TITANS - KAUSI 1
Pääosissa: Brenton Thwaites, Teagan Croft, Anna Diop, Ryan Potter, Reed Birney, Alan Ritchson, Minka Kelly, Curran Walters, Rachel Nichols, Conor Leslie, Lindsey Gort, Melody Johnson, Jeff Clarke, Jeni Ross, Logan Thompson, Seamus Dever, Lester Speight, Bruno Bichir, Brendan Fraser, Matt Bomer ja April Bowlby
Genre: toiminta, fantasia, scifi
Jaksomäärä: 11
Jakson kesto: 41 minuuttia - 51 minuuttia - Yhteiskesto: noin 8 tuntia 24 minuuttia
Ikäraja: 16
Titans perustuu DC Comicsin sarjakuvien Teen Titans -ryhmään, joka teki ensiesiintymisensä vuonna 1964. Vuonna 2014 TNT-kanava ilmoitti työstävänsä televisiosarjaa sarjakuvien pohjalta ja kuvausten oli tarkoitus käynnistyä kesällä 2015, mutta TNT päätti lopulta luopua projektista. Vuonna 2017 ilmoitettiin, että sarja tehtäisiin DC:n omaan palveluun, DC Universeen ja kuvaukset saatiin aloitettua saman vuoden marraskuussa. Titansin ensimmäistä kautta ruvettiin esittämään lokakuussa 2018 ja sarja keräsi positiivista palautetta niin faneilta kuin kriitikoilta. Itse olin pohtinut jo jonkin aikaa Titansin katsomista, mutta jatkuvasti se jäin vain pohdinnan tasolle. Kuitenkin nyt kun sarja on saamassa jo neljännen tuotantokautensa, päätin vihdoin ryhtyä tuumasta toimeen. Aloitin Titansin katselun Netflixistä ja katsoin avauskauden läpi muutamassa päivässä.
Batmanin hylännyt Robin, eli Dick Grayson on aikuistunut ja työskentelee Detroitissa etsivänä. Hän lyöttäytyy yhteen muistinmenetyksestä kärsivän Koryn ja muotoaan muuttavan Garin kanssa, auttaakseen synkkiä voimia sisällään pitävää Rachelia.
Pirates of the Caribbean: Salazar's Revengestä (Pirates of the Caribbean: Dead Men Tell No Tales - 2017) tuttu Brenton Thwaites nähdään aikuistuneena Robinina, joka päätti hylätä entisen mentorinsa Batmanin ja ryhtyä soolosankariksi. Lisäksi Robinin todellinen minä, eli Dick Grayson on muuttanut Gotham Citystä Detroitiin ja saanut siellä töitä rikosetsivänä. Thwaites istuu mainiosti rooliinsa, joskin aluksi tästä kiroilevasta ja synkistelevästä Robinista tulee lähinnä mieleen kiusallisesti angstaava teinipoika, joka luulee itsestään liikoja. Tuotantokauden edetessä hahmoa voi kuitenkin ymmärtää paremmin ja hoksata, miksi hän ei halua enää palata Batmanin apuriksi.
Sarjan aikana Robin päätyy lyöttäytymään yhteen kolmen supervoimaisen tyypin kanssa: Rachelin (Teagan Croft), joka on vakavissa ongelmissa synkkien kykyjensä vuoksi, Koryn (Anna Diop), joka on menettänyt muistinsa ja omaa liekehtiviä voimia, sekä Garin (Ryan Potter), joka pystyy muuttumaan vihertäväksi tiikeriksi. Rachel ja Kory ovat mielenkiintoisia tapauksia, Rachelin synkän puolen ja Koryn mysteerisen taustan vuoksi, mutta Gar jää tästä titaaniryhmästä selvästi tylsimmäksi tyypiksi. Häneltä löytyy hetkensä, varsinkin jaksossa, jossa esitellään, keiden luona hän asuu, mutta silti hän jää pahasti kolmen muun varjoon.
Heidän lisäksi avauskaudella esitellään myös mm. Minka Kellyn näyttelemä sankari Dove ja tämän parina toimiva Alan Ritchsonin näyttelemä Hawk, Reed Birneyn esittämä tohtori Adamson, Curran Waltersin näyttelemä Jason Todd, eli Dickin korvannut uusi Robin, Lindsey Gortin esittämä Dickin etsiväpari Amy ja Conor Leslien näyttelemä Wonder Girl. Näyttelijät ovat kaikki vähintään kelvollisia osissaan. Varsinkin Walters sopii täydellisesti Jason Toddiksi, joka on niin ärsyttävä nulikka, että katsojana oikein toivoo, että vaikkapa joku Jokeri muiluttaisi hahmoa kunnolla.
Jos totta puhutaan, odotukseni Titans-sarjaa kohtaan olivat aika matalat. Sarjan traileri Robinin "Fuck Batman" -repliikin kera ei mielestäni tarjonnut kummoista kuvaa sarjasta ja kovasti DC:tä fanittava Filmikela-arvostelusivua kirjoittava ystäväni jätti sarjan kesken jo avauskauden puolessavälissä, mikä ei myöskään lupaillut hyvää. Kenties juuri siksi yllätyin, että kyseessä onkin ihan mukiinmenevä supersankarisarja. Aluksi Titansin synkistelystä tulee lähinnä mieleen kovaa jätkää esittävä pikkupoika, joka luulee näyttävänsä coolilta polttaessaan röökiä ja lausuessaan rivoja, mutta sitten joko totuin tähän toteutukseen tai sitten homma toteutettiin paremmin kauden kulkiessa eteenpäin. Eivät kiroilevat supersankarit toki mikään uusi juttu ole, onhan niitä nähty vaikkapa Kick-Assissa (2010), Deadpoolissa (2016) ja Amazonin loistokkaassa The Boys -sarjassa (2019-), mutta Titansilta kestää hetki, ennen kuin aikuisille katsojille suunnattu meno alkaa toimia.
Jos totta puhutaan, odotukseni Titans-sarjaa kohtaan olivat aika matalat. Sarjan traileri Robinin "Fuck Batman" -repliikin kera ei mielestäni tarjonnut kummoista kuvaa sarjasta ja kovasti DC:tä fanittava Filmikela-arvostelusivua kirjoittava ystäväni jätti sarjan kesken jo avauskauden puolessavälissä, mikä ei myöskään lupaillut hyvää. Kenties juuri siksi yllätyin, että kyseessä onkin ihan mukiinmenevä supersankarisarja. Aluksi Titansin synkistelystä tulee lähinnä mieleen kovaa jätkää esittävä pikkupoika, joka luulee näyttävänsä coolilta polttaessaan röökiä ja lausuessaan rivoja, mutta sitten joko totuin tähän toteutukseen tai sitten homma toteutettiin paremmin kauden kulkiessa eteenpäin. Eivät kiroilevat supersankarit toki mikään uusi juttu ole, onhan niitä nähty vaikkapa Kick-Assissa (2010), Deadpoolissa (2016) ja Amazonin loistokkaassa The Boys -sarjassa (2019-), mutta Titansilta kestää hetki, ennen kuin aikuisille katsojille suunnattu meno alkaa toimia.
Sarja nappaa ihan menevästi mukaansa, kun nämä supervoimaiset hahmot liittoutuvat hissuksiin yhteen taistelemaan pahiksia vastaan ja selvittämään jokainen omia ongelmiaan. Gotham-sarjan (2014-2019) tavoin on veikeää seurata vahvasti Batmaniin liitännäistä sarjaa, jossa itse Batmania ei kuitenkaan ole lähes lainkaan. Vaikka yleisesti ottaen Batman taitaa olla suosikkisankarini, enkä ole koskaan pahemmin piitannut Robinista, Titans onnistui saamaan empatiani Dick Graysonin puolelle ja kenties jopa itsekin pohtimaan että "paskat Batmanista".
Kovin huumorivetoiseksi sarjaa ei todellakaan ole tarkoitettu. Seasta löytyy pari hauskaa heittoa sieltä ja täältä, mutta pääasiassa Titans keskittyy vakavamieliseen murjottamiseen. Vaikka välillä onkin tuntunut, että osaa DC:n projekteja vaivaa turha synkkyyksissä patsastelu, tämä sarja pystyy tekemään sen tarpeeksi kelvollisesti, eikä komediaa liiemmin tarvitakaan. Kun toiminta alkaa, on se aikuiseen makuun miellyttävän tylyä. Ihmisiä murjotaan rujoin tavoin ja kaudella ehditään keksiä muutamakin ronski keino pistää jengiä hengiltä. Kauden todellisena kompastuskivenä toimii oikeastaan vain sen hieman kömpelösti kasattu finaali. Kun katsoja on lopettanut raapimasta päätään, että mitä tässä oikein tapahtuu, homma onkin jo ohi ja sitten sitä vain jää odottelemaan kakkoskautta.
Sarjan ohjaajat rakentavat kelvollisesti tunnelmaa ja päivittävät onnistuneesti enemmän nuoremmalle kohderyhmälle suunnatut teinisankarit aikuisempaan menoon. Käsikirjoittajat tekevät oivaa työtä kolmen sankarin kohdalla neljästä ja toivonkin, että seuraavalla kaudella myös Gar saisi enemmän kiinnostavaa sisältöä. Lisäksi toivon myös, että Garin tiikerimuoto olisi tulevaisuudessa paremmin tehty, sillä tällä kaudella digieläin on aika kamalan näköinen. Erikoistehosteet eivät muutenkaan ole kummoisia sarjassa, mutta muuten tekninen toteutus on ihan sujuvaa. Kuvaus, leikkaus, lavasteet, asut, maskeeraukset, valaisu ja äänimaailmakin ovat hyviä ja lopputekstien aikana jumputtava Clint Mansellin ja Kevin Kinerin säveltämä tunnusmusiikki toimii erittäin mainiosti.
Yhteenveto: Titansin ensimmäinen tuotantokausi on kelpo avaus ihan lupaavalle supersankarisarjalle, vaikka aluksi kiroilevat Robin ja kumppanit silittävätkin vastakarvaan. Paikoitellen meno on kuin itsestään liikoja luulevilla teinigangstereilla, mutta vähitellen kirosanoja viljeleviin sankareihin tottuu. Murjottavaan tunnelmaankin pääsee parin jakson jälkeen sisälle. On yhä vain kiinnostavampaa seurata hahmojen kertomusta ja saada selville lisää näistä teinititaaneista. Päänelikosta vain Gar-muodonmuuttaja jää vaisuksi kehnojen tietokonetehosteidensa kera. Taistelukohtaukset ovat onnistuneen roiseja, eikä meiningistä ole tehty millään lailla perheystävällistä supersankariviihdettä. Loppuhuipennus on harmillisen lässähdys, sillä tekijät eivät pystyneet tekemään suunnittelemaansa finaalijaksoa. Homma jää turhauttavasti kesken, mutta kakkoskautta jää odottamaan positiivisin mielin. Ailahtelevuudestaan huolimatta Titansin avauskausi on ihan mukiinmenevää supersankarimättöä vähän varttuneempaan makuun.
Yhteenveto: Titansin ensimmäinen tuotantokausi on kelpo avaus ihan lupaavalle supersankarisarjalle, vaikka aluksi kiroilevat Robin ja kumppanit silittävätkin vastakarvaan. Paikoitellen meno on kuin itsestään liikoja luulevilla teinigangstereilla, mutta vähitellen kirosanoja viljeleviin sankareihin tottuu. Murjottavaan tunnelmaankin pääsee parin jakson jälkeen sisälle. On yhä vain kiinnostavampaa seurata hahmojen kertomusta ja saada selville lisää näistä teinititaaneista. Päänelikosta vain Gar-muodonmuuttaja jää vaisuksi kehnojen tietokonetehosteidensa kera. Taistelukohtaukset ovat onnistuneen roiseja, eikä meiningistä ole tehty millään lailla perheystävällistä supersankariviihdettä. Loppuhuipennus on harmillisen lässähdys, sillä tekijät eivät pystyneet tekemään suunnittelemaansa finaalijaksoa. Homma jää turhauttavasti kesken, mutta kakkoskautta jää odottamaan positiivisin mielin. Ailahtelevuudestaan huolimatta Titansin avauskausi on ihan mukiinmenevää supersankarimättöä vähän varttuneempaan makuun.
Viimeisen jakson lopputekstien jälkeen nähdään vielä lyhyt kohtaus.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 6.2.2022
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.imdb.com
Titans, Yhdysvallat, 2018-, Warner Bros. Television, DC Entertainment, Weed Road Pictures, Berlanti Productions
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 6.2.2022
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.imdb.com
Titans, Yhdysvallat, 2018-, Warner Bros. Television, DC Entertainment, Weed Road Pictures, Berlanti Productions
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti