perjantai 5. helmikuuta 2021

Arvostelu: Prinssille morsian (Coming to America - 1988)

PRINSSILLE MORSIAN

COMING TO AMERICA



Ohjaus: John Landis
Pääosissa: Eddie Murphy, Arsenio Hall, Shari Headley, James Earl Jones, John Amos, Madge Sinclair, Paul Bates, Eriq La Salle, Frankie Faison, Vanessa Bell, Louie Anderson, Allison Dean ja Samuel L. Jackson
Genre: komedia, romantiikka
Kesto: 1 tunti 56 minuuttia
Ikäraja: 12

Coming to America, eli suomalaisittain Prinssille morsian on Eddie Murphyn tähdittämä romanttinen komedia. Murphy itse keksi tarinan elokuvaan, ollessaan stand up -kiertueella. Hänestä oli alkanut tuntua yhä enemmän, että ihmiset pitivät hänestä vain hänen asemansa vuoksi, eivätkä hänestä henkilönä ja hän loikin tämän pohjalta kertomuksen prinssistä, joka tunsi samoin. Koska Murphy oli tuolloin iso stara, hän sai elokuvan heti läpi Paramount Picturesilla ja sen kuvaukset lähtivät käyntiin. Prinssille morsian sai ensi-iltansa kesällä 1988 (Suomeen se saapui syksyllä) ja se oli valtava hitti. Kriitikotkin pitivät elokuvasta. Leffa joutui kuitenkin ongelmiin, kun Art Buchwald haastoi Paramountin oikeuteen, kokiessaan, että studio oli ryöstänyt hänen ideansa, mitä hän oli tarjonnut Paramountille jo vuonna 1982. Paramount hävisi ja joutui maksamaan Buchwaldille. Itse näin Prinssille morsiamen joskus lapsena, kun se tuli televisiosta ja pidin siitä. En ole katsonut filmiä uudestaan, vaikka olenkin omistanut sen jo jonkin aikaa Blu-raylla. Kuitenkin nyt kun elokuva on saamassa jatkoa yli 30 vuoden jälkeen leffalla Coming 2 America (2021), päätin valmistautumisena katsoa alkuperäisen komedian uudestaan ja arvostella sen.

Zamundan prinssi Akeem täyttää 21 vuotta ja hänen on määrä mennä naimisiin hänen vanhempiensa, Zamundan kuninkaan ja kuningattaren valitseman naisen kanssa. Prinssi Akeem haluaa kuitenkin itse valita vaimonsa ja hän lähtee Yhdysvaltoihin etsimään itselleen naista, joka rakastuisi häneen, eikä hänen asemaansa ja mammonaansa.




Eddie Murphy halusi tietty itse esittää elokuvan päähahmoa, prinssi Akeemia, joka lähtee elämänsä matkalle New Yorkiin etsimään rakkautta. Prinssi Akeemina Murphy tekee normaalia hillitymmän roolisuorituksen ja pääsee vain muutamaan otteeseen todella heittäytymään ja ilmeilemään tuttuun tyyliinsä. Hänestä löytyy yllättävän hyvin arvokkuutta prinssiksi ja hän tekee Akeemista nopeasti pidettävän. Katsojana lähtee mielellään prinssi Akeemin mukana matkalle New Yorkiin. Hillitty prinssin rooli ei kuitenkaan tarkoita, etteikö Murphy pääsisi jotenkin hulluttelemaan, sillä prinssi Akeemin lisäksi hän esittää kolmea muutakin hahmoa leffassa, tarinoita sepittävää parturinomistaja Clarencea, parturissa istuskelevaa juutalaismies Saulia ja Sexual Chocolate -soulyhtyeen laulajaa Randy Watsonia. Saulina Murphy on niin vahvasti maskeerattu, että häntä on todella vaikea tunnistaa. Muprhy testailikin maskeerausten voimaa ja esitti ihmisille olevansa Saul, testaten, tunnistavatko he häntä meikkien takaa? Tämä elokuva aloittikin Murphyn innostuksen esittää useita hahmoja myöhemmissä leffoissaan, kuten Pähkähullussa professorissa (The Nutty Professor - 1996).
     Mukaansa New Yorkiin prinssi Akeem saa uskollisen palvelijansa Semmin (Arsenio Hall), joka ei innostu, kun käy selväksi, että prinssi haluaa elää kuin rahvas. Hall luo hyvän taustavoiman Murphylle ja kaksikon kaveruus välittyy heidän hahmoistaan. Hallkaan ei esitä vain yhtä hahmoa, vaan hänet nähdään myös parturi Morrisina, kähisevänä pastori Brownina, sekä transnaisena.
     Lisäksi elokuvassa nähdään myös mm. aina yhtä mahtava James Earl Jones Zamundan kuninkaana Jaffe Jofferina, Madge Sinclair kuningatar Aoleonina, John Amos pikaruokala McDowell'sin omistajana Cleo McDowellina, Shari Headley tämän tyttärenä Lisana, sekä Samuel L. Jackson yhdessä ensimmäisistä rooleistaan rikollisena. Sivunäyttelijätkin sopivat hyvin osiinsa. Earl Jones ja Sinclair ovat erittäin arvokkaat kuninkaallisina ja Amos tarjoaa hyvät naurut Cleona, jonka pikaruokala on häikäilemätön kopio McDonald'sista. Headley on myös mainio Lisana, johon prinssi Akeem iskee silmänsä.




Prinssille morsian -elokuvasta huomaa, että kyseessä on jokseenkin henkilökohtaisempi teos Eddie Murphylle. Puhtaan hauskuuttamisen lisäksi Murphy haluaa sanoa leffalla jotain ja onnistuukin siinä passelisti. Elokuva vitsailee hyvin kuninkaallisten yliampuvan ylellisten tapojen lisäksi julkkisten, kuten juurikin Murphyn elämäntavoille. Suuri osa elokuvan komediasta syntyykin kala kuivalla maalla -tilanteesta, kun prinssi Akeem ja Semmi yrittävät omaksua amerikkalaisia tapoja ja esittää täysin tavan tallaajia. Yleensä nähdään, kun joku vaatimattomista oloista pääsee hämmästelemään ylellistä elämää ja onkin koomista nähdä tämä asetelma toisin päin. Prinssi Akeem osoittelee innoissaan aika ankeitakin näkyjä ja iloitsee, kun pääsee kokemaan muunkinlaista elämää. Aamulla prinssi huudahtaa riemuissaan parvekkeelta "Hyvää huomenta New York!", mihin hän saa vastauksena "Haista paska!" Ja tämähän vain riemastuttaa prinssiä lisää.

Kyseessä ei kuitenkaan ole Eddie Muprhy -filmi hauskimmasta päästä. Prinssin jenkki-ihmettelyn lisäksi huumori tuodaan pääasiassa Muprhyn ja Hallin esittämistä muista hahmoista. He naurattavat, mutta tuntuvat samalla hieman irralliselta kaikesta. Erittäin irralliselta, kun hoksaa, että näyttelijöiden ollessa samat, eivät parturit ja prinssi voi esiintyä kunnolla samassa kuvassa. Mitä pidemmälle elokuva kulkee, sitä enemmän se muuttuu puhtaammin romanttiseksi leffaksi. Hilpeitä juttuja löytyy yhä, mutta hauskimmat hetket nähdään elokuvan alkupäässä. Komedian vähäisyys ei kuitenkaan haittaa, sillä itse tarina on niin hyvä ja mielenkiintoinen. Lopetuksessä elokuva tosin unohtaa sanomansa rikkauksien merkityksettömyydestä, jota se on tarjonnut suuren osan kestostaan. Silti Prinssille morsian on erittäin mainio romanttinen komedia. Sen vahva kasarius vain lisää sen viehättävyyttä ja leffaa katsoessa herääkin ikävä tunne siitä, että noinkohan jatko-osa tulee toimimaan vuonna 2021...




Leffan on ohjannut John Landis, joka oli aiemmin ohjannut mm. Eddie Murphyn aiemman komedian Vaihtokaupat (Trading Places - 1983). Prinssille morsiamen kuvauksissa Murphy ja Landis ottivat useasti yhteen, sillä Murphy koki, että Landis kohteli häntä kuin hän olisi vasta aloitteleva koomikko. Silti kaksikko saa hyvää työtä aikaiseksi ja tunnelma on oivallinen. Nykypäivän komedioihin verrattuna leffa on huomattavasti hidastempoisempi, mutta se ei ole millään tavalla negatiivinen asia, kun David Sheffield ja Barry W. Blaustein ovat kirjoittaneet Murphyn juonen pohjalta näin hyvän tekstin. Leffa on myös sujuvasti kuvattu. Lavasteet ovat eri tavoin hienot niin ylellisessä Zamundassa kuin likaisessa New Yorkin Queensissa. Asut tietty myötäilevät hyvin eri lokaatioiden oloja. Maskeeraukset ovat erinomaiset ja Murphy ja Hall katoavat täysin pikkurooliensa taakse. Nile Rodgersin säveltämät musiikit tuovat hyvän lisäyksen tunnelmaan, etenkin kaiken afrikkalaisen soinnun kautta, mutta lopulta parhaiten mieleen jää The Systemin Coming to America -kappale.

Yhteenveto: Prinssille morsian on erittäin mainio komediaelokuva, vaikka ei kuulukaan Eddie Murphyn hauskimpiin teoksiin. Sen ensimmäinen puolikas tarjoaa kuitenkin paljon hauskoja hetkiä ja riemua. Toinenkin puolikas toimii, sillä tarina on niin mukaansatempaava. Prinssi Akeemin seikkailua New Yorkissa seuraa erittäin mielellään ja se tarjoaa niin hilpeyttä kuin hempeyttä. Romanttinen puoli on oivallisesti toteutettu, eikä äidy ällösiirappiseksi. Eddie Murphy on todella hyvä pääroolissa, tehden hieman maltillisemman roolityön itse prinssinä. Sivurooleissa maskeerausten takana hän pääsee kuitenkin hulluttelemaan tutumpaan tyyliinsä. Samaa tekee myös prinssiä auttavaa Semmiä esittävä Arsenio Hall. Kaksikkona Murphy ja Hall toimivat todella passelisti. Tällä leffalla Murphy ei halua vain hauskuuttaa, vaan hän pyrkii myös kritisoimaan rikkaiden hölmön ylellistä elämäntyyliä. Vaikka leffasta heikkouksia löytyykin, on Prinssille morsian silti edelleen vallan mainio filmi. Hieman nyt jännittääkin, että noinkohan samaa hilpeyttä onnistutaan toistamaan kolmen vuosikymmenen jälkeen...




Kirjoittanut: Joonatan Porras, 12.4.2020
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com
Coming to America, 1988, Paramount Pictures, Eddie Murphy Productions


1 kommentti:

  1. Oletko muuten tietoinen, että elokuva on "jatko-osa" Eddie Murphyn kasarihitille Vaihtokaupat? Olisi hyvä knoppilisä arvosteluun.

    VastaaPoista