THE SOPRANOS - KAUSI 4
Luoja: David Chase
Pääosissa: James Gandolfini, Edie Falco, Michael Imperioli, Steven Van Zandt, Tony Sirico, Lorraine Bracco, Joe Pantoliano, Dominic Chianese, Robert Iler, Jamie-Lynn Sigler, Drea de Matteo, Aida Turturro, Federico Castelluccio, John Ventimiglia, Steven R. Schirripa ja Lola Glaudini
Genre: rikos, draama
Jaksomäärä: 13
Jakson kesto: noin 56 minuuttia - Yhteiskesto: noin 12 tuntia
Ikäraja: 16
David Chasen luoma mafiasarja The Sopranos nousi nopeasti arvostetuksi hienon ensimmäisen tuotantokautensa myötä. Toinen ja kolmas kausi keräsivät myös kehuja niin kriitikoilta kuin katsojilta, sekä lukuisia palkintoja. Neljännen tuotantokauden teko lähtikin pian liikkeelle ylistetyn kolmoskauden päättymisen jälkeen ja sen jaksot alkoivat pyöriä televisioissa syyskuussa 2002. Tämäkin kausi keräsi paljon positiivista palautetta, minkä lisäksi se sai kymmenen Emmy-ehdokkuutta (mm. paras draamasarja ja ohjaus), joista se voitti parhaan miespääosan, naispääosan, miessivuosan ja käsikirjoituksen palkinnot, sekä neljä Golden Globe -ehdokkuutta (mm. paras draamasarja, miespääosa ja miessivuosa), joista se voitti parhaan naispääosan palkinnon. Itse olin tiennyt The Sopranosista jo monia vuosia, mutta aloitin sen katsomisen vasta tänä vuonna, valmistautuakseni tulevaan esiosaelokuvaan The Many Saints of Newark (2021). Pidin kahta ensimmäistä kautta mahtavina ja kolmatta jopa lähestulkoon täydellisenä, joten ryhdyin innoissani katsomaan The Sopranosin neljättä tuotantokautta.
FBI yrittää saada selvitettyä mafian bisneksiä Adrianan kautta. Tonyn ja Carmelan parisuhde joutuu pahemmalle koetukselle kuin koskaan, kun Carmelalle selviää uusia puolia miehestään.
Parhaan miespääosan Emmy-palkinnon jälleen voittanut James Gandolfini ei suostu pettämään katsojaa Tony Sopranona. Tony kyllä yhä pettää vaimoaan ja ties ketä, mutta Gandolfini jatkaa hämmästyttämistä mafiapomon roolissa. Tonysta ei niinkään enää nouse esiin uusia puolia, mutta tämä kausi selvästi aloittaa uudenlaisen vaiheen hänen elämässään. Tonyn täytyy kohdata tekojensa seuraukset ja etenkin silloin Gandolfini loistaa kirkkaasti.
Fantastista työtä tekee myös niin Emmyn kuin Golden Globen voittanut Edie Falco, joka pääsee täysin uudella tavalla esille Tonyn Carmela-vaimona. Carmela alkaa pikkuhiljaa todella kyllästymään miehensä tekoihin, mistä luodaan hienosti jännitettä pariskunnan välille. Kun tämä jännite lopulta purkautuu, onnistuu Falco kenties jopa jättämään Gandolfinin varjoonsa. Robert Iler ja Jamie-Lynn Sigler ovat edelleen mainiot pariskunnan lapsina, Anthony Jr:na ja Meadow'na, mutta saavat vähemmän ruutuaikaa kuin ennen.
Vielä vähemmän ruutuaikaa saa Tonyn terapeutti Jennifer Melfi (Lorraine Bracco). Hahmo kyllä esiintyy lähes joka jaksossa, mutta hänen kohtauksensa ovat usein lyhyitä ja itseään toistavia - aivan kuin Jenniferin ja Tonyn terapiasessioiden olisi pakko olla mukana, mutta niitä ei oikein haluta viedä eteenpäin. Bracco on yhtä hyvä osassaan kuin aina ennenkin, mutta hänelle ei anneta tilaa säväyttää kuten ennen.
Muutkin tutut hahmot (jotka ovat selvinneet edellisiltä kausilta elossa) tekevät paluun. Nuorta Christopheria (mahtava Michael Imperioli, joka on myös käsikirjoittanut pari jaksoa) viedään uuteen, kiehtovaan suuntaansa, synkältä vaikuttavan juonikuvionsa kera. Hänen tyttöystävänsä Adriana (Drea de Matteo) nousee paremmin esille, kun FBI yrittää saada selvää Tonyn hommista hänen kautta. Junior-setä (Dominic Chianese) joutuu oikeuteen epäiltynä rikollisista puuhista ja Paulie (Tony Sirico) viruu edellisen kauden jäljiltä vankilassa. Silvio (Steven Van Zandt) ottaa hänen hommiaan Tonyn oikeana kätenä, kun taas Ralph (oivallisen niljakas Joe Pantoliano) jatkaa niin Tonyn kuin katsojan rasittamista.
The Sopranosin neljäs tuotantokausi jatkaa vahvan upealla linjalla, vaikkei ylläkään kolmoskauden liki täydelliselle tasolle, esimerkiksi huomattavasti heikompien terapiasessioiden vuoksi. Lisäksi puolessa välissä kautta mukaan mahtuu juonikuvioita, jotka tuntuvat enemmän täytteeltä, jotta kausi saadaan kolmentoista jakson mittaan edellisten tuotantokausien tapaan. Muuten kaudesta on vaikea löytää kritisoitavaa. Parhaimmillaan se on aivan mielettömän hyvä ja jotkut jaksot ovat puhdasta kultaa. Yksi kiehtovimmista jaksoista on kauden neljäs, The Weight, mikä tuo esille uuden puolen mafiakulttuurista, kun mafiosot yrittävät selvittää konfliktin kerrankin rauhassa, ilman että tarvitsee koristella seiniä toisen osapuolen päästä ulos ammutuilla aivoilla. Pakko tosin on myöntää, että yhtä iskevää on myös se, kun hahmot ottavat kovemmat keinot käyttöön ja tilanteiden eskaloitumista on jälleen lumoavaa seurata.
Näistä eskaloitumisista vangitsevinta seurattavaa on ehdottomasti Tonyn ja Carmelan parisuhteen suuret muutokset kauden loppua kohti. Kuten aiemmilla kausilla, meno vain paranee, mitä pidemmälle kausi etenee ja tunnin ja vartin mittainen huipennusjakso toimii vaikuttavana kirsikkana kakun päällä. Sen lisäksi, että tapahtumat ovat ällistyttävän jännittäviä ja näyttelijät pääsevät loistamaan uskomattomalla tavalla, kauden finaali myös vihjaa vahvasti siihen, että kaikki tulee olemaan toisin sarjan tulevaisuudessa. Pahojen tekojen seurausten kohtaaminen on toistuva teema pitkin tätä tuotantokautta ja etenkin rikossarjassa se on äärimmäisen kiehtovaa. Vaikka kaudesta löytyykin selvää täytettä, on sen rakenne jälleen luja heikkouksiensakin kera, osoittaen taas kerran, miksi The Sopranos on noussut niin korkeaan asemaan televisiosarjojen keskuudessa.
Sarjan eri ohjaajat vakuuttavat yhä lahjoillaan, kuten tekevät myös käsikirjoittajat, jotka pitävät keskustelut kaiken aikaa mukaansatempaavina ja hahmojen suhteet jännittävinä. Yllätyksiä on tietty luvassa, eikä kausi halua päästää katsojaansa helpolla. Tekninenkin toteutus pysyy laadukkaana. Taitava kuvaus ja leikkaus tukevat toisiaan. Visuaalinen puoli on muutenkin oivallinen lavasteita, värimaailmaa ja valaisua myöten. Äänitehosteetkin toimivat mainiosti. Alkutekstien aikana soi yhä Alabama 3:n Woke Up This Morning ja alkutekstipätkä on muutenkin sama kuin ennen, mutta aiemmilla kausille nähty nopea kuva New Yorkin World Trade Centerin kaksoistorneista on otettu pois, vuotta ennen kauden ilmestymistä tapahtuneen WTC-iskun takia.
Yhteenveto: The Sopranosin neljäs tuotantokausi on jälleen mahtava lisäys sarjaan, vaikkei ylläkään liki täydellisen kolmannen kauden tasolle. Puoleen väliin kautta mahtuu muutamia täytteeltä tuntuvia jaksoja, minkä lisäksi tämänkertaiset terapiasessiot ovat hieman väkisin väännettyjä. Muuten kausi pitää tiukasti mukanaan, rakentaen jännitettä kohti tiivistunnelmaista loppuhuipennustaan. Kauden varrellekin mahtuu monia huikeita hetkiä. Tonyn ja Carmelan suhteen kehittymistä uuteen suuntaan on kiehtovaa seurata ja kun se nousee lopulta huippuunsa, onnistuu upea Edie Falco jättämään James Gandolfinin varjoonsa. Kaikki näyttelijät tekevät jälleen loistotyötä. Ohjaajat rakentavat tunnelmaa hienosti ja käsikirjoittajat työstävät vangitsevia juonikuvioita, sekä erinomaista dialogia. The Sopranosin neljäs kausi voi paikoitellen tuntua tietynlaiselta välikaudelta, kunnes se lopussa osoittaa, että uudet, muutoksen tuulet ovat puhaltamassa, mitkä kuljettavat Tonyn elämän uusiin suuntiin sarjan loppua kohti, enkä malta odottaa, että pääsen näkemään, miten sarja vielä eskaloituu ennen päätöstään...
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 27.8.2020
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.impawards.com
The Sopranos, Yhdysvallat, 1999-2007, HBO, Brillstein Entertainment Partners, The Park Entertainment
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti