POIKA
ABOUT A BOY
Ohjaus: Chris Weitz ja Paul Weitz
Pääosissa: Hugh Grant, Nicholas Hoult, Toni Collette, Rachel Weisz, Natalia Tena, Sharon Small, Nicholas Hutchinson, Victoria Smurfit, Augustus Prew, Ben Ridgeway ja Jenny Galloway
Genre: draama, komedia
Kesto: 1 tunti 41 minuuttia
Ikäraja: 7
About a Boy, eli suomalaisittain Poika perustuu Nick Hornbyn samannimiseen kirjaan vuodelta 1998. StudioCanal ja Working Title Films hankkivat kirjan elokuvaoikeudet ja alkoivat työstämään sen pohjalta filmatisointia. Kuvaukset käynnistyivät syksyllä 2001 ja lopulta Poika sai maailmanensi-iltansa 26. huhtikuuta 2002 - tasan 20 vuotta sitten! Elokuva oli menestys, mistä myös kriitikot pitivät. Leffa oli ehdolla mm. parhaan käsikirjoituksen Oscar-palkinnosta, parhaan komediaelokuvan ja miespääosan Golden Globe -palkinnoista, sekä parhaan naissivuosan ja käsikirjoituksen BAFTA-palkinnoista, muttei voittanut niistä ainuttakaan. Itse näin elokuvan ensimmäisen kerran varmaankin noin 15 vuotta sitten ja pidin siitä paljon. Olen katsonut sen kerran uudestaan, mutta viime kerrasta on jo kulunut useampi vuosi. Kun huomasin Pojan täyttävän nyt 20 vuotta, päätin katsoa sen pitkästä aikaa uudestaan ja arvostella sen juhlavuoden kunniaksi.
Sinkkumies Will Freeman päättää kokeilla yksinhuoltajaäitien deittailua. Samaan aikaan 12-vuotias Marcus Brewer uskoo, että voisi piristää masentunutta yksinhuoltajaäitiään etsimällä tälle miehen.
Hurmureiden rooleista tunnettu Hugh Grant näyttelee Will Freemania, joka ei ole valmis sitoutumaan mihinkään vakavaan, vaan etsii itselleen jatkuvasti jotakuta uutta. Toisaalta Grant vaikuttaisi siis aluksi olevan sellainen kuin aina ennenkin, mutta vähitellen Willistä alkaa näyttäytymään syvyyttä, jollaista Grantin aiemmista rooleista ei täysin löytynyt. Jopa hahmon hurmuripuoli on erilaista ja hän on enemmänkin hävytön hurmaavan sijaan. Hahmon kasvutarina lähtee myös erilaiseen suuntaan ja on selvää, että Grant viihtyy roolissaan. Hän onkin nappivalinta ja tekee loistotyötä niin niljakkaana naistenkaatajana kuin hitaalleen pehmenevänä isämahdollisuutena.
Nicholas Hoult on nykyään tunnettu mm. uudemmista X-Men -elokuvista (2011-2019), Mad Max: Fury Roadista (2015) ja Tolkienista (2019), mutta minulle hän tulee varmaan aina olemaan "se poika Pojasta". Elokuvaa tehdessään vasta vähän yli kymmenvuotias Hoult tekee ensimmäisen merkittävän roolinsa nuorena Marcus Brewerina, vaikeasta perheestä tulevana lapsena, jota aika pitkälti kaikki kiusaavat koulussa erilaisuuden takia. Hoult ei aluksi aikonut hakea Marcuksen rooliin, mutta on hienoa, että hän teki niin. Voi olla, että maailma olisi menettänyt erittäin mainion näyttelijän, jos hän ei olisi tämän kautta todella uppoutunut elokuvien tekoon. Jo lapsena Hoult oli todella lahjakas. Vaikeassa roolissaan hänen täytyy uppoutua pojan mielen sisälle, jonka äiti (huikeaa työtä tekevä ja muovautumiskykyään esittelevä Toni Collette) on pahasti masentunut, eikä kotona siksi ole hyvä olla. Hoult ja Collette myyvät täydellisesti ajatuksen heistä poikana ja äitinä, ja vaikeuksistaan huolimatta Fiona-äidistä näkee, kuinka hän rakastaa pientä Marcustaan.
Elokuvassa nähdään myös Sharon Small Willin ystävänä Christinenä, Victoria Smurfit ja Rachel Weisz sinkkuäiteinä, joihin Will iskee silmänsä, Ben Ridgeway Marcusta kiusaavana Leenä, sekä ensimmäisen elokuvaroolinsa tekevä, nykyään Harry Potterista (2001-2011) ja Game of Thronesista (2011-2019) tunnettu Natalia Tena kiusaajien kanssa hengaavana Ellienä, johon Marcus ihastuu.
Poika osoittautui olevan yhtä ihastuttavan riemastuttava elokuva kuin monia vuosia sitten, kun näin sen ensi kertaa - joskin Fiona-äidin masennus toki tuo elokuvaan rankemman puolensa. Vaikka tunnelma hyppiikin alkupäässä Willin kevyen ja humoristisen sinkkuelämän ja Marcuksen raskaan kotielämän välillä, nämä puolet kohtaavat toisensa todella hyvin. Elokuvassa kuullaan niin Willin kuin Marcuksen kertojaääntä ja varsinkin hahmojen ensikohtaamisella on hauska kuulla, mitä hahmojen päässä liikkuu ja mitä he miettivät toisistaan. Will kummastelee Marcuksen nuhjuista ulkoasua ja erikoista käytöstä, kun taas Marcus näkee nopeasti Willin valheiden läpi, ymmärtämättä kuitenkaan täysin, miksi Will tekee mitä tekee. Pikkuhiljaa hahmojen välille rakentuvaa ystävyyttä, mihin alkaa muodostua isää ja poikaa muistuttavia vivahteita, on aivan mahtavaa seurata, ja Grantin ja Houltin kemiat osuvat täydellisesti yhteen.
Nämä erilaiset ihmissuhteet, oli kyse sitten Willin ja Marcuksen veikeästä ystävyydestä tai Marcuksen ja hänen äitinsä vaikeista väleistä, ovat erinomaisia ja jo pelkästään niiden ansiosta elokuvaan ja sen tuomiin tunteisiin uppoutuu täysillä mukaan. Katsojasta tuntuu pahalta Marcuksen puolesta, joka ei pysty olemaan leikkisä lapsi, kun hän kokee vastuukseen pitää huolta äidistään. Sitten sitä taas naureskelee Willin hömelöille yrityksille iskeä yksinhuoltajaäitejä. Siitä hetkestä, kun Will valehtelee yksinhuoltajavanhempien tukiryhmässä olevansa kaksivuotiaan lapsen isä, katsoja tietää, että tämä tulee vielä kostautumaan ja sitä jopa odottaa myhäilevästi. Elokuvassa sykkii suuri sydän, mikä valloittaa katsojan täysin. Sen loppuhuipennus on suorastaan fantastinen ja siinä monenlaiset tunteet puskevat kerralla liikutuksena pintaan.
Elokuvan ohjauksesta vastaa veljeskaksikko Chris ja Paul Weitz, ja Poika edustaa ehdottomasti kaksikon parasta työtä, sillä muuten heidän filmografiansa tarjoaa lähinnä American Pien (1999) ja Twilight - Uusikuun (The Twilight Saga: New Moon - 2009) kaltaisia tekeleitä. Veljesten rakentama tunneskaala toimii vaikuttavasti ja he saavat kaiken irti päänäyttelijöistään Grantista, Houltista ja Collettesta. Veljekset ovat myös käsikirjoittaneet leffan yhdessä Peter Hedgesin kanssa. Kerronta on mukaansatempaavaa ja kolmikko hyödyntää kahden henkilön kertojaääniä taidokkaasti. Kolmikko saikin Oscar- ja BAFTA-ehdokkuudet tekstistään. Kuvaus ja leikkaus ovat sujuvia ja niissä kikkaillaan välillä maltillisen tyylikkäästi liukuvilla leikkauksilla tai ylösalaisin kääntyvillä kuvilla. Lavasteet ovat mainiot ja puvustajat ja maskeeraajat ovat tehneet parhaansa saadakseen Marcuksen näyttämään mahdollisimman reppanalta. Äänimaailmakin on toimiva ja Badly Drawn Boyn säveltämät musiikit tuovat miellyttävän lisänsä tunnelmaan.
Yhteenveto: Poika on loistava ja riemastuttava draamakomedia, jossa sykkii suuri sydän. Hugh Grant on nappivalinta hieman niljakkaaksi hurmuriyrittäjäksi ja nuori Nicholas Hoult tekee mahtavaa työtä kurjista kotioloista tulevana poikana. Grantin ja Houltin välille muodostuvaa ystävyyttä on suuri ilo seurata. Myös Toni Collette vakuuttaa Marcuksen masentuneena äitinä. Komedia ja draama kulkevat vahvasti käsi kädessä ja filmi tarjoaa monenlaisia tunteita kestonsa aikana. Pääasiassa siitä jää kuitenkin valloittavan hyvä mieli, joka jatkuu vielä pitkään filmin päätyttyä. Weitzin ohjaajaveljesten rakentama tunnelma on erinomainen ja heidän ja Peter Hedgesin käsikirjoitus todella hyvä. Suosittelen Poikaa erittäin lämpimästi oikeastaan ihan kaikille. 20-vuotisjuhla on hyvä syy vihdoin katsoa filmi, jos se on jäänyt näkemättä, mutta samalla myös mitä parhain syy katsoa se uudestaan, vaikka Pojan olisikin nähnyt jo useamman kerran.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 9.1.2021
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com
About a Boy, 2002, Universal Pictures, StudioCanal, Tribeca Productions, Working Title Films, Cinema Vehicle Services
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti