Arvostelu: The Dig (2021)

THE DIG

Ohjaus: Simon Stone

Pääosissa: Carey Mulligan, Ralph Fiennes, Lily James, Archie Barnes, Johnny Flynn, Ben Chaplin, Ken Stott ja Monica Dolan

Genre: draama, historia

Kesto: 1 tunti 52 minuuttia

Ikäraja: 13

The Dig perustuu John Prestonin samannimiseen kirjaan vuodelta 2007, joka pohjautuu tositarinaan vuonna 1939 Sutton Hoossa tehdystä merkittävästä arkeologisesta löydöstä. Jo vuonna 2006 tuottaja Ellie Wood sai lukea Prestonin tekstin ja kiinnostui sen mahdollisuudesta kääntyä elokuvan muotoon. Päärooleihin valittiin Nicole Kidman ja Ralph Fiennes, mutta juuri ennen kuvausten alkua Kidman poistui projektista ja hänen tilalle roolitettiin Carey Mulligan. Kuvaukset käynnistyivät lokakuussa 2019 ja nyt The Dig on julkaistu Netflixin suoratoistopalvelussa. Itse kiinnostuin leffasta vasta, kun se oli jo ollut Netflixissä parin päivän ajan. Huomattuani, että siinä näyttelee Ralph Fiennes, päätin heti katsoa leffan.

Vuonna 1939 maanomistaja Edith Pretty palkkaa arkeologi Basil Brownin tutkimaan erikoisia kumpareita hänen maillaan, toiveenaan löytää sieltä jotain arvokasta. Basilin löytö ylittää molempien odotukset.

Kidmanin poistuttua elokuvasta, päärooleissa Edith Prettynä ja Basil Brownina nähdään tosiaan Carey Mulligan ja Ralph Fiennes, jotka tekevät molemmat tuttuun tapaansa erittäin hyvää työtä. Mulliganin esittämästä Edithistä paljastuu leffan aikana enemmän, mikä tekee hänestä kiinnostavamman hahmon ja syventää hänen mielenkiintoaan tutkia, mitä hänen omistamaltaan maalta löytyy. Fiennes on erinomainen vahvan korostuksensa kanssa ja myy heti hahmonsa innostuksen arkeologiaa kohtaan. Mulliganin ja Fiennesin kemiat osuvat hyvin yhteen.

     Mulliganin ja Fiennesin lisäksi elokuvassa nähdään myös Archie Barnes Edithin poikana Robertina, Monica Dolan Basilin vaimona Mayna, Lily James arkeologiasta kiinnostuneena Peggynä ja Ben Chaplin tämän miehenä Stuartina, Johnny Flynn fiktiivisenä valokuvaaja Rorynä, sekä Ken Stott British Museumilla työskentelevänä Charles Phillipsinä. Näyttelijät ovat läpikotaisin hyviä, mutta sivuhahmot eivät ole yhtä kiinnostavia kuin pääkaksikko.

Itse asiassa juurikin sivuhahmot saavat muuten erittäin mainion elokuvan tason laskemaan. Peggyn mukana leffaan tuodaan tylsä romanttinen sivujuoni, joka tuntuu jatkuvasti vievän huomiota pois itse tarinasta. Sivujuonen tunkeminen mukaan on outo ratkaisu lähinnä sen takia, että sitä ei tosielämässä tapahtunut ja romanttisen juonikuvion toista osapuolta ei ollut edes oikeasti olemassa. Kenties tekijät (tai alkuperäinen kirjailija) luulivat, että elokuvan arkeologiaihe olisi liian kuiva, jos siihen ei toisi mukaan lisädraamaa ja romantiikkaa. Itse taas koin juuri tämän lisäyksen kuivaksi ja pitkäveteiseksi muuten yllättävänkin mielenkiintoisessa teoksessa. Eikä romanttisen tarinan lisääminen häiritsisi niin paljon, jos se tuotaisiin jo aiemmin mukaan, mutta kun se alkaa vasta toisella puoliskolla, on se vain sekoittamassa pakkaa täysin turhaan.

Ilman tätä sivujuonta The Dig olisi kokonaisuutena todella hyvä leffa. Vaikka se kulkeekin rauhassa ja hitaasti eteenpäin, onnistuu se jo päänäyttelijöiden lahjojen ansiosta nappaamaan katsojan mukaansa. On kiinnostavaa seurata kaivuuprosessia ja mitä tapahtuu, kun suuri löytö paljastuu. British Museumin kiinnostuminen löydöstä ja sen aiheuttamat ongelmat luovat toimivaa konfliktia. Samalla toisen maailmansodan alkaminen luo oman lisänsä pieneen jännitteeseen. Kun nämä kaksi vaaraa uhkaavat Edithin ja Basilin menestystä löydön kanssa, on todella kummallista, että kirjoittajat päättävät ryhtyä keskittymään fiktiiviseen rakkaustarinaan.

Elokuvan ohjauksesta vastaa lähinnä teatteria tehnyt Simon Stone, jonka teatteritausta sopii hyvin tällaisen filmin tekoon. Stone rakentaa tunnelmaa oivallisesti ja hänellä on silmää tyylikkäälle visuaaliselle ilmeelle. Kuvaus on taidokasta ja mukana on paljon kekseliäitä ja epätyypillisiä kuvasommitteluja. Leikkaus on sujuvaa ja vajaan kahden tunnin kesto menee nopeasti ohi rauhallisesta temmosta huolimatta. Upeilla lavasteilla ja asuilla 1930- ja 1940-lukujen taite loihditaan vaikuttavasti takaisin eloon. Stefan Gregoryn säveltämät musiikit toimivat hyvin taustalla, joskin eivät nouse erityisen selvästi esille. Moira Buffinin käsikirjoitus on mainio, vaikkakin hän olisi voinut miettiä romanttisen sivujuonen paikkaa kaiken ohessa uudestaan. 

Yhteenveto: The Dig on mainio historiallinen draama, joka kuitenkin kompastelee tekijöiden kaivamaan kuoppaan, kun toisella puoliskolla ryhdytään kehittelemään täysin tarpeetonta romanttista sivujuonta. Erityisen häiritsevää tässä on, että koko juonikuvio on keksitty tarinaa varten, kuten myös romanssin toinen osapuoli, eikä hommaa oikeasti tapahtunut. Tämä rikkoo muuten todella hyvän elokuvan sujuvuutta ja häiritsee päätarinaa. Sivujuonen poistamisella olisi saatu aikaan parempi filmi. Ensimmäinen puolisko on erittäin oivallinen ja katsoja lähtee mielenkiinnolla arkeologisiin puuhiin mukaan. Löydön kohtalolla muodostetaan sujuvaa jännitettä ja toisen maailmansodankin alkaminen tuo oman lisänsä. Lahjakkaat Carey Mulligan ja Ralph Fiennes ovat tietty nappivalinnat päärooleihin ja heidän kertomustaan seuraa mielellään. Tietyin muutoksin The Digistä olisi saatu eheämpi kokonaisuus. Jo tällaisenaan se on kuitenkin oikein kelvollinen elokuva.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 2.2.2021

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

The Dig, 2021, Netflix, Magnolia Mae Films, Clerkenwell Films