Greene
Pääosissa: Jonathan Majors, Jurnee Smollett, Aunjanye Ellis, Wunmi Mosaku, Michael K. Williams, Abbey Lee, Courtney B. Vance, Jamie Chung, Jada Harris, Jordan Patrick Smith, Jamie Neumann, Erica Tazel, Mac Brandt ja Jamie Harris
Genre: draama, fantasia, kauhu, scifi, romantiikka, seikkailu
Jaksomäärä: 10
Jakson kesto: noin 56 minuuttia - Yhteiskesto: noin 9 tuntia 28 minuuttia
Ikäraja: 16

Lovecraft Country on Misha Greenin luoma HBO-sarja, mikä perustuu Matt Ruffin samannimiseen kirjaan vuodelta 2016, mikä taas ammentaa kauhukirjailija H. P. Lovecraftin töistä. Pian kirjan julkaisun jälkeen koomikko/kauhuohjaaja Jordan Peele hankki kirjan oikeudet ja sai Greenin työstämään sarjaa HBO:lle. Kuvaukset alkoivat heinäkuussa 2018, mutta vasta nyt, kaksi vuotta myöhemmin Lovecraft Country on saapunut katseltavaksi. Itse innostuin sarjasta heti, kun näin sen kiehtovan ja karmivan trailerin. Päätin kuitenkin odottaa siihen, että kaikki jaksot olisivat saatavilla, kunnes vihdoin aloitin sarjan katselun. Jo tässä kohtaa täytyy sanoa, että Lovecraft Country oli itselleni yksi vuoden isoimpia pettymyksiä televisiosarjojen puolella...

1950-luvulla Atticus Freeman palaa takaisin kotikaupunkiinsa Chicagoon etsimään kadonnutta isäänsä. Yhdessä ystävänsä Letin ja setänsä Georgen kanssa he lähtevät etsintäretkelle halki Yhdysvaltojen etelävaltioiden, kohdaten niin rasistisia valkoisia ihmisiä kuin lovecraftmaisia hirviöitä.

Elokuvista The Last Black Man in San Francisco (2019) ja Da 5 Bloods (2020) tuttu Jonathan Majors nähdään sarjan pääroolissa Atticus Freemanina, eli Ticinä, joka on palvellut Korean sodassa, mutta joka nyt palaa takaisin Yhdysvaltoihin etsimään isäänsä. Majors osoittaa hienosti lahjansa Ticinä, joka muuttuu kaiken aikaa vain kiivaammaksi erilaisten mysteerien selvittämisestä. Samalla hahmo kuitenkin heikkenee tarinan kulkiessa eteenpäin, eikä mielenkiinto pysy hänessä enää edes Majorsin roolisuorituksen kautta.

Mukaansa etsintäretkelle Tic ottaa ystävänsä Letin, jota näyttelee Jurnee Smollett ja setänsä Georgen, jota esittää Courtney B. Vance. Kumpikin nousee jollain tavalla Ticiä mielenkiintoisemmaksi tyypiksi ja molemmat näyttelijät tekevät erittäin hyvää työtä. Smollett on väkevä Letinä, joka Ticin tavoin haluaa yhä vain vimmaisemmin selvittää asioiden todellisen laidan. Vance on tuttuun tapaansa erinomainen, miksi onkin harmi, kuinka vähän hän lopulta saa ruutuaikaa.

     Lisäksi sarjassa nähdään myös mm. Aunjanye Ellis Georgen vaimona Hippolytana, Jada Harris Georgen ja Hippolytan tyttärenä Dianana, Wunmi Mosaku Letin siskona Rubyna, Michael K. Williams Ticin isänä Montrosena, sekä Abbey Lee, Jordan Patrick Smith, Mac Brandt ja Jamie Harris toinen toistaan inhottavampina valkoisina rasisteina. Itse asiassa kaikki sarjan valkoiset hahmot ovat rasistisia ihmishirviöitä ja aluksi mukaviltakin vaikuttavat valkoiset paljastavat pian todellisen luonteensa. Brandt ja Harris ovat aidosti häijyjä, mutta Lee ja Smith eivät täysin vakuuta - lähinnä tylsien kulttiin kuuluvien hahmojensa vuoksi. Sen sijaan Ellis, Harris, Mosaku ja Williams suoriutuvat kaikki oivallisesti rooleistaan. Heidän hahmonsa ajavat sujuvasti asiansa, mutta yksikään ei noussut itselleni erityisemmin vakuuttavaksi tapaukseksi.

Kuten heti alussa totesin, Lovecraft Country oli itselleni aikamoinen pettymys - lähinnä siksi, että innostavien mainosten, vakuuttavien tekijöiden ja maailmalta saatujen kehujen perusteella odotukseni olivat nousseet erittäin korkealle. Ensimmäinen pettymys on, kuinka vähän sarjalla on tekemistä H. P. Lovecraftin töiden kanssa. Sarja tosiaan perustuu Matt Ruffin kirjaan, missä Lovecraftin työt taitavat toimivan enemmän jonkin sortin pohjana, jotta kirjalle on saatu helpommin myyvä nimi. Sarjasta löytyy tiettyjä tuttuja juttuja Lovecraftin teoksista ja esimerkiksi ikoninen Cthulhu-monsteri nähdään pikaisesti heti avausjakson alussa. Sarja keskittyy kuitenkin enemmän siihen, että Lovecraft itse oli tunnettu rasisti ja siten omanlaisensa hirviö. Tätä teemaa hyödynnetään muutenkin sarjan varrella. Lovecraft Countryn hirviöt ovat valkoisia ihmisiä, eivätkä torahampaisia ja lonkeroisia mörköjä (vaikka niitäkin löytyy).

Tästä pettymyksestä pääsin kuitenkin jollain tavalla pian yli ja vaikka minulle tulikin Cthulhua ikävä, yritin parhaani mukaan asennoitua niin, että annan sarjan tarjota minulle, mitä ikinä se sitten tarjoaakaan. Valitettavasti siinä on sarjan toinen pettymys. Lovecraft Country on jopa liian täyteen ahdettu kaikenlaista ja etenkin lajityypistä toiseen hyppimisen vuoksi lopputulos on aika epätasainen ja tyylitajuton paketti. Sarja yrittää yhdistellä kauhua, fantasiaa, scifiä, draamaa, komediaa, romantiikkaa ja seikkailua, mutta tämä vain saa kokonaisuuden leviämään käsiin. Samalla jaksojen taso heittelee hurjasti. Muutama jaksoista on oikeasti todella hyvä (pilotti ja kolme viimeistä jaksoa), mutta puolesta välistä sarjaa löytyy niin keskinkertaisuutta kuin aika heikkoakin menoa. Jopa yksittäinen jakso saattaa jättää hämmentyneen tunteen, että oliko tämä nyt hyvä vai ei? Jaksoissa on yritetty irrallista "viikon hirviö" -tyyliä, mutta se vain lisää ailahtelevaisuutta. Sinne-tänne säntäily myös tekee hahmojen motiiveista paikoitellen epäselviä ja muutenkin pääjuonesta sekavan. Erilaisia mytologioitakaan ei onnistuta kunnolla avaamaan.

Vioistaan huolimatta Lovecraft Countrysta löytyy tarpeeksi onnistumisia, jotta se pysyy juuri ja juuri plussan puolella. Vaikka yksittäiset jaksot eivät toimisikaan tai lajityyppisekoilu häiritsee, sarja sitoo loppupäässä edes jotenkin eri langanpäät yhteen ja muodostaa jonkin sortin kokonaisuudentapaisen. Selkeä punainen lanka on silti kateissa. Lisäksi alun pettymyksestä huolimatta, että mörököllien sijaan hirviöt ovatkin lähinnä valkoisia, ovat nämä rasistit silti onnistunut uhka (sen lisäksi, että tällaisia ihmisiä on todellisuudessa olemassa, mikä jo itsessään tekee heistä pelottavia, ovat vähäiset satuhirviöt aika kiusallisia digi-ilmestyksiä). Kun valkoiset olivat 1950-luvulla keskittyneitä esimerkiksi potentiaalisen ydinsodan uhkakuviin, mustille arvaamattomat rasistit tuottivat jatkuvia unettomia öitä. Lovecraft Country onnistuukin iskevästi välittämään tämän kauhun tunteen avausjaksostaan alkaen. Pääkolmikko ajaa etelävaltioiden läpi, joissa pätivät tuohon aikaan rotuerottelevat Jim Crow -lait. Suurta jännitettä tuottaa kohtaus, jossa hahmojen täytyy saada ajettua erään kaupungin ulkopuolelle ennen auringonlaskua, sillä kuka tietää, mitä heidän perässään ajava sheriffi heille tekisi? Kolmannessa jaksossa taas pistää vihaksi, kun valkoiset yrittävät pelotella mustia pois "alueeltaan". Ja kun mustat osoittavat vähänkään vastarintaa, poliisit saapuvat paikalle aseiden kanssa. Erityisen pelottavaa tästä tekee se, kuinka ajankohtaista tällainen toiminta yhä on. Vaikka sarja kuvattiin vuonna 2018, tuntuu se siltä kuin se olisi tehty juurikin tämän vuoden Black Lives Matter -mielenosoitusten aikaan.

Sarjan ohjaajat tekevät kelvollista työtä sen pohjalta, mitä sarjan luoja Misha Greenin työstämät käsikirjoitukset tarjoavat. Green on vähän liiankin innoissaan lähtenyt tekemään sitä sun tätä ja kadottanut siinä samalla sarjan todellisen iskun. Kun hän onnistuu, hän oikeasti onnistuu, mutta sitä tapahtuu aika harvoin. Kuvaukseltaan Lovecraft Country on tyylikäs ja mukaan mahtuu paljon hienoja lavasteita ja asuja, joilla 1950-lukua herätetään takaisin henkiin, minkä lisäksi sekaan heitetään myös hieman futuristisuuttakin. Maskeeraajat ovat onnistuneet eritoten kahden aidosti karmivan tytön kohdalla sarjan loppupäässä. Sarjan digitehosteet ovat kuitenkin yllättävän kehnot. Sen lisäksi, että hirviöt eivät pelota videopelimäisyytensä takia, myös eräässä tulipalossa ei synny jännitettä, sillä liekit ovat niin ilmiselvän epäaitoja. Ehkä kuitenkin pahinta ovat joka jaksossa nähtävät yliampuvat verimässäilyt, mitkä on lähes täysin toteutettu tietokonetehostein. Sarja kuvittelee niiden kautta olevansa kovinkin hurja, mutta sitä varten olisin kannustanut praktikaaliefektien ja tekoveren käyttöön. Äänimaailma on menevä ja Laura Karpmanin ja Raphael Saadiqin säveltämistä musiikeista löytyy osuvasti ajan henkeä.

Yhteenveto: Lovecraft Country on tarpeeksi kelvollinen kauhu-fantasia-scifi-draama-seikkailu-romantiikka-sarja, jotta se yltää juuri ja juuri plussan puolelle, mutta silti sarja tuotti itselleni ison pettymyksen. Vielä ensimmäinen jakso on erittäin hyvä ja lupailee potentiaalisesta sarjasta, vaikka tuleekin aikamoisena pettymyksenä, ettei sarja nimestään huolimatta oikein liity Lovecraftiin. Kun pääsee siitä yli, että hirviöt ovatkin enemmän valkoisia rasisteja, eivätkä satumaisempia mörköjä, sarjaan pääsee helpommin mukaan. Näistä valkoisista on kyllä saatu kunnon uhka aikaiseksi, mutten tiedä johtuuko se täysin siitä, että tällaisia ihmisiä on oikeasti olemassa, vai siitä, että ne vähäiset satuhirviöt ovat aika kehnosti toteutettuja digimonstereita. Silti tarina (tai sen tapainen) jättää kylmäksi. Juonikuviot rönsyilevät minne sattuu ja samalla sarja yrittää olla vähän jokaista lajityyppiä. Irrallisilta tuntuvat "viikon hirviö" -jaksot ailahtelevat tasoltaan vahvasti. Välillä sarja on todella hyvä, välillä taas todella heikko. Jopa yhden jakson sisällä voi olla voimakasta heittelyä laadun suhteen. Loppua kohti sarja kuitenkin alkaa yhdistelemään juonikuvioita ja onnistuu onneksi nostamaan tasoa muutaman viimeisen jaksonsa aikana. Kokonaisuudesta jää silti aika kummallinen tunne. Näyttelijät tekevät loistotyötä, vaikka heidän hahmonsa eivät olisikaan kummoisia. Kehnoja tietokonetehosteita lukuunottamatta sarjan tekninen toteutus on onnistunut. Odotin kuitenkin kokonaisuutena sarjalta paljon enemmän. Jos Lovecraft Country saa jatkoa, katson sen sujuvasti, mutta eipä minua ihan hirveästi haittaisi, jos tämä jäisi vain tähän yhteen kauteen.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 19.10.2020
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.imdb.com
Lovecraft Country, Yhdysvallat, 2020-, Bad Robot, Warner Bros. Television, Monkeypaw Productions, HBO