RAHAPAJA - KAUSI 2
LA CASA DE PAPEL
Luoja: Álex Pina
Pääosissa: Úrsula Corberó, Álvaro Morte, Itziar Ituño, Pedro Alonso, Jaime Lorente, Alba Flores, Miguel Herrán, Paco Tous, Esther Acebo, Darko Perić, Enrique Arce, María Pedraza, Roberto García Ruiz, Juan Fernández, Fernando Soto, Miquel García Borda, Kiti Mánver ja Mario de la Rosa
Genre: rikos, toiminta
Jaksomäärä: 9
Jakson kesto: noin 45 minuuttia - Yhteiskesto: noin 6 tuntia 48 minuuttia
Ikäraja: 16
Álex Pinan luoma rikossarja La casa de papel, eli suomalaisittain Rahapaja nousi suosioon, kun sen ensimmäinen tuotantokausi julkaistiin keväällä 2017 Espanjassa ja suosio vain paisui hurjiin mittoihin, kun sarja levisi maailmalle Netflixin kautta. Jatkoa ei tarvinnut kauaa odottaa, sillä toinen kausi kuvattiin samaan aikaan ensimmäisen kanssa ja sen jaksot alkoivat pyöriä jo muutama kuukausi ensimmäisen kauden päättymisen jälkeen. Suosio vain kasvoi entisestään, tehden Rahapajasta Netflixin suosituimman ei-englanninkielisen sarjan. Itse olin pohtinut Rahapajan katsomista jo pidemmän aikaa, mutta se on jatkuvasti jäänyt tekemättä. Kuitenkin nyt kun sarja on saamassa viidennen ja samalla viimeisen tuotantokautensa, päätin vihdoin ja viimein katsoa ylistetyn sarjan. Pidin ensimmäistä tuotantokautta suorastaan huikeana ja aloitinkin toisen kauden erittäin innokkaasti.
On kulunut 80 tuntia kuninkaallisen rahapajan ryöstön alkamisesta. Professori yrittää harhauttaa poliiseja väärään suuntaan, samalla kun tunnelma rahapajassa kiristyy niin ryöstäjillä kuin panttivangeilla.
Tutut, aivan mahtavat hahmot tekevät tietty paluun ensimmäiseltä kaudelta - vaikkakin pahan päävamman saanut Oslo (Roberto García Ruiz) ja koomaan joutunut Ángel (Fernando Soto) ovatkin huomattavasti pienemmissä rooleissa. Tokio (Úrsula Corberó), Berliini (Pedro Alonso), Moskova (Paco Tous), Denver (Jaime Lorente), Nairobi (Alba Flores), Rio (Miguel Harrén) ja Helsinki (Darko Perić) yrittävät kestää suuria paineita rahapajan sisällä, samalla kun Professori (Álvaro Morte) pyrkii auttamaan mahdollisimman hyvin etäältä. Jo muutaman päivän mittaan venähtänyt ryöstö unettomina öinä ja jatkuvan stressin alla pistää pinnat kireiksi itse kullakin, ja ryöstön onnistuminen on koko ajan vaarassa. Asiaa ei yhtään auta Professorin kehittyneet tunteet komisario Raquel Murilloa (Itziar Ituño) kohtaan, joka yrittää vimmaisesti saada tapauksen selvitettyä. Hahmoja ja heidän välejä syvennetään entisestään ja Oslon tapaturman kautta Helsinkiinkin saadaan lisää sisältöä. Näyttelijät hoitavat hommansa yhä hienosti, tulkiten niin vakuuttavasti tilanteessa kuumenevia tunteita, että hikipisarat alkavat valua katsojankin ohimoilla jännityksestä.
Muita hahmoja kaudella ovat Raquelin pomo Prieto (Juan Fernández), rahapajan johtaja Arturo Román (Enrique Arce), Denveriin rakastunut panttivanki Mónica (Esther Acebo), Britannian suurlähettilään tytär Alison Parker (María Pedraza), sekä isompaan rooliin nostettu Raquelin ex-mies Alberto (Miquel García Borda), joka otetaan mukaan ratkomaan tapausta.
Kyllä huomaa, että Rahapajan kaksi ensimmäistä tuotantokautta kuvattiin samanaikaisesti ja että ne oli alunperin tarkoitettu kaksiosaiseksi minisarjaksi. Toinen kausi alkaa kirjaimellisesti siltä sekunnilta, mihin ensimmäisellä kaudella jäätiin ja välittömästi kauden avausjakso imaisee katsojan takaisin siihen tiiviiseen tunnelmaan, mitä ensimmäinen kausi edusti läpikotaisin. Paineet ryöstön epäonnistumisesta ovat koko ajan ilmassa ja niitä vain kasvatellaan kauden kulkiessa eteenpäin, etenkin kun erilaisia ongelmia koituu jatkuvasti lisää. Vaara Professorin paljastumisesta, ryöstäjien välien rikkoutumisesta ja panttivankien kapinasta pysyvät läsnä ja sydämet hakkaavat niin ruudulla kuin kotisohvalla. On aivan pakko saada tietää, onnistuvatko ryöstäjät yrityksessään, vai ovatko Raquel ja muut poliisit lopulta liian nokkelia? Tämä pakkomielteeksi muuttuva halu saa herkästi katsojan ahmimaan koko kauden yhdeltä istumalta. Kun jaksoja on vähemmän kuin ensimmäisellä kaudella ja yhteiskestoakin "vain" vajaa seitsemän tuntia, siitä ahmimisesta on jopa tehty helppoa.
Kaikenlaisia takaiskuja ja juonenkäänteitä on tietysti vastassa joka nurkan takana, hankaloittamassa tilannetta. Sarjan tekijät eivät halua päästää hahmoja tai katsojaa helpolla ja keksivätkin vähän väliä nokkelia tapoja lisätä kierroksia, pitäen sarjan kuitenkin koko ajan tiukasti kasassa. Pitkä, kahden kauden mittainen rakentelu johtaa lopulta erittäin vaikuttavaan huipennukseen. Jos Rahapaja on ollut ensimmäisestä jaksostaan lähtien rautainen, kakkoskauden pari viimeistä jaksoa ovat jo suorastaan timanttisia. En olekaan hetkeen ollut niin täysillä hahmojen tunteissa mukana kuin kauden finaalia katsoessani. Nämä kaksi kautta - yhden rikoksen kaksi palasta - toimivat niin upeasti käsi kädessä ja kertovat mitä mukaansatempaavimman ja liki täydellisen ryöstötarinan, että olisin ollut tyytyväinen, vaikka Rahapaja olisikin päättynyt tähän, eikä lisäjatkoa olisi koskaan tehty.
Álex Pinan johdolla ohjaajat ja käsikirjoittajat jatkavat loistavaa työtään ja pitävät saman intensiivisyyden yllä ryöstökertomuksen loppuun saakka. Kaikki palaset loksahtelevat tyylikkäästi paikoilleen ja päätös tehdä molemmat osat kerralla on vain ja ainoastaan hyödyllinen sarjan onnistumisen kannalta. Tekninenkin puoli pysyy ennallaan taidokkaasta kuvauksesta sujuvaan leikkaukseen. Kuitenkin siinä, missä kehuin ensimmäistä kautta siitä, ettei jaksoista huomaa, että ne on leikattu uudelleen Netflixiä varten, tältä kaudelta voi huomata parista jaksosta, mihin kohtaan ne ovat luultavasti päättyneet alunperin Espanjan televisiolähetyksessä. Lavasteet ja ikonisiksi muuttuneet ryöstäjien asut ovat tietty erinomaiset ja äänimaailma oivallinen tiettyä ylikäytettyä kilahdusta lukuunottamatta. Jos olet katsonut paljon CinemaSins -kanavaa YouTubessa, tiedät, miksi kyseinen ääniefekti särähti korvaani joka kerta. Säveltäjäduo Manel Santisteban ja Iván Martínez Lacámara tunnelmoivat entistä paremmin musiikeillaan. Cecilia Krullin laulama My Life Is Going On toimii yhä mainiona tunnuskappaleena, mutta vielä pahemmin päähän jää soimaan viime kaudellakin kuultu Bella Ciao.
Yhteenveto: Rahapajan toinen tuotantokausi on erinomaista jatkoa sarjan avaukselle ja se hyötyy paljon siitä, että kaudet kuvattiin yhteen pötköön. Jatkaminen siltä sekunnilta, mihin viime kaudella jäätiin, imaisee katsojan heti takaisin mukaan tiivistunnelmaiseen ryöstöön, jota katsoessa stressitasot nousevat jälleen hurjasti. Näyttelijät jatkavat loistotyötään ja heidän hahmojaan kehitetään entistä enemmän. Katsoja todella haluaa nähdä Professorin johtaman joukon selviävän, mutta jatkuvasti vaikeneva tilanne alkaa muuttua yhä vain epätoivoisemmaksi. Jännitettä rakennellaan vaikuttavasti pitkin kautta, johtaen lopulta huikeaan loppuhuipennukseen. Nämä kaksi kautta rakentavat yhdessä todella upean rikoselämyksen. Álex Pina ja kumppanit onnistuvat viemään tämän ryöstökertomuksen erinomaisesti loppuun saakka ja nyt minua jopa jännittää, että noinkohan taso onnistuu pysymään yhtä korkealla, kun sarja siirrettiin tämän kauden jälkeen Netflixiin. Onko Rahapajan kolmas kausi sarjan ansaitsemaa jatkoa vai putoaako taso, kun suuren suosion vuoksi minisarjaksi tarkoitettua pakettia päätettiin sittenkin jatkaa...
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 3.2.2021
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.imdb.com
La casa de papel, Espanja, 2017-, Atresmedia, Vancouver Media
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti