WESTWORLD - KAUSI 2: THE DOOR
Luojat: Jonathan Nolan ja Lisa Joy
Pääosissa: Evan Rachel Wood, Thandie Newton, Jeffrey Wright, Ed Harris, James Marsden, Tessa Thompson, Simon Quarterman, Rodrigo Santoro, Ingrid Bolsø Berdal, Luke Hemsworth, Shannon Woodward, Clifton Collins Jr., Katja Herbers, Zahn McClarnon, Gustaf Skarsgård, Angela Sarafyan, Talulah Riley, Leonardo Nam, Ptolemy Slocum, Louis Herthum, Peter Mullan, Rinko Kikuchi, Hiroyuki Sanada, Kiki Sukezane, Masaru Shinozuka, Tao Okamoto, Ben Barnes ja Anthony Hopkins
Genre: scifi, western, toiminta, jännitys, draama
Jaksomäärä: 10
Jakson kesto: noin 1 tunti - Yhteiskesto: noin 10 tuntia
Ikäraja: 16
"These violent delights have violent ends."
Michael Crichtonin Tappokone-elokuvaan (Westworld - 1973) perustuva Jonathan Nolanin ja Lisa Joyn luoma televisiosarja Westworld nousi välittömästi valtavaan suosioon erinomaisen ensimmäisen tuotantokautensa myötä. HBO tilasikin heti Nolanilta ja Joylta toisen kauden, jonka suunnittelu olikin jo lähtenyt käyntiin. Kuvaukset alkoivat ja lopulta Westworldin toisen tuotantokauden (mille annettiin lisänimi "The Door") jaksot alkoivat pyöriä huhtikuussa 2018. Kausi jatkoi suuren suosion levittämistä ja se keräsi paljon ylistystä, vaikka se sai myös kritiikkiä liian monimutkikkaasta tarinastaan. Kausi sai jopa 21 Emmy-ehdokkuutta (mm. paras draamasarja, naispääosa, miespääosa, kuvaus, puvustus, roolitus, musiikki, äänitys, äänitehosteet ja erikoistehosteet), joista se voitti parhaan naissivuosan, hiustenmuotoilun, maskeerauksen ja interaktiivisen käsikirjoitetun ohjelman palkinnot. Itselleni on kehuttu Westworldia jo muutaman vuoden ajan ja se on vähitellen alkanut kiinnostamaan minua. Kun huomasin, että sarjan kolmas kausi on tulossa pian, päätin vihdoin aloittaa sarjan. Ensimmäinen kausi osoittautui todella upeaksi, mutta aloitin toisen kauden silti varovaisin odotuksin, sillä olin kuullut ja lukenut, että se oli osoittautunut monille isoksi pettymykseksi.
Isännät nousevat kapinaan Westworldissa ja Delos-yhtiö lähettää sotilaita hallitsemaan tilannetta. Kaikki isännät ovat omilla etsintäretkillään, joiden kaikkien lopullisena kohteena on mystinen ovi, jonka huhutaan johtavan parempaan maailmaan.
Isäntien kapinaa johtava Dolores (Evan Rachel Wood) on yhdistänyt useat persoonansa yhdeksi, jolta löytyy Doloresin sydäntä ja älykkyyttä, mutta myös Wyattin synkkyyttä ja julmuutta. Yhdessä rakkaan Teddynsä (James Marsden) kanssa hän kostaa kaikille ihmisille, jotka vastaan tulevat. Woodista löytyy oikeaa häijyyttä, jotta hän onnistuu tekemään uudistuneesta Doloreksesta uhkaavan hahmon. Vaikka katsoja onkin tavallaan hänen puolellaan ja ymmärtää, miksi hän tekee mitä tekee, on silti vaikea sanoa, voiko Doloresta kannustaa oikeasti vai ei? Marsden taas on yhä pätevä osassaan taidokkaana pyssysankarina.
Maeve (Emmy-pystin napannut Thandie Newton) taas etsii yhä tytärtään, samalla kun hän alkaa löytämään itsestään uusia puolia. Mukaansa etsintöihinsä Maeve ottaa viime kaudella häntä lujasti tai vastahakoisesti auttaneet roisto Hectorin (Rodrigo Santoro) ja tämän oikean käden Armisticen (Ingrid Bolsø Berdal), isäntien huoltoja tekevät Felixin (Leonardo Nam) ja Sylvesterin (Ptolemy Slocum), sekä Westworldin tarinoita keksivän Lee Sizemoren (Simon Quarterman), joka saa oman oivallisen juonikuvionsa, mikä tekee hänestä kiinnostavamman henkilön kuin viime kaudella. Newton huokuu karismaa Maevena, joka kerää johtajamaista asennetta lisää jakso jaksolta.
Ed Harrisin upeasti näyttelemä mies mustissa, eli vanhentunut William on samalla matkallaan kuin viime kaudella. Hänestäkin selviää paljon uusia puolia, mitkä syventävät hahmoa entisestään. Williamissa on jotain todella kiehtovaa, traagista mutta pelottavaa, minkä vuoksi hänen kohtauksista innostuu aina, kun Harris astelee kuvaan.
Isännäksi viime kaudella paljastunut Bernard Lowe (Jeffrey Wright) käy myös läpi kiehtovaa vaihetta, sillä hänen päänsä on mennyt sekaisin tiedosta ja tiedon murusista, mitkä hakevat yhä paikkaansa. Bernardin sekavaa ajatuksenkulkua hyödynnetään tarinankerronnassa, minkä vuoksi katsojan kannattaa olla tarkkana aina, kun hän on ruudulla. Wright tuo hienosti esille Bernardin mielen räjähtyneisyyden, ollen sekava ilman, että hän ampuu sillä yli.
Monet muutkin tutut hahmot ensimmäiseltä kaudelta tekevät paluun. Charlotte Hale (Tessa Thompson) johtaa Delosin operaatiota saada isännät kuriin, mihin liittyy myös turvapäällikkö Ashley (Luke Hemsworth). Lawrence (Clifton Collins Jr.) joutuu jälleen Williamin mukaan, tuoden tiettyä keveyttä. Lisäksi kaudella esitellään uusia hahmoja, jotka syventävät vanhojen hahmojen kertomuksia ja tuovat muutenkin mielenkiintoisen lisänsä kertomukseen.
On ymmärrettävää, että Westworldin toinen tuotantokausi on herättänyt monissa katsojissa tunteen siitä, että sarja menee liian monimutkikkaaseen ja kummalliseen suuntaan. Kausi vaatii tarkkaa keskittymistä, eivätkä sen juonikuviot ensimmäisen kauden tavoin kulje perinteisessä järjestyksessä, selkeästi alkaen siitä, mistä aikajana alkaa ja päättyen siihen, mihin aikajana loppuu. Juonikuviot kulkevat päällekäin, lomittain ja eri ajoissa, jolloin voi helposti tipahtaa kärryiltä, jos ei kiinnitä huomiota yksityiskohtiin. Paikoitellen tämä voi tuntua työltä, mutta ensimmäisen kauden tavoin, kun loppupään isommat paljastukset alkavat, tarkka keskittyminen todella palkitaan. Lisäksi monille on tullut pettymyksenä, kuinka toinen kausi keskittyy enemmän sarjan scifipuoleen kuin länkkäriasetelmaan, mikä monia alunperin juuri innosti. Itse innostuin molemmista puolista yhtä lailla ja vaikka tässä länkkäripuoli kärsiikin, tarjoaa kausi uusia puolia, mitkä vain lisäävät sarjan kiehtovuutta. Näistä hieman vihjailtiin jo ensimmäisellä kaudella, mutta tällä kertaa hahmot ja samalla katsojat viedään kokemaan uusia puolia tästä isäntien puistosta. Vai pitäisikö sanoa puistoista...
Sarja jatkaa myös ajatuksia herättelevää filosofisointiaan ihmisyydestä, tietoisuudesta ja vapaasta tahdosta. Kauden aikana pohdiskellaan, kummat ovat inhimillisempiä: isännät vai vieraat? Inhimillisyydeksi lasketaan usein hyviä asioita, kuten myötätuntoa, välittämistä, rakkautta ja sen sellaista, mutta eivätkö juuri ihmiset rakentaneet tämän maailman vapauttaakseen todelliset, lähes barbaariset mielihalunsa. Vapaus on tärkeä teema ja sitä tutkitaan niin sillä, että isännät haluavat vapaaksi Westworldista kuin sillä, että isännät haluavat vapaiksi mielensä sisäisistä kahleista, joilla heitä on yritetty määrittää. Samalla katsoja ei kuitenkaan voi olla pohtimatta kauden alusta alkaen, onko isännille oikeasti muodostunut vapaa tahto, vai onko tämä kaikki Robert Fordin (Anthony Hopkins) peliä, missä hän on suunnitellut isäntien uudenlaiset teot tarkkaan ennalta?
Silti kaiken hahmojen syventämisen, tarinankerronnallisen kiehtovuuden ja maailman laajentamisen kanssa Westworldin toinen tuotantokausi ei onnistu saavuttamaan ensimmäisen tuotantokauden korkeuksia. Sarja jatkuu edelleen erittäin hyvänä - usein rautaisena ja mahtavana - mutta tiettyä viehätystä, mikä teki ensimmäisestä kaudesta niin vangitsevan, että sitä oli pakko tykittää niin monta jaksoa kerralla kuin vain ehti, ei tältä kaudelta täysin löydy. Kausi ei tasapainottele yhtä taidokkaasti suuren hahmogalleriansa kanssa, vaan se unohtelee joitain puolia pidemmäksi aikaa, jotta se keskittyy johonkin muuhun enemmän. Tämä ei sinänsä ole ongelma, mutta paikoitellen kausi keskittyy johonkin tylsempään puoleen turhankin kauan. Etenkin kauden kahdeksas jakso työntää lähes kaiken sivuun, jotta se voi keskittyä ihan vain yhden hahmon kertomukseen. Vaikka tässä on oma kiehtova puolensa ja se on tavallaan rohkea veto, tuntuu se myös samalla keskeyttävän tarinankerronnan soljuvuuden.
Tunnepuoleltaan Westworldin toinenkin kausi tarjoaa paljon kaikenlaista. Jännitystä on luvassa ja paljon, etenkin alkupäässä, kun henkiinjääneet vieraat piilottelevat murhanhimoisilta isänniltä. Loppupäässä taas rakennetaan uudenlaista jännitettä. Jännittävyyden lisäksi toimintakohtaukset viihdyttävät taidokkaasti. Perinteiseen jatko-osien "enemmän on parempi" -ajatuksen mukaan myös Westworldissa tämänkertaiset taistelut ovat suurempia ja tuhon määrä on massiivisempaa. Silti mukaan mahtuu pienikokoisia, mutta sitäkin brutaalimpia lähitaisteluja mano a mano, missä veri roiskuu yllättävänkin tehokkaasti. Koskettavuuttakin mahtuu mukaan, kun isäntien elämien traagisuutta painotetaan voimakkain tavoin. Kaiken kaikkiaan Westworld siis jatkaa vaikuttavalla linjallaan, vaikka tältä kaudelta puuttuukin hieman jotain.
Ohjaajat rakentavat sarjan henkeä lujalla otteella, kun taas käsikirjoittajat ovat työstäneet toimivan tarinajatkumon ja vieläpä leikittelevät ajalla nerokkaasti. Tavallaan voisi kritisoida, että kauden loppupäässä dialogi on kirjoitettu turhankin selitteleväksi, mutta ottaen huomioon, kuinka monet ovat sanoneet, etteivät ymmärrä kunnolla toista kautta, on liiallinenkin selittely varmaan ihan hyväksi. Tekniseltä toteutukseltaan Westworld on yhä todella vaikuttava. Kuvaus on äärimmäisen tyylikästä ja mukana on useita näyttäviä maisemaotoksia. Valaisu on taidokasta ja kaikkea palvelee mielettömän hienot lavasteet ja asut, joilla maailma herätetään henkiin. Leikkaus on sujuvaa läpi kauden ja vahvistaa käsikirjoituksen taidokkaita puolia. Efektit ovat onnistuneet niin visuaalisella kuin äänten puolella ja säveltäjä Ramin Djawadi pistää jälleen parastaan musiikkien parissa. Tunnusmusiikin monet sävyt liikuttavuudesta kiehtovuuteen ja eeppisyyteen kuvastavat sarjaa täydellisesti, etenkin intron aikana nähtävien futuristisien ja wertern-henkisten kuvien yhdistelyn kera.
Yhteenveto: Westworldin toinen tuotantokausi "The Door" ei ole yhtä fantastisen upea paketti kuin ensimmäinen kausi, mutta jatkaa silti pääasiassa loistavalla linjalla. Kausi vaatii katsojalta tarkkuutta, mutta palkitsee sen useaan otteeseen hienoilla hetkillä ja käänteillä, jotka mullistavat kokonaisuutta entisestään. Käsikirjoittajat leikittelevät tarinan eri kerroksilla taidokkaasti ja tapahtumia pitää seurata keskittyneesti, jotta pysyy perässä, mitkä asiat tapahtuvat missäkin järjestyksessä. Mukana pidetään samaa kiehtovaa filosofista pohdiskelua ja viedään sitä vieläkin pidemmälle. Tunnelma on jälleen erinomaisesti luotu läpi kauden. Teknisesti sarja jatkaa häikäisevällä linjallaan, tarjoten vaikuttavia lavasteita, asuja, kuvia ja taisteluita. Ramin Djawadi tunnelmoi antaumuksella musiikkien kanssa, nostaen ihon kananlihalle kauniin eeppisellä tunnusmelodialla. Näyttelijät jatkavat mahtavaa työtään, Evan Rachel Woodin, Thandie Newtonin ja Ed Harrisin näyttäessä toistamiseen lahjakkuutensa. Westworldin toiselta kaudelta löytyy tietyt heikkoutensa, eikä se ole yhtä vangitseva kuin ensimmäinen tuotantokausi. Silti jos innostuit ensimmäisestä kaudesta, kannattaa tämäkin ehdottomasti katsoa. Jään suurella mielenkiinnolla odottamaan tulevaa kolmoskautta...
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 4.3.2020
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.westworld.fandom.com
Westworld, Yhdysvallat, 2016-, Bad Robot, Warner Bros. Television, Jerry Weintraub Productions, Kilter Films
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti