PRINSESSA KAGUYAN TARU
かぐや姫の物語
Ohjaus: Isao Takahata
Pääosissa: Aki Asakura, Takeo Chii, Nobuko Miyamoto, Kengo Kora, Atsuko Takahata, Tomoko Tabata, Tatekawa Shinosuke, Takaya Kamikawa, Hikaru Ijūin, Ryudo Uzaki, Nakamura Shichinosuke II, Isao Hashizume ja Tamaki Kojo
Genre: anime, draama
Kesto: 2 tuntia 17 minuuttia
Ikäraja: 7
Prinsessa Kaguyan taru on Studio Ghiblin anime-elokuva ja se perustuu japanilaiseen kansansatuun prinsessa Kaguyasta satojen vuosien takaa. Ohjaaja Isao Takahata luki lapsena satua usein ja 1960-luvulla aikuisena hän ryhtyi työstämään siitä elokuvasovitusta. Projekti ei kuitenkaan edennyt, kunnes Studio Ghibli, jolle Takahata oli tehnyt muun muassa Tulikärpästen haudan (火垂るの墓 - 1988) ja Pom pokon (平成狸合戦ぽんぽこ - 1994), kiinnostui sadun kääntämisestä animen muotoon. Näyttelijät nauhoittivat repliikkinsä, piirrostyö alkoi ja lopulta Prinsessa Kaguyan taru sai maailmanensi-iltansa 23. marraskuuta 2013 - tasan kymmenen vuotta sitten! Elokuva oli isoon budjettiinsa verrattuna taloudellinen pettymys, mutta se keräsi paljon ylistystä kriitikoilta ja katsojilta, ja oli ehdolla parhaan animaatioelokuvan Oscar-palkinnosta. Itse en ollut aiemmin nähnyt Prinsessa Kaguyan tarua, vaikka se on kiinnostanut minua jo pidemmän aikaa erikoisen animaatiotyylinsä vuoksi. Kun huomasin elokuvan täyttävän nyt kymmenen vuotta, päätin vihdoin katsoa Prinsessa Kaguyan tarun ja arvostella sen juhlavuoden kunniaksi.
Bambunleikkaaja Miyatsuko löytää bambun sisältä pienen tytön, joka alkaa kasvamaan hurjaa vauhtia. Bambunleikkaaja on varma, että tytön kohtalona on tulla prinsessaksi ja päättää viedä tytön suurkaupunkiin siitä huolimatta, että tyttö rakastaa maaseutua ja luontoa.
Aki Asakura kuullaan bambun sisältä löytyvän tytön äänenä, tytön, joka tultaisiin myöhemmin tuntemaan prinsessa Kaguyana. Kyseessä ei todellakaan ole mikään tavallinen ihmistyttö, Kaguyan kasvaessa vauvasta aikuiseksi hurjalla vauhdilla. Hahmo on kiehtova ja on kiinnostavaa seurata hänen kertomuksensa etenemistä ja millaisia muutoksia hän kokee elämänsä varrella. Kaguya rakastaa luontoa ja maaseutua, jossa hän viettää lapsuutensa, mutta hänen isänsä, bambunleikkaaja Miyatsuko (Takeo Chii) uskoo, että erikoisen tytön kohtalona on johtaa prinsessana ja niinpä hän ryhtyy valmistelemaan tytölle tulevaisuutta, josta tyttö itse ei pahemmin innostu, kuten ei innostu bambunleikkaajan vaimokaan (Nobuko Miyamoto).
Muita hahmoja elokuvassa ovat muun muassa Kaguyan paras ystävä Sutemaru (Kengo Kora), Kaguyalle ylhäisen elämästä oppeja antava Sagami (Atsuko Takahata), enteidentuntija Inbe no Akita (Tatekawa Shinosuke), sekä Kaguyan monet kilpakosijat, kuten prinssi Ishitsukuri (Takaya Kamikawa), ministeri Abu (Hikaru Ijūin) ja pääneuvonantaja Otomo (Ryudo Uzaki). Sivuhahmot toimivat hyvin tarinassa. Prinsessa Kaguyan ja "rahvaan" Sutemarun pakolla lopetettu ystävyys harmittaa ja tyly Sagami tympii nopeasti.
Jos jotain Prinsessa Kaguyan tarussa ei voi kritisoida, niin sen animaatiota. Elokuva on visuaalisesti henkeäsalpaavan kaunis, aivan kuin eloon herännyt maalaus. Piirustusjälki on hieman luonnostelevaa, aivan kuin se olisi tarkoituksellisesti jätetty viimeistelemättä. Tämä jollain tavalla yksinkertaistettu ulkonäkö sopii elokuvaan täydellisesti. Hahmot liikkuvat sulavasti ja kaikkien kasvot ovat todella eläväiset. Visuaalisuutta vain parantaa värien käyttö. Taustat ovat vesivärein maalattuja ja näiden värien taiturimainen hyödyntäminen saa asiat näyttämään yksityiskohtaisemmilta. Piirrosten ja vesivärien haalistuminen kuvan reunoja kohti saa elokuvan näyttämään siltä kuin kuvat olisivat suoraan satukirjasta revittyjä, millaista ilmettä tekijät ovat varmasti hakeneetkin, elokuvan perustuessa vuosisatoja vanhaan satuun.
Kyse ei kuitenkaan ole mistään lastensadusta, ainakaan tämän elokuvan tapauksessa. Prinsessa Kaguyan taru voi olla lasten silmissä raskassoutuinen - jopa pitkästyttävä. Taiteellinen piirrosjälki, hiljaa etenevä kertomus ja temaattisesti kypsä elokuva on enemmänkin animaatiosatu aikuiseen makuun. Leffassa käsitellään esimerkiksi elämää, velvollisuuksia, materialismia ja naisen asemaa. Kun Kaguyalle esitellään mahdollisuus prinsessan elämästä, hän uskoo sen tarkoittavan vapauksia ja juhlallisuuksia, kunnes hänen eteensä läimäistään yhä vain isompia rajoituksia, jotka saavat hänet lopulta tuntemaan olonsa kurjaksi. Varttuva nainen esineellistetään täysin, eivätkä hänen vanhempansakaan enää näe häntä henkilönä, jolla on omat halut ja toiveet.
Fantastisesta visuaalisesta ilmeestä ja rikkaista teemoistaan huolimatta koin itsekin Prinsessa Kaguyan tarun aika ajoin raskassoutuiseksi. Se on kyllä erittäin hyvä filmi - paikoitellen loistava - mutta välillä se olisi mielestäni voinut kulkea aavistuksen verran reippaammin eteenpäin. Yli kahden tunnin ja vartin kestossaan se on animaatioelokuvaksi aikamoisen pituinen ja sitä olisi saanut erityisesti puolestavälistä tiivistettyä hieman. Puoliväli sisältää merkittäviä teemoja, mutta tarinan kuljetus on hieman liian seesteistä ja verkkaista. Elokuvan alku on vangitseva satumaisten tapahtumiensa ansiosta ja loppu on mielenkiintoinen ja aika surumielinenkin.
Elokuvan ohjauksesta vastaa tosiaan Isao Takahata, joka oli aiemmin tehnyt sydäntä särkevän animedraaman Tulikärpästen hauta, joka on oma suosikkini Studio Ghibliltä, sekä ylipäätään yksi parhaista elokuvista, minkä olen nähnyt. Prinsessa Kaguyan taru ei yllä sen tasolle, mutta on se silti jälleen yksi taidonnäyte Takahatalta, joka ei tyydy tekemään tavanomaisia "piirroselokuvia". Hänen ja Riko Sakaguchin käsikirjoitus on mainio, oivaltava ja syvällinen, mutta jotain jää hieman uupumaan. Äänimaailma on oivallisesti rakennettu ja Joe Hisaishin säveltämät musiikit tunnelmoivat hyvin.
Yhteenveto: Prinsessa Kaguyan taru on erittäin hyvä satuelokuva aikuisempaan makuun. Sen tarinankerronta on ajoittain turhankin hidasta, jopa raskassoutuista ja kahden tunnin ja vartin kesto kaipaisi hieman tiivistämistä. Muuten kyseessä on loistofilmi, jonka tarina on kiinnostava, teemat vahvoja ja joka ennen kaikkea näyttää häkellyttävän kauniilta. Luonnostelmainen piirrosjälki ja maalauksellinen värien käyttö johtaa lumoavaan visuaaliseen ilmeeseen, joka loksauttaa suun kerran jos toisenkin auki. Kaguyan vaikea matka pitää pääasiassa hyvin mukanaan ja matka sisältää kiinnostavia teemoja muun muassa naiseudesta ja velvollisuuksista. Loppupää onnistuu iskemään hieman tunteisiin. Prinsessa Kaguyan taru on kaunis teos, joka pienellä tiivistämisellä toimisi entistä paremmin. Se ei nouse suosikkieni joukkoon Studio Ghibliltä, mutta poikkeuksellisen visuaalisen toteutuksensa ansiosta se on ehdotonta pakkokatsottavaa animen ystäville. Vaikkei noin muuten katsoisi animea tai piirrettyjä, voi Prinsessa Kaguyan tarua suositella lämpimästi taiteen ystäville, sillä välillä tuntuu siltä kuin katsoisi museossa maalauksen heräämistä henkiin.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 11.7.2022
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti