Arvostelu: Uhkavaatimus Maalle (The Day the Earth Stood Still - 1951)

UHKAVAATIMUS MAALLE

THE DAY THE EARTH STOOD STILL

Ohjaus: Robert Wise
Pääosissa: Michael Rennie, Patricia Neal, Billy Gray, Hugh Marlowe, Sam Jaffe, Frances Bavier ja Lock Martin
Genre: scifi, jännitys
Kesto: 1 tunti 32 minuuttia
Ikäraja: 12

"Klaatu barada nikto."

The Day the Earth Stood Still, eli suomalaisittain Uhkavaatimus Maalle perustuu Harry Batesin novelliin Farewell to the Master vuodelta 1940. Tuottaja Julian Blaustein oli pidemmän aikaa halunnut tehdä tieteiselokuvan, mikä toimisi vertauskuvana kylmälle sodalle ja ydinvoiman pelolle. Hän löysi Batesin tarinan, innostui siitä ja sai 20th Century Fox -studion Darryl F. Zanuckin kiinnostumaan ideastaan. Edmund North ryhtyi työstämään käsikirjoitusta Batesin tekstin pohjalta ja kuvaukset alkoivat huhtikuussa 1951. Lopulta Uhkavaatimus Maalle sai maailmanensi-iltansa 18. syyskuuta 1951 - tasan 70 vuotta sitten! Elokuva oli menestys ja se sai kriitikoilta kehuja. Vuosien varrella leffa on noussut klassikon asemaan ja nykyään sitä pidetään yhtenä scifigenren merkittävimpänä teoksena. Itse en ollut aiemmin nähnyt Uhkavaatimusta Maalle, mutta olin nähnyt sen uudelleenfilmatisoinnin, vuoden 2008 Päivä jona maailma pysähtyi (The Day the Earth Stood Still), mistä en pitänyt yhtään. Kun huomasin alkuperäisen teoksen täyttävän nyt 70 vuotta, päätin vihdoin sivistää itseäni ja katsoa ja arvostella Uhkavaatimuksen Maalle juhlavuoden kunniaksi.

Avaruusalus laskeutuu Washingtoniin keskellä kirkasta päivää ja paniikki leviää. Aluksesta astuvat esille humanoidi olento Klaatu ja suuri robotti Gort, mutta mitä he oikein haluavat?

Ihmistä muistuttavana avaruusolio Klaatuna nähdään isokokoinen ja jylhäkasvoinen Michael Rennie, joka vakuuttaa nopeasti toisen planeetan asukkina. Klaatu on älyllisesti ja monella muullakin tapaa ihmisiä ylempänä, mutta häntä kiehtoo suuresti ihmisten tavat. Hänessä on jotain erittäin mystistä ja kiehtovaa, etenkin kun hahmon motiiveja Maahan saapumiseen aletaan vähitellen avaamaan. Mukanaan Klaatulla on suuri robotti Gort, jonka asussa hikoilee Lock Martin. Näin 70 vuotta myöhemmin Gort ei ole enää erityisen uhkaava ilmestys, mutta jokin täysin tunteettomassa robotissa aiheuttaa epämiellyttävää henkeä. Katsoja lähinnä jännittää, onko Gort toisen lajin tuhoase, vai pelkkä Klaatun henkivartija, jos ihmiset ryhtyvät välittömästi väkivaltaisiksi?

     Ihmishahmoja leffassa taas ovat mm. pariskunta Tom (Hugh Marlowe) ja Helen (Patricia Neal), sekä Helenin nuori poika Bobby (Bill Gray), jotka ajautuvat avaruusoliohysterian keskelle ja joilla on jokaisella oma mielipiteensä ulkoavaruuden mahdollisesta uhkasta. Tom käy ärsyttäväksi pelkojensa kera, kun taas Bobby on sympaattinen innostuksensa kanssa. Helenistä kehitellään vähitellen kiinnostavaa naistähteä tapahtumiin. Ihmistenkin näyttelijät tekevät mainiota työtä, vaikka välillä heistä löytyy samaa robottimaisuutta kuin Gortista.

Uhkavaatimus Maalle onnistui yllättämään minut erittäin positiivisesti. Vaikka aika onkin tehnyt tepposensa Gortin pelottavuudelle, on elokuva muuten erittäin toimiva tänäkin päivänä. Iso syy siihen on sen ajaton teema tuntemattoman pelosta ja ihmiskunnan käytöksestä pelon alla. Vaikka alun perin filmi luotiin kuvastamaan ihmisten epävarmuutta ja ennakkoluuloja kylmän sodan keskellä, sekä pelkoa mahdollisesta ydintuhosta, voi nämä vertaukset siirtää myös nykypäivään sopiviksi. Elokuvan viesti käy selväksi viimeistään Klaatun pitämästä vaikuttavasta puheesta filmin lopussa. Jos ihmiskunta ei lopeta toistensa tuhoamista, ei tavalla tai toisella lajistamme ole enää lopulta mitään jäljellä. Voiko koko ihmiskunta tehdä yhteistyötä vasta lajin ulkoisen uhkatekijän saapuessa kuvioihin?

Elokuvassa siis riittää pohdiskeltavaa, eikä se ole niinkään suuri scifitaisteluspektaakkeli kuin monet lajityypin teoksista tänä päivänä. Toki omalle ajalleen tässä oli jo spektaakkelia tarpeekseen ja edelleen se tuntuu omalla, aikansa puolesta viehättävällä ja filosofisella tyylillään elämykseltä. Sen lisäksi, että elokuva on mm. sellaisten filmien, kuten Kolmannen asteen yhteys (Close Encounters of the Third Kind - 1977) ja Independence Day - maailmojen sota (Independence Day - 1996) edelläkävijä ja esikuva, ei elokuva ole vain science fictionia. Leffasta löytyy selviä kauhuelokuvankin piirteitä, mitkä olivat takuulla tehokkaita 70 vuotta sitten. Vielä tänäkin päivänä elokuvasta löytyy jännitettä. Lyhyestä, vain pari minuuttia yli puolentoista tunnin kestosta huolimatta filmi ei syyllisty kiirehtimiseen. Tarinaan käytetään oma aikansa ja se saa kehittyä omalla painollaan eteenpäin.

Elokuvan ohjaaja Robert Wise on parhaiten tunnettu musikaalien West Side Story (1961) ja The Sound of Music (1965) tekijänä. Tässä Wise kuitenkin osoittaa taitonsa jännityksen rakentamisessa ja kiehtovien teemojen käsittelyssä. Wise hallitsee pakettia taidokkaasti. Edmund H. Northin käsikirjoitus on onnistunut pohja Wiselle ja on kiehtovaa, kuinka North kanavoi tarinaan ajalle ajankohtaisia kauhuja. Uhkavaatimus Maalle on oivallisesti kuvattu ja leikkauskin on pääasiassa sujuvaa. Avaruusaluksen lavasteet ovat yksinkertaiset ja pelkistetyt, mutta tehokkaat. Klaatun ja Gortin asuista löytyy pientä toivomisen varaa. Suurimmaksi osaksi tehosteet toimivat yhä, mutta loppupäässä katsoja huomaa päivänselvästi vaijereiden käytön. Äänimaailmakin on mainio ja Bernard Herrmannin säveltämät musiikit luovat tunnelmaan oman tehokkaan lisänsä.

Yhteenveto: Uhkavaatimus Maalle on yhä 70 vuotta ilmestymisensä jälkeen vahva ja ajankohtainen tieteisklassikko. Vaikka Gort-robotti on menettänyt ajan kanssa suuren osan kauhistuttavuudestaan, ei ajan julma hammas ole nakertanut filmiä liikaa. Siitä löytyy onnistunutta jännitettä, katsojan pohtiessa muukalaisten saapumisen syytä. Samalla saapuminen saa hyvin katsojan pohtimaan ihmisluonnetta ja ihmiskunnan selviytymismahdollisuutta sodassa niin toisiaan kuin yhteistä vihollista vastaan. Kiehtovat teemat hoidetaan filosofisella hengellä ja vaikkei leffassa nähdäkään suuria taisteluita ja mäiskettä, on puolentoista tunnin kesto nopeasti ohi. Ohjaaja Robert Wise on rakentanut hienon tieteispaketin ja Michael Rennie vakuuttaa muukalais-Klaatuna. Erikoistehosteet eivät enää tänä päivänä aiheuta ihmetystä, mutta ne ovat omalle ajalleen varsin onnistuneet. Uhkavaatimus Maalle on klassikkoasemansa ansainnut, eikä sen suuria vaikutuksia scifigenreen voi millään kieltää. Lajityypin isoimmille faneille elokuva onkin pakkokatsottavaa.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 7.10.2020
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com
The Day the Earth Stood Still, 1951, Twentieth Century Fox