Arvostelu: Minä ja pingviini (The Penguin Lessons - 2024)

MINÄ JA PINGVIINI

THE PENGUIN LESSONS

Ohjaus: Peter Cattaneo

Pääosissa: Steve Coogan, Vivan El Jaber, Björn Gustafsson, Jonathan Pryce, Alfonsina Carrocio, David Herrero, Micaela Breque, Aimar Miranda, Nicanor Fernandez, Hugo Fuertes ja Joaquín Lopez

Genre: draama, komedia, historia

Kesto: 1 tunti 51 minuuttia

Ikäraja: 7

The Penguin Lessons, eli suomalaisittain Minä ja pingviini perustuu Tom Michellin samannimiseen muistelmakirjaan vuodelta 2015. Jeff Pope kirjoitti kirjan pohjalta elokuvakäsikirjoituksen, joka pääsi tuotantoon. Kuvaukset käynnistyivät loppuvuodesta 2023 ja maailmanensi-iltansa Minä ja pingviini sai syyskuussa 2024 Toronton elokuvajuhlilla. Nyt elokuva on saapunut myös Suomeen ja itse kiinnostuin leffasta heti, kun näin sen trailerin. Kävinkin katsomassa Minä ja pingviini -elokuvan heti sen ensi-iltapäivänä.

Vuonna 1976 Argentiinassa samalla kun maan armeija kaappaa vallan, brittiläinen Tom Michell ryhtyy opettamaan englantia paikallisessa poikakoulussa ja saa yllättävän lemmikin, pelastettuaan öljyvuodosta henkihieveriin jätetyn pingviinin.

Pääroolissa Tom Michellinä nähdään Steve Coogan, joka on erittäin hyvä valinta. Brittiläinen Tom on pestattu argentiinalaiseen poikakouluun englanninopettajaksi. Mies on aikamoinen jääräpää, joka ei ole tullut paikalle saamaan ystäviä, vaan tekemään töitä, tienaamaan siitä rahaa ja kenties pokaamaan pari naista siinä ohessa. Miehen elämä kuitenkin mullistuu, kun hän eräänä päivänä törmää rannalla öljyvuodon tappamiin pingviineihin ja päättää auttaa ainoaa yhä elossa olevaa yksilöä, tehdäkseen vaikutuksen naiseen. Yhtäkkiä Tomilla onkin erikoinen lemmikki, josta hän ei tunnu millään pääsevän eroon. Coogan tulkitsee mainiosti aluksi jopa varsin tympeää Tomia, jonka sydän alkaa hissuksiin lämmetä uuden ystävänsä kanssa. Mies on sanavalmis näpäyttäjä ja Coogan pitää huolen, että hahmo pysyy pidettävänä, vaikka tämä kohtelee muita usein kyseenalaisesti. Ja pakkohan sitä on kehua kanssa kaikkia niitä erinomaisesti koulutettuja pingviinejä, jotka esittävät leffassa tätä Juan Salvador -nimen saavaa lintua.

     Elokuvassa nähdään myös Jonathan Pryce koulun rehtori Timothy "Timbuc" Bucklena, Vivian El Jaber kokki María Alvarezina ja Alfonsina Carrocio tämän armeijaa vastustavana aktivistityttärenä Sofíana, David Herrero kiusattuna oppilaana Diegona, sekä Björn Gustafsson suomalaisena tiedeopettaja Tapiona (TORILLE!). Sivunäyttelijätkin hoitavat tonttinsa hyvin, erityisesti El Jaber napakkana kokkina. Gustafsson on sympaattinen tiedeopettajana, joka yrittää kaveerata Tomin kanssa tuloksetta, joskin näin suomalaiskatsojana oli helppo heti sanoa, että näyttelijä on ruotsalainen eikä suomalainen.

Kuten ennakkoon arvelin, Minä ja pingviini osoittautui oikein hyväksi ja sydämelliseksi pikkudraamaksi, jonka tarina jääräpäisen miehen ja suloisen eläimen välille hiljalleen muodostuvasta ystävyydestä levittää takuuvarman hymyn kasvoille. On hupaisaa seurata, kuinka Tom yrittää eri tavoin päästä eroon uudesta siipikaveristaan, vain jotta tämä sysätään vielä varmemmin hänen vastuulleen ja kuinka ajan kanssa mies ei haluakaan luopua Juan Salvadorista. Leffaan mahtuu useita hauskoja hetkiä ja huvittavaa sanailua tältä tiimoin, mutta onpa menossa myös liikuttavammatkin puolensa.

Elokuva ei kuitenkaan ole vain kuvaus odottamattomasta ystävyydestä, joka saa katsojan lopuksi hämmästelemään että "näinkö ihan oikeasti tapahtui?". Se on myös oiva kuvaus Argentiinassa tuolloin tapahtuneesta sotilasvallankaappauksesta, kun paikallinen armeija syöksi presidentti de Péronin vallasta ja johti usean vuoden ajan uhkailun ja pelon kautta. Muutama kuukausi sitten ilmestynyt Olen yhä täällä (Ainda Estou Aqui - 2024) käsitteli samanlaista tapahtumaa Brasiliassa ja kun seuraa maailman menoa tällä hetkellä, ei ole ihme, että näitä tarinoita halutaan taas nostaa esille varoittavaksi esimerkiksi. Sotilasdiktatuurin uhka ja jännite kulkevat oudonkin hyvin yhdessä lämpimän ystävyystarinan kanssa. Suosittelenkin käymään katsomassa Minä ja pingviini -elokuvan, jos aihe alkoi yhtään kiinnostamaan.

Elokuvan ohjauksesta vastaa Peter Cattaneo, jonka aiempiin töihin kuuluvat hauska miesstripparileffa Housut pois! (The Full Monty - 1997) ja myöskin vaikeaa aihetta käsitellyt, sekä ystävyyden ja ilon voimaa näyttänyt Yhteinen sävel (Military Wives - 2019). Cattaneo hoitaa hommansa jälleen tyylitajuisesti, tuoden paljon sydäntä menoon mukaan. Jeff Popen käsikirjoitus värittelee toki Tom Michellin tarinaa, mutta muistuttaa silti, että joskus totuus on fiktiota ihmeellisempää. Minä ja pingviini on myös hyvin kuvattu ja leikattu. Lavasteilla ja puvusteilla on herätetty 1970-luvun puoliväli mainiosti henkiin. Äänimaailmakin on osaavasti rakennettu ja Federico Jusidin säveltämät musiikit tunnelmoivat erittäin oivallisesti taustalla.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 15.6.2025

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

The Penguin Lessons, 2024, Nostromo Pictures, 42, Aperture Media Partners, Intake Films, Rolling Dice

Arvostelu: Lumen yhdistämät (La sociedad de la nieve - 2023)

LUMEN YHDISTÄMÄT

LA SOCIEDAD DE LA NIEVE

Ohjaus: J. A. Bayona

Pääosissa: Enzo Vogrincic Roldán, Agustín Pardella, Matías Recalt, Alfonsina Carrocio, Tomas Wolf, Agustín Della Corte, Valentino Alonso, Felipe González Otaño, Rafael Federman, Santiago Vaca Narvaja, Simón Hempe, Esteban Bigliardi ja Paula Baldini

Genre: draama, jännitys

Kesto: 2 tuntia 24 minuuttia

Ikäraja: 16

La sociedad de la nieve (englanniksi Society of the Snow), eli suomalaisittain Lumen yhdistämät perustuu Pablo Viercin samannimiseen kirjaan, joka puolestaan perustuu tositapahtumiin vuoden 1972 lento-onnettomuudesta Andeilla. Tapahtuman pohjalta oli jo tehty elokuvat Survive! (Supervivientes de los Andes) vuonna 1976 ja Elossa (Alive) vuonna 1993. Ohjaaja J. A. Bayona oli kiinnostunut tapauksesta ja luettuaan Viercin kirjan vuonna 2012, hän hankki sen elokuvaoikeudet. Kesti kuitenkin vuosia, ennen kuin Bayona sai filmin tuotantoon asti. Kuvaukset käynnistyivät vasta tammikuussa 2022. Lumen yhdistämät sai maailmanensi-iltansa syyskuussa 2023 Toronton elokuvajuhlilla ja nyt se on julkaistu myös Suomessa Netflixin suoratoistopalvelun kautta. Itse olin tutustunut aiheeseen hieman viime vuonna, katsottuani tapahtumista innoitteensa saaneen Yellowjackets-sarjan (2021-). Olin ollut tietoinen Lumen yhdistämistä jo syksystä asti, mutta hoksasin elokuvan aiheen vasta, kun se oli jo ilmestynyt Netflixiin. Kun vielä huomasin, että kyseessä oli Orpokodin (El Orfanato - 2007), Selviytymisen (Lo imposible - 2012) ja A Monster Callsin (2016) tehneen J. A. Bayonan ohjaus, päätin katsoa sen heti.

13. lokakuuta 1972 uruguaylainen rugby-joukkue on matkalla Chileen, kun heidän lentokoneensa törmää vuorenhuippuun Andeilla. Onnettomuudesta selvinneet yrittävät keksiä keinon pysyä elossa hyytävässä kylmyydessä ja päästä takaisin sivistyksen pariin.

Lumen yhdistämät keskittyy uruguaylaisen katolisen eliittikoulu Stella Maris Collegen rugbyjoukkueen, Old Christiansin nuoriin, jotka ovat matkalla Chileen, pelaamaan englantilaistiimiä vastaan, kun heidän lentokoneensa törmää vuoreen Andeilla. Koneen neljästäkymmenestäviidestä matkustajasta kaksitoista menehtyi saman tien ja elokuva seuraa eloonjääneitä, jotka yrittävät selvitä hengissä takaisin kotiin. Näitä henkilöitä ovat muun muassa Numa (Enzo Vogrincic Roldán), Nando (Agustín Pardella) ja tämän sisko Susy (Alfonsina Carrocio), Roberto (Matías Recalt), Gustavo (Tomas Wolf), Tintín (Agustín Della Corte), Pancho (Valentino Alonso), Carlitos (Felipe González Otaño), Eduardo (Rafael Federman), Daniel (Santiago Vaca Narvaja), Coche (Simón Hempe), sekä pariskunta Javier (Esteban Bigliardi) ja Liliana (Paula Baldini). Suuri osa nuorista näyttelijöistä ovat ensikertalaisia tai vasta elokuvauransa alkutaipaleella olevia. Kaikki onnistuvat kuitenkin ihailtavasti tulkitsemaan roolihahmojensa monenlaisia tuntemuksia, joita he kokevat onnettomuuden aikana ja sen jälkeen, jäätyään eritykseen korkeille lumivuorille. Elokuva pystyy pääasiassa hyvin tasapainottelemaan useiden hahmojen kesken ja vaikka Numa nostetaankin usein esille jonkinlaisena päähenkilönä ja kertojaäänenä, kyse on kuitenkin enemmän porukan yhteisestä kokemuksesta kuin tiettyjen nuorten nostamisesta valokeilaan.

Kuten jo juonikuvauksesta voi päätellä, ei Lumen yhdistämät todellakaan ole mikään hilpeä katselukokemus. Kyseessä on erittäin rankka elokuva, jota on ajoittain vaikeaa katsoa, erityisesti kun tietää tapahtumien olleen tosia. Nuorten epätoivo ja ainoana suojana toimivan lentokoneen rippeitä ympäröivä kylmyys puskevat läpi televisiosta ja takertuvat katsojaankin. Kotisohvalla kääriytyy herkästi peiton alle, kun seuraa hahmojen hytinää ja surua, kun aamulla joku ystävistä ei enää herääkään. Epämiellyttävä ahdistus kouraisee tuntuvasti ja siitä jos mistä tunnistaa, että J. A. Bayona on hoitanut hommansa hyvin.

Lumen yhdistämät on rankkuuksissaan todella vaikuttava elokuvakokemus, joka syventyy väkevästi ihmisluonteeseen ja traumaan. Vaikka katsojana tietäisikin jo etukäteen, kuinka hommassa lopulta käy, sitä silti jännittää läpi leffan, sillä niin väkevästi paketti on rakennettu. Lähes kahden ja puolen tunnin kesto kulkee toisaalta nopeasti, sillä tähän selviytymistaisteluun jää niin voimakkaasti koukkuun, mutta samalla pitkän keston myös tuntee - mutta hyvällä tavalla. Ajoittain piinaavankin hidas meno korostaa sitä, kuinka nuoret odottivat päivä ja viikko toisensa perään pelastusta. Välillä tuntuu siltä kuin olisi itsekin menossa mukana. Kun katsojana imeytyy näin tehokkaasti tapahtumien vietäväksi, sitä lujempaa elokuvan tunnepuoli iskee. Raskas katselukoettelemus palkitsee lopussa katsojansa, mutta upeudestaan huolimatta Lumen yhdistämiä tuskin katsoo uudestaan - ainakaan vähään aikaan.

Bayona rakentaa tunnelmaa erinomaisesti. Hänen, Bernat Vilaplanan, Jaime Marquesin ja Nicolás Casariegon työstämä käsikirjoitus on vangitseva. Lumen yhdistämät on myös teknisiltä ansioiltaan laadukas. Kameratyöskentely on todella tyylikästä, oli kyse sitten taitavasti etu- ja taka-alaa hyödyntävästä kuvasommittelusta tai hurjan jylhistä maisemaotoksista. Lumiset Andit näyttävät lumoavilta, mutta samalla karmivilta. Kun kamera siirtyy kauemmaksi lentokoneen hylystä ja näyttää, kuinka valkoinen lentokone katoaa lumen keskelle ja kuinka mitättömän pieniä onnettomuudesta selvinneiden kyhäämät hätämerkit ovatkaan massiivisten vuorten ympäröiminä, nuorten epäusko pelastuksesta valtaa omankin sydämen. Lentokoneen lavaste on mainio, riutuneiden hahmojen maskeeraukset onnistuneen inhottavia ja erikoistehosteet toimivia. Äänimaailma korostaa kylmyyttä ja yksinäisyyttä, samalla kun musiikeista vastaava Michael Giacchino tunnelmoi taustalla tuttuun ansiokkaaseen tapaansa.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 7.1.2024

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com

La sociedad de la nieve, 2023, Cimarrón Cine, El Arriero Films, Misión de Audaces Films, S.L.