Arvostelu: Fallen / Langennut (2016)

FALLEN (2016)

LANGENNUT

Ohjaus: Scott Hicks
Pääosissa: Addison Timlin, Jeremy Irvine, Lola Kirke, Daisy Head, Harrison Gilbertson, Sianoa Smit-McPhee ja Joely Richardson
Genre: fantasia, romantiikka
Kesto: 1 tunti 31 minuuttia
Ikäraja: 12

"Harry Potter" -kirjojen (1997-2007) filmatisointien ollessa tolkuttomia menestyksiä, täytyi muiden elokuvayhtiöiden alkaa keksiä samanhenkisiä kilpailijoita. Christopher Paolinin kirjaan perustuva Eragon (2006) ei ollut suuri hitti ja se oli sekä fanien että kriitikoiden vihaama, eikä Philip Pullmanin kirjaan perustuva The Golden Compass (2007) menestynyt toivotusti. Vaikka inhottu onkin, Stephenie Meyerin kirjaan pohjautuva Twilight (2008) oli iso hitti ja sille tehtiinkin neljä jatko-osaa, jolloin koko sarja tuli päätökseensä. Rick Riordanin kirjoihin perustuva Percy Jackson & the Olympians: The Lightning Thief (2010) ei ollut kummoinen, mutta sille tehtiin silti yksi jatko-osa. Samana vuonna ilmestyneet Cassandra Claren kirjasarjaan perustuva The Mortal Instruments: City of Bones (2013) ja Stephenie Meyerin kirjaan perustuva The Host (2013) eivät edes päässeet kunnolla ihmisten tietoisuuteen. Teinidystopiasaagat nousivat suosioon Suzanne Collinsin kirjoihin perustuvan The Hunger Games -sarjan (2012-2015) avulla, minkä jälkeen tulivat Veronica Rothiin kirjaan perustuva Divergent (2014) ja James Dashnerin kirjaan perustuva The Maze Runner (2014). The Divergent Series: Allegiant (2016) menestyi heikosti, jolloin koko sarja jäi kesken juuri ennen viimeistä osaa ja The Maze Runner -sarjan kolmannen osan tuotanto on jumissa. Nämä kaikki eivät yhdessäkään pysty kilpailemaan Harry Potter -leffojen (2001-2011) kanssa, eikä se olekaan enää tarkoituksena. Nykyään tuntuu siltä, että yhtiöt yrittävät epätoivoisesti saada edes yhden toimivan sarjan aikaiseksi. Uutena tuotoksena on Lauren Katen kirjaan perustuva Fallen, eli suomalaisittain Langennut. Julisteesta ja juonikuvauksesta minulle tuli mieleeni Twilight, joten odotukseni eivät olleet korkeat. Kävin kuitenkin katsomassa Fallenin ja toivoin kaiken aikaa, etten olisi tehnyt niin. En ole nimittäin pitkään aikaan nähnyt niin hirveää kuraa leffateatterissa!

Lucinda Price joutuu Sword & Cross -nimiseen koulukotiin, jossa hän alkaa kokea outoa vetovoimaa kahta mysteeristä poikaa kohtaan. Lucinda saa tietää elävänsä maailmassa, jossa enkelit ja demonit ovat todellisia.

Addison Timlinin esittämän Lucindan pitäisi kai olla syyllisyyttä poteva nuori nainen, jonka mieltä riivaa hänen menneisyytensä demonit. Tämä tuodaan useasti esille, mutta erittäin väkinäisesti. Timlinin roolisuoritus on erittäin tönkkö, eikä siinä ole mitään luontevaa. Hänestä tulee usein mieleen tyhjäilmeinen ja -eleinen Kristen "Bella" Stewart Twilightista, vaikkei hän ihan yhtä kehno olekaan. Paikoitellen Timlinia on jopa ärsyttävää katsoa, sillä hänen esiintymisensä on niin kömpelöä. Hän puhuu suurista tunteistaan näyttämättä niitä ollenkaan elokuvan aikana. Lucinda on päähenkilöksi erikoisen unohdettava, sillä hän ei ole erityisen mielenkiintoinen, jos ei lasketa sitä, että hän näkee välillä "hallusinaatioita".
     Sword & Crossissa Bella... eikun siis Lucinda kohtaa mystisen pojan nimeltä Edward... eikun siis Daniel, jota esittää Jeremy Irvine. Jos Timlinin esiintyminen oli kehnoa, niin Irvinen on naurettavan huonoa. Hahmo on erittäin ennalta-arvattava tapaus. Katsoja tietää jo julisteesta, mikä Danielin salaisuus on, mutta sitä yritetään piilotella leffan loppuun saakka. Miksi? Koska mitään muuta "jännitettä" ei mukaan olla saatu. Lucindalle ja Danielille tietenkin alkaa syntyä romanssin tynkää, vaikka aluksi Daniel vältteleekin Lucindaa. Romanssinkin voi huomata julisteesta, joten pitää miettiä, miksi sen syntymistä pitää niin kierrellä ja kaarrella?
     Daniel ei kuitenkaan ole Sword & Crossin ainoa mystinen poika, sillä talossa asustaa myös tottelematon Cam (Harrison Gilbertson), jolla on todella "paha poju" -tyyli tummissa vaatteissaan ja kampauksessaan. Siinä missä Daniel on vaaleissa hiuksissaan Lucindan unelmapoikaystävä, on Camissa jotain tuhmaa, mikä Lucindaa kiehtoo. Tällaisia tarinoita ei vain voi tehdä ilman kolmiodraamaa... Myös Gilbertsonin esiintyminen on kökköä. Etenkin Danielin ja Camin yhteisissä kohtauksissa haluaisi repiä silmät päästään - paitsi jos pitää heidän ulkonäöistään. Itse pidin silmät päässä sen takia, etten halunnut tämän olevan viimeinen elokuva, jonka katson.
     Ainoa kiinnostava hahmo on Lola Kirken esittämä Penn, johon Lucinda ystävystyy Sword & Crossissa. Penn on myös ainoa pidettävä henkilö. Hän pitää yksin olemisesta, mutta on silti ystävällinen muille. Ja mikä tärkeintä, Lola Kirke tuntuu osaavan näytellä. Ei hän ihmeellinen ole, mutta muihin verrattuna hän vetää Oscarin arvoisen roolisuorituksen!
     Muita hahmoja elokuvassa ovat mm. hieman itseään täynnä oleva Arriane (Daisy Head), todella outo Molly (Sianoa Smit-McPhee), nörtti poika Todd (Chris Ashby), huumediileriltä vaikuttava Roland (Malachi Kirby), sekä opettajana toimiva neiti Sophia (Joely Richardson). Todd on näistä hahmoista ainoa pidettävä, mutta hänen ruutuaikansa jää niin vähäiseksi, että hänen mukana olonsa voi unohtaa helposti.

Juliste ja juonikuvaus toivat mieleeni Twilightin. Saman tekee koko muukin elokuva. Fallen tuntuu Twilight-kopiolta, jossa vampyyrit ja ihmissudet ovat vaihtuneet enkeleihin ja demoneihin. Ihan alku tuntuu vielä olevan oma tarinansa. Ensiksi katsojille selitetään, kuinka osa enkeleistä jäi taivaaseen Jumalan kanssa, osa lähti Luciferin mukaan ja loput lähetettiin kulkemaan maan päälle langenneina (ei ole kovin vaikea arvata elokuvan aikana, ketkä näitä langenneita ovat), sillä he haluavat kokea rakkautta. Tästä päästään maailman teinileffamaisimpaan aloituskuvaan ikinä: lähes täysi-ikäinen tyttö istuu auton takapenkillä, kuulokkeet korvissaan, katsellen maisemia, samalla kun ohi kulkevat puut heijastuvat ikkunasta. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun hörähdin Fallenin aikana. Eikä elokuva todellakaan ole komedia, eikä siinä ole oikeastaan vitsejä. Se on vain suoraan sanottuna niin naurettavan paska.

Typerästä alkukuvasta päästään aloittamaan tarina. Lucinda viedään Sword & Crossiin, koska hänen epäillään polttaneen poika elävältä, mikä johtuu hänen mukaansa "varjohallusinaatioista", joita hän näkee. Lucinda tutustuu ihmisiin ja iskee silmänsä Danieliin, joka ei oikeastaan puhu mitään. Tyttö yrittää saada kontaktia ihastukseensa, mutta Daniel vetäytyy vain kauemmaksi. Kuitenkin kun eräänä päivänä yksi patsaista putoaa katolta ja meinaa murskata alla olevan Lucindan, Daniel syöksyy työntämään neidon turvaan. Kaksikko katsoo hetken toisiaan dramaattisesti ja sitten Daniel kävelee pois. Tuleeko kenellekään mieleen Twilightin kohtaus, jossa Edward pysäyttää parkkipaikalla auton, joka meinaa liiskata Bellan? Tässä kohtaa tajusin ensimmäisen kerran, että Fallen ihan oikeasti vain kierrättää Twilightin tarinaa pienin muutoksin. Mitä pidemmälle elokuva menee ja mitä useammin kolmiodraamailu pääsee valloilleen, sitä enemmän katsojana haluaisi poistua salista, sillä henkinen kärsimys alkaa kasvaa. Danielin ja Camin kisailu Lucindan huomiosta on ryöstetty Edwardin ja Jacobin kamppailusta siitä, kumpi saa Bellan. Tässäkään kumpikaan jätkä ei kertaakaan mieti, että ehkä neiti saa itse valita kenet ottaa, jos ottaa. He vain miettivät, että ovat itse parasta Lucindalle. Twilightista ryöstäminen on tehty vielä niin kehnosti, että mieluummin katsoisin Twilightin uudestaan, mikä kertoo jo paljon, sillä se ei ole hyvä elokuva. Joskus Fallen on vain naurettavan huono, mutta suurimmaksi osaksi se on vain aivan hirveää kuraa.

Jos olette lukeneet arvostelujani, niin olette voineet huomata, että mielestäni Assassin's Creed (2016) oli viime vuoden huonoin elokuva. Siinä käsikirjoitus oli tainnut unohtua ja juoni poukkoili miten sattui. Siinä oli kuitenkin hyviä näyttelijöitä. Tässä tuntuu olevan jonkinlainen käsikirjoitus ja tarina, mutta se on ryöstetty yhdestä kehnoimmasta rakkauskertomuksesta ikinä, eivätkä näyttelijät ole hyviä. Näiden ongelmien lisäksi elokuvan rytmitys on kamala. Elokuva kiirehtii kaiken aikaa, eikä siinä voi luoda lähes mitään tunnesidettä hahmoihin. Ottaen huomioon, ettei Pennia lukuunottamatta voi pitää yhdestäkään hahmosta, niin leffaa on vaikea seurata. Romantiikkaosuus on niin vääntämällä väännetty, että oksetti. Elokuvaan yritetään luoda jännitystä siitä, kuka on tarinan pahis. Se ei onneksi ole kaikkein arvattavin tyyppi, mutta valitettavasti se on hahmo, jonka tarkoitusperiä ei koskaan selitetä kunnolla - tai ainakaan uskottavasti. Leffassa nimittäin selitetään koko ajan katsojille asioita, jotka ovat itsestäänselviä. Useaan otteeseen tekisi mieli huutaa, että eivätkö ne hahmot nyt jumalauta tajua sitä, tätä tai tuota?! Kuitenkin elokuvassa on useita juoniaukkoja ja hölmöyksiä, joita ei koskaan selitetä, sillä siinä keskitytään ihan ihme asioihin. Loppuun on pitänyt tunkea pieni taisteluntynkä, joka on pisteenä iin päällä siinä, miten käsittämätöntä ripulia tuli juuri katsottua. Ai niin, "ripulissahan" on kaksi i-kirjainta, mikä tietää kahta pistettä. Lopputaistelusta ei oikein saa mitään selvää. Eikä katsojana halua enää saada mitään selvää, sillä juttu ei vain kiinnosta enää. Eipä ole kiinnostanut noin tuntiin. Ja siinä kohtaa elokuvaa on mennyt tunnin ja vartin verran. Elokuvan positiivisin asia onkin, että se on niin lyhyt, jolloin kärsimys ei tunnu ikuisuudelta. Lyhyt kesto tosin pistää elokuvan kiirehtimään, joka on sen yksi ongelma. Lopputuloksena on - anteeksi nyt vain - ihan vitun hirveä kammotus, jota en suosittele ikinä katsomaan! Yleensä pidän teinileffoja harmittomana viihteenä, mutta Fallen on niin totaalinen pohjanoteeraus että huhhuh! Ja vaikka kyseessä on fantasiamaailma, jossa on enkeleitä ja demoneita, niin mitään taianomaista tai ihmeellistä ei ole nähtävissä.

Elokuvan ohjauksesta vastaa Scott Hicks. Vaikea tietää, mitä hän on miettinyt, sillä niin surkean sekasotkun hän on saanut aikaiseksi. Fallenilla on kolme käsikirjoittajaa, mutta he eivät ole yhdessäkään saaneet tarinaa toimimaan. Elokuvan repliikit ovat typeriä ja kamalia, etenkin Lucindan ja Danielin yhteisissä kohtauksissa. Mikään ei kuulosta luontevalta. Elokuva ei ole edes kuvattu kovin hyvin. Mukana on outoja kuvakulmia ja heiluvaa kameratyöskentelyä. Tyyli saa Fallenin näyttämään vieläkin halvemmalta tekeleeltä, joka on nopeasti tehty jonkin yhtiön televisiolevitykseen. Leikkauksella on pilattu kohtausten välistä rytmitystä, eikä kohtauksen sisälläkään editointi ole onnistunutta. Visuaaliset tehosteet eivät ole kummoiset. Elokuvassa kuullaan useita eri yhtyeiden ja artistien kappaleita, jotka ovat pääasiassa kehnoja. Onneksi Mark Ishamin säveltämä musiikki on edes ihan hyvää.

Yhteenveto: Fallen on järkyttävän paska yritys olla toimiva romanttinen fantasiaelokuva. Useat jutut ovat Twilightista ryöstettyjä, mikä ei ole hyvä merkki. Näyttelijäsuoritukset ovat toinen toistaan huonompia. Etenkin pääkolmikon näyttelijät ovat enemmän tai vähemmän hirveitä. Tönkköys on läsnä sekä esiintymisessä, että repliikeissä joita näyttelijät joutuvat pakottamaan ulos suustaan. Kolmen käsikirjoittajan tiimi ei ole saanut aikaan toimivaa tarinaa, vaan ovat kirjoittaneet asioita sinne ja tänne, eivätkä he ole varmaan lukeneet kokonaisuutta läpi, ennen kuin antoivat tekstinsä eteenpäin. Tekninen puolikaan ei ole onnistunut, joten siitä ei tule säälipistettä. Rytmitys on todella kamala ja juoni hyppii eteenpäin nopeasti. Elokuva selittää katsojille asioita paljon, mutta jättää silti juoneen hölmöjä aukkoja. Lopputaistelu on todella tyhmä, mitä seuraa kohtaus, joka antaa vinkkiä mahdollisesta jatko-osasta. Toivon, että Fallen ei menesty ja ettei sille koskaan tehdä jatkoa. Kaikista näistä kirjoihin perustuvista elokuvista, joita alussa luettelin, Fallen on ehdottomasti kaikkein hirvein. Se on huonompi kuin yksikään Twilight, mikä kertoo paljon. Tehkää itsellenne palvelus ja pysykää erossa tästä elokuvasta! Ehkä jotkut teinit tästä pitävät, mutta muuten uskoisin, että suurin osa yleisöstä tulee antamaan negatiivisen arvion tälle. Leffassa on vain kolme hyvää asiaa: Lola Kirken näyttelemä Penn, toimiva musiikki ja sen lyhyt kesto, jolloin kärsimys ei kestä liian kauaa ja katsoja pääsee jokseenkin tervejärkisenä kotiinkin. Parasta koko jutussa oli se, että lehdistönäytöksessä meille annettiin Lauren Katen kirjoittamat "Fallen" -kirjat (2009). Näin mainostaminen kuuluisikin hoitaa. Kiitokset siis heille, jotka tämän keksivät ja toteuttivat. Toivoisin vain, että tällaista toimintaa nähtäisiin seuraavaksi huomattavasti parempien elokuvien kohdalla.

Kirjoittanut: Joonatan, 9.3.2017
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.goldposter.com
Fallen, 2016, Apex Entertainment, Lotus Entertainment, Mayhem Pictures, Silver Reel