torstai 14. kesäkuuta 2018

Arvostelu: Terminal (2018)

TERMINAL (2018)



Ohjaus: Vaughn Stein
Pääosissa: Margot Robbie, Simon Pegg, Dexter Fletcher, Max Irons, Mike Myers, Matthew Lewis ja Thomas Turgoose
Genre: trilleri
Kesto: 1 tunti 35 minuuttia
Ikäraja: 16

Terminal - ei siis Steven Spielbergin aliarvostettu The Terminal vuodelta 2004, vaan uusi vuoden 2018 Terminal on ohjaajakäsikirjoittaja Vaughn Steinin esikoiselokuva. Leffa kuvattiin jo keväällä 2016 ja se on samaisen vuoden lopusta asti odottanut, että jokin yhtiö päättäisi levittää sitä teattereihin. Vasta tammikuussa 2018 RLJE Films nappasi sen itselleen ja vihdoin elokuva saapuu myös Suomeen. Itse kiinnostuin leffasta heti sen näyttelijöiden takia; Margot Robbie on osoittanut taitonsa viime vuosien aikana ja Simon Peggiä on aina ilo nähdä elokuvissa. Odotukseni kuitenkin laskivat hieman, kun huomasin, ettei se ollut saanut kovin kummoisia arvioita. Menin silti katsomaan Terminalin ja ymmärsin hyvin nopeasti, miksi filmiä oli kritisoitu runsaasti. Elokuva on ihan järkyttävän surkea ja kerron nyt miksi.

Kaksi palkkatappajaa, kuolemansairas opettaja, linkuttava talonmies ja mystinen tarjoilija kohtaavat terminaalin juna-asemalla, ja yksi heistä janoaa kostoa.

Margot Robbien ura on viime vuosien aikana lähtenyt nousuun. The Wolf of Wall Streetissä (2013) tekemänsä paljastelevan roolin ansiosta Robbiesta tuli tunnettu, minkä jälkeen hän on päässyt isoihin (vaikkakin kehnoihin) megaluokan tuotantoihin, kuten The Legend of Tarzaniin (2016) ja Suicide Squadiin (2016). Tänä vuonna hän sai parhaan naispääosan Oscar-ehdokkuuden työstään I, Tonyassa (2017), minkä luulisi avaavan hänelle vielä enemmän ovia. Ovat alkavat kuitenkin sulkeutua, jos Robbie ei lue tarkemmin tarjottuja käsikirjoituksia läpi ja tee sopimuksia tällaiseen roskaan. Hänen lahjakkuutensa menee täysin hukkaan kamalan tekstin takia. Kun kaikki muu hänen ympärillään tuntuu epäonnistuvan, Robbien mystinen tarjoilijahahmo (vai onko hän sittenkin palkkamurhaaja... vai ilotyttö...) pitää katsojan mielenkiintoa yllä. Onkin suuri sääli, että viime metreillä hahmo onnistutaan pilaamaan täysin ja monista voi tuntua siltä, että tässä katsotaankin Robbien Suicide Squad -hahmo Harley Quinnin soololeffaa.
     Simon Pegg tekee yllättäen yhden parhaista roolisuorituksistaan, minkä olen koskaan häneltä nähnyt. Komedioista tuttu Pegg siirtyy Terminalissa vakavampaan suuntaan, esittäessään vakavaa sairautta potevaa opettajaa. Robbien lisäksi myös Pegg pitää kiinnostusta yllä ja on ihan huvittavaa katsoa, kun opettaja pohtii tarjoilijan kanssa tapoja, millä masentuneen opettajan kärsimyksen saisi päätettyä kivuttomasti. Tämän takia minua oikein suoraan sanottuna vitutti, kuinka tämäkin suoritus heitetään täysin hukkaan, kun hahmo on pitänyt kirjoittaa todella typerästi. Peggin hahmon voisi poistaa elokuvasta, eikä se tekisi muuta kuin lyhentäisi katsojan kärsimystä.
     Välillä filmi seuraa myös kahta palkkatappajaa, Vinceä ja Alfredia, joita esittävät Dexter Fletcher ja Max Irons. Fletcherin näyttelemä Vince on vanhempi ja kokeneempi tappohommissa, kun taas Ironsin esittämä Alfred on nuori ja uudempi alalla. Siinä missä Vince kaivaa vähän väliä asettaan esille, Alfred ei vaikuta tappajalta, vaan nuorelta hölmöltä. Hahmojen välille on yritetty luoda hassua kemiaa, mutta myös pientä jännitettä, jolloin katsoja ei tietäisi, ovatko he oikeasti tovereita, vai aikeissa pettää toisensa. Tässä on kuitenkin epäonnistuttu, eikä tappajien pitkäveteinen tehtävä tunnu johtavan mihinkään kiinnostavaan.
     Elokuvassa nähdään myös itse Austin Powers, eli vihreän Shrek-jätin ääni, legendaarinen Mike Myers, jonka suosio tuntui katkenneen kuin seinään, herran tehdessä haukutun komedian The Love Guru (2008). Tällä filmillä Myers kai yrittää tehdä jonkinlaista uudelleennousua, mutten usko sen onnistuvan. Myers esittää terminaalissa työskentelevää, linkuttavaa talonmiestä, joka aina välillä ilmestyy paikalle. Tavallaan Myersin roolityö on yllättävän toimiva, mutta toisaalta koomisen kummallinen talonmies ei oikein istu elokuvaan. Hänen lisäksi leffassa esiintyy myös mm. Harry Potter -elokuvasarjasta (2001-2011) tuttu Matthew "Neville" Lewis ja Thomas Turgoose hölmöinä pikkurikollisina, jotka lähinnä vain ovat mukana elokuvassa. Ottaen huomioon, kuinka jokaisella tuntuu olevan kunnon tarkoituksensa lopun suuressa paljastuksessa, on kaksikko hieman turha lisäys.




On sinänsä outoa sanoa, että Terminal olisi läpimätä teos, sillä ei se oikeastaan ole sitä. Mutta samalla se on juurikin sitä. Filmistä löytyy erittäin mainioita näyttelijöitä, jotka tekevät oikein hyvät roolityöt. Mutta kuten jo sanoin, ne menevät täysin hukkaan huonosti kirjoitettujen hahmojen ja surkean tarinan takia. Samoin käy myös elokuvan tekniselle toteutukselle. Leffa on nimittäin visuaalisesti todella tyylikkään näköinen. Jokaisesta kuvasta on pyritty luomaan taideteos; ne on sommiteltu ja ennen kaikkea valaistu hyvin huolellisesti. Terminalista on yritetty tehdä jonkinlainen futuristinen noir-teos, jolloin sen synkkiä lavasteita valaisevat lähinnä taustoilla näkyvät kirkkaat neonvalot, mitkä saavat hahmot näyttämään pelkiltä silueteilta. Läpi elokuvan ihailin kuvaustiimin teknistä osaamista, vaikkakin usein se sai minut ajattelemaan, että katson äärimmäisen pitkää musiikkivideota, enkä kunnon leffaa. Kun filmi sisältää tällaista lahjakkuutta, on suorastaan rikollista, että se on tuhlattu tällaiseen roskaan. Ja tästä minä syytän ensikertalaisohjaaja-käsikirjoittaja Vaughn Steiniä.

Stein on nimittäin vain kopioinut kaikilta muilta ja yrittänyt hyödyntää varastamiaan asioita omassa tarinassaan. Hän on selkeästi innokas Quentin Tarantinon -fani, sillä Terminalista löytyy paljon samoja asioita kuin Tarantinon teoksista. Etenkin palkkatappajakaksikko Vincen ja Alfredin kohdalla on yritetty saada aikaiseksi Tarantino-henkistä duoa, minkä huomaa parhaiten heidän käymistään muka-nokkelista keskusteluista. Heidän yhteinen kohtauksensa Robbien esittämän tarjoilijan kuppilassa tuo helposti mieleen esimerkiksi Pulp Fictionin (1994), jonka kahden roolihahmon pohjalta tappajakaksikko on aivan varmasti luotu. Samanlaista muka-nokkelaa sanailua on elokuva täynnä, mutta toisin kuin Tarantino, Stein ei osaa kirjoittaa oikeasti nokkelaa dialogia, eikä edes kovin kiinnostavaa. Myös Terminalin leikkaustyyli, jossa jotkut kohtaukset katkaistaan lyhyeksi hetkeksi, jotta näytetään jotain, mikä tapahtui joskus aiemmin, on hyvin tarantinomaista. Tarantinon lisäksi Stein on ottanut mallia myös Blade Runnerista (1982) luodessaan filmin visuaalista tyyliä ja Sin Citystä (2005) luodessaan elokuvan karua maailmaa - jota ei valitettavasti avata tarpeeksi, jolloin se tuntuu lähinnä hukatulta mahdollisuudelta, mikä tekee leffasta entistäkin kehnomman. Elokuva on myös aivan täynnä viittauksia Lewis Carrollin "Liisa Ihmemaassa" -klassikkosatuun (1865), jopa raivostuttavuuteen asti.




Terminalin juonta on hyvin vaikea kertoa lyhyesti paljastamatta mitään, sillä hyvin pitkään tuntuu siltä, ettei siinä oikein ole mitään juonta; asioita vain tapahtuu. Palkkatappajat saavat tehtäväkseen murhata jonkun. Mutta miten kuolemaa tekevä opettaja liittyy asiaan, kun hän ei edes esiinny yhdessäkään kohtauksessa heidän kanssaan? Ja miksi Margot Robbien hahmo ilmestyy jatkuvasti kaikkialle? Stein on halunnut saada aikaiseksi mahdollisimman mysteerisen tarinan, mutta ei ymmärrä, että katsojan ei pitäisi vain haluta saada vastauksia kysymyksiinsä, vaan katsoja pitäisi saada oikeasti kiinnostumaan leffan tapahtumista. Pohjimmiltaan kyseessä on hyvin yksinkertainen kostotarina, mutta se ei ole riittänyt liian kunnianhimoiselle Steinille, joka yrittää pistää heti esikoisteoksellaan haisemaan. Yksinkertainen ja loppujen lopuksi hyvin typerä kostotarina on yritetty piilottaa mahdollisimman monimutkikkaan tarinankerronnan alle, jolloin filmi hyppii vähän väliä ajassa taaksepäin ja taas eteenpäin. Simon Peggin hahmo tuntuu olevan kirjoitettu mukaan ihan vain sen takia, jotta tarina olisi vieläkin monimutkaisempi ja mysteerisempi. Ja jotta elokuva olisi edes puolitoista tuntia pitkä. Yllättävän lyhyeksi leffaksi Terminal tuntuu kestävän ikuisuuden.

Läpi elokuvan tunteeni sitä kohtaan vaihtelivat hyvinkin voimakkaasti. Välillä ihailin sen visuaalista tyyliä, välillä taas inhosin sen ärsyttävän muka-nokkelaa kirjoitusta. Välillä viihdyin Robbien ja Peggin yhteisten kohtausten aikana, välillä taas pohdin, miten nämä asiat muka liittyvät toisiinsa. Paikoitellen pidin filmiä ihan menevänä yrityksenä, mutta suurimmaksi osaksi en voinut uskoa, kuinka huonoa leffaa katson. Viimeisen vartin aikana tulinkin siihen tulokseen, että Terminal on surkea. Älkää huoliko, en aio paljastaa loppua, mutta sanonpahan vain, että se on syvältä. Siis todella syvältä! Stein on yrittänyt saada aikaiseksi Christopher Nolanin tyylisen yllätyksen, mutta lopputulos tuntuukin M. Night Shyamalanin työltä hänen huonoimpana päivänään. Kaikesta monimutkikkuudesta huolimatta leffa ei onnistu pohjustamaan sen huipennusta tarpeeksi hyvin, jolloin viimeiset kymmenen minuuttia käytetään siihen, että hahmo selittää koko ilkeän suunnitelmansa toiselle hahmolle (ja samalla pöyristyneille katsojille) kuin mikäkin geneerinen Bond-pahis. Hahmo joutuu selittämään, koska Stein ei osannut kertoa asioita vaivihkaa läpi leffan. Siinä kohtaa minua ihan aidosti oikeasti raivostutti. Paskat tyylikkäästä kuvauksesta ja valaistuksesta, sekä osaavista näyttelijöistä - en ikinä anna anteeksi, kuinka typerän lopun Stein on roskaansa kirjoittanut. Se tuntui suorastaan henkilökohtaiselta luokkaukselta kaikkia elokuvan ystäviä kohtaan; etenkin kun Stein ei ole kirjoittanut loppuun vain yhtä isoa paljastusta, vaan kolme. KOLME! Kaksi niistä arvasin, mutta kolmas on niin osaamattomasti toteutettu, että sitä täytyy ihan selittää useiden minuuttien ajan.




Yhteenveto: Terminal on aivan järkyttävän huono elokuva, joka tuntuu jopa loukkaukselta kaikkia elokuvan ystäviä kohtaan. Visuaalisesti kyseessä on tyylikäs filmi futuristisen noir -henkensä ja taidokkaan kuvauksensa ansiosta. Tämän lisäksi näyttelijät ovat suurimmaksi osaksi hyviä. Robbien suoritus on loppua lukuunottamatta erittäin mainio ja Pegg tekee parhaimman roolisuorituksen, minkä olen häneltä nähnyt. Kun filmi on tällä lailla täynnä talenttia, on raivostuttavaa, että ohjaajana ja käsikirjoittajana on toiminut täysin taidoton tyyppi. Vaughn Stein varastaa paljon muilta tekijöiltä, muttei osaa käyttää lainauksiaan läheskään niin hyvin kuin alkuperäiset tekijät. Muka-nokkela dialogi ei huijaa katsojaa luulemaan, että leffalla olisi jotain todellista sisältöä. Ja sillä ei ole mitään väliä, kuinka monta isoa käännettä loppuhuipennus tarjoaa, jos niitä ei osaa pohjustaa lainkaan. Stein on yrittänyt muuttaa hyvin yksinkertaisen tarinan liian monimutkikkaaksi, eikä hän ole tietenkään onnistunut pitämään pakettia kasassa. En tiedä, olenko koskaan nähnyt yhtä kamalaa esikoistyötä. Leffan hyvät puolet vain korostavat Steinin massiivista epäonnistumista ja toivon, ettei minun tarvitse enää koskaan nähdä hänen elokuviaan. Jos olet kiinnostunut kuvaajan tai valaisijan ammatista ja haluaisit päästä tekemään musiikkivideoita, kannattaa Terminal vilkaista sen visuaalisen puolen takia. Muuten suosittelen pysymään mahdollisimman kaukana tästä hirvityksestä.




Kirjoittanut: Joonatan Porras, 11.6.2018
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.collider.com
Terminal, 2018, Beagle Pug Films, Hassell Free Productions, Highland Film Group, LuckyChap Entertainment, Pryton Cinema, RuYi Media, Subotica Entertainment


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti