TV-sarja: House of Cards, kausi 3 (2015)

HOUSE OF CARDS - KAUSI 3

Luoja: Beau Willimon
Pääosissa: Kevin Spacey, Robin Wright, Michael Kelly, Elizabeth Marvel, Mahershala Ali, Derek Cecil, Nathan Darrow, Molly Parker, Jimmi Simpson, Paul Sparks, Kim Dickens, Lars Mikkelsen, Jayne Atkinson, Kelly AuCoin, Reed Birney, Christian Camargo, Rachel Brosnahan ja Reg E. Cathey
Genre: draama
Jaksomäärä: 13
Jakson kesto: 44 minuuttia - 59 minuuttia - Yhteiskesto: noin 11 tuntia 25 minuuttia
Ikäraja: 16

Michael Dobbsin kirjaan House of Cards - Kuninkaantekijä (House of Cards - 1989) ja BBC:n minisarjaan House of Cards (1990) perustuva Netflix-sarja House of Cards nousi suureen suosioon, kun sen ensimmäinen tuotantokausi julkaistiin alkuvuodesta 2013. Vuotta myöhemmin ilmestynyt toinen kausi vain kasvatti suosiota, joten sarjan teko jatkui. Kuvaukset käynnistyivät keväällä 2014 ja lopulta House of Cardsin kolmas tuotantokausi julkaistiin Netflixissä helmikuussa 2015. Tämäkin kausi piti suosiota yllä, keräsi kehuja kriitikoilta ja sai yksitoista Emmy-ehdokkuutta (mm. paras draamasarja, miespääosa, naispääosa, miessivuosa, vieraileva naisnäyttelijä, roolitus, kuvaus, lavastus ja äänitys), joista se voitti parhaan vierailevan miesnäyttelijän ja musiikin palkinnot, minkä lisäksi kausi sai myös parhaan naispääosan Golden Globe -ehdokkuuden. Itse olin pohtinut House of Cardsin katsomista jo muutaman vuoden ajan ja kun huomasin sarjan täyttäneen alkuvuodesta kymmenen vuotta, päätin vihdoin ryhtyä tuumasta toimeen. Pidin paljon sarjan kahdesta ensimmäisestä kaudesta ja aloitinkin kolmannen kauden katselun noin kuukausi kakkoskauden jälkeen.

Keploteltuaan Garrett Walkerin vallasta, Frank Underwood aloittaa työnsä Yhdysvaltojen uutena presidenttinä ja kohtaa haasteita, kun presidentiksi pyrkivä erityissyyttäjä Heather Dunbar ryhtyy kaivelemaan törkyä Underwoodeista ja Venäjän presidentti Viktor Petrov saapuu valtiovierailulle.

Kevin Spacey nähdään kolmatta kertaa Frank Underwoodina, ihmiskäärmeenä, joka onnistui luikertelemaan kongressiedustajasta varapresidenttiyden kautta Yhdysvaltojen johtoon uudeksi presidentiksi, keploteltuaan kakkoskauden lopuksi Garrett Walkerin (Michel Gill) ulos vallasta. Spacey on jälleen kerran erinomainen niljakkaana mulkvistina, jonka tekoja ei voi hyväksyä, mutta jonka katalien suunnitelmien toteuttaminen on edelleen mitä koukuttavinta puuhaa. Nyt kun Frank on noussut kaikista merkittävimpään asemaan, katsojana ei voi kuin kauhistellen odottaa, mitä kaikkea mies on valmis tekemään säilyttääkseen paikkansa. Huipputyötä tekee edelleen myös Robin Wright Frankin vaimona, eli Yhdysvaltojen ensimmäisenä naisena Claire Underwoodina, jonka Frank on asettanut Yhdysvaltain suurlähettilääksi Yhdistyneisiin kansakuntiin.

     Lisäksi tuotantokaudella nähdään myös vanhat tutut Mahershala Ali Remynä, Valkoisen talon uutena kansliapäällikkönä, Nathan Darrow Frankin turvamiehenä Meechumina, Derek Cecil Valkoisen talon lehdistösihteeri Seth Graysonina, Molly Parker Valkoisen talon piiskuri Jackie Sharpina, Jimmi Simpson hakkeri Gavinina, Elizabeth Marvel erityissyyttäjä Heather Dunbarina, sekä Michael Kelly Frankin luottomiehenä Dougina, joka selvisi Rachelin (Rachel Brosnahan) yrityksestä tappaa hänet metsässä kakkoskauden päätteeksi. Uusina hahmoina kaudella esitellään kirjailija Thomas Yates (Paul Sparks), jonka Frank pestaa kirjoittamaan uudesta presidentistä elämäkertakirjaa, tämän journalisti-tyttöystävä Kate Baldwin (Kim Dickens), sekä Venäjän presidentti Viktor Petrov (Lars Mikkelsen). Näyttelijäkaarti konkareista tulokkaisiin tekee kaikki loistotyötä. Tällä kaudella eloonjäänyt Doug nostetaan entistä isompaan rooliin ja Kelly on jälleen hyvä osassaan. Marvel on erityisen vakuuttava Frankin haastavana syyttäjänä ja Mikkelsen istuu kuin valettu Venäjän presidentiksi.

House of Cards sen kuin vain painelee menemään kolmannellakin tuotantokaudellaan. Jos joku luuli, että kierot juonittelut ja ilkikuriset teot loppuisivat nyt, kun Frank on saavuttanut tavoitteensa ja noussut Yhdysvaltojen presidentiksi, on pahasti erehtynyt. Ainoa suunta tästä ylöspäin taitaisi olla maailmanvalloitus ja se taitaa olla liian suuruudenhullu ajatus jopa Frankille, joten hän tietää, että ainoa todellinen suunta on alaspäin ja niinpä presidenttiydestä on pidettävä kiinni kynsin ja hampain. Uusi virka tuo mukanaan uudet kujeet ja vastuut, mitkä tekevät tästäkin tuotantokaudesta herkullista draamaa, jota seurata tunnista toiseen. Kauden kolmetoista jaksoa pitävät sisällään monenlaisia kuvioita, joista koukuttavimpia ovat Petrovin valtiovierailu Yhdysvalloissa ja sitten taas Underwoodien visiitti Venäjällä. Itänaapurimme presidenttiä ei vähemmän yllättäen esitetä kovin mairittelevassa valossa, mutta eipä myöskään Frank ole mitään puhdas pulmunen. Presidentti Petrov tuo viimein aidosti väkevän vastuksen Frankille ja niinpä jännitys tiivistyy aina, kun maiden johtajat ovat yhdessä ruudulla.

Kolmas tuotantokausi onkin hahmojen välisten konfliktien juhlaa. Oli kyse sitten presidenttien pistämisestä napit vastakkain, Frankin ja kapuloita rattaisiin puskevan Dunbarin välisistä kiistoista tai Frankin ja Clairen kasvavista avio-ongelmista kaiken keskellä, kausi tarjoaa puhdasta nannaa. Eri hahmojen toimesta käydyt pitkät keskustelut ja väittelyt Frankin kanssa ovat fantastisesti kirjoitettuja. Tilanteet ja juonikuviot eskaloituvat yhä vain isommiksi lumipalloefektin tavoin ja loppupää tuotantokaudesta onkin varsin jännittävä. Ohessa kulkevat sivujuonikuviot liittyen muun muassa Dougiin, Remyyn, Jackieen ja kirjailija Thomasiin ovat myös mielenkiintoisia, vaikka ajoittain niistä löytyykin pientä täytteen makua.

Kauden ohjaajat (mm. jälleen Robin Wright, joka on tehnyt tältä kaudelta kaksikin jaksoa) suoriutuvat taas kerran mallikkaasti hommastaan, pitäen poliittista pakettia tiukasti kasassa. Käsikirjoittajat keksivät uudenlaisia kuvioita hahmoille ja pistävät parastaan hahmojen välisten vuoropuheluiden kanssa. Frankin nasevat kommentit eri tilanteisiin tarjoavat jälleen useita nauruja. Tuotantokausi on myös taidokkaasti kuvattu ja leikattu. Lavastus- ja puvustustiimit suoriutuvat oivallisesti työstään ja äänimaailmakin on mainiosti kasattu. Emmy-palkinnon voittanut säveltäjä Jeff Beal tunnelmoi edelleen hyvin musiikeillaan ja tunnusmelodia tehoaa kausi kaudelta paremmin.

Yhteenveto: House of Cardsin kolmas tuotantokausi on jälleen kerran mahtavaa jatkumoa vahvalle poliittiselle draamasarjalle, jonka kierot juonikuviot koukuttavat taas täysillä. On erittäin kiinnostavaa seurata, kuinka tavoitteissaan onnistunut Frank pyrkii pitämään presidenttiydestään kiinni kynsin ja hampain. Venäjän presidentti Viktor Petrov on erinomainen lisä ja tuo viimein väkevän vastuksen niljakkaalle Frankille. Kauden sisältämät monet konfliktit hahmojen välillä ovat toinen toistaan vangitsevampia ja juonikuvioita kuljetetaan taidokkaasti kasvatellen kohti huippujaan. Kauden huipennus jättää katsojan vesi kielellä odottamaan, mitä House of Cardsin seuraava kausi tuo tullessaan. Näyttelijäkaarti on jälleen huippuvireessä ja tekninenkin puoli on kunnossa. Jos siis sarjan aiemmat kaudet tekivät vaikutuksen, kannattaa sarjan parissa ehdottomasti jatkaa. Vaikka Frank pääsi presidentiksi, ei se tarkoita, että kaikenlainen lieroilu ja kataluus loppuisi siihen.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 29.11.2022
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.impawards.com
House of Cards, Yhdysvallat, 2013-2018, Netflix, Media Rights Capital, Panic Pictures, Trigger Street Productions