TV-sarja: Fargo, kausi 4 (2020)

FARGO - KAUSI 4

Luoja: Noah Hawley
Pääosissa: Chris Rock, Jason Schwartzman, Jessie Buckley, E'myri Crutchfield, Ben Whishaw, Jack Huston, Salvatore Esposito, Andrew Bird, Anji White, Gaetano Bruno, Rodley L. Jones III, Karen Aldridge, Kelsey Asbille, Timothy Olyphant, Stephen Spencer, Glynn Thurman, Corey Hendrix ja Tommaso Ragno
Genre: rikos, draama
Jaksomäärä: 11
Jakson kesto: noin 51 minuuttia - Yhteiskesto: noin 9 tuntia 21 minuuttia
Ikäraja: 15

"Tämä on tositarina.
Kaikki tapahtui vuonna 1950 Missourissa, Kansas Cityssä.
Selviytyjien pyynnöstä nimet on muutettu.
Kunnioituksesta kuolleita kohtaan kaikki muu on kerrottu tarkasti."

Coenin veljesten Fargo-elokuvaan (1996) perustuva Noah Hawleyn luoma Fargo-televisiosarja sai valtavasti kehuja, kun sen alunperin minisarjaksi tarkoitettu ensimmäinen tuotantokausi julkaistiin vuonna 2014, joten jatkoa oli luvassa. Vuotta myöhemmin ilmestynyt toinen kausi sai myös paljon kehuja ja palkintoehdokkuuksia, kuten teki pari vuotta sen jälkeen julkaistu kolmaskin tuotantokausi. Keväällä 2018 alkoi neljännen kauden työstäminen ja kuvaukset käynnistyivät lokakuussa 2019. Alunperin Fargon neloskauden oli tarkoitus ilmestyä jo tänä keväänä, mutta julkaisua päätettiin siirtää, kun koronaviruksen takia kauden kuvaukset jäivät kesken. Muutamaa kuukautta myöhemmin tekijät pääsivät kuvaamaan loput jaksoista ja Fargon neljäs tuotantokausi alkoi pyöriä televisioissa vasta syyskuussa. Katsoin vasta tämän vuoden alussa Coenin veljesten elokuvan ja sarjan aiemmat kolme kautta ja pidin niistä erittäin paljon. Minua harmittikin suuresti, kun sarjan neloskauden julkaisua päätettiin viivästyttää ja kun vihdoin ja viimein kauden päätösjakso oli tulossa, aloitin innokkaasti katsomaan neloskautta.

Vuonna 1950 Kansas Cityssä kaksi rikossyndikaattia, italialaiset Faddat ja afrikanamerikkalaiset Cannonit tekevät rauhansopimuksen vaihtamalla syndikaattien johtajien vanhimmat lapset keskenään. Kun Faddan rikollisperheen pomo ammutaan ja joku varastaa Cannonien rahat, perheet syyttävät heti toisiaan ja pian Kansas Cityn kaduilla alkaa gangsterisota.

Italialaistaustaisen Faddan rikollisperheeseen kuuluvat mm. perheen johtaja Don Donatello Fadda (Tommaso Ragno), tämän pojat Josto (Jason Schwartzman) ja Gaetano (Salvatore Esposito), häijy Constant (Gaetano Bruno), sekä Patrick "Rabbi" Milligan (Ben Whishaw), joka kuului aikoinaan irlantilaisjengiin, mutta joka lapsena sai siirron Faddan perheelle, joka taas tappoi Rabbin aiemman perheen. Ragnosta löytyy karismaa rikollisperheen johtajaksi, kun taas Schwartzman ja Esposito ovat erittäin mainiot tämän erilaisina poikina. Schwartzmanin esittämä Josto on laskelmoivampi gangsteri, kun taas Espositon esittämä Gaetano ei pelkää käyttää raakaa voimaa. Bruno on hyvä hiljaisena tappajana ja Whishaw tulkitsee taidokkaasti monisävyistä hahmoaan, joka tekee Faddan likaisia hommia, mutta etsii selvästi pakokeinoa perheestä.

     Cannonin rikollisjärjestöön taas kuuluvat mm. joukon johtaja Loy Cannon (Chris Rock) ja tyly Doctor Senator (Glynn Thurman). Pääasiassa koomikkona tunnettu Rock tekee elämänsä roolityön gangsteripomona. Hän ei todellakaan ole ilmiselvin valinta rooliin ja kenties juuri siksi hän on nappivalinta. Rock onnistuu yllättämään vakavassa osassa, eikä hänen hahmonsa todellakaan ole mikään vitsiniekka. Hän on suunnitteleva rikollispomo, joka ei tosipaikan tullen pelkää listiä vastustajaansa brutaalisti. 

Lisäksi tuotantokaudella nähdään myös E'myri Crutchfield nuorena Ethelridana, joka alkaa tutkimaan kaupunkinsa rikollisuutta, Andrew Bird ja Anji White tämän vanhempina, Karen Aldridge Ethelridan pankkirosvotätinä Zelmarena ja Kelsey Asbille tämän rikoskumppanina Swaneena, Jack Huston ja Timothy Olyphant gangsterien puuhia selvittelevinä etsivä Weffinä ja sheriffi Wickwarena, Rodney L. Jones III Loy Cannonin poikana Satchelina, joka siirtyy Faddojen huostaan, sekä Jessie Buckley hoitaja Oraetta Mayflowerina. Pakko-oireilevaa etsivää ja outoa hoitaja Mayfloweria näyttelevät Huston ja Buckley pääsevät todella herkuttelemaan veikeillä hahmoillaan. Olyphant taas on aina mainio valinta sheriffiksi. Aldridge ja Asbille toimivat hyvin pankkirosvoina, mutta heidän hahmonsa kaipaisivat lopulta hieman jotain enemmän. Crutchfield on oiva nuorena ja viattomana Ethelrida-tyttönä, joka muuttuu kiinnostavammaksi kauden liikkuessa eteenpäin.

Fargon neljäs tuotantokausi on sarjan heikoin tähän mennessä. Se ei tosin tarkoita, että kyseessä olisi heikko kausi. Ehei, tämä on erittäin hyvä tuotantokausi ja mielenkiintoinen lisäys tähän rikossaagaan. Lähinnä tämä vain osoittaa, kuinka loistokkaita sarjan aiemmat kaudet olivat. Kenties tietty uutuudenviehätys sarjasta on vain kadonnut tai sitten sarjan luoja-käsikirjoittaja Noah Hawley ei ollut ihan terävimmillään tätä työstäessään. Tai sitten kesken kaiken koronaviruksen takia useaksi kuukaudeksi keskeytyneet kuvaukset vaikuttivat lopputulokseen. Kaudella on omat heikkoutensa, kuten ylimääräiseltä tuntuva yhdestoista jakso (aiemmat kaudet ovat vain kymmenjaksoisia), minkä lisäksi joillakin juonikuvioilla kestää kauan kehittyä oikeasti kiinnostaviksi. Fargon neloskausi ei napannut minua välittömästi mukaansa kuten aiemmat kaudet, vaan sen piti lämmitellä minua hieman kauemmin.

Aiemmilta kausilta on mukana paljon tuttuja Fargo-juttuja. On ison luokan rikollisia ja sitten taas pikkutekijöitä, jotka työntävät kapuloita rattaisiin ja isot pätkät kaudesta käytetään sen kummasteluun, että kukas tässä nyt olikaan todellinen syypää? Useammat kaupungin juonikuviot risteävät jossain kohtaa ja alkavat vaikuttamaan toisten juonikuvioiden tapahtumiin. Jälleen jokin asia saattaa alkaa ihan pienestä hommasta, mutta lumipalloefektin tavoin tilanne lähtee eskaloitumaan aikamoiseksi gangsterisodaksi. On kiinnostavaa seurata, kuinka toisiaan tökkivät tarinat saavat toisensa suistumaan raiteiltaan. Takaisin raiteille pääsy on kiinnostavin osio. Aiemmat kaudet nähnyt katsoja voi heti arvata, että kaikille ei todellakaan käy hyvin kauden päätyttyä. 

Vaikka lähes kaikista juonikuvioista löytyykin mielenkiintoisia ja Fargon tuttuun tapaan aika vekkulimaisia tyyppejä, eivät hahmot ihan vakuuta kuten aiemmilla kausilla. Yksi aiempien kausien hienoimmista puolista oli se, että katsojan oli vaikea päättää, kenen puolella olla eri konflikteissa, koska kaikista hahmoista piti niin paljon. Tällä kaudella oli selvät yksittäistapaukset, joita kannustin ja sitten oli hahmoja, joista en olisi jaksanut välittää, jos heidät tapettaisiin. Kuten jo totesin, nuoren Ethelridan kohdalla kestää aika kauankin, ennen kuin hänestä muovautuu mielenkiintoinen henkilö. Sitä ennen lähinnä odotin hänen kohtauksiensa päättyvän, jotta pääsisi takaisin seuraamaan rikollisperheiden jännitettä tai veikeää kyttäkaksikkoa. Ethelridan juonikuvion ongelmaksi koituu myös outo yliluonnollisuus, josta on vaikea sanoa, onko kyseessä todellinen juttu vai pelkkä metafora, etenkin kun koko homma tunnutaan unohtavan kokonaan kauden aikana.

Arvosteluni saattaa kuulostaa lähinnä kritisoimiselta, mutta haluan painottaa, että loppujen lopuksi Fargon neljäs kausi pääsi kuitenkin reippaasti plussan puolelle. Kenties pitkän odotuksen jälkeen kausi ei lunastanutkaan niitä odotuksia täysin tai kenties vika on siinä, että tyyliltään ja tunnelmaltaan kausi muistuttaa eniten kakkoskautta, mikä oli tätä ennen mielestäni sarjan heikoin kausi. Noah Hawley ei välttämättä ollut täysin skarppina tätä työstäessään, mutta silti hän tietää, mitä tekee ja Fargo on selvästi hänen "rakkauslapsensa". Sarjalle ominaista kieroa huumoria on mukana hillitymmin, mutta se on edelleen tehokasta. Hawleyn rakentama kertomus tökkii tiettyjen yksityiskohtiensa kanssa, mutta toimii hyvin kokonaiskuvana. Kauden eri ohjaajatkin tekevät hyvää työtä, minkä lisäksi tekninenkin puoli on kunnossa upeasti luodusta 1950-luvun ajankuvasta kuvaukseen, leikkaukseen ja äänimaailmaan. Jeff Russo pistää jälleen parastaan musiikkien kanssa ja tarjoaa useita veikeitä sävelmiä ja jumputuksia säestämään tapahtumia tai lisäämään tunnelmaa.

Yhteenveto: Fargon neljäs tuotantokausi on erittäin mainio lisäys Hawleyn luomaan rikossaagaan, mutta jää lopulta edellisten kausien jalkoihin. Kaudella kestää lämmitellä katsoja mukaansa, eikä se saa heti tarttumaan koukkuun. Jotkut juonikuviot ja hahmot muuttuvat kiinnostaviksi vasta loppupäässä tuotantokautta. Rikollisperheiden välistä konfliktia on kuitenkin mielenkiintoista seurata, kuten on myös veikeitä etsivää ja sheriffiä, joita Jack Huston ja Timothy Olyphant oivallisesti esittävät. Jessie Buckley pitää oikein tosissaan hauskaa erikoisen hoitaja Mayflowerin roolissa. Tuotantokauden todelliseksi tähdeksi nousee kuitenkin Chris Rock, joka tekee uransa huippusuorituksen rikollispomo Loy Cannonina. Fargon tuttuun tapaan mukana on hyvää jännitettä, kieroa huumoria, sekä tapa kuljettaa tarinaa lumipalloefektin tavoin. Eri juonikuvioiden risteämistä on mielenkiintoista katsoa, mutta se todellinen hienous jää saavuttamatta. Teknisesti kausi on mainiosti toteutettu, mutta tekijät olisivat varmasti saaneet tiivistettyä tarinan kymmeneen jaksoon. Vaikka Fargon neljäs kausi ei noussutkaan niihin korkeuksiin, mitä siltä toivoin edellisten tuotantokausien perusteella, on se silti oikein hyvä paketti. Mielenkiinnolla jään odottamaan, mitä Noah Hawley seuraavaksi keksii sarjan kanssa. Aiempien kausien perusteella uutta kautta voidaan joutua odottamaan useampikin vuosi.

Viimeisen jakson lopputekstien aikana nähdään vielä lyhyt kohtaus, mikä sitoo tarinan kiehtovasti Fargon toiseen tuotantokauteen.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 30.11.2020
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.imdb.com
Fargo, 2014-, Yhdysvallat, MGM Television, FX Productions, 26 Keys Productions