THE WALKING DEAD - KAUSI 4
Luoja: Frank Darabont
Pääosissa: Andrew Lincoln, Norman Reedus, Steven Yeun, Lauren Cohan, Danai Gurira, Chandler Riggs, Melissa McBride, Emily Kinney, Chad L. Coleman, Scott Wilson, Sonequa Martin-Green, David Morrissey, Lawrence Gilliard Jr., Brighton Sharbino, Kyla Kenedy, Alanna Masterson, Michael Cudlitz, Josh McDermitt ja Christian Serratos
Genre: kauhu, toiminta, draama
Jaksomäärä: 16
Jakson kesto: noin 42 minuuttia - Yhteiskesto: noin 11 tuntia 12 minuuttia
Ikäraja: 16
Robert Kirkmanin, Charlie Adlardin ja Tony Mooren The Walking Dead -sarjakuvaan (2003-) perustuva, Frank Darabontin luoma samanniminen televisiosarja nousi heti suureen suosioon ensimmäisen tuotantokautensa myötä. Toinen ja kolmas kausi vain kasvattivat sarjan suosiota, ja oli selvää, ettei sarja ollut hetkeen päättymässä. Neljännen kauden teko alkoikin heti ja sen kuvaukset käynnistyivät maaliskuussa 2013. The Walking Deadin neljäs tuotantokausi lähti pyörimään televisioissa samaisen vuoden lokakuussa ja katsojaluvut jatkoivat nousemistaan. Kriitikotkin pitivät kaudesta ja kausi sai Emmy-gaalassa ehdokkuudet parhaista ääni- ja erikoistehosteista. Itse aloitin The Walking Deadin katsomisen noin kuusi tai seitsemän vuotta sitten, mutta katsoin lopulta vain nämä neljä ensimmäistä kautta, enkä jaksoakaan sen jälkeen. En ensimmäisellä kerralla erityisemmin piitannut tästä neloskaudesta ja siksi intoni sarjaa kohtaan katosi. Kuitenkin nyt kun The Walking Dead täytti kymmenen vuotta lokakuussa 2020, päätin aloittaa sarjan alusta ja vihdoin myös katsoa sen kokonaan. Noin kuukausi kolmannen kauden katselun jälkeen katsoin sarjan neloskauden, jännittyneenä, katoaisiko intoni sarjaa kohtaan taas kerran...
Rick ja muut ovat perustaneet vankilasta turvapaikan ihmisille, mutta mitä enemmän vankilaan saapuu selviytyjiä, sitä enemmän porteille kerääntyy zombeja. Vaikeuksia saapuu aiheuttamaan myös kostoa janoava Kuvernööri.
Viime kaudella kuolleita Rickin vaimoa Loria (Sarah Wayne Callies), T-Dogia (IronE Singleton) ja Andreaa (Laurie Holden) lukuunottamatta tutut hahmot tekevät paluun. Lorin kuolema kummittelee yhä Rick Grimesin (Andrew Lincoln) mielessä, muttei enää yhtä voimakkaasti kuin viime kaudella. Rick on päättänyt keskittyä elossaoleviin perheenjäseniinsä ja huolehtimaan heidän ja muiden ystäviensä selviytymisestä. Rick on huomattavasti reilumpi heppu kuin viime kauden alkupäässä, missä hän sai jopa diktaattorimaisia piirteitä. Hän osaa yhä äityä rajuksi niin tahtoessaan, mutta Rickistä on helpompi pitää tällä kaudella. Lincoln on edelleen täydellinen osassaan ja huokuu karismaa - aivan sama kuinka katsojaa huvittaisi hänen tapansa kallistaa päätään aina puhuessaan.
Rickin poika Carl (Chandler Riggs) jatkaa ärsyttämistä typerillä päätöksillään ja muka-aikuisella käytösyrityksellään. Parissa kohtaa mukaan saadaan ihan sympaattista isä-poika-hetkeä, joissa Carlista huomaa pitävänsä, mutta se loppuu harmiksi lyhyeen. Daryl (Norman Reedus) ja etenkin viime kaudella esitelty Michonne (Danai Gurira) varmistavat paikkansa sarjan parhaiden hahmojen listan kärjessä. Molemmat ovat ylipäheitä aseidensa kanssa, mutta mikä parasta, molempia syvennetään hyvin kauden aikana. Aiempi suosikkini Glenn (Steven Yeun) muuttuu tylsemmäksi, mutta lähinnä tekemisen puutteen takia. Hänen tyttöystävänsä Maggie (Lauren Cohan) sen sijaan näyttää kyntensä taistelussa useammin ja tämän siskosta Bethistä (Emily Kinney) löytyy lisää sisältöä. Heidän isänsä Hershel (Scott Wilson) on sama mahtavan lempeä ukko kuin aiemminkin ja yhä vain kovempaa nahkaa kasvattava Carol (Melissa McBride) pääsee yllättämään pariinkin otteeseen. Vankilajoukkoon viime kauden päätteeksi liittyneetkin ovat mukana ja sisaruksista Tyreesestä (Chad L. Coleman) ja Sashasta (Sonequa Martin-Green) työstetään eheämpiä hahmoja.
David Morrisseyn näyttelemä Kuvernööri aiheuttaa yhä päänvaivaa, mutta hahmosta puuttuu tietty vakuuttavuus ja uhkaavuus. Kuvernööristä tuodaan esille uusia ja kiinnostavia puolia, mutta samalla hänestä myös kadotetaan jotain merkittävää. Kaikki näyttelijät tekevät kuitenkin vähintään kelvollista työtä. Carlin ongelma onkin lähinnä hahmon kirjoitustavassa, eikä niinkään Chandler Riggsin näyttelemisessä. Riggs tekee parhaansa sillä, mitä hänelle tarjotaan ja valitettavasti tarjottu materiaali on aika rasittavaa.
Vaikka pidin The Walking Deadin neljännestä tuotantokaudesta nyt toisella katselukerralla enemmän, huomasin yhä selvän tasonpudotuksen kolmen mahtavan kauden jälkeen. En tiedä, johtuuko tämä käsikirjoittajien vaikeuksista keksiä kunnon sisältöä kaudelle vai sarjan showrunnerin vaihtumisesta kausien välillä. Joka tapauksessa neloskausi on epätasainen paketti, mikä löytää vain hetkittäin aiempien kausien mahtavuuden. Parhaimmillaan kausi on todella hyvä, mutta huonoimmillaan se on aika heikko. Tylsää täytettä löytyy selvästi ja 16 jaksoa on tälle kaudelle liikaa. Kun kertomusta olisi tiivistänyt niin, että ainakin pari jaksoa olisi pudotettu pois, olisi kausi jo eheämpi setti. Nyt se sortuu paikoitellen laahustamaan ja haahuilemaan vähän sinne sun tänne. Katoileva jännite löydetään taas loppuhuipennuksessa, mutta juuri kun kausi tuntuu pistävän iskevimmän vaihteen päälle, kausi loppuukin ärsyttävään kohtaan.
Kausi on myös ristiriitainen katselukokemus, sillä jotkut hyvät puolet voivat olla ongelmallisia, kun taas jotkut heikommat asiat voivat myös tarjota onnistumisia. Jokainen kausi on ottanut hieman erilaisen lähestymistavan sarjaan ja tällä kertaa kausi saattaa keskittyä jossain jaksossa vain yhteen tai kahteen hahmoon. Toisaalta se hidastaa kokonaisuutta runsaasti, eikä tarina oikein etene, mutta samalla se syventää hahmoja oivallisesti. Ristiriitaista. On varmaan sanomattakin selvää, että Carliin keskittyvä jakso on raskassoutuinen - varsinkin kun se on vielä jostain syystä viisi minuuttia kauden muita jaksoja pidempi. Ristiriitaisuuteen vaikuttaa myös kauden rakenne, mikä tuntuu välillä siltä kuin kaksi erilaista tuotantokautta olisi yhdistetty. Kolmannen kauden tavoin tämäkin kausi esitettiin kahdessa osassa ja jälleen puolessa välissä huomaa selvän välihuipennuksen ja uuden aloituksen. Ensimmäisellä puoliskolla kausi tuo mukaan hieman kummallisen juonikuvion, mikä kuitenkin kirjoitetaan ulos yhtä äkillisesti kuin se aloitettiinkin. Puolessa välissä kaudella on tehty radikaali ratkaisu, mikä kyllä yllättää rohkeudellaan, mutta samalla tuomitsee lopun kauden juuri sellaiseen haahuiluun. Sentään se haahuilu tehdään hahmovetoisesti ja osittain päämääräisesti, sillä muuten kausi olisi tuhoon tuomittu.
Vanhaa kunnon zombimättöäkin mahtuu kaudelle paljon ja jälleen useamman kerran sarja saa katsojan kummastelemaan Suomessa annettua alhaista K16-ikärajaa. Kausi on pullollaan todella kuvottavaa kuvastoa ja siinä tapahtuu muutenkin asioita, minkä takia itse nostaisin ikärajan ihan K18 asti. Olen nähnyt paljon kevyempääkin materiaalia, mille on annettu korkeampi ikäraja. Maskeeraajat pääsevät neljättä kertaa pistämään parastaan mitä ällöttävimpien juttujen kanssa. Etenkin katon läpi putoava, mutta suoliensa varaan roikkumaan jäävä zombi sai suuni loksahtamaan auki. Kauden parhaan zombin palkinto menee kuitenkin upeasti toteutetulle elävällekuolleelle, joka on maannut keskellä metsää niin kauan, että kasvisto on kietoutunut sen ympärilleen ja kasvaa jopa siitä läpi, aivan kuin se olisi ollut ikuinen osa metsää. Samanaikaisesti niin upea että surumielinen näky. Ristiriita, kuten koko kausi sen ympärillä. Oikein mainio, mutta silti vähän keskiverto.
Teknisesti tämäkin tuotantokausi on laadukkaasti tehty (yhtä selvästi digitaalista räjähdystä lukuunottamatta) ja budjetti on varmasti kasvanut sarjan suosion kasvun myötä. Kuvaus on taidokasta ja leikkauskin usein mainiota. Lavasteet ovat jälleen tyylikkäät ja sen lisäksi, että zombit on maskeerattu onnistuneesti, on myös hauskaa, kuinka puvustajat ovat miettineet zombien asut tarkkaan. Monien asuista voi päätellä, mitä zombit tekivät elävinä ihmisinä. Äänimaailmakin on oivallisesti rakennettu ja Bear McCreary tunnelmoi musiikeillaan. Alkutekstipätkä pysyy visuaalisesti samana kuin viime kaudella ja tunnusmusiikki on tottakai tuttu, aivan mahtava ja koukuttavan piinaava.
Yhteenveto: The Walking Deadin neljäs tuotantokausi on reipas tasonpudotus kolmen mahtavan kauden jälkeen. Taso pysyy yhä plussan puolella, mutta jotain jää silti uupumaan ja lopputulos on aika epätasainen. Kaudella on selvät onnistumisensa, mutta myös selvät heikkoutensa. Rakenne on hieman kummallinen kauden aikana ja on erittäin selvää, että kausi julkaistiin kahdessa osassa, sillä puolikkaat ovat niin erilaiset toisistaan. Ongelmia löytyy etenkin toiselta puoliskolta, joka ryhtyy haahuilemaan ja junnaamaan ärsyttävästi paikoillaan. Toinen puolisko onnistuu toisaalta syventämään hahmoja, mutta tekee sen kuitenkin raskassoutuisesti. Loppujen lopuksi tuntuu, että kausi on vain pitkä pohjustus seuraavan kauden tapahtumiin. Sen huomaa etenkin lopetuksesta, mikä jää tietty ärsyttävän pahasti kesken. Näyttelijät ovat yhä mainioita rooleissaan ja joistain hahmoista saadaan enemmän irti kuin ennen. Carlille omistettu jakso on kuitenkin tähän mennessä sarjan heikoin ja tylsin. Aina välillä mukaan mahtuu kelvollisia zombimättöjä, mutta niistäkään ei enää saada niin paljoa irti kuin ennen. Toivottavasti The Walking Deadin viides kausi toisi mukaan tarvittavaa potkua ja sarja nousisi takaisin edellisten kausien korkeuksiin...
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 21.8.2020
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.walkingdead.fandom.com
The Walking Dead, Yhdysvallat, 2010-, American Movie Classics, AMC Studios, Circle of Confusion, Valhalla Entertainment, Darkwoods Productions, Idiot Box Productions
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti