Elokuvan taikaa: TV-sarja: American Horror Stories, kausi 3 (2023-2024)

TV-sarja: American Horror Stories, kausi 3 (2023-2024)

AMERICAN HORROR STORIES - KAUSI 3

Luojat: Ryan Murphy ja Brad Falchuk

Pääosissa: Emma Halleen, Jessica Barden, Seth Gabel, Jeff Hiller, Allius Barnes, Reid Scott, Gwyneth Paltrow, Annie Hamilton, Laura Kariuki, Lisa Rinna, Rob Yang, Hazel Graye, Raúl Castillo, Emily Browning, Havana Rose Liu, Michael Imperioli, Matthew Maher, David Pittu, Matthew Eby, Victor Garber, Guy Burnet, Mia Isaac, Dyllon Burnside, Kate Eastman, Henry Winkler, Amy Ruggiero, Jennifer Ferrin, Henry Eikenberry, Hudson Oz, Daniel Zolghadri, Angel Bismark, Michael Cyril Creighton, Anthony Rodriguez, Debby Ryan, Melanie Field ja Melonie Diaz

Genre: kauhu

Jaksomäärä: 9

Jakson kesto: 35 minuuttia - 53 minuuttia - Yhteiskesto: noin 6 tuntia 29 minuuttia

Ikäraja: 18

Ryan Murphyn ja Brad Falchukin luoma kauhusarja American Horror Story (2011-) nousi suosituksi, joten kaksikko halusi mennä vielä pidemmälle sen antologiakonseptin kanssa ja luoda sarjan, jossa jokainen jakso kertoisi oman kauhutarinansa. Tästä syntyi American Horror Stories, jonka ensimmäinen kausi julkaistiin kesällä 2021. Toinen kausi piti suosiota yllä, joten jatkoa oli luvassa vielä lisää. Kuvaukset käynnistyivät alkuvuodesta 2023, mutta ne jouduttiin keskeyttämään keväällä Hollywoodin näyttelijöiden ja käsikirjoittajien lakon takia. Tästä syystä kauden yhdeksästä jaksosta ensimmäiset neljä julkaistiin lokakuussa 2023 ja loput viisi vasta vuotta myöhemmin, kun ne saatiin kuvattua. Itse en ole pahemmin piitannut American Horror Storystä tai tästä lisäosasarjasta, vaikka mukaan onkin mahtunut yksittäisiä ihan hyviä kausia ja jaksoja. Kun American Horror Storiesin kolmannen kauden loputkin jaksot oli julkaistu, katsoin sen vihdoin.

Kahden ensimmäisen tuotantokauden tapaan American Horror Storiesin kolmas kausi kertoo yhdeksän itsenäistä kauhutarinaa, jotka eivät linkity toisiinsa. Kausi käynnistyy jaksolla Bestie, jossa syrjitty koululainen Shelby (Emma Halleen) tapaa netissä epämuodostuneen tytön (Jessica Barden), josta tulee nopeasti hänen läheisin ystävänsä. Pian käy kuitenkin selväksi, että nettituttavuuden aikomukset eivät ole todellisuudessa järin mukavat. Jakso käynnistää kauden varsin toimivasti, sisältäen hyvää sanomaa siitä, että kannattaa varoa, kenelle ryhtyy netin syövereissä viestittelemään.

Kakkosjakso Daphne onkin sitten sukellus sinne kehnompaan päätyyn. Jakso kertoo riehuvasta pandemiasta, jonka keskellä mies nimeltä Will Caswell (Reid Scott) jää jumiin asuntoonsa pelkän uuden tekoälyassistenttinsa Daphnen kanssa. Jakso on kuin köyhän miehen Black Mirroria, luullen olevansa todella ajan hermoilla, muistutellen raskaista koronasuluista ja varoitellen tekoälyn mahdollisista vaaroista. Kuinka omaperäistä. Pitkäveteistä jaksoa tuijottaessa lähinnä vain odottaa ja toivoo, että pandemiadenialistille käy huonosti tekoälyn käsissä.

Kolmannessa jaksossa, Tapewormissa taas käsitellään sairaalloista mallimaailmaa. Kun hoikka Vivian (Laura Kariuki) saa kuulla olevansa liian lihava malliksi, hän päätyy kokeilemaan kokeellista ainetta laihtuakseen ja ei-kovin-suurena yllätyksenä aineella on tietty ikävät sivuvaikutuksensa. Jakso on ihan kiva, lähinnä kommentaarinsa kautta, vaikkei se juuri säväytä näyttelijätöillään tai kauhuosastollaan.

Viides jakso Organ palaa hieman ykkösjakson aihepiiriin siitä, ettei netissä tavattuihin kannata luottaa sinisilmäisesti. Tällä kertaa tarina tosin käsittelee deittikulttuuria. Varsinainen naistenmies Toby (Raúl Castillo) iskee naisia päivä toisensa perään, unohtaen näiden nimet jo seuraavana aamuna. Eräänä aamuna kun Toby herää, on nainen jo kadonnut vierestä ja kauhukseen mies huomaa munuaisensakin lähteneen naisen matkaan. Kyseessä on jälleen varsin heikko jakso, pääasiassa sen takia, että Toby on hahmona aivan perseestä, eikä Raúl Castillo oikein vakuuta roolissaan.

Kauden toisen puolikkaan käynnistävä Backrooms kertoo käsikirjoittajasta, Danielista (Michael Imperioli), jonka poika on kadonnut ja joka löytää itsensä toisinaan kummallisesta, vinksahtaneesta todellisuudesta. Jakso lähtee lupaavasti liikkeelle ja tässä toisessa todellisuudessa vallitsee onnistuneen karmiva ilmapiiri. Michael Imperioli on erittäin hyvä pääroolissa, mutta harmillisesti hänen kykynsä menevät hukkaan, kun jakson kerronta muuttuu rönsyileväksi ja lopulta täysin yhdentekeväksi taiteiluksi finaalia kohti.

Kuudennessa jaksossa, Clonessa tiedemies David (Victor Garber) joutuu koomaan ja hänen miehensä John (Guy Burnet) saa tietää Davidin rakentaneen itsestään kloonin ja ladanneen tietoisuutensa tähän. Jos kakkosjakso Daphne tuntui köyhän miehen Black Mirrorilta, oli se vielä pientä tähän puuduttavan tylsään jaksoon, joka ei jännitä tippaakaan. Lopetus on typerä, painottaen sitä, kuinka pinnalliseksi koko homma jäikään.

Seitsemäs jakso X on kauden ehdottomasti karmivinta antia. Mustavalkoisessa jaksossa hoitaja Claire (Mia Isaac) ryhtyy selvittämään työpaikkanaan toimivan sairaalan hämärähommia, kun yksi potilaista alkaa käyttäytyä kummallisesti, aivan kuin vihjaillen jostain pahasta. Jakson läpi vallitsee oivallisen epämukava tunnelma ja Amy Ruggieron esittämä Alice on suorastaan hyytävä ilmestys, tuijottaessaan hahmoja suu ammollaan sairaalan kolkoilta käytäviltä. Mustavalkoisuus tuo vielä oman todella tyylikkään ja karmivan lisänsä.

Toiseksi viimeinen jakso Leprechaun onkin sitten sitä toista ääripäätä. Jaksossa ryhmä rosvoja saa vihiä suuresta kultamäärästä paikallisen pankin uumenissa ja päättää ryöstää sen. Kuten nimestä voi jo päätellä, kullalla on oma irlantilaisiin tarustoihin perustuva vartijansa. Jakso ottaa itsensä todella vakavasti, vaikka homma on todellisuudessa aivan totaalisen pöljää. Pelottavan sijaan pankin maanalaisissa tunneliverkostoissa hahmoja jahtaava maahinen on lähinnä koominen ilmestys.

Kolmannen kauden huipentaa The Thing Under the Bed, jossa - kuten nimestä voikin jo päätellä - päähenkilö Jillianin (Debby Ryan) sängyn alla lymyilee jokin. Tätä jaksoa vaivaa tietty ponnettomuus, aivan kuin tekijöiden kliseinen idea ei vain olisi johtanut yhtään mihinkään kirjoitusprosessin aikana. Sama on vaivannut suurta osaa kauden jaksoista. Tuntuu siltä kuin Murphy ja Falchuk olisivat hyväksyttäneet kaikki tönköimmätkin ideat ja tekstit, koska pakkohan kaudelle on jotain sisältöä saada. Kauden yhdeksästä jaksosta lopulta vain avausjakso Bestie ja seiskajakso X toimivat. Loput jaksoista olivat joko kehnoja, pitkäveteisiä tai rakentuivat puolivillaisten ideoiden ympärille, jotka eivät lähteneet millään lailla lentoon.

Teknisiltä osastoilta kauden varrelta löytyy onnistumisia. Etenkin Backrooms ja X ovat tyylikkäästi kuvatut ja Backroomsin lavastustiimi on saanut luotua vaikkapa kauppakeskuksesta onnistuneen karmivan paikan. Bestiessä nimikkohahmon maskeeraukset ovat oivalliset, kuten myös X:ssä monttu auki tuijottavan potilaan. Äänimaailma luottaa osassa jaksoista liikaa hyppysäikyttelyyn. Parasta antia on vähemmän yllättäen tuttu ja karmaiseva tunnusmusiikki, joka on jälleen yhdistetty häiriintyneisiin näkyihin alkutekstipätkien aikana. Vaikkei finaalijakso The Thing Under the Bed ole muuten kaksinen, on sen piirrosmainen intro varsin tyylikäs.