PÄÄKALLOSAARI - KAUSI 1
SKULL ISLAND
Luoja: Brian Duffield
Pääosissa: Nicolas Cantu, Darren Barnet, Benjamin Bratt, Mae Whitman, Betty Gilpin, Phil LaMarr, Yuki Matsuzaki, John DiMaggio, Trevor Devall ja Tania Gunadi
Genre: animaatio, seikkailu, jännitys, toiminta
Jaksomäärä: 8
Jakson kesto: 19 minuuttia - 25 minuuttia - Yhteiskesto: noin 2 tuntia 49 minuuttia
Ikäraja: 16
Vuoden 1933 seikkailuelokuva King Kong on vuosikymmenien varrella noussut klassikkoasemaan ja sen pohjalta on tehty niin muita vastaavia elokuvia kuin useampikin uudelleenfilmatisointi. Vuonna 2017 ilmestyi Kong: Pääkallosaari (Kong: Skull Island), joka toimi jatkumona vuoden 2014 Godzilla-elokuvan käynnistämälle hirviöiden elokuvauniversumille. Ikoniset monsterit nähtiin yhdessä elokuvassa Godzilla vs. Kong (2021), minkä lisäksi samaan aikaan ilmoitettiin, että Kongin maailmasta oltaisiin tekemässä animaatiosarja. Ääninäyttelijät nauhoittivat repliikkinsä, animointiprosessi käynnistyi ja nyt Pääkallosaari-sarjan ensimmäinen tuotantokausi on ilmestynyt Netflixiin. Itse olen lapsesta asti pitänyt Kongista, nähtyäni ensin Peter Jacksonin King Kong -uudelleenfilmatisoinnin (2005) ja sen jälkeen alkuperäisen klassikon. Kong: Pääkallosaari ei ollut mielestäni kovin kummoinen, mutta pidin sen tulkinnasta Pääkallosaaresta ja kun kuulin, että saaresta työstetään animaatiosarjaa, odotin lopputulosta ihan positiivisin mielin. Ryhdyinkin katsomaan Pääkallosaarta heti, kun se oli saapunut Netflixin valikoimaan ja katsoin koko ykköskauden läpi muutamassa päivässä.
Kun merta tutkiva ryhmä joutuu valtavan merihirviön hyökkäyksen kohteeksi, he heräävät hirviöiden täyttämältä saarelta ja heidän täytyy keksiä keino päästä elossa takaisin kotiin.
Lukuun ottamatta apinoista mahtavinta, jättimäistä Kong-gorillaa, Pääkallosaari-sarjassa ei nähdä tuttuja hahmoja elokuvien puolelta, vaan se esittelee täysin uuden hahmokattauksen. Keskiössä on merellä seilaava tutkimusryhmä, joka epäonnekseen ajautuu Pääkallosaarelle, kun heidän kimppuunsa hyökkää suuri merihirviö. On Kapu (äänenä Benjamin Bratt) ja hänen poikansa Charlie (Nicolas Cantu), sekä Hiro (Yuki Matsuzaki) ja hänen poikansa Mike (Darren Barnet). Merkittävä hahmo on myös juuri ennen hyökkäystä veden varasta löytyvä Annie-tyttö (Mae Whitman). Hahmot ovat tarpeeksi toimivat ja pidettävät, että heidän koettelemuksensa nappaavat mukaansa ja heidän haluaa nähdä selviävän ehjin nahoin hirviöitä vilisevältä Pääkallosaarelta. Mysteerisen taustan omaava Annie nousee hahmoista kiinnostavimmaksi, mutta kaveruspojat Charlie ja Mike toimivat myös passelisti.
Pääkallosaari-sarja ei tarjoa mitään tajuntaa räjäyttävää, mutta se osoittautui kuitenkin meneväksi ajanvietteeksi, joka tarjoaa toimivaa monsterimähinää jaksosta toiseen. Kahdeksan parikymmenminuuttista jaksoa on passeli mitta ja avauskauden katsoo läpi helposti vaikka samana päivänä. Kuten nimestä voikin ehkä päätellä, Kong ei ole tällä kertaa se pääpointti, vaan sarja haluaa tutkia, mitä kaikkea muutakin Pääkallosaarella on tarjottavanaan. Aika lailla joka jaksossa kohdataan uudenlainen monsteri ja kohtaamiset ovat onnistuneen erilaisia toisistaan. Ei kuitenkaan huolta, kauden loppupäässä myös ikoninen jättiapina nousee merkittävämpään rooliin. Kun Kong vihdoin saapuu vetämään muita kaijuja pataan, meno muuttuu oikein viihdyttäväksi.
Vaikka kyseessä on animaatiosarja, mistään ihan koko perheen hommasta ei ole kyse. Pääkallosaarelle on annettu Netflixissä jopa yllättävänkin korkea K16-ikäraja, mikä tuntuu kenties pieneltä liioittelulta, mutta antaa kuitenkin jo osviittaa, ettei sarja ole sieltä lapsiystävällisemmästä päästä. Ihmiset joutuvat hirviöiden kitaan ja vertakin roiskuu - lähinnä tosin niistä hirviöistä. Nuoremmille katsojille sarjan seuraaminen voi olla ajoittain hurjaa ja jännittävää puuhaa. Vaikka sarjan taso hieman ailahtelee puolen välin paikkeilla, kokonaisuus pysyy silti plussan puolella, enkä pistäisi pahakseni, mikäli Pääkallosaari saa jatkoa.
Visuaalisesti sarja on varsin tyylikäs. Animaatiojälki on pääasiassa mainiota. Hyvin piirretyt hahmot liikkuvat tarpeeksi sulavasti ja animaattorit ovat olleet luovia erilaisten hirviöiden kanssa. Parasta ulkoasussa ovat kuitenkin komeat taustat. Itse Pääkallosaari on hienosti ja yksityiskohtaisesti luotu metsiä ja vuoria myöten. Sarja on mukavan värikäs, eikä se ajaudu patsastelemaan sateessa ja synkkyydessä, kuten uusimmat Godzilla-rainat. Äänimaailma jylisee mukavasti, joskin musiikit eivät tee mitään vaikutusta.
Yhteenveto: Pääkallosaari on oikein kelvollista monsteriviihdettä, jota ilmankin olisi pärjännyt, mutta jota katsoisi ihan sujuvasti lisää. Kahdeksan noin kaksikymmentäminuuttista jaksoa sisältävät toimivan erilaisia hirviökohtaamisia, joiden kautta itse saarta päästään tutkimaan kiinnostavasti. Nuoremmille katsojille meno voi olla ajoittain jopa hieman jännittävää. Kun Kong saapuu mukaan kuvioihin, viihdearvo nousee ja hirviöiden turpaanvedot ovat oivaa seurattavaa. Sarjan hahmot ajavat passelisti asiansa ja heidän haluaa nähdä selviytyvän Pääkallosaarelta elävinä. Animaatiojälki on oivallista ja erityisesti taustat ovat parhaimmillaan hyvinkin komeat. Jos pidät Kongista ja muista jättihirviöistä, sekä tykkäät monsteripainotteisista animesarjoista, Pääkallosaari voi toimia lujaa. Itse pidin sarjaa varsin mukiinmenevänä, enkä pistäisi hanttiin, jos Netflix joku päivä ilmoittaa, että sarja saa jatkoa.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 24.6.2023
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.impawards.com
Skull Island, Yhdysvallat, 2023-, Warner Bros. Animation, Warner Bros. Discovery, Legendary Television, Powerhouse Animation Studios, Tractor Pants
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti