TV-sarja: Viikingit, kausi 1 (Vikings - 2013)

VIIKINGIT - KAUSI 1

VIKINGS

Luoja: Michael Hirst
Pääosissa: Travis Fimmel, Katheryn Winnick, Clive Standen, Gustaf Skarsgård, Gabriel Byrne, Jessalyn Gilsig, George Blagden, Nathan O'Toole, Ruby O'Leary, David Pearse, John Kavanagh, Iva Kaye, David Murray ja Donal Logue
Genre: toiminta, draama
Jaksomäärä: 9
Jakson kesto: noin 45 minuuttia - Yhteiskesto: noin 6 tuntia 45 minuuttia
Ikäraja: 16

Viikingit on Michael Hirstin luoma televisiosarja, mikä pohjautuu viikinki Ragnar Lodbrokin elämään. Yhtiöt Octagon Films ja Take 5 Productions alkoivat työstämään sarjaa Hirstin ideoiden ja suunnitelman pohjalta. Sarjan teko lähti liikkeelle työnimellä "Raid", viitaten viikinkien ryöstöretkiin, mutta tekijät päättivät onneksi muuttaa nimen selkeämpään ja tehokkaampaan muotoon. Kuvaukset alkoivat heinäkuussa 2012 ja lopulta Viikinkien ensimmäinen tuotantokausi alkoi pyöriä maaliskuussa 2013. Sarja nousi nopeasti suosioon ja kriitikot kehuivat sitä, vaikkakin jotkut kritisoivat sarjaa sen historiallisista epätarkkuuksista. Kausi oli myös ehdolla useista palkinnoista, kuten kolmesta Emmystä (paras alkutekstijakso, äänitys ja erikoistehosteet) ja kuudesta Canadian Screen Awardsista (paras ulkomaalainen sarja, ohjaus, naispääosa, kuvaus, leikkaus ja erikoistehosteet, joista kausi voitti jälkimmäisen). Itse en ollut koskaan aiemmin katsonut Viikinkejä, mutta äitini on fanittanut sarjaa jo useamman vuoden ja suositellut sitä minulle pitkään. Nyt kun sarja on saamassa päätöksensä kuudennen kauden viimeisten jaksojen voimin, päätin vihdoin aloittaa sarjan katselun. Katsoinkin Viikinkien ensimmäisen tuotantokauden parissa päivässä.

790-luvulla Skandinaviassa viikinki Ragnar Lodbrok on varma, että lännestä löytyy maa täynnä rikkauksia. Viikinkikylä Kattegatin johtaja, jaarli Haraldson on kuitenkin ajatusta vastaan, jolloin Ragnar päättää henkensäkin uhalla uhmata jaarlia ja seilata länteen.

Pääroolissa Ragnar Lodbrokina nähdään Travis Fimmel, joka ei muuten aluksi hakenut tähän rooliin, vaan pari eri sivurooliin, mutta tekijät näkivät hänessä jotain todella vahvaa ja karismaattista, joten hänelle tarjottiin pääosaa. Eikä mikään ihme, sillä Fimmelissä ja hänen suorituksessaan todella on jotain voimakasta. Fimmel luo Ragnarille erittäin ytimekkään luonteen, eikä ole ihme, että hän saa helposti ihmiset seuraamaan häntä. Hitto, itsekin varmaan lähtisin taisteluun ja sitten Valhallaan, jos Ragnar niin pyytäisi. Fimmel pystyy sanomaan todella paljon jo pelkällä katseellaan. Hänen silmissään on jotain hyvin tarkkaa ja terävää - jo ilman piilolinssein ja tietokone-efektein tehostettua sinisyyttä. Hahmo itsessään on erittäin kiehtova, sillä hänestä löytyy useita puolia - oli kyseessä sitten perhettään rakastava maanviljelijä, ryöstöretkille lähtevä brutaali hurjimus tai kulttuureista kiinnostunut oppija.

Erittäin vaikuttavaa työtä tekee myös Katheryn Winnick Ragnarin vaimona, Lagerthana. Vaikka hahmo jääkin kotiin, kun Ragnar lähtee ryöstöretkille, ei tämä todellakaan tarkoita, että Lagertha olisi mikään heiveröinen kotiäiti - ehei. Hahmo yllättää useaan otteeseen taistelutaidoillaan ja valmiudellaan raakoihin tekoihin. Ja kun Lagerthan kyvyistä nähdään selvästi vasta murto-osa, olen täysin varma, että hän päihittäisi kaikki Kattegatin viikingit. Koska hänkin on hurja soturi, ei ole mikään ihme, että Ragnar on iskenyt silmänsä Lagerthaan. Winnickin ja Fimmelin väliltä löytyy todella vahvaa kemiaa, suorastaan käsinkosketeltavan todentuntuista intohimoa. Tämän intohimon tuloksena Ragnarilla ja Lagerthalla on kaksi lasta, poika Björn (Nathan O'Toole) ja tytär Gyda (Ruby O'Leary).
     Muita hahmoja sarjassa ovat mm. Ragnarin veli Rollo (Clive Standen), Kattegatin jaarli Haraldson (Gabriel Byrne) ja tämän vaimo Siggy (Jessalyn Gilsig) ja sekopäinen Floki (Gustaf Skarsgård). Standenkin on vakuuttava isokokoisena Rollona, joka ei pidä käskyttämisestä. Byrne taas sopii erinomaisesti käskyttäjän rooliin. Gilsig on mainio tämän vaimona ja Skarsgård tuo hienosti esille hahmonsa villin luonteen. Kuinka monta näitä Skarsgårdeja muuten on? Skarsgårdin veli Alexander tähditti Tarzanin legendaa (The Legend of Tarzan - 2016), kun taas Bill-veli pelotteli Pennywise-klovnina Se-kauhuleffoissa (It - 2017-2019). Heidän isänsä Stellan Skarsgård on tietty legendaarinen ja yksi Ruotsin tunnetuimmista näyttelijöistä maailmanlaajuisesti. Ruotsalaisen lisäksi kaudella nähdään myös suomalaista verta, nimittäin kahtena vuonna Maailman vahvin mies -kilpailun voittanut Jouko Ahola viikinki Kaukona! Ahola pääsee jopa sanomaan pari repliikkiä suomeksi, jos kuuntelee tarkkaan.

Viikingit onnistui nappaamaan minut välittömästi mukaansa, näyttämällä jo ensimmäisen kohtauksen aikana hienosti, mitä olisi luvassa: tylyjä taisteluja ilman armoa, hiljaisia otoksia viikinkien jumalten arvostuksesta, unelmointia suuresta kohtalosta ja Ragnarin johtajamainen katse. Ensimmäinen tuotantokausi muuttuu yhä vain kiehtovammaksi ja koukuttavammaksi, mitä pidemmälle se kulkee ja sitä katsookin helposti useamman jakson putkeen. Tarina on vahva ja keskittyminen ytimekkäihin asioihin pidetään tiiviinä. Kaudella vihjaillaan isommista mahdollisuuksista, mutta homma pidetään vielä jokseenkin pienehkönä. Isoja taisteluita, joissa veri roiskuu ja raajat irtoilevat, on kyllä mukana, mutta toimivan maltillisesti ja niitä pitää odottaa jonkin aikaa.

Vaikka odotin näkeväni brutaaleja taisteluita ja ne olivat hienosti toteutettuja, yllätyin, että olin lopulta huomattavasti kiinnostuneempia täysin muusta. Vaikka historioitsijat ovat kritisoineet sarjaa epätarkkuuksista ja että tekijät ottivat vapauksia kertoessaan viikinkien tavoista, en voinut muuta kuin lumoutua täysin tästä kulttuurista, jonka sarjan tekijät ovat loihtineet. Epätarkkoja tai ei, viikinkien monenlaisia tapoja, niin julmia kuin kauniitakin, esitellään pitkään ja hartaasti - aina kiehtovasti, eikä koskaan tylsästi. Yksi suosikkijutuistani tällä kaudella on, kun Ragnar kohtaa kristityn pappi Athelstanin (rooliin täydellisesti istuva George Blagden) ja siinä, missä muut viikingit haluavat tappaa kristityt näiden väärän jumalan takia, Ragnaria kiehtoo Athelstanin uskonto ja hän haluaakin oppia kristittyjen tavoista. Samoin Athelstan kiinnostuu viikinkien kulttuurista. Tämä kulttuurien kohtaaminen ja näiden kahden hahmon hetket, joissa he opettavat toisiaan, kiinnostivat minua kenties jopa eniten.

Kuten jo sanoin, tuotantokauden tarina on erittäin iskevästi ja tarpeeksi simppelisti kirjoitettu. Ensimmäisen tuotantokauden ei vielä tarvitse kurotella liian korkealle tähtiin, jos se onnistuu näin tehokkaasti maan kamarallakin. Ragnarin käskyjä uhmaava matka länteen ja sen vaikutukset niin määränpäässä kuin kotona Kattegatissa luovat hyviä konflikteja. Tekonsa vuoksi Ragnar saa vastaansa molempien paikkojen johtajat, mikä kasvattaa hienosti niin jännitettä kuin Ragnaria hahmona. Näissä johtajissa on myös se puoli, että etenkin jaarli Haraldsonin pitäessä Ragnaria tossun alla, katsojana pysyy Ragnarin tukena, vaikka tämä tekisikin kauheuksia ryöstöretkillä. On vaikea olla viikinkien puolella, kun nämä tappavat viattomia. Silti heidän ryöstöretkensä pitävät tiukasti mukanaan ja katsojana haluaa nähdä Ragnarin palaavan voitokkaana ja rikkaana Kattegatiin, jotta tämä voi todistaa kykynsä jaarlille.

Ainoa kaudella oikeasti itseäni häirinnyt asia on, kuinka siinä esitetään hahmojen puhumat kielet. Koska kyseessä on irlantilais-kanadalaistuotanto, Skandinaviassa asuvat viikingitkin puhuvat englantia (tosin jonkinsortin ruotsalaisaksentilla). Ei siinä vielä mitään, mutta kun viikingit kohtaavat englantilaisia, jotka oikeasti puhuvat englantia, tekijöillä tuntuu menneen sormi suuhun, kuinka kieliero pitäisi esittää. Niinpä englantilaiset puhuvat joskus jotain siansaksaa ja välillä viikingit puhuvat ruotsia, norjaa jne. Joskus taas viikingit ja englantilaiset puhuvat toisilleen ja katsoja kuulee kaiken englanniksi, mutta itse en ainakaan voinut olla pohtimatta, mitä kieltä heidän pitäisi nyt oikeasti puhua? Tämä on todella pieni seikka, mutta jostain syystä se nousi jatkuvasti esiin hämmentämään minua.

Tuotantokauden ohjaajat Johan Renck, Ciarán Donnelly ja Ken Girotti rakentavat tunnelmaa taidokkaasti, tehden niin hiljaisista kohtauksista kuin taisteluista vangitsevia. Jokainen heistä ohjasi kolme jaksoa, mutta he ovat saaneet yhtenäisen tyylin, jolloin ohjaajanmuutosta ei huomaa. Sarjan luoja Michael Hirst on käsikirjoittanut kaikki tuotantokauden jaksot, mikä vain vahvistaa yhtenäisyyttä. Hirst on suunnitellut tarinan kulun huolellisesti ja rakentaa hahmoja samalla hyvin. Paikoitellen katsojana saattaa hämmentyä, kun Hirstin täytyy tehdä isompia aikahyppyjä viikinkien elämässä. Esimerkiksi yhdessä jaksoista eräs hahmo kertoo olevansa raskaana ja seuraavassa hän on jo valmis synnyttämään. Sarjan tekninenkin puoli on kunnossa. Kuvaus on näyttävää ja mukana on useita hienoja maisemaotoksia. Kuvausta tukee taitava leikkaus. Lavasteet ovat upeat ja täynnä yksityiskohtia, oli kyseessä sitten viikinkien kylä tai englantilainen linnoitus. Maskeeraukset ovat hienosti toteutetut, eikä tekoveressä säästellä, kun sen aika on. Myös hiusten ja kampausten kanssa on tehty paljon töitä. Jotkut viikinkien parturoinneista ovat hyvin... mielenkiintoisia tyyliltään. Erikoistehosteita käytetään oivallisen maltillisesti ja äänipuolikin on onnistuneesti rakennettu. Trevor Morrisin säveltämät musiikit ovat mainiot ja Fever Rayn If I Had A Heart -kappale toimii kiehtovasti sarjan tunnuslauluna. Alkutekstiosio on vaikuttava ja jo se esittelee hienosti viikinkien kulttuuria, ja sen kauniita ja karuja puolia.

Yhteenveto: Viikinkien ensimmäinen tuotantokausi vie katsojan kiehtovalle aikamatkalle 700-luvun lopun Skandinaviaan. Historiallisista epätarkkuuksista viis, sarja esittää erittäin mukaansatempaavasti viikinkien kulttuuria ja tekoja, mitkä pistävät taidokkaasti katsojan moraalin koetukselle. Hahmot tekevät usein hirveyksiä, mutta samalla ei voi olla pitämättä heistä. Travis Fimmel on nappivalinta päärooliin Ragnar Lodbrokiksi, hänen huokuessa juuri oikeaa karismaa, mitä hahmo vaatii. Hienoa työtä tekee myös Ragnarin vaimoa esittävä Katheryn Winnick, joka on uskottava hurjana soturina. Vaikka mukana onkin vaikuttavia ja verisiä taisteluita, itse olin kaikkein eniten kiinnostunut juurikin kulttuurista ja etenkin siitä, kun viikingit kohtaavat kristinuskon. Itse tarina pitää napakasti mukanaan, vaikka välillä hassuja aikahyppyjä tapahtuukin. Lopulta eniten itseäni häiritsi sarjan dilemma siitä, kuinka eri kielten puhuminen esitetään. Muuten Viikinkien ensimmäinen tuotantokausi on mahtava paketti, mikä pitää jalat vielä maan tasalla, mutta näyttää mahdollisuuksia eeppisestä jatkosta, jota itse jään odottamaan erittäin suurella mielenkiinnolla.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 31.3.2020
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.vikings.fandom.com
Vikings, Irlanti, Kanada, 2013-, World 2000 Entertainment, Take 5 Productions, Shaw Media, MGM Television, Screen Ireland