maanantai 22. helmikuuta 2021

Arvostelu: Godzilla (ゴジラ - 1954)

GODZILLA

ゴジラ



Ohjaus: Ishirō Honda 
Pääosissa: Akira Takarada, Momoko Kōchi, Akihiko Hirata, Takashi Shimura, Fuyuki Muramaki, Ren Yamamoto, Sachio Sakai, Toranosuke Ogawa, Haruo Nakajima ja Katsumi Tezuka
Genre: jännitys, scifi
Kesto: 1 tunti 36 minuuttia
Ikäraja: 3

Godzilla on japanilainen hirviöelokuva vuodelta 1954, joka aloitti valtavan elokuvasarjan, johon kuuluu jo lähes 40 teosta. Elokuva lähti liikkeelle tuottaja Tomoyuki Tanakan ideasta, kun hänen aiemmin suunniteltua projektia, yhteistyöelokuvaa Japanin ja Indonesian välillä ei onnistuttu tekemään. Juuri ilmestynyt Syvyyksien hirviö -leffa (The Beast from 20,000 Fathoms - 1953) herätti Tanakassa kiinnostuksen tehdä oman elokuvan jättimäisestä hirviöstä. Tanaka sai ideansa läpi ja kuvaukset käynnistyivät kesällä 1954 työnimellä "Project G". Godzilla julkaistiin Japanissa lokakuussa 1954 ja kotimaassaan se oli valtava hitti. Yhdysvaltoihin elokuva vietiin erikoisena versiona, missä leikkausta tiivistettiin kymmenellä minuutilla ja mihin lisättiin kanadalaisnäyttelijä Raymond Burr, siinä toivossa, että siten leffa vetoaisi paremmin länsimaalaiseen yleisöön. Ja niin se myös teki, sillä leffa sai nimittäin murska-arviot Japanissa siihen asti, että sitä alettiin ylistämään Yhdysvalloissa. Vuosien varrella elokuvan maine onkin muuttunut typerästä monsterisekoilusta älykkääksi metaforaksi toisen maailmansodan tapahtumista Japanissa ja nykyään filmiä pidetään klassikkona. Itse näin alkuperäisen Godzillan vasta vuonna 2015, kun olin jo nähnyt sen Yhdysvalloissa tehdyt versiot, vuoden 1998 ja vuoden 2014 Godzillat. Silloin en täysin lämmennyt elokuvalle, mutta kun katsoin sen uudestaan viime vuonna, osana 24 tunnin elokuvamaraton -haastettani, aloin ihailla ja arvostaa teosta suuresti. Nyt kun Godzilla on jälleen tekemässä paluun valkokankaille, tällä kertaa taistelemaan toisen legendaarisen elokuvahirviön, King Kongin kanssa elokuvassa Godzilla vs. Kong (2021), päätin, että oli aika katsoa ja arvostella molempien monstereiden ensiesiintymisleffat. Katsoinkin alkuperäisen Godzillan samana päivänä, kun olin katsonut alkuperäisen King Kongin (1933).

Japanissa alkaa tapahtumaan kummia: laivat uppoavat mysteerisesti merellä ja rannikolla talot romahtavat keskellä yötä. Kun tutkijat yrittävät selvittää järjellistä syytä, professori Yamane uskoo, että kaiken takana on valtava esihistoriallinen olento, Godzilla, joka on herännyt ydinräjähdysten takia ja noussut esiin merenpohjasta.




Jättimäisen Godzilla-hirviön tuhoja pääsee kauhistelemaan aika mitäänsanomattomien hahmojen joukko, mutta yllättävää kyllä, tässä leffassa ei edes haittaa, että hahmot jäävät niin ontoiksi. Jokainen pääsee sentään osoittamaan mielipiteensä ja suhtautumisensa monsteriin edes jollain tavalla. On päättäväinen Ogata (Akira Takarada) ja tämän tyttöystävä Emiko (Momoko Kōchi), myyteistä kiehtoutunut ja mahdottomaankin uskova professori Yamane (Takashi Shimura), tiedemies Serizawa (Akihiko Hirata), Yamadan veljekset Masaji ja Shinkichi (Ren Yamamoto ja Toyoaki Suzuki), professori Tanabe (Fuyuki Murakami), sekä laivayhtiön johtaja (Toranosuke Ogawa). Hahmoista oikeastaan vain sympaattinen professori Yamane herättää katsojassa kiinnostusta, mutta muut ja etenkin heidän suhteet toisiinsa jäävät etäisiksi. Näyttelijät hoitavat kuitenkin pääasiassa roolinsa taidokkaasti ja välittävät hienosti hahmojensa pakokauhun tunteen.

Nykyään Godzilla-leffat tunnetaan lähinnä näyttävänä monsterihömppänä, joissa pääsee näkemään joko Godzillan pistämässä pilvenpiirtäjiä maan tasalle tai vetämässä muita hirviöitä turpaan. Uudemmat Godzillat ovat usein puhtaasti viihteellisempiä, eikä niitä katsoessa kauheasti tarvitse pohdiskella syvällisiä. Näin ei kuitenkaan ollut asian laita vielä tässä alkuperäisessä, vuoden 1954 Godzillassa. Tässä Godzilla ei ole mikään sankari, joka nyrkkeilee muiden mörököllien kanssa ja herättää katsojassa innostusta, vaan jättilisko on itse se suuri ja paha hirviö, jota niin hahmojen kuin katsojien kuuluu pelätä. Kukaan ei hurraa tässä leffassa, kun Godzilla tuhoaa Tokiota ja ihmiset kuolevat sortuvien talojen alla. Elokuva on tarkoitettu katsottavaksi kauhuna (ja niinpä Suomen K3-ikäraja on aika kyseenalainen). Vielä pelkkä jättimäinen lisko-olio ei välttämättä aiheuta pelkoa, mutta kun tajuaa, mitä Godzilla tässä edustaa, alkaa kauhu jo muodostua.




On jopa erikoista, että hahmosta on vuosien varrella muodostunut lähes sankarimainen hirviö, sillä ensiesiintymisessään Godzilla kuvastaa tuohon aikaan japanilaisten suurta pelkoa: ydintuhoa. Hiroshiman ja Nagasakin pommittaminen atomipommeilla elokuussa 1945 oli järkyttävä tapahtuma, mikä traumatisoi Japania vakavasti. Pelko vastaavasta tai vielä pahemmasta joukkotuhosta oli pitkään läsnä ja Godzilla on näiden kauhukuvien kärjistymä, kävelevä ydintuhoase. Ydinpommien takia pitkäaikaisesta unestaan herännyt ja radioaktiivista atomihenkäystään hönkivä Godzilla on hyytävä ilmestys yhä lähes 70 vuotta elokuvan ilmestymisen jälkeen. Tuhokohtaukset ovat pysäyttäviä ja tiivistunnelmaisia. Se, mikä tunnetaan nykyään näyttävänä viihteenä, lähti liikkeelle joidenkin japanilaisten tapana käsitellä maan surua ja pelkoa. Yksi elokuvan upeimmista kohtauksista onkin, kun suuren tuhon jälkeen näemme seuraukset Japanin kansassa. Kohtaus onnistuu jopa liikuttamaan. Tämä yksinään tekee tästä alkuperäisestä Godzillasta enemmän kuin pelkän monsterirainan ja on nostanut sen korkealle klassikkoasemaan. Syvällinen puoli herättää pohdintaa katsojassa ja pitää tarinan vaikuttavana vielä vuosikymmenienkin jälkeen.

Elokuvan väkevyyttä lisää sen tietty dokumentaarinen tyyli, mikä saa tapahtumat tuntumaan todellisemmilta ja siten karmivammilta. Ishirō Hondan ohjaus on erinomaista ja on hienoa, että hän on oikeasti halunnut sanoa elokuvalla jotain, eikä ole vain tehnyt helppoa höttöä. Muutamia hieman aikaansa nähneitä puolia lukuunottamatta elokuvan tekniset asiat vakuuttavat edelleen. Siinä, missä King Kongissa nimikkohirviö toteutettiin nukeilla ja animaationa, Godzillassa hirviö on usein näyttelijä puvun sisällä. Vaikka joissain kohtauksissa onkin selvää, että kyseessä on asu, illuusio toimii silti läpi leffan. Tehoa lisäävät kuvakulmat, joissa korostetaan Godzillan valtavuutta hienoina pienoismalleina toteutettujen lavasteiden keskellä, sekä valaisu, jossa monsteri pidetään tarpeeksi pimeydessä, mutta silti juuri sopivasti näkyvissä. Efektit ovat yhä aika näyttävät, etenkin suurten tuhokohtausten aikana. Hienoja visuaalisuuksia tukee tietty onnistunut äänimaailma. Kun nykyään Godzillan karjaisut saavat hurraamaan, tässä ne vetävät hiljaiseksi. Akira Ifukuben säveltämät musiikit ovat pääasiassa painostavat, mutta mukana on myös aivan mahtava ja mahtipontinen tunnussävelmä, joka vain lisää elokuvan eeppisiä mittasuhteita.




Yhteenveto: Godzilla on erinomainen hirviökauhuelokuva, joka on paljon syvällisempi kuin yksikään sen lukuisista jatko-osista. Siinä, missä Godzilla tunnetaan nykyään lähes sankarimaisena olentona, tässä hirviö edustaa elokuvan ilmestymisen aikaan kenties japanilaisten suurinta pelkoa, ydintuhoa. Jättimäinen lisko on kuin kävelevä metafora, tuhoten kaiken tieltään niin suuren kokonsa kuin atomihenkäyksensä voimalla. Jännite pysyy yhä vuosikymmenten jälkeen korkealla ja tuhokohtaukset ovat pysäyttävää seurattavaa. Kohtaus niiden jälkeen, jossa koko Japanin kansa suree menetyksiä, on todella vaikuttava ja liikuttava. Leffan ihmishahmot eivät ole erityisen kiinnostavia, mutta ajavat asiansa kaiken keskellä. Itse Godzilla on yhä upea ilmestys. Vaikka katsoja hoksaa heti, että kyseessä on näyttelijä kumipuvussa, kuvakulmilla ja valaisulla herätetään vahva illuusio jättimäisestä monsterista. Erikoistehosteet ovat muutenkin kestäneet hyvin aikaa. Ishirō Hondan ohjaus on väkevää ja Akira Ifukuben säveltämät musiikit tuovat vahvan lisänsä tunnelmaan, oli kyse sitten painostavista melodioista tai upean mahtipontisesta tunnusmusiikista. Godzilla on fantastinen teos, joka pyyhkii yhä lattioita jälkeenpäin ilmestyneillä filmatisoinneilla nimikkohirviöstä. Alkuperäisen King Kongin tavoin tämäkin on genrensä suurimpia klassikoita ja jos et ole monsterifanina niitä tai toista niistä nähnyt, suosittelen lämpimästi sivistämään itseäsi ennen uutta Godzilla vs. Kongia. Nyt jäädäänkin jännittämään, että kun nämä kaksi hirviölegendaa kohtaavat, kumpi kaatuu ja kumpi voittaa eeppisessä mittelössä?




Kirjoittanut: Joonatan Porras, 12.2.2021
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com
ゴジラ, 1954, Toho Film Co. Ltd


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti