Arvostelu: Dracula / Dracula: Vanha vampyyri (1931)

DRACULA (1931)

DRACULA: VANHA VAMPYYRI

Ohjaus: Tod Browning
Pääosissa: Bela Lugosi, Dwight Frye, Edward Van Sloan, Helen Chandler, Herbert Bunston, David Manners, Charles K. Gerrard ja Joan Standing
Genre: kauhu
Kesto: 1 tunti 25 minuuttia / Censored Version: 1 tunti 11 minuuttia
Ikäraja: 12

Dracula, eli suomalaisittain Dracula: Vanha vampyyri perustuu samannimiseen näytelmään vuodelta 1924, joka taas pohjautuu Bram Stokerin "Dracula" -romaaniin vuodelta 1897. Kirjan pohjalta oli jo vuonna 1922 tehty elokuva Nosferatu, eine Symphonie des Grauens, tosin tekijänoikeuksien vastaisesti, joten tämä on ensimmäinen virallinen elokuva hahmosta. On tutkittu, että 1920-luvun alussa Neuvostoliitto ja Unkari olisivat tehneet omat versionsa, mutta niistä ei ole mitään enää olemassa, joten niitä on myös pidetty pelkkinä huhuina. Elokuvan teko lähti liikkeelle, kun nuori Carl Laemmle Jr. osti oikeudet kirjan elokuvasovitukseen. Vaikka vuoden 1922 filmi olikin laiton versio, toimi se inspiraationa uuden leffan tekijöille. Samaan aikaan kun elokuvaa kuvattiin, lavasteita käytettiin myös espanjalaisen version, Dráculan (1931) kuvaamiseen. Dracula sai ensi-iltansa helmikuussa 1931 ja sitä markkinoitiin oivasti kertomalla, että jotkut katsojista olivat pyörtyneet elokuvan pelottavuuden takia. Teos olikin suuri menestys ja se sai pääasiassa positiivisia arvioita, vaikka jotkut myös kritisoivat sitä paljon. Vuosien varrella elokuvasta on tietysti muodostunut suuri klassikko ja siitä on tehty monia uusintafilmatisointeja. Itse olen lapsesta asti tiennyt kreivi Draculan ja vampyyrit, jotka olivat minusta etenkin silloin todella hienoja keksintöjä. Vaikka olinkin nähnyt useita filmejä, joissa hahmo esiintyy, kuten Bram Stoker's Draculan (1992) ja Van Helsingin (2004), en silti ollut nähnyt vuoden 1931 versiota. Loppukesästä 2017 kuitenkin ostin Universalin Monsters-elokuvakokoelman, joka sisältää mm. tämän, The Mummyn (1932) ja The Wolf Manin (1941), ja ajattelin arvostella jonkun leffoista lokakuun lopulle, kun on halloween. En kuitenkaan osannut päättää, minkä arvostelisin, joten pidin äänestyksen, jossa lukijat saivat päättää kokoelman yhdestä elokuvasta arvion. Hassua kyllä, sekä Dracula että Frankenstein (1931) saivat saman verran ääniä, joten päädyin katsomaan ja arvostelemaan molemmat. Draculan arvostelu on tiedossa ensin, sillä se ilmestyi ennen Frankensteinia, vaikka molemmat saivat ensi-iltansa samana vuonna.

Vampyyri kreivi Dracula lähtee kotimaastaan Transylvaniasta Englantiin, jossa hän alkaa piinaamaan nuoria naisia.

Kreivi Draculaa näyttelee Bela Lugosi, joka esitti hahmoa jo muutamaa vuotta aiemmin samannimisessä näytelmässä. Lugosi sopii erittäin hyvin rooliin. Hänessä on sopivasti arvokkuutta, jonka hienon kreivin rooli tarvitsee, mutta hänestä löytyy myös selkeää häijyyttä... sekä pientä koomisuutta kuvissa, joissa hän vain tuijottaa häiritsevän hölmösti kameraa. Unkarilaissyntyisen Lugosin aksentti tuo oman oivallisen lisäyksen Draculaan. Hahmo itsessään on jo todella mielenkiintoinen. Jos joku ei vielä tiedä, vampyyrit ovat eläviä kuolleita olentoja, jotka käyttävät ravinnokseen ihmisten verta. Ne eivät kestä auringonvaloa, joten ne nukkuvat päivisin ja liikkuvat öisin. Kreivi Dracula on vuosisatoja vanha vampyyri, joka yrittää muuttaa muita ihmisiä itsensä kaltaisiksi. Häntä kiehtovat etenkin nuoret naiset, joista hän tekee itselleen vaimoja.
     Dwight Frye näyttelee Renfieldiä, kiinteistönvälittäjää, jonka mieltä kreivi Dracula manipuloi. Frye pääsee siis esittämään sekä hienoihin pukuihin pukeutunutta miestä että virnistelevää hullua, ja hän hoitaa molemmat roolit hyvin, vaikka hänen muuttumistaan hulluksi ei näytetä lainkaan.
     Edward Van Sloan esittää professori Van Helsingiä, joka tietää vampyyreistä ja yrittää saada selville, kuka vainoaa Lontoon nuoria naisia. Professori Van Helsing tarjoaa lähinnä muille hahmoille ja katsojille tietoa verenimijöistä, mutta hänestä on saatu aikaan muutenkin toimiva hahmo. Van Sloan on uskottava professorin roolissa.
     Muita hahmoja elokuvassa ovat kreivi Draculan piinaama neiti Mina (todella yliampuvasti näyttelevä Helen Chandler), hänen isänsä tohtori Seward (Herbert Bunston), alkuperäisessä tarinassa tärkeä mutta tässä aika tarpeeton John Harker (David Manners), sekä mielisairaalan hoitajat Martin (Charles K. Gerrard) ja Briggs (Joan Standing).

Elokuva lähtee mainiosti käyntiin Transylvaniasta, jonne Renfield matkaa tapaamaan kreivi Draculaa. Kyläläisten kauhistuneet ilmeet ja puheet herättävät pientä jännitystä, kun Renfield kertoo minne on menossa ja tunnelman luonti jatkuu oivallisesti, kun alkaa tapahtumaan outoja asioita. Kreivi Draculan linnassa tapahtuvaan kohtaukseen on saatu hyvin jännitettä, sillä ei voi tietää, mitä vampyyri tulee tekemään... mutta sitten elokuva lässähtää hieman. Kuten jo sanoin, Renfieldin muuttumista hulluksi ei kunnolla selitetä, vaan tarina vain hyppää eteenpäin siihen, kun laiva on jo matkalla Lontooseen, arkussa nukkuva kreivi Dracula ja sekopäinen Renfield kyydissään. Siitä eteenpäin kerronta muuttuu oudon loikkivaksi ja tapahtumista on välillä vaikea saada kiinni. Yhtäkkiä puhutaan, että naisia olisi piinannut joku jo useiden päivien ajan ja kreivi Draculakin on ehtinyt tulla tunnetuksi arvokkaana herrana.

Draculan suurin ongelma on, ettei sen tapahtumilla tunnu pitkään aikaan olevan mitään tarkoitusta. Kestää kauan ennen kuin katsojille selviää, miksi kreivi päättää lähteä Lontooseen ja kun syy on vain se, että hän haluaa itselleen uuden morsiamen, katsojana käy lähinnä sääliksi niitä kolme vampyyrineitokaista, jotka hän julmasti jätti Transylvaniaan. Sen lisäksi elokuva ei tunnu tietävän, kenen tarinaa se kertoo. Elokuva alkaa Renfieldin näkökulmasta, mutta kun päästään Lontooseen, kertoo filmi selvästi nimikkohahmostaan. Noin puolen välin kohdalla se alkaa kuitenkin kertoa Van Helsingistä ja muista ihmisistä, jotka kauhistelevat outoja tilanteita ja alkavat puhua kummallisesta kreivi Draculasta kuin he olisivat nuoria koululaisia, jotka kuiskien ihmettelevät, miksi uusi oppilas on niin erilainen heihin verrattuna. Nykypäivänä on tietty myös se ongelma, ettei Dracula ole lainkaan pelottava elokuva. Muutamaan kohtaan on saatu jännittävää henkeä, mutta useat hetket ovat nykyään jopa koomisia. Sen asian katsoo vuosiluvun takia sormien läpi, mutta kyllä se kokemusta hieman häiritsee. Elokuvalla on myös todella laimea huipennus, jonka takia leffan päätyttyä katsojalle voi helposti nousta ajatus: "Siinäkö se nyt sitten oli?" Vaikka suosittelenkin katsomaan filmin sen klassikkoaseman vuoksi ja koska se on vaikuttanut paljon elokuvakulttuuria, kehotan silti katsomaan mieluummin Christopher Leen tähdittämän Draculan (1958) - joka kulkee nykyään myös nimellä "Horror of Dracula", jottei sitä sekoitettaisi jatkuvasti tähän teokseen - sillä se on onnistuneempi filmatisointi tarinasta.

Teoksen on ohjannut Tod Browning, joka osaa kyllä luoda tunnelmaa, mikä ei kuitenkaan valitettavasti pääse oikeuksiinsa Garrett Fortin heikon käsikirjoituksen takia. Käsikirjoitukseen mahtuu kyllä ikonisia repliikkejä kuten "children of the night", mutta eivät ne tee tekstistä kovin paljon parempaa. Elokuva on kuvattu ihan hyvin ja valaisu on oivallista, mutta leikkaus on usein kömpelöä. Kreivi Draculan linnan lavaste on erinomaisesti toteutettu. Efektit eivät ole kovin ihmeelliset, mutta sopivat elokuvaan. Äänitys on hoidettu hyvin, mutta muuten äänimaailma on aika hiljainen. Elokuva on muutenkin usein todella vaivaannuttavan hiljainen, sillä alkutekstien aikana soivaa Tšaikovskin säveltämää "Joutsenlampi"-baletin pätkää lukuunottamatta filmissä ei kuulla lainkaan musiikkia. Musiikit toisivat varmasti oman lisäyksensä tunnelmaan, jolloin jännitys kasvaisi, mutta tällaisena hiljaisena versiona useista kohdista katoaa karmivuus kokonaan. Tiedän, että 1930-luvun alussa musiikin lisääminen oli liian haasteellista, mutta se ei poista sitä faktaa, etteikö sillä olisi suuri vaikutus lopputulokseen. Vuonna 1999 julkaistiin versio, johon edellisvuonna Philip Glass oli säveltänyt musiikit, mutta itse näin musiikittoman version.

Elokuva oli alunperin lähes puolentoista tunnin pituinen teos, mutta muutama vuosi sen ilmestymisen jälkeen siitä sensuroitiin yli kymmenen minuuttia pois. Leffasta poistui ainakin filmin jälkeen nähtävä epilogi, jossa Van Helsingiä näyttelevä Edward Van Sloan saapuu kertomaan yleisölle, että teos on vain fiktiota, eikä vampyyreitä ole oikeasti olemassa. Yritin tutkia, mitä muita kohtauksia leffasta poistettiin, sillä itse näin sensuroidun version, jota Universal nykyään myy. Olisi kiva tietää, parantaisivatko poistetut hetket elokuvan rytmitystä.

Yhteenveto: Dracula sisältää mielenkiintoisen tarinan, joka menee kuitenkin hieman pilalle poukkoilevan rytmin ja heikon kerronnan takia. Elokuva ei tiedä keneen sen pitäisi keskittyä, mikä on häiritsevää. Vaikka alkuun ja pariin muuhun hetkeen on saatu pienehköä jännitystä mukaan, on elokuva nykyään enemmänkin koominen ja hieman vaivaannuttava, sillä siinä ei kuulla lähes ollenkaan musiikkia. Suurin ongelma koko elokuvassa on kuitenkin se, että kreivi Draculan matkalle Englantiin ei ole kovin kummoista syytä, jolloin asioita vain tapahtuu vailla merkitystä. Bela Lugosi on kuitenkin oivallinen vampyyrikreivinä, minkä lisäksi muutkin näyttelijät suoriutuvat rooleistaan hyvin - jos typerästi ylinäyttelevää Helen Chandleria ei lasketa mukaan. Visuaalinen ilme ei nykypäivänä ole mitä huikein, mutta siitä löytyy hienojakin asioita kuten kreivi Draculan linnan upeasti toteutetut lavasteet. Kyllähän tämä kannattaa katsoa, mutta suosittelen mieluummin katsomaan Christopher Leen tähdittämän Draculan, kaiken kaikkiaan paremman toteutuksen takia. Suosittelen myös vilkaisemaan Leslie Nielsenin tähdittämän Dracula: Dead and Loving Itin (1995), joka kertoo saman tarinan huumorilla. Minkä ikinä valitsettekin, pysykää todella kaukana Nosferatu: Phantom der Nachtista (1979), joka on yksi surkeimmista ja tylsimmistä elokuvista, mitä olen ikinä nähnyt!

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 17.10.2017
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.en.wikipedia.org
Dracula, 1931, Universal Pictures