CARNIVAL ROW - KAUSI 1
Luojat: René Echevarria ja Travis Beacham
Pääosissa: Orlando Bloom, Cara Delevingne, Tamzin Merchant, David Gyasi, Jared Harris, Indira Varma, Andrew Gower, Arty Froushan, Karla Crome, Caroline Ford, Simon McBurney, Mark Lewis Jones, Jamie Harris, Tracey Wilkinson, Chloe Pirrie, Alice Krige, Ronan Vibert, Maeve Dermody, Scott Reid ja Ariyon Bakare
Genre: fantasia, jännitys, draama, romantiikka
Jaksomäärä: 8
Jakson kesto: noin 56 minuuttia - Yhteiskesto: noin 7 tuntia 30 minuuttia
Ikäraja: 16
Carnival Row on uusi, René Echevarrian ja Travis Beachamin luoma fantasiasarja. Se pohjautuu Beachamin kirjoittamaan tekstiin "A Killing on Carnival Row", mitä Beacham yritti pitkään myydä elokuvaksi. Vuonna 2015 Amazon tarttui Beachamin tarinaan ja alkoi työstämään sen pohjalta sarjaa suoratoistopalveluunsa, Amazon Prime Videoon. Alunperin Guillermo del Toron oli tarkoitus olla mukana työstämässä sarjaa ja ohjaamassa sen jaksoja. Del Toro joutui kuitenkin jättämään projektin, sillä se ei edennyt tarpeeksi nopeasti ja Del Toro halusi päästä ohjaamaan omia elokuviaan. Lopulta kuvaukset alkoivat Tšekissä lokakuussa 2017. Pitkän jälkityöprosessin jälkeen Carnival Row'n ensimmäinen tuotantokausi julkaistiin Amazon Prime Videossa elokuun lopulla. Itse kiinnostuin sarjasta, kun huomasin, ketkä sitä tähdittävät. Minulta myös löytyy aina kiinnostusta fantasiatarinoita kohtaan ja päätinkin heti katsovani sarjan. Kun olin katsonut samana päivänä Carnival Row'n kanssa Netflixiin ilmestyneen Tumma kristalli: Vastarinnan aika -sarjan (The Dark Crystal: Age of Resistance - 2019-) ensimmäisen kauden loppuun, aloitin Carnival Row'n katsomisen.
Fantasiamaailmassa, missä ihmiset ja satuolennot elävät yhdessä, alkaa tapahtumaan kummia, kun joku tai jokin murhaa raa'asti entisen laulajatähden. Etsivä Rycroft Philostrate alkaa tutkimaan tapausta, samalla kun hänen menneisyytensä palaa kummittelemaan.
Pääroolissa etsivä Rycroft Philostratena - tai kuten häntä kutsutaan sarjassa helpommin nimellä Philo - nähdään Orlando Bloom, jota on mukava nähdä pitkästä aikaa. Hänellä oli pieni rooli Pirates of the Caribbean: Salazar's Revengessä (Pirates of the Caribbean: Dead Men Tell No Tales - 2017) pari vuotta sitten, mutta viimeksi olen nähnyt hänet kunnolla Hobitti-trilogiassa (The Hobbit - 2012-2014). 2000-luvun alussa Bloom vaikutti lupaavalta uudelta tähdeltä, esiinnyttyään ensin palkintoja kahmineessa Taru sormusten herrasta -trilogiassa (The Lord of the Rings - 2001-2003) ja sen perään suosituissa Pirates of the Caribbean -seikkailuleffoissa (2003-). Niitä lukuunottamatta on kuitenkin tuntunut, että Bloomille tuottaa vaikeuksia löytää rooleja ja jotenkin jopa ilahduin, kun huomasin, että hän on mukana Carnival Row'ssa. Bloom onkin erittäin passeli valinta vakavan etsivän rooliin, josta selviää vähitellen lisää ja lisää. Mitä pidemmälle sarja etenee, sitä paremmin Bloom vakuuttaa näyttelijänä.
Mallin hommista näyttelijäksi siirtynyt Cara Delevingne näyttelee sarjan naispäähenkilöä, keijua nimeltä Vignette Stonemoss, joka heti tarinan alussa saapuu Carnival Row -kaupunginosaan Burguessa. Vignettekin on kiinnostava tapaus ja on jännittävää seurata, kuinka hän yrittää pärjätä maailmassa, mikä ei oikeastaan hyväksy häntä. Delevingnekin on oiva valinta omaan rooliinsa ja toimii hyvänä vastaparina Bloomille, vaikka unohteleekin välillä hahmon vahvan aksentin.
Harmillisesti siihen sarjan oikeasti kiinnostavat hahmot sitten jäävätkin. Muita sarjan hahmoja ovat mm. Burguen kansleri Absalom Breakspear (Jared Harris), tämän vaimo Piety (Indira Varma) ja heidän poikansa Jonah (Arty Froushan), kanslerin kanssa kilpaileva poliitikko Longerbane (Ronan Vibert) ja tämän tytär Sophie (Caroline Ford), katutaiteilija Runyon Millworthy (Simon McBurney), rikkaat sisarukset Imogen (Tamzin Merchant) ja Ezra Spurnrose (Andrew Gower), heidän taloudenhoitajatar Afissa (Tracey Wilkinson), rikas sarvipää Agreus (David Gyasi), Vignetten ystävä Tourmaline (Karla Crome), Burguen poliisin päällikkö Flute (Mark Lewis Jones), sekä keijujen kapinaliike Mustaa korppia johtava Dahlia (Chloe Pirrie). Vaikka hahmot ovat tavallaan ihan toimivia sivuhahmoja, ovat he silti liian tylsiä, kun ottaa huomioon, kuinka isosti he ovat esillä. Kanslerin tuoma poliittinen puoli ja Spurnrose-perheen elämä tuntuvat usein pelkältä venytykseltä, mikä keskeyttää paljon mielenkiintoisemman murhatutkimuksen. Sivunäyttelijöidenkin sekaan mahtuu hyviä näyttelijöitä, kuten mahtava Jared Harris, mutta heidän lahjansa menevät hieman hukkaan, kun käsikirjoitus ei tarjoa heille enempää.
Carnival Row'n ensimmäinen tuotantokausi on valitettavasti hieman epätasainen paketti. Välillä se on todella hyvä, mutta sen laimeat puolet vetävät sitä kohti keskinkertaisuutta. Onneksi todella hyviä puolia on tarpeeksi, jotta tuotantokausi jää lopulta plussan puolelle. Philon johtama murhatutkimus ja Vignetten sopeutuminen uuteen elämään Carnival Row'ssa ovat mielenkiintoista katseltavaa - koukuttavaakin jopa tutkimuksen kohdalla. Sarjaan on tuotu hieman neo-noir -tunnelmointia murhatutkimuksen aikana, mikä on oivallisesti yhdistetty sarjan fantasiapuoleen. Kuten olen aiemmin arvosteluissani sanonut, itselleni fantasiatarinoissa maailma on äärimmäisen tärkeä saada rakennettua hyvin tai muuten fantasiaelokuva tai -sarja jättää minut ulkopuolelle. Carnival Row'ssa fantasiamaailma on todella kiehtovasti luotu. Tämä maailma tuntuu eletyltä ja on selvää, kuinka se toimii ja millaisissa arvoissa sen eri olennot ovat. Ihmiset pitävät vähemmän yllättäen satuolentoja arvottomina eläiminä. Usein on päivänselvää, että sarja toimii vertauskuvana tosimaailman rasismille ja kuinka monet ihmiset pitävät kaikkea vähänkin erilaista vääränä, iljettävänä ja pelottavana.
Vaikka esimerkiksi Spurnroset ja heidän naapuriinsa yllättäen muuttava rikas sarvipää Agreus viestivät hyvin tästä rasismista, tuntuu koko juonikuvio olevan lopulta pelkkää syrjimisteeman tuomista esille. Sillä ei oikeastaan ole vaikutusta isoon kokonaisuuteen (ainakaan vielä tällä tuotantokaudella), eikä se edes ole mielenkiintoinen. Mukana on jakso tai pari, mitkä keskittyvät enemmän Spurnroseihin ja Agreukseen kuin murhatutkimukseen ja ne ovat huomattavasti pitkäveteisempiä. Samoin poliittiset osuudet ovat laahaavia. Niissäkin on painavaa sanaa siitä, miten maailman meno voisi muka koskaan muuttua, kun rasistit ovat johdossa, mutta kun niiden kohtauksien hahmot eivät ole kiinnostavia, eivät itse kohtauksetkaan oikein ole. Carnival Row'lla on muutenkin vaikeuksia tasapainotella useiden juonikuvioiden kanssa. Yksi juonikuvio ei tunnu oikein johtavan mihinkään ja jää auki kesken kauden, kun taas toinen tuodaan vasta loppupäässä takellellen mukaan ja yhtäkkiä se onkin todella merkittävä kertomus. Sarja on ehdottomasti parhaimmillaan keskittyessään ihan vain pääkaksikkoonsa ja kauden paras jakso onkin se, mikä kertoo koko ajan vain heistä ja heidän menneisyydestään.
Sarjan eri ohjaajat ovat tehneet osittain hyvää työtä tunnelman kanssa. Esimerkiksi murhatutkimukseen on saatu jännitettä, mutta sitten taas joissakin kohtauksissa tunteet eivät välity, sillä katsojaa ei kiinnosta kyseiset osuudet kokonaisuudesta. Teknisesti Carnival Row on kuitenkin hienosti tehty, vaikka jotkut efektit pistävät silmään digitaalisuudellaan. Tuotantokausi on kuvattu taidokkaasti, mutta eniten kehuja ansaitsevat lavastus-, puvustus- ja maskeeraustiimit. Lavastajat luovat näyttäviä vanhanaikaisia ympäristöjä, yhdistellen realismia ja pientä taianomaisuutta. Puvustajat pitävät saman linjan asujen kanssa ja maskeeraajat häikäisevät etenkin sarvipäiden toteutuksella. Äänimaailmakin on oivallisesti rakennettu ja säveltäjä Nathan Barr tuo oman kelpo lisänsä tunnelmointiin musiikeillaan. Sarjan tunnusmusiikki ja alkutekstit ovat kiehtovat, ja ne imaisevat katsojan tähän maailmaan.
Yhteenveto: Carnival Row'n ensimmäinen tuotantokausi on hieman epätasainen paketti. Sen päähenkilöt Philo ja Vignette ovat mielenkiintoiset ja Philon murhatutkimus on koukuttavaa seurattavaa. Samalla mukana on myös pitkäveteisiä juonikuvioita, jotka tuntuvat lähinnä venyttävän tarinaa väkisin. Niistäkin löytyy vahvaa vertausta tosimaailman rasismiin, sekä yhteiskuntakritiikkiä, mutta niissä esiintyvät hahmot ovat aika tylsiä ja unohdettavia, jolloin heidän kohtauksistaan on vaikea kiinnostua. Kauden paras jakso onkin se, missä keskitytään pelkästään pääkaksikkoon. Murhatutkimukseen on saatu kelpo tunnelmointia mukaan ja jännittäviäkin hetkiä on luvassa. Orlando Bloom ja Cara Delevingne suoriutuvat päärooleista oivallisesti. Lavastajat ja puvustajat ovat tehneet hienoa työtä maailman luomisen kanssa ja maskeeraajat pistävät parastaan fantasiaolentojen kohdalla. Onkin harmi, että kauden juonikuviot ovat näin epätasaiset. Parhaimmillaan kausi on todella hyvä ja huonoimmillaan laimea. Loppujen lopuksi siinä on tarpeeksi hyvää, jotta kokonaisuus yltää plussan puolelle. Silti on selvää, ettei Carnival Row saavuta potentiaaliaan. Jos olet fantasiatarinoiden ystävä, kannattaa sarjaa kokeilla, vaikkei se kovin ihmeellinen olekaan. Mistään lastensadusta ei muuten ole kyse, vaan mukana on yllättävän raakojakin hetkiä, kuten myös pitkiä seksikohtauksia. Amazon on jo ilmoittanut tekevänsä toisen tuotantokauden ja toivon sen olevan kokonaisuutena parempi kuin tämä ensimmäinen kausi.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 27.9.2019
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.imdb.com
Carnival Row, Yhdysvallat, 2019-, Amazon Studios, Legendary Television, Stillking Films
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti