No Other Choice (어쩔수가없다 - 2025) - elokuva-arvostelu

NO OTHER CHOICE

어쩔수가없다

Ohjaus: Park Chan-wook

Näyttelijät: Lee Byung-hun, Son Ye-jin, Choi So Yul, Woo Seung Kim, Lee Sung-min, Yeom Hye-ran, Cha Seung-won, Park Hee-soon ja Yoo Yeon-seok

Genre: trilleri, komedia

Kesto: 2 tuntia 19 minuuttia

Ikäraja: 16

No Other Choice perustuu Donald Westlaken kirjaan The Ax vuodelta 1997, jonka pohjalta oli jo vuonna 2005 tehty ranskalainen elokuvasovitus The Axe (Le couperet). Eteläkorealainen Park Chan-wook ilmoitti vuonna 2009 tekevänsä elokuvan kirjan pohjalta, tietämättä vielä tuolloin aiemmasta leffaversiosta. Park päätyi kuitenkin vähän väliä muihin projekteihin, mikä kerta toisensa perään viivästytti tämän elokuvan tekoa. Park suunnitteli leffaa silti aina kun ehti ja yhdessä kohtaa hän aikoi jopa tehdä sen englanniksi. 2020-luvulla Park ryhtyi tosissaan työstämään elokuvaa ja kuvaukset pyörähtivät käyntiin elokuussa 2024. Maailmanensi-iltansa No Other Choice sai vuotta myöhemmin, elokuussa 2025 Venetsian elokuvajuhlilla ja nyt se on saapunut myös Suomen teattereihin. Itse kiinnostuin heti, kun näin Parkilta olevan tulossa uusi leffa. Kävinkin positiivisin odotuksin katsomassa No Other Choicen sen ennakkonäytöksessä.

Kun hyvätuloinen Man-soo saa yllättäen potkut asiantuntijatehtävästään paperitehtaalla, hänen elämänsä romahtaa. Pitääkseen perheensä ja talonsa, Man-soo päätyy epätoivoiseen yritykseen karsia kilpailijansa työnhaussa uuden paperifirman laitteiston valvojan pestistä.

Pääroolissa Man-soona nähdään Netflixin megahittisarja Squid Gamesta (오징어 게임 - 2021-2025) tuttu Lee Byung-hun. Man-soo on ollut vuosia töissä menestyneessä paperiyhtiössä ja noussut tasaista tahtia ylöspäin ja tarjonnut muhkeilla palkoillaan hyvän elämän perheelleen isossa talossa. Kaikki tämä kuitenkin katkeaa kuin seinään, kun amerikkalaiset ostavat yhtiön ja vaihtavat työntekijät koneisiin. Man-soo ja monet muut erotetaan ja näille paperia pyhimpänä asiana maailmassa pitäville ainoaksi oljenkorreksi jää pesti koneiden valvojana. Lee on vakuuttanut jo useasti aiemminkin, mutta No Other Choicessa hän säväyttää oikein toden teolla, tulkitessaan hienosti hahmonsa yhä vain maanisemmaksi muuttuvaa yritystä hankkiutua kilpailijoistaan eroon ja napata himoittu työpaikka itselleen.

     Elokuvassa nähdään myös muun muassa Son Ye-jin Man-soon tennistä pelaavana vaimona Mi-rinä, Choi So Yul ja Woo Seung Kim heidän lapsinaan, selloa soittavana Ri-onena ja laitteidensa taakse vetäytyvänä Si-onena, sekä Lee Sung-min, Cha Seung-won ja Park Hee-soon Man-soon kilpailijoina. Sivunäyttelijätkin ovat mainiossa vedossa ja heidän hahmonsa oivallisia, mutta onhan Lee toki elokuvan isoin tähti. Itseäni kieltämättä huvitti miettiä, että kun Si-one -poika tuijottaa leffan aikana Netflixiä, niin onko tämän elokuvan maailmassa Squid Game -sarjaa ja jos on, ihmetteleekö poika, miksi eräs hahmoista näyttää ihan hänen isältään?

No Other Choice osoittautui vähemmän yllättäen jälleen yhdeksi loistokkaaksi taidonnäytteeksi Park Chan-wookilta. Kyseessä on nokkelasti yhteiskuntasatiiria ja mustaa huumoria yhdistelevä trilleri, joka tarjoaa "ahaa"-elämyksiä vielä päättymisensä jälkeenkin. Tarinan lähtökohdat ovat hyvin ajankohtaiset, koneiden korvatessa aina vain enemmän ihmisiä erilaisissa työpaikoissa. Yhä useampi jää äkillisesti työttömäksi ja uutta työtä on vaikea saada, kun kaikkialle on kovaa kysyntää. Kun meno alkaa muuttua epätoivoiseksi, myös teot muuttuvat yhtä lailla ja pian Man-soo ei näe muuta vaihtoehtoa kuin varmistaa olevansa pätevin tyyppi hakemaansa paikkaan - vaikka sitten pistämällä kilpailijansa kylmäksi. Tämä on myös erinomainen kuvaus siitä, kuinka tämä kapitalistinen yhteiskunta saa työväenluokan kääntymään toisiaan vastaan, sen sijaan että ryhdyttäisiin taistoon niitä tahoja vastaan, jotka ongelman ovat luoneet.

Onnistuneen rakentelun jälkeen kun Man-soo saa päähänsä vinksahtaneen ratkaisun dilemmaansa, No Other Choice lähtee tosissaan liikkeelle. On jännittävää, sekä yllättävänkin huvittavaa seurata miehen puuhailuja. Mies vaikuttaa hämärähommissa niin epäpätevältä, että on suorastaan ihme, ettei hän jää heti kiinni. Kaikki tämä esitetään todella vekkulin huumorintajun kautta. Luvassa on joitain suorastaan hulvattomia tilanteita, joiden parissa varttia yli kahden tunnin leffa etenee kuin hujauksessa. Jännite syntyy myös Man-soon kotoolta. Mitä enemmän tämä yrittää salakavalasti korjata omaa tilannettaan, sitä enemmän hän toki puskee rakkaitaan kauemmas, mikä tuo sekaan hyvää draamaa. No Other Choice on loistoteos, jonka kruunaa sen ristiriitaisia fiiliksiä herättävä lopetus.

Park Chan-wookin ohjaus on miehelle ominaisesti väkevää ja hän leikitteleekin eri lajityypeillä sulavasti. Hänen, Lee Kyoung-min, Don McKellarin ja Lee Ja-hyen työstämä käsikirjoitus on oivaltava ja se sisältää niin terävää dialogia kuin oivaltavaa symboliikkaa esimerkiksi päähenkilön hammassäryn kautta. No Other Choice on myös todella tyylikkäästi kuvattu ja taitavasti leikattu. Lavasteet ovat mainiot, puvustus oivallista ja maskeerauksetkin näyttävät hyviltä. Äänimaailma on pätevästi rakennettu ja Jo Yeong-wookin säveltämät musiikit tunnelmoivat toimivasti taustalla.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 31.12.2025

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

어쩔수가없다, Etelä-Korea, 2025, CJ ENM Co., CJ Entertainment, Moho Film

Arvostelu: Oldboy (올드보이 - 2003)

OLDBOY

올드보이

Ohjaus: Park Chan-wook

Pääosissa: Choi Min-sik, Yoo Ji-tae, Kang Hye-jung, Ji Dae-han, Kim Byeong-ok, Yoon Jin-seo, Oh Dal-su, Oh Tae-kyung ja Yoo Yeon-seok

Genre: draama, jännitys, toiminta

Kesto: 2 tuntia

Ikäraja: 16

Oldboy perustuu japanilaiseen mangaan Old Boy (オールド・ボーイ), jota julkaistiin vuodesta 1996 vuoteen 1998. Ohjaaja Park Chan-wook kiinnostui tekemään mangan pohjalta elokuvasovituksen ja saikin hankittua sen oikeudet. Kuvaukset käynnistyivät alkuvuodesta 2003 ja lopulta Oldboy sai ensi-iltansa saman vuoden marraskuussa. Elokuva oli pienimuotoinen menestys, joka keräsi ylistystä kriitikoilta ja voitti Grand Prix -palkinnon Cannesin elokuvajuhlilla. Vuosien varrella elokuvan arvostus on vain kasvanut ja nykyään sitä pidetään yhtenä 2000-luvun parhaimmista elokuvista. Itse en ollut aiemmin nähnyt Oldboyta, mutta olin kuullut siitä jo pidemmän aikaa. Luulin jo kerran ostaneeni filmin, vain huomatakseni, että kyseessä olikin sen kymmenen vuotta myöhemmin ilmestynyt uudelleenfilmatisointi (Oldboy - 2013). Nyt kun elokuva saapuu 20-vuotisjuhlansa kunniaksi takaisin elokuvateattereihin, päätin etsiä leffan käsiini ja vihdoin ja viimein katsoa ja arvostella sen.

Tyttärensä syntymäpäivänä Oh Dae-su siepataan, lavastetaan vaimonsa murhasta ja vangitaan viidentoista vuoden ajaksi. Kun hänet yhtäkkiä vapautetaan, kostoa ja vastauksia janoava Dae-su lähtee etsimään syyllisiä.

Elokuvan pääroolissa viidentoista vuoden vankeuteen joutuvana Oh Dae-suna nähdään Choi Min-sik, joka tulkitsee upeasti monenlaisia tuntemuksia läpi käyvää hahmoaan. Kun Dae-su vapautuu vankeudestaan yhtä yllättäen kuin sinne joutuikin, lähtee hän selvittämään, mistä on oikein kyse ja etsimään ne, ketkä ovat homman takana. Vaimon murha pitäisi kostaa ja tytärkin pitäisi löytää, joka on joutunut elämään viitisentoista vuotta ilman vanhempiaan. Totuuksien paljastuessa Choi vasta pääseekin loistamaan. Katsoja on yhtä lailla erittäin kiinnostunut, mistä on oikein kyse ja hahmon haluaa nähdä onnistuvan tavoitteissaan.

     Elokuvassa nähdään myös Kang Hye-jung Dae-suta auttamaan ryhtyvänä Mi-dona, Ji Dae-han Dae-sun kaverina Joo-hwanina, sekä Yoo Ji-tae, Kim Byeong-ok ja Oh Dal-su Dae-sun vankeuteen liittyvinä henkilöinä, joista en halua sen enempää paljastaa. Muutkin näyttelijät hoitavat hommansa lahjakkaasti. Kangin ja Yoon hahmoja syvennetään onnistuneesti elokuvan edetessä, mikä tuo kertomukseen paljon uusia ulottuvuuksia.

Vaikkei Oldboy ihan räjäyttänytkään tajuntaani, kuten vuosia kuulemieni hehkutuksien jälkeen olin odottanut ja toivonut, ymmärrän hyvin, miksi se on kerännyt paljon suuria kehuja. Kyseessä on todella vahva kostokertomus, joka tekee aika lailla kaiken toisin kuin sen odottaisi ja rikkoo lajityyppinsä muureja. Oldboy on itse asiassa aikamoinen genre-blenderi, joka sekoittaa perinteistä kostotrilleriä brutaaliin toimintaan, mustaan huumoriin ja jopa hempeään romantiikkaan. Epätavanomainen sekoitus voisi herkästi levitä käsiin, mutta käsikirjoittajanakin toimiva ohjaaja Park Chan-wook pitää monisävyistä pakettia tiukasti kasassa. Hän kuitenkin vaatii katsojaltaan paljon. Ajassa hyppelevää ja paikoitellen omituisesti etenevää elokuvaa ei aina ole helppo seurata. Finaali kuitenkin palkitsee kärsivällisyyden, kääntäen teoksen upeasti päälaelleen. En ihmettele, miksi monet ovat sanoneet, että Oldboyn tapahtumat näkee toisella katselulla hyvin erilaisessa valossa.

Ennen päräyttävää lopetusta (mitä en tietenkään aio spoilata), Oldboy tarjoaa monenlaista koukkua, jotka tarttuvat katsojaan yhä vain tiukemmin. Vankeudessa Dae-sun kanssa vietettävä, lähes puoli tuntia kestävä alku kulkee vauhdilla. On todella mielenkiintoista, joskin samalla myös karmaisevaa seurata miehen kärsimystä, epätoivoa ja jossain kohtaa myös kohtalonsa hyväksyvää antautumista, kun vuodet vierivät eteenpäin. Ei olekaan ihme, että yllättäen vapauduttuaan Dae-sun ainoa päämäärä on selvittää vastaus kysymykseensä: miksi? Tälle kysymykselle myös katsoja janoaa vastausta läpi nopeasti kulkevan parin tunnin keston.

Oldboy tehoaa onnistuneesti niin niihin katsojiin, jotka odottavat toiminnallisempaa kostoretkeä kuin myös niihin, jotka haluavat nauttia kostokertomuksensa pohdiskelevampana psykologisena jännärinä. Väkeviä ovat niin pitkät ja mukaansatempaavat keskustelut, joissa käydään läpi hahmojen motiiveja kuin väkivaltaiset tappelut. Mukana on yksi todella pitkä kamppailu pitkällä käytävällä, joka on toteutettu yhdellä pitkällä kuvalla. Otoksessa näyttelijät pistävät itsensä hienosti likoon, eikä ihme, että sitä kuvattiin yhä uudestaan jopa kolmen päivän ajan, kunnes tekijät kokivat saaneensa hiottua kohtauksen täydelliseksi.

Taidokkaan ohjauksen lisäksi Park tekee hyvää työtä myös käsikirjoituksen parissa, yhdessä Hwang Jo-yunin ja Lim Jun-hyungin kanssa. Kolmikko ei mene siitä, mistä aita on matalin, vaan tarjoaa katsojalleen vaikean ja pitkään mieleen jämähtävän tarinan, jonka suuret paljastukset saavat näkemään kaiken aiemmin tapahtuneen uudessa valossa. Oldboy on myös teknisesti pätevästi tehty. Se on tyylikkäästi kuvattu (syömäpuikkojen välistä kulkeva kamera-ajo on yksinkertaisuudessaan näyttävä) ja sitäkin paremmin leikattu. Mukana on useita todella nokkelia siirtymiä ja onnistuneita peilauksia eri tapahtumien välillä. Valaisu, lavasteet, asut ja maskeeraukset ovat mainioita myös ja erikoistehosteet ovat yllättävän onnistuneet näin pienen budjetin filmiksi kahdenkymmenen vuoden takaa. Äänimaailmakin on hyvin rakennettu ja Cho Young-wukin musiikit tunnelmoivat taustalla oivallisesti.

Yhteenveto: Oldboy on vaikuttava ja yllätyksellinen kostotarina, jonka todellinen hienous avautuu vasta elokuvan viime minuuteilla. Katsoja saadaan koukkuun heti alussa ja on kiinnostavaa seurata, kun Dae-su joutuu vangituksi ja mitä hän tekee vapautuessaan. Niin päähenkilöä kuin katsojaa piinaa kysymys siitä, mistä kaikki oikein johtuu? Lopputulos loksauttaa suun auki ja kääntää asiat päälaelleen. Kun elokuvan katsoo uudestaan, tapahtuu se täysin eri silmin. Elokuva kiertää taidokkaasti kliseitä ja yhdistelee onnistuneesti erilaisia lajityyppejä psykologisesta trilleristä toimintaan, mustan huumorin komediaan ja jopa romantiikkaan. Jännite on korkealla ja tappelukohtaukset tyylikkään rujoja. Park Chan-wookin ohjaus ja käsikirjoitus ovat väkevät ja teknisiltäkin ansioiltaan elokuva on onnistunut. Oldboy on aivan mahtava filmi, jota suosittelen kaikille trillereiden ystäville ja korealaiselokuvista intoileville. 20-vuotisjuhla on hyvä syy katsoa elokuva, oli kyse sitten ensimmäisestä kerrasta tai vaikkapa kymmenennestä uudelleenkatselusta.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 5.6.2022

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

올드보이, 2003, Show East, Egg Films