Arvostelu: Hail, Caesar! (2016)

HAIL, CAESAR! (2016)

Ohjaus: Joel Coen ja Ethan Coen
Pääosissa: Josh Brolin, George Clooney, Alden Ehrenreich, Ralph Fiennes, Scarlett Johansson, Tilda Swinton, Channing Tatum, Jonah Hill ja Michael Gambon
Genre: komedia
Kesto: 1 tunti 46 minuuttia
Ikäraja: 7

Coenin veljesten tuotanto ei ole minulle kovin tuttu. Vuosia sitten näin komedian O Brother, Where Art Thou? (2000) ja tänä vuonna katsoin kulttielokuvan The Big Lebowski (1998) ja Oscar-voittajan No Country for Old Men (2007). "Hail, Caesar! on vuoden suurin elokuva." sanotaan elokuvassa Hail, Caesar!. Mutta onko Hail, Caesar! sitten myös vuoden 2016 suurin elokuva?

Hollywoodissa sattuu ja tapahtuu. Länkkärinäyttelijä laitetaan ensimmäistä kertaa draamarooliin, mikä ei sovi kyseisen elokuvan ohjaajalle yhtään. Näyttelijätär on saamassa aviottoman lapsen ja hänelle pitäisi löytää mies. Ärsyttävät toimittajasiskokset utelevat salaisuuksien perässä. Kaikkien näiden ongelmien lisäksi Eddie Mannixin on löydettävä kidnapattu näyttelijä, josta vaaditaan lunnaita.

Möreällä äänellä murahteleva Josh Brolin vetää perinteiseen tapaansa Eddie Mannixina. Brolinin hahmo ei ole kovin erikoinen, joten hän ei pääse esille muistettavana.
     George Clooney ei ole koskaan vakuuttanut minua. Ensikosketukseni näyttelijään oli elokuvassa Batman & Robin (1997), jossa hänen suorituksensa oli kauhea. Mielipide näyttelijästä ei ole paljoa muuttunut, eikä Clooney pystynyt minua vakuuttamaan tässäkään elokuvassa. Clooney esittää elokuvassa kidnapattua näyttelijää, Baird Whitlockia.
     Minulle tuntematon naama Alden Ehrenreich vetää hyvän suorituksen Hobie Doylena, länkkäreistä draamaan päätyneenä näyttelijänä. Ehrenreichiä olisi kiva nähdä tulevaisuudessa, sillä hänen kohtauksensa olivat erittäin toimivia ja hän esitti hahmoaan hauskasti.
     Legendaarinen Ralph Fiennes esittää ohjaaja Laurence Laurentzia ja on tuttuun tyyliinsä aivan mahtava. Harmi, että Fiennesin rooli jää pieneksi.
     Scarlett Johanssonin näyttelijätärhahmo DeeAnna Moran on hyvin perinteinen diivahahmo ja Johansson sopii osaan. Moranin hahmolla on myös hauska tapa puhua ja häntä olisi voinut kuunnella enemmänkin. Juonen kannalta taas tuntuu, että Johanssonin hahmon mukanaololla ei ole paljoa merkitystä ja hänet olisi voinut jättää pois, mutta onpahan elokuva hieman pidempi.
     Tilda Swinton esittää toimittajasiskoksia Thora ja Thessaly Thackeria, jotka ovat aluksi hauskoja, mutta itse henkilökohtaisesti kyllästyin ja ärsyynnyin hahmoihin nopeasti.
     Channing Tatum vetää elokuvassa hauskan tanssi/lauluosion, mutta muuten hänen osansa jää pieneksi, kuten myös usein samoissa elokuvissa hänen kanssaan esiintyneen Jonah Hillin, joka ei tee elokuvassa lähes mitään.
     Elokuvassa on myös monia muita tuttuja naamoja ja kertojaäänenä toimii Michael Gambon.

Hail, Caesar! on hyvin tyylitelty elokuva. Ajankuvaa on ylikorostettu, mikä tuo mukaan tunnelmaa. Coenin veljesten tyyli on vahvasti mukana elokuvan kerronnassa, sillä katsojana huomaa, että jokin leffassa häiritsee. Joitakin asioita tapahtuu, koska niin nyt vaan sattuu tapahtumaan - esimerkiksi yhdessä ravintolakohtauksessa kaksi hahmoa ryhtyy laulamaan, ilman järkevää selitystä, mikä ei toiminut yhtään. The Big Lebowskin tapaan hahmot eivät koe oikeastaan minkäänlaista muutosta elokuvan aikana. Tavallaan sen ymmärtää, sillä Hail, Caesar! ei käsittele kovin pitkää ajanjaksoa. Kertojaääni on hyvä lisä, mutta välillä ei oikein tiedä, onko kyseessä kertojaääni elokuvalle Hail, Caesar! vai elokuvassa tehdylle elokuvalle nimeltä Hail, Caesar!.

Elokuvan parasta antia on dialogi. Repliikit ovat selkeästi tarkkaan mietittyjä, sillä ne toimivat täydellisesti. Aivan parhaita kohtia ovat, kun Fiennesin Laurentz-hahmo yrittää ohjata Hobie Doylea ja kun eri uskontojen edustajat puhuvat pöydän ääressä Jeesuksen merkityksestä, samalla kun Mannix yrittää saada selville, onko Jeesuksen hahmo kuvattu oikein käsikirjoituksessa. Samankaltaista dialogia ja sellaisia kohtauksia tulee harvoin vastaan, joten ainakin niiden takia elokuva kannattaa nähdä. Mukana on myös paljon muitakin hyviä dialogipätkiä ja siinä tehdään hyvin pilaa elokuvien tekemisestä.

Elokuva on kuvattu taidokkaasti. Siinä on muutamia outoja leikkauksia, mutta muuten päällekäin kulkevat tapahtumat on saatu onnistuneesti kasaan, vaikka ne eivät välttämättä kunnolla edes liity toisiinsa.

Yksi iso ongelmani sekä Hail Caesar!:in, että No Country For Old Menin kanssa on, että kumpikin loppuu kuin seinään. Kumpikin herätti lopuksi ensimmäisenä tunteen "Tässäkö tämä nyt sitten oli?", mikä ei ole tietenkään kovin hyvä merkki elokuvalle.

Yhteenveto: Hail, Caesar! on hauska ja hyvin kirjoitettu, mutta jotenkin hieman tarpeeton elokuva. En osaa sanoa, onko sillä uudelleenkatsottavuus-arvoa, enkä tiedä, aionko katsoa sitä edes parin seuraavan vuoden aikana uudestaan. Palkintogaaloissa se luultavasti huomioidaan, mutta omalla kohdalla elokuva ei täysin toiminut. Siinä on paljon hyvää heikossa paketissa. Kannattaako se käydä katsomassa? En sanoisi, että se olisi teatterikäymisen arvoinen teos, mutta kyllä se kannattaa jossain kohtaa vilkaista. Jos Coenin veljesten muut elokuvat toimivat, niin sitten mene ihmeessä katsomaan myös Hail, Caesar!. Voisin lähiaikoina tutustua tarkemmin Coenin veljesten muuhun tuotantoon, kuten elokuviin Fargo (1996), Burn After Reading (2008) ja True Grit (2010).

Kirjoittanut: Joonatan, 16.3.2016
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.traileraddict.com
Hail, Caesar! 2016, Working Title Films