Arvostelu: Kong: Pääkallosaari (Kong: Skull Island - 2017)

KONG: PÄÄKALLOSAARI

KONG: SKULL ISLAND

Ohjaus: Jordan Vogt-Roberts
Pääosissa: Tom Hiddleston, Samuel L. Jackson, Brie Larson, John Goodman, John C. Reilly, Corey Hawkins, Toby Kebbell, Tian Jing ja John Ortiz
Genre: toiminta, jännitys
Kesto: 1 tunti 58 minuuttia
Ikäraja: 12

Vuoden 1933 King Kong oli yksi hirviögenren aloittajista. Sen jälkeen elokuvissa on nähty monenlaisia jättihirviöitä - toisena tunnettuna esimerkkinä Godzilla. Elokuvasta on tehty kaksi uusintaversiota vuosina 1976 ja 2005. Kun kuulin joskus muutama vuosi sitten, että hahmosta tehtäisiin taas elokuva, mietin ensimmäisenä, että nytkö jo? Peter Jacksonin ohjaamasta King Kongista (2005) oli kulunut vasta kymmenen vuotta. Aloin ymmärtämään leffan tarkoitusta, kun kerrottiin, että kyseessä on jonkinlainen syntytarina Kongille. Alunperin leffa kulki pelkällä nimellä "Pääkallosaari", mutta lopulta mukaan lisättiin sana "Kong". Pari vuotta sitten ilmoitettiin, että tämä Kong-leffa kuuluisi samaan sarjaan vuoden 2014 Godzilla-elokuvan kanssa ja että lähivuosina ilmestyisi elokuva, jossa Kong ja Godzilla mätkisivät toisiaan turpaan. Hieman naureskelin, että miten ihmeessä hieman yli kymmenmetrinen gorilla voisi tapella pilvenpiirtäjän kokoista Godzillaa vastaan, kunnes ensimmäinen trailer Kong: Pääkallosaaresta julkaistiin ja paljastui, että Kong olisi myös todella jättimäinen. Tavallaan odotin leffaa, sillä pidän tehostemekastuksista ja isot hirviöt ovat yleensä pelkkää plussaa. Kuitenkin mitä enemmän trailereita julkaistiin, sitä enemmän mielenkiintoni väheni, sillä trailerit näyttivät mielestäni huonoilta. En oikein tiennyt, mitä leffalta pitäisi odottaa, kun menin katsomaan sen. Toivoin vain, että se olisi tarpeeksi viihdyttävä, jotta sen jaksaa katsoa loppuun asti.

Tutkijoista ja sotilaista koostuva ryhmä lähtee tutkimaan aiemmin tuntematonta saarta. Siellä he kohtaavat jättimäisen gorillan nimeltä Kong, joka tuhoaa heidän kulkuvälineensä, jolloin he jäävät jumiin saarelle. Pian he ymmärtävät, ettei Kong ole heidän ainoa - eikä pahin - huolenaiheensa saarella...

Ryhmän perustaa John Goodmanin näyttelemä Bill Randa, joka työskentelee Monarch-yhtiölle. Randa on tutkinut hirviöitä koko elämänsä, mutta kukaan ei tunnu uskovan häntä. Hän uskoo, että löytäessään Pääkallosaaren, hän voisi näyttää maailmalle olleensa oikeassa. Randa tuntuu elokuvan alkupuolella olevan enemmän keskiössä, mutta alkaa pikku hiljaa jäämään taka-alalle. Häntä kiinnostaa lähinnä oma maineensa kuin muiden ryhmän jäsenten kohtalo saarella. Goodman on tuttuun tapaansa hyvä ja välillä hahmosta tulee mieleen alkuperäisen sekä Peter Jacksonin King Kongin Carl Denham -hahmo. Randan työparina nähdään geologi Brooks, jota kiehtoo Pääkallosaaren maaperä. Brooksina nähdään Corey Hawkins.
     Sotilaita johtaa Samuel L. Jacksonin esittämä eversti Packard. Hän selvästi välittää ryhmänsä jäsenistä ja Kongin tappaessa useat heistä, Packard päättää tappaa Kongin kostoksi. Hyvin varhaisessa vaiheessa tajuaa, että Packard tulee olemaan leffan "ihmispahis" ja hän muuttuu hieman ärsyttäväksi. Jackson ei ole ollut viime vuosina parhaimmillaan, eikä tässäkään ole erityisen vakuuttava, vaikka onkin ihan hyvä.
     Elokuvan päähahmo on kuitenkin Thorista (2011) tutun Tom "Loki" Hiddlestonin näyttelemä jäljittäjä Conrad. En ole aiemmin erityisemmin välittänyt Hiddlestonista ja minusta on tuntunut, että monet fanittavat häntä ulkonäön, eikä näyttelijänlahjojen takia. Tässä Hiddleston kuitenkin osoittaa, että on kelpo heppu pääosaan. Conrad on aikoinaan toiminut Yhdysvaltain armeijan palveluksessa, mutta jätti ne päivät taakseen ja tekee jäljityshommia rahasta. Hän tietää paljon tuntemattomista viidakoista, mutta Pääkallosaaren vaarat ovat jotain, mitä hän ei olisi voinut kuvitellakaan. Conrad pyrkii kuitenkin kaiken aikaa pitämään ryhmän jäsenet turvassa.

Roomista (2015) parhaan naispääosan Oscar-palkinnon vienyt Brie Larson esittää valokuvaaja Mason Weaveria, joka tuntuu olevan mukana vain, koska nainen on tärkeä osa "King Kong" -tarinaa. Tässä ei kuitenkaan erityisen paljon luoda suhdetta naisen ja Kongin välille, vaikka Mason selkeästi tuleekin paremmin juttuun gorillan kanssa kuin muut. Masonin naisellisuutta korostetaan sillä, että hän haluaa huolehtia saaren eläimistä, mieshahmojen tappaessa lähes kaikki, mitä vastaan tulee. Larson on mainio roolissaan, vaikka välillä tuntuukin oudolta, että hän on ryhmän mukana, muiden kantaessa aseita ja hänen pidellessä kameraa.
     John C. Reilly näyttelee Hank Marlowia, joka päätyi saarelle toisen maailmansodan aikoihin ja on ollut siellä jumissa kaksikymmentäkahdeksan vuotta. Ennakkoon hieman mietin, miten komedianäyttelijä Reilly toimisi tässä, mutta olin lopulta huojentunut, sillä hänen suorituksensa olikin toimiva. Hän on selvästi hahmoista hauskin, vaikka jotkut vitsit ovatkin kehnoja. Hank on ystävystynyt saaren alkuasukkaiden kanssa (jotka eivät ole tässä kovin uhkaavia, kuten muissa King Kongeissa) ja tietää paljon Pääkallosaaren meiningistä.
     Muita hahmoja elokuvassa ovat mm. Tian Jingin näyttelemä biologi San, John Ortizin esittämä ärsyttävä Nieves, Toby Kebbellin näyttelemä majuri Chapman, sekä muita sotilaita, joille on luotu hieman persoonallisuutta, mutta katsojana arvaa, että he ovat mukana vain pakollisiksi uhreiksi.
     Itse Kong on tosiaan todella valtava. Gorilla on paljon ihmismäisempi kuin aiemmin nähtynä ja hän käveleekin lihaksia pullistellen takajaloillaan eteenpäin. Pakko se on kyllä myöntää, että Kong on aikamoinen äijä tässä. Hän vetää tyylikkäästi saaren muita mörköjä turpaan ja karjuu mahtipontisesti. Kong on saaren asukkaiden jumala, joka ei pidä siitä, että hänen kimppuunsa hyökätään. Hän ei siis tapa ihmisiä, jos ne eivät vaikuta uhalta. Välillä Kongin koko tuntuu hieman vaihtelevan, muttei erityisen häiritsevästi. Hahmo on toteutettu motion capture -tekniikalla, jossa näyttelijä esittää Kongin liikkeet ja niiden perusteella viimeistelty hahmo luodaan digitaalisesti. Kongin esittäjinä toimivat Terry Notary ja Toby Kebbell.

Elokuva alkaa vuodesta 1944, kun Hank Marlow putoaa laskuvarjolla saarelle. Paikalle saapuu myös japanilaissotilas ja kaksikko käy taisteluun, kunnes Kong saapuu paikalle murisemaan dramaattisesti. Olin yllättynyt, että Kong näytetään jo ensimmäisen viiden minuutin aikana, mutta toisaalta taas ihan hyvä, ettei leffa käytä turhaa aikaa piilotellakseen hahmoa, sillä mainoksissa on jo päässyt näkemään hänet. Tästä tarina hyppää vuosia eteenpäin hetkeen, kun Vietnamin sota päättyy. Randa kokee, että silloin on ryhmän viimeinen hetki päästä tutkimaan Pääkallosaarta. Ensimmäinen puolituntinen käytetään ryhmän kasaamiseen ja henkilöiden esittelyyn. Ei aikaakaan, kun hahmot ovat jo perillä saarella ja alkaa tapahtua. Kong hyökkää helikoptereiden kimppuun ja ryhmän jäsenet putoavat ryminällä eri puolille viidakkoa. Heidän täytyy löytää toisensa ja päästä nopeasti sovittuun kohtaamispaikkaan, josta heidät tultaisiin hakemaan. Jos he myöhästyvät, he joutuvat jäämään saarelle.

Kong: Pääkallosaaren tarina poikkeaa monilta osin alkuperäisestä tarinasta, vaikka tuttuja kohtia on siellä täällä. Saarelle ei mennä kuvaamaan elokuvaa, vaan etsimään monstereita. Monarch-yhtiö, jossa Bill Randa työskentelee, on sama, joka tutki Godzillassa leffan nimikkohahmoa. Leffassa muutamaan otteeseen annetaan vihjeitä muihin hirviöihin, joihin Godzillakin kuuluu, muttei onneksi liikaa, jolloin elokuva voi keskittyä omaan tarinaansa. Voin todeta olevani huojentunut, sillä Kong: Pääkallosaari on parempi kuin odotin - muttei se kuitenkaan kovin hyvä ole. Elokuva on lähinnä todella viihdyttävä. Aika tuntuu kuluvan nopeasti elokuvaa katsoessa. Esittelyt tuntuvat aina menevän nopeasti elokuvissa, sillä hahmoihin on mielenkiintoista tutustua. Sitten ollaankin jo määränpäässä ja toiminta lähtee käyntiin. Toimintaosioita ja jännittäviä hetkiä tulee vähän väliä, ryhmän kohdatessa jättimäisiä lukkeja, suuria mustekaloja, kummallisia puusirkkoja ja kaikkein pahimpana "kalloryömijöitä", jotka ovat Kongin arkkivihollisia saarella. Niistä suurin on aikoinaan tappanut Kongin perheen, jolloin Kong on jäänyt yksin suojelemaan saarta. Kong koituukin ihmisten hyödyksi, ja Conrad ja Mason ymmärtävät hänen olevan hyvisten puolella, mutta valitettavasti eversti Packard on päättänyt tappaa jättigorillan. Aikomuksena ei siis ole tällä kertaa viedä Kongia nähtävyydeksi New Yorkiin, vaan koko otuksen räjäyttäminen taivaan tuuliin.

Kalloryömijät tuntuivat trailereissa todella ylimääräisiltä möröiltä ja pelkäsin, että elokuvassa käy samoin kuin Godzillassa, jolloin päähirviö jää vastushirviöiden jalkoihin ruutuajassa. Näin ei kuitenkaan onneksi käynyt ja Kong pääsee olemaan paljon esillä leffassa ja kalloryömijät olivatkin toimiva lisäys. Kongin taistelut hirviöitä vastaan ovat näyttäviä ja sellaista hauskuutta onkin parasta katsella valkokankaalta. Samalla on myös jännittävää seurata, kun ihmishahmot juoksevat pakoon ja joutuvat väistelemään, etteivät jää megamonstereiden jalkojen alle. Jännitys pysyy mainiosti leffan läpi, vaikka monet kohdat voi arvata etukäteen. Huumoria on myös mukana, pääasiassa Hankin kautta. Elokuva ei todellakaan käy tylsäksi kertaakaan ja menee hyvällä temmolla eteenpäin. Valitettavasti se ei kuitenkaan riitä pelastamaan lopputulosta. Useat kohdat ovat naurettavan kökköjä ja monet jutut täysin älyvapaita. Välillä elokuva ottaa itsensä haudanvakavasti ja välillä taas pilkkaa koko hirviögenreä. Elokuva on todella yksinkertainen, sillä siinä vain mennään paikasta A paikkaan B ja välillä tulee jokin mörökölli vastaan, minkä kanssa pitää hetken aikaa taistella. Ei siinä sinänsä mitään, sillä lopputulos viihdyttää. Kovin syvällistä teosta ei kannata missään nimessä odottaa, eikä ihmishahmoilla ole loppujen lopuksi erityisemmin mitään väliä. Leffan jälkeen ei ketään muista nimeltä ja ainoa, mikä päässä pyörii, ovat Kongin siistit kohtaukset. Elokuvan loppuun on tietenkin säästetty kaikkein vaikein vastus, joka ei kuitenkaan erityisemmin vakuuta. Taistelun jälkeen elokuva loppuu melkein kuin seinään ja lopputekstit alkavat rullata mahtipontisen musiikin säestämänä.

Elokuvan on ohjannut Jordan Vogt-Roberts, joka on aiemmin tehnyt pääasiassa televisiotuotantoja. Hänellä näyttäisi olevan silmää massiivisille efektiseikkailuille, joten voi olla, että hänet tullaan näkemään sarjassa myöhemminkin. Toisaalta tuntuu myös siltä, että tuotantoyhtiöt palkkasivat ohjaajaksi jonkun mahdollisimman tuntemattomamman tyypin säästääkseen kuluissa. Kong: Pääkallosaari on kuvattu ihan hyvin, mutta jotkut kuvat heiluvat hieman liikaa. Laajat kuvat saaresta ovat tyylikkäitä, mutta uskoisin, että ne ovat lähinnä tietokoneella toteutettuja. Elokuvassa on todella paljon hidastuksia, jopa naurettavuuteen asti. Leikkaus on sujuvaa ja välillä hieman ennalta-arvattavaa. Muutamissa kohdissa arvasin, että seuraavaksi leikataan kuvaan Kongista tekemässä jotain jännää. Visuaaliset tehosteet ovat erinomaisesti toteutettuja. Kong näyttää todella upealta, kuten myös maisemat ja muut hirviöt. Äänitehosteilla on tuotu hienoa lisäystä ja etenkin Kongin karjaisut ovat erittäin mainioita. Värimäärittelyssä kuvaa on välillä muokattu liian punertavaksi tai oranssiksi. Tällä on haettu leffaan helvettiteemaa, mutta lähinnä se tuntuu vain oudolta säätämiseltä. Musiikista vastaa Henry Jackman, joka on tehnyt hyvää työtä mahtipontisten sävellysten kanssa. Leffassa kuullaan myös tuttuja kappaleita, kuten Black Sabbathin "Paranoid".

Yhteenveto: Kong: Pääkallosaari ei viihdyttävyydestään huolimatta ole kovin kummoinen teos. Se on yksinkertainen ja siinä on useita hölmöjä osioita. Onneksi mukana on kuitenkin paljon hyvää, jolloin leffa on loppujen lopuksi ihan toimiva. Kong on selvästi paras hahmo ja häntä on sopiva määrä leffassa. Muut hirviöt ovat ihan toimivia, mutta monet niistä esiintyvät vain parin minuutin ajan. Pääihmishahmot ovat toimivia, mutta useat sotilaat tuntuvat siltä, että heidän ainoa tarkoituksensa on kuolla saarella (ja niin myös käykin). Huumoria on mukana ihan menevästi. Toimintaa on paljon ja elokuva tuntuu kulkevan nopeasti eteenpäin. Leffassa hieman annetaan vihjeitä tulevia leffoja varten ja minun puolestani niitä pätkiä voi tullakin. Tällaiset ovat kelpoa aivot-narikkaan-toimintaviihdettä, jonka aikana voi tunkea suuhunsa niin paljon popcornia kuin vain voi. Elokuva tulee varmasti jäämään useiden muiden tehoste-elokuvien jalkoihin tältä vuodelta, mutta se ei kuitenkaan päädy huonoimpien leffojen listalle. Jos haluat nähdä kun jättimäinen gorilla mätkii muita suurikokoisia hirviöitä pataan, niin käy ihmeessä katsomassa Kong: Pääkallosaari. Alkuvuodesta ei ole kovin montaa tehosteleffaa vielä ilmestynyt, joten tämä onkin oiva kohde sijoittaa rahat, jos haluaa päästä näkemään kaikkea tosi näyttävää ja eeppistä valkokankaalla. Lopputekstien jälkeen nähdään vielä lyhyt pätkä, joka pohjustaa tulevaa Godzilla vs. Kong -leffaa (2020), sekä Godzillan jatko-osaa Godzilla: King of the Monsters (2019). Siinä myös viitataan, että hirviöelokuvia on suunnitteilla paljon. Ottaen huomioon, että mielestäni sekä Kong että Godzilla ovat olleet upeita hahmoja, en tiedä, kumpaa kannustaisin tulevassa Godzilla vs. Kongissa...

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 2.3.2017
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
Kong: Skull Island, 2017, Warner Bros. Pictures, Legendary Entertainment