SCARY STORIES TO TELL IN THE DARK
Ohjaus: André Øvredal
Pääosissa: Zoe Colletti, Michael Garza, Austin Zajur, Gabriel Rush, Dean Norris, Natalie Ganzhorn, Gil Bellows, Lorraine Toussaint, Austin Abrams, Kathleen Pollard, Javier Botet ja Andrew Jackson
Genre: kauhu, fantasia
Kesto: 1 tunti 51 minuuttia
Ikäraja: 16
Scary Stories to Tell in the Dark perustuu Alvin Schwartzin samannimiseen kirjasarjaan (1981-1991), jonka teokset sisältävät kauhutarinoita urbaanilegendoista ja kansansaduista. Vuonna 2013 CBS Films osti kirjasarjan elokuvaoikeudet ja ohjaaja Guillermo del Toro kiinnostui auttamaan elokuvan teossa. Del Toron oli alunperin tarkoitus ohjata filmi itse, mutta lopulta hän päätti toimia vain tuottajana ja ohjaajaksi palkattiin André Øvredal. Tekijät pohtivat, että kirjojen mukaan elokuva sisältäisi useamman irrallisen kauhutarinan, mutta lopulta he päättivät valita joukon suosikkitarinoitaan kirjoista ja yhdistää ne yhdeksi tarinaksi. Kuvaukset alkoivat elokuussa 2018 ja nyt vuotta myöhemmin Scary Stories to Tell in the Dark on saanut ensi-iltansa. Itse kiinnostuin leffasta heti, kun näin sen trailerin, mikä vaikutti kiehtovalta ja karmivalta. Aloin odottamaan innolla filmin näkemistä ja kävinkin katsomassa sen heti ensi-iltapäivänä yhdessä Filmikela-arvostelusivua kirjoittavan ystäväni kanssa.
Halloweenina 1968 neljä nuorta löytävät autiotalosta kirjan, jonka kerrotaan kuuluneen talon kellarissa asuneelle tytölle, Sarah Bellowsille. Kirja on täynnä Sarahin kirjoittamia kauhutarinoita ja pian nuoret huomaavat, että sinne alkaa ilmestymään uusia pelottavia satuja... jotka käyvät toteen.
Sarah Bellowsin kirjan löytävät nuoret ovat omia satujaan kirjoittava Stella (Zoe Colletti), pelleilevä Chuck (Austin Zajur), mahdollisimman loogisesti ajatteleva August (Gabriel Rush) ja jotain pakeneva Ramón (Michael Garza). Hahmot eivät onneksi jää yksiulotteisiksi ja jokaista pohjustetaan edes hieman - vaikkakin parissa kohtaa jokseenkin pakotetusti, aivan kuin jossain kohtaa olisi tajuttu, ettei jollakulla ole tarpeeksi sisältöä ja mukaan on hätäisesti kirjoitettu kohtaus, missä hahmo selittää menneisyyttään. Nuoret kuitenkin toimivat hyvin ystävyksinä ja katsojana lähtee mielellään heidän aavemaiseen seikkailuunsa mukaan. Näyttelijät toimivat hyvin rooleissaan; etenkin Colletti, joka hyppää täysillä rooliinsa ja sen tuomiin tunteisiin.
Elokuvassa nähdään myös mm. Dean Norris Stellan väsyneenä isänä, Austin Abrams nuoria kiusaavana Tommyna, Natalie Ganzhorn Chuckin isosiskona, sekä Gil Bellows poliisipäällikkönä. Nämä hahmot jäävät selvästi etäisemmiksi, mutta heidänkin näyttelijät tekevät kelpo työtä... tosin Abrams ei täysin sovi kiusaajaidiootin osaan.
Muistatteko joitain vuosia sitten ilmestyneen R. L. Stinen hittikirjoihin perustuvan elokuvan Goosebumps (2015), missä Stinen kirjoista tutut tarinat ja hirviöt muuttuvat todellisiksi, kun nuoret vapauttavat ne kirjoistaan? Scary Stories to Tell in the Dark tuo vahvasti mieleen Goosebumpsin... paitsi että tämä on huomattavasti parempi elokuva. Scary Stories to Tell in the Dark on sitä, mitä Goosebumpsin olisi pitänyt olla. Siinä, missä Goosebumps vesitti kauhupuolensa lapsellisella huumorilla ja kevyellä otteella, Scary Stories to Tell in the Dark kertoo kummitustarunsa synkästi ja karmivasti. Huumoria on hieman mukana, mutta aina kun uusi satu ilmestyy Sarahin kirjaan, on siitä leikki kaukana. Elokuva onnistuu olemaan yllättävänkin jännittävä kauhukohtauksissaan, vaikka se sortuukin hyödyntämään äkkisäikäytyksiä. Tässä säikäytykset kuitenkin pohjustetaan tavallista paremmin ja ruudulle pomppaava mörkö on aina karmiva. Elokuva onkin hyvin koukuttava, kun katsoja haluaa nähdä yhä vain lisää, millaisia pelotteluja Sarahin kertomukset pitävätkään sisällään. Elokuva on muutenkin mukaansatempaava ja lähes kahden tunnin kesto on nopeasti ohi monipuolisten mörköjen ansiosta.
Leffan ohjauksesta vastaa tosiaan André Øvredal, mutta tämä voisi ihan hyvin olla Guillermo del Toron elokuva - niin deltoromainen tyyli filmistä löytyy. Scary Stories to Tell in the Darkin monsterit ovat toteutettu perinteisin kikoin maskeerauksia ja asuja hyödyntäen, ja vain yhdestä oliosta paistaa läpi digitaaliset efektit, jotta se voi liikkua tavoilla, mitkä olisivat ihmiselle luonnottomia - ihan sama vaikka elokuvassa onkin esiintymässä outoihin suuntiin vääntyilevä Javier Botet, joka on tunnettu pitkien ja laihojen kauhuolentojen esittämisestä. Botet on mukana mm. kauhuleffoissa Mama (2013), Crimson Peak (2015), Kirottu 2 (The Conjuring 2 - 2016), Se (It - 2017) ja Slender Man (2018). Del Toro tuo myös mukanaan tiettyä satumaisuutta, mikä tekee Scary Stories to Tell in the Darkista poikkeuksellisen tuntuisen nykypäivän kauhuleffojen joukossa. Elokuva onkin usein kuin karmiva fantasialeffa mörköineen ja klassisine kummitustaloineen. Tunnelma on erittäin hyvin luotu ja olin lopulta todella yllättynyt, kuinka paljon pidinkään elokuvasta. Se onnistui tarjoamaan juuri sitä, mitä toivoin ja vieläkin enemmän. Tämä on juuri sitä, mitä olisin halunnut nähdä Goosebumps-elokuvassa.
Guillermo del Toro on yhdessä Patrick Meltonin ja Marcus Dunstanin kanssa valinnut Schwartzin kirjoista tarinat leffaan ja he ovat laatineet yhtenäisen kertomuksen, minkä pohjalta Dan ja Kevin Hageman ovat työstäneet käsikirjoituksen. Erilaiset kauhutarinat yhdistyvätkin saumattomasti ja vaikka kirjoittajat tekevät paikoitellen kömpelöä työtä hahmojen syventämisen kanssa, pitävät he kokonaisuutta muuten hyvin kasassa. Scary Stories to Tell in the Dark on myös teknisesti mainiosti toteutettu taidokkaasta kuvauksesta ja valaisusta oivalliseen leikkaukseen. Lavasteet ovat upeat ja etenkin Bellowsin perheen kartano on saatu täydelliseksi kummitustaloksi. Maskeerauksin toteutetut möröt ovat mahtavia ja ne saattavat helposti jäädä kummittelemaan painajaisissa. Äänimaailma on erittäin hyvin rakennettu karmivia äänitehosteita ja aavemaisia musiikkeja myöten.
Yhteenveto: Scary Stories to Tell in the Dark on yllättävän hyvä kauhufantasia. Toisin kuin idealtaan ja pohjaltaan hieman samanlainen Goosebumps, tämä elokuva ei tee kauhustaan lapsiystävällistä, eikä leffaa pelota tarjota karmivia kohtauksia pelottavissa lokaatioissa ja herkimmille painajaisia tarjoavien mörköjen kera. Asuilla ja maskeerauksilla toteutetut monsterit, aavemaiset tapahtumapaikat ja jännä satumainen henki viestivät, että tuottaja Guillermo del Toro on ollut oikein kunnolla mukana leffan teossa, eikä oikean ohjaajan, André Øvredalin työpanosta oikeastaan näe. Tämä ei sinänsä haittaa minua, sillä rakastan Del Toron tyyliä ja se saa tämän filmin erottumaan edukseen. Erilaisten mörköjensä ansiosta leffa on todella mukaansatempaava. Hahmot ovat tarpeeksi hyviä, vaikka heidän taustansa ovat paikoitellen kömpelösti mukaan tungettuja. Heidän näyttelijänsä tekevät kuitenkin oivaa työtä. Scary Stories to Tell in the Dark yllätti itseni erittäin positiivisesti. Ei se sinänsä tuo mitään uutta kauhugenreen, mutta on se yksi tämän vuoden paremmista edustajista lajityypissään. Jos minun tavoin petyitte Goosebumps-leffaan, tämä on luultavasti juuri sitä, mitä olisitte siltä halunneet. Schwartzin kirjoittamia "pelottavia kertomuksia pimeässä" on vielä paljon, eikä minua haittaisi nähdä tälle jatkoa.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 10.8.2019
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com
Scary Stories to Tell in the Dark, 2019, 1212 Entertainment, CBS Films, Double Dare You, Entertainment One, Sean Daniel Company
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti