RAMBO - TAISTELIJA 2
RAMBO: FIRST BLOOD PART II
Ohjaus: George P. Cosmatos
Pääosissa: Sylvester Stallone, Julia Nickson, Richard Crenna, Charles Napier, Steven Berkoff, George Cheung ja Voyo Goric
Genre: toiminta
Kesto: 1 tunti 36 minuuttia
Ikäraja: 16
David Morrellin "Ajojahti"-kirjaan ("First Blood" - 1972) perustuva elokuva Taistelija (First Blood - 1982) oli suuri hitti, joten elokuvantekijät päättivät jatkaa sarjaa. Jatko-osan käsikirjoituksen ensimmäisen version työsti James Cameron, joka ei ollut vielä siihen aikaan tehnyt hittileffojaan Terminator - tuhoaja (The Terminator - 1984) ja Aliens - paluu (Aliens - 1986). Sen pohjalta päätähti Sylvester Stallone alkoi viemään tekstiä oman visionsa suuntaan. Kuvaukset alkoivat kesällä 1984 ja lopulta Rambo - taistelija 2 sai ensi-iltansa keväällä 1985. Elokuva oli vielä valtavampi hitti kuin edeltäjänsä, mutta sai pääasiassa negatiivisia arvosteluita kriitikoilta. Leffa sai sentään Oscar-ehdokkuuden äänitehosteistaan, mutta muuten se sai lähinnä Razzie-palkintoja, kuten huonoimman elokuvan, huonoimman miespääosan, huonoimman käsikirjoituksen ja huonoimman laulun palkinnot. Itse näin Rambo - taistelija 2:n jo lapsena, mutta muistelisin, ettei se tehnyt samalla lailla vaikutusta kuin ensimmäinen Taistelija. En olekaan edes katsonut elokuvaa sen jälkeen uudestaan. Kuitenkin nyt kun Rambo-sarja on saamassa viidennen osansa Rambo V: Last Blood (2019), päätin katsoa sarjan aiemmat leffat uudestaan ja arvostella ne. Pari kuukautta Taistelijan katsomisen jälkeen katsoin Rambo - taistelija 2:n.
Vankilassa lusiva John Rambo saa mahdollisuuden hyvittää tekonsa, kun eversti Trautman pyytää häneltä palvelusta. Vietnamin sodan jäljiltä Yhdysvaltain sotilaita on yhä vankeina ja Rambo saa tehtäväkseen matkata Vietnamiin ja tutkia armeijalle, millaisissa oloissa sotilaita pidetään.
Vuonna 1985 Sylvester Stallone oli iso stara, joka oli tehnyt kahdesta roolistaan tunnetut: nyrkkeilijä Rockysta ja toimintasankari Rambosta. Vaikka molempien hahmojen ensiesiintymiset olivat arvostettuja, 1985 oli se vuosi, kun Stallone sai huonoimman miespääosan Razzie-palkinnot molemmista rooleista - tästä leffasta ja Rocky IV:stä (1985). Eikä sinänsä ole vaikea ymmärtää miksi. Stallone tuntuu alisuorittavan lähes koko elokuvan ajan ja pääsee vauhtiin vasta viimeisen puolen tunnin aikana. Alkupään hän vetää niin kyllästyneellä ilmeellä, ettei katsojana lähde kovin innoissaan hänen matkaansa. Ramboa ei myöskään hahmona jakseta viedä lähes mihinkään suuntaan tai syventää.
Muita hahmoja leffassa ovat ensimmäisestä Taistelijasta tuttu eversti Trautman (Richard Crenna), Vietnamissa Rambon yhteyshenkilö Co Bao (Julia Nickson), erikoistehtävää johtava majuri Marshall Murdock (Charles Napier), vietnamilaisten paha komentaja Tay (George Cheung), sekä neuvostoliittolainen luutnantti Podovsky (Steven Berkoff). Englantilainen Berkoff ei ole tainnut koskaan tavata venäläistä, sillä hänen muka-venäläisaksenttinsa kuulostaa oudon paljon saksalaiselta puhumassa englantia. Berkoff myös unohtaa korostuksensa vähän väliä ja jää lähinnä naurettavaksi yritykseksi kuin uhkaavaksi roistoksi. Napier sopii ihan hyvin tiukan majurin osaan ja Crenna on edelleen toimiva Rambosta välittävänä everstinä. Nicksonin esittämä Co Bao on tavallaan toimiva lisä, mutta outo romanssi, mitä hänen ja Rambon välille yritetään kehitellä, ei vain suju.
Muistatteko, kuinka ensimmäisen Taistelijan arvostelussa kehuin, ettei kyseessä ole pelkkä aivoton macho-pullistelu, vaan erinomaisesti rakennettu jännitysnäytelmä? No, Rambo - taistelija 2:ssa mennään juuri toisinpäin. Tiivis tunnelma, koukuttavuus ja todella kiehtova asetelma saavat kyytiä, jotta ruudulle saadaan mahdollisimman paljon räjähdyksiä ja ammuskelua. Elokuvassa on niinkin paljon räjähdyksiä, että Michael Baykin tulisi kateelliseksi. Leffassa halutaan lähinnä korostaa, kuinka äijien äijä Rambo on, mutta sitä ei tehdä yhtä nokkelasti kuin viimeksi. Tässä on uskottu, että riittää, kun Stallonen öljyyn hierottuja lihaksia esitellään tarpeeksi, kuvataan paljon lähiotoksia pullistelevista verisuonista hänen käsivarsissaan ja pistetään yhä vain isompi peniksenjatke hänelle kouraan, millä tykittää vastuksia. Mitä pidemmälle elokuva kulkee, sitä enemmän testosteroni toimii filmin bensiininä.
Juonellahan tässä ei ole niinkään väliä. Ensimmäisessä elokuvassa vihjailtiin Rambon menneisyydellä Vietnamin sodassa, joten juoni toimii lähinnä syynä viedä Rambo takaisin hiostavaan viidakkoon vaaniskelemaan. Tehtävänannossa Rambolle todetaan, että hänen täytyy vain ottaa kuvia, eikä hän saa missään nimessä olla tekemisissä vastustajien kanssa. Tässä kohtaa katsoja hörähtää ja laskee vain minuutteja, kunnes Rambo tökkää ensimmäisen puukon pahiksesta läpi. Elokuvalla kestääkin yllättävän kauan, ennen kuin se pääsee tosissaan vauhtiin ja filmin kehnot draaman yritykset pistävät toivomaan, että leffa olisi oikein kunnolla vain sitä pöljää ja viihdyttävää tykitystä. Rambo - taistelija 2:n viimeinen puolituntinen onkin huomattavasti mielenkiintoisempaa seurattavaa ja siinä kohtaa rahoille alkaa tulla vastinetta. Yliampuvat ja hauskat tappamistavat ovat veikeää seurattavaa, ja leffan päätyttyä onkin vaikea muistaa, miten Rambo edes päätyi taistelemaan Vietnamissa. Mutta kuten totesin, ei se ole elokuvan pääasia.
Elokuvan on ohjannut George P. Cosmatos, jonka työstä ei ole löydy mitään ensimmäisen Taistelijan ohjanneen Ted Kotcheffin tunnelman rakennustaidoista. Cosmatos onkin selvästi vain halunnut enemmän viihdyttää isoilla räjähdyksillä ja rautaisella ammuskelulla kuin tehdä jotain oikeasti merkittävää, mukaansatempaavaa ja mielenkiintoista. Cosmatosin hommaa toki vaikeuttaa James Cameronin ja Sylvester Stallonen kehno käsikirjoitus. Cameronilla on tainnut olla eräät tuhoajakyborgit liikaa mielessä, jolloin tähän ei ole löytynyt keskittymistä ja Stallone on vain halunnut päästä pullistelemaan muskeleitaan kameran eteen, jolloin käsikirjoitus on lopulta mitä on. Sentään Rambo - taistelija 2 on tyylikkäästi kuvattu ja efektitiimi on päässyt tosissaan leikkimään räjähteiden kanssa. Leikkaus on toimivaa, mutta laimean käsikirjoituksen vuoksi taisteluttomat kohtaukset ovat väkisinkin pitkäveteisiä. Äänimaailma on hienosti rakennettu, kuten ovat myös vietnamislaiskylän lavasteet. Jerry Goldsmithin säveltämät musiikit ovat leffan parempaa antia ja ne luovat oivaa henkeä, kun Cosmatos ei siinä onnistu.
Yhteenveto: Rambo - taistelija 2:sta ei löydy mitään ensimmäisen Taistelijan erinomaisen jännittävästä ja koukuttavasta tunnelmasta, vaan leffa luottaa täysillä hölmöön macho-pullisteluun ja äijäilyyn. Loppupäässä tämä saadaankin esitettyä ihan viihdyttävästi, mutta harmillisesti sitä edeltävä aika on enemmän tai vähemmän pitkäveteistä seurattavaa. Tarina ei koskaan nappaa mukaansa, eikä Rambon kanssa halua lähteä toimintaseikkailuun, sillä häntä itseään ei tunnu kiinnostavan koko homma. Viidakossa hiiviskelystä ei löydy lainkaan samaa tehoa kuin ensimmäisestä elokuvasta ja kaikki tuntuu alisuorittamiselta. Tai no, ei ihan kaikki. Räjähdystiimi jopa hieman ylisuorittaa. Sylvester Stallonesta ei valitettavasti löydy samaa vahvaa asennetta kuin aiemmin, minkä lisäksi hänen käsikirjoituksensa on aika kehno. Venäläispahista esittävä Steven Berkoff on uhkaavan sijaan naurettava, mongertaessaan englantia lähinnä saksalaisittain. Kokonaisuudessaan Rambo - taistelija 2 jää pahasti ensimmäisen osan jalkoihin. On helppo ymmärtää, että monille kasarilapsille tämä on yhä yksi kovimmista teoksista ikinä, mutta itseäni leffa ei vakuuta. Jos äijäilytoiminta uppoaa, etkä ole tätä vielä nähnyt, niin suosittelen elokuvaa lämpimästi.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 30.8.2019
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
Rambo: First Blood Part II, 1985, Estudios Churubusco Azteca S.A., Anabasis N.V.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti