RAHAPAJA - KAUSI 3
LA CASA DE PAPEL
Luoja: Álex Pina
Pääosissa: Úrsula Corberó, Álvaro Morte, Itziar Ituño, Alba Flores, Jaime Lorente, Darko Perić, Esther Acebo, Enrique Arce, Rodrigo de la Serna, Hovik Keuchkerian, Miguel Herrán, Najwa Nimri, Fernando Cayo, Fernando Soto, Pedro Alonso ja Paco Tous
Genre: rikos, toiminta
Jaksomäärä: 8
Jakson kesto: 43 minuuttia - 59 minuuttia - Yhteiskesto: noin 6 tuntia 25 minuuttia
Ikäraja: 16
Álex Pinan luoma televisiosarja La casa de papel, eli suomalaisittain Rahapaja nousi suureen suosioon, kun sen ensimmäinen ja toinen tuotantokausi julkaistiin vuonna 2017. Netflix nappasi sarjan maailmanlaajuiset levitysoikeudet ja suoratoistopalvelun myötä Rahapajan suosio räjähti ja siitä muodostuikin Netflixin katsotuin ei-englanninkielinen sarja, sekä iso maailmanlaajuinen ilmiö. Alunperin Pina oli suunnitellut sarjan vain kahden osa mittaiseksi minisarjaksi, mutta suosion myötä hän teki lopulta diilin Netflixin kanssa sarjan jatkamisesta. Tekijät päättivät toimia samoin kuin edellisten kausien kanssa ja työstää kaksi kautta yhteen putkeen. Kuvaukset käynnistyivät lokakuussa 2018 ja lopulta Rahapajan kolmas tuotantokausi julkaistiin Netflixissä heinäkuussa 2019. Itse tulin tietoiseksi sarjasta niihin aikoihin, kun kolmas kausi julkaistiin ja yhtäkkiä kaikkialla alettiin puhumaan tästä espanjalaisesta rikossarjasta. Suomessakin monet alkoivat pukeutua sarjan ikonisiksi muodostuneisiin ryöstäjäasuihin halloweenina. Pohdin sarjan katselua silloin, sekä uudestaan, kun neljäs kausi julkaistiin vuotta myöhemmin, mutta molemmilla kerroilla homma jäi pohdinnan tasolle. Kuitenkin nyt kun Rahapaja on saamassa viidennen ja samalla viimeisen tuotantokautensa, päätin vihdoin ja viimein aloittaa sarjan katselun. Kaksi ensimmäistä tuotantokautta osoittautuivat erinomaiseksi ja kaikkien kehujen arvoiseksi ryöstötarinaksi, joten minua alkoi jopa jännittämään, onnistutaanko tasoa pitämään samana, kun tarinaa päätettiin sittenkin jatkaa suosion takia...
On kulunut yli kaksi vuotta Espanjan kuninkaallisen rahapajan menestyksekkäästä ryöstöstä. Ryöstäjät elävät luksuselämiään paratiisissa, kun Rio saadaan yllättäen kiinni. Professorin johdolla ryöstäjät kokoontuvat jälleen yhteen, tällä kertaa suunnitelmanaan hyökätä Espanjan keskuspankin valuuttavarastoon, mikä pitää sisällään valtavat määrät kultaa.
Lukuunottamatta viime tuotantokaudella menehtynyttä Osloa (Roberto García Ruiz) muut tutut hahmot tekevät paluun - jopa kuolleet Berliini (Pedro Alonso) ja Moskova (Paco Tous) nähdään uudestaan takaumien kautta. Professori (Álvaro Morte) pääsee uudestaan antamaan ohjeita puhelimen välityksellä ja seuraamaan ryöstöä monitoriensa kautta, kun Tokio (Úrsula Corberó), Nairobi (Alba Flores), Denver (Jaime Lorente) ja Helsinki (Darko Perić) pukevat tutut punaiset haalarit ja Salvador Dalí -naamarit päälleen ja tunkeutuvat uuteen ryöstökohteeseen, samalla kun Rio (Miguel Herrán) viruu vankilassa. Mukaansa tuttu ryhmä saa ryöstäjien puolelle viime kaudella loikanneet ex-etsivä Raquelin (Itziar Ituño) ja Denveriin ihastuneen Mónican (Esther Acebo), sekä täysin uudet hahmot, pomottelevan Palermon (Rodrigo de la Serna) ja isokokoisen Bogotán (Hovik Keuchkerian). Vanhojen tuttujen paluu on mahtava nähdä (vaikka Tokio ärsyttääkin jälleen aina silloin tällöin) ja on erityisen hienoa nähdä Raquelin ja Mónican - tai siis Lissabonin ja Tukholman - liittyvän ryöstöön. Uudet hahmot Palermo ja Bogotá ovat kuitenkin aika tylsät tapaukset ja he tuntuvat lähinnä laiskoilta kopioilta Berliinistä ja Oslosta.
Palermon ja Bogotán lisäksi uusina hahmoina esitellään etsivä Alicia Sierra (Najwa Nimri), joka toimii samoissa tehtävissä kuin Raquel viimeksi ja Aliciaa johtava eversti Tamayo (Fernando Cayo), joka taas toimii samoissa tehtävissä kuin eversti Prieto (Juan Fernández). Poliiseja on jälleen auttamassa Raquelin entinen työpari Ángel (Fernando Soto), joka ei hyväksy Raquelin päätöstä.
Pidin Rahapajan kahta ensimmäistä tuotantokautta aivan fantastisena rikoskertomuksena, mikä kuljetettiin upeasti päätökseensä toisen kauden finaalissa. Mielestäni toisen kauden finaali oli niinkin vaikuttava huipennus, etten kokenut sarjan tarvitsevan jatkoa. Kuten alussa totesin, minua jopa hieman jännitti aloittaa sarjan kolmas kausi, sillä etukäteen näin tekijöiden päätöksen jatkaa sarjaa suosion myötä hieman pakotetulta. Valitettavasti kolmannen kauden nähtyäni olen yhä aika samaa mieltä. Rahapajan kolmas kausi on ihan kelvollinen lisä espanjalaiseen ryöstötaruun, mutta loppupeleissä sen olisi voinut jättää tekemättä ja antaa sarjan olla. Sentään kolmas kausi ei tunnu rahan perässä tehdyltä, vaan kaikessa on näkyvissä, että niin tekijät kuin näyttelijät yllättyivät sarjan suosiosta ja halusivat innokkaasti tarjota fanikunnalleen lisää. Ymmärrän kyllä tekijöitä, enkä syytä heitä lainkaan. Jos olisin heidän asemassaan, olisin varmasti itsekin ryhtynyt työstämään jatkoa.
Jatkamista enemmän minua kuitenkin harmittaa, millä tavalla tarinaa päätettiin jatkaa. Vielä sarjan avausjakso on erittäin mainio, kun jakso näyttää, millaiset vaikutukset rahapajan historiallisella ryöstöllä on ollut. Enkä tarkoita vain kiinnostavia vaikutuksia ryöstäjiin, jotka ovat nyt monimiljonäärejä, vaan koko maailmaan. Siinä, missä tosielämässä sarjasta muodostui ilmiö, sarjan sisällä ryöstäjistä on noussut ilmiö ja ympäri maailman monet ovat alkaneet pukeutumaan punaisiin haalareihin ja Dalí-maskeihin. Kun nämä jotkut pitävät ryöstäjiä sankareina, on myös ne, jotka pitävät ryöstäjiä Espanjan pohjasakkina. Näihin kuuluu esimerkiksi rahapajan entinen johtaja Arturo Román (Enrique Arce), joka nähdään kauden avauksessa pitämässä puhetta taputtavalle yleisölle siitä, kuinka urhoollisesti hän mukamas toimi rahapajan ryöstön aikana. Katsojaa huvittaa, sillä tietää, kuinka Arturo oikeasti toimi. Tämä kohtaus on vielä veikeä tapa hyödyntää hahmoa uudestaan, mutta Arturon osuus olisi pitänyt jättää siihen. Kun hahmo pakotetaan mukaan tähänkin ryöstöön, katsoja ei voi olla kohottelematta kulmiaan.
Kuitenkin pian kauden ensimmäisen jakson jälkeen käy selväksi, että kolmas kausi on aika lailla edellisillä kausilla nähdyn kierrättämistä. Rion vangitseminen sai minut jo innostumaan, että kaudessa olisi kyse hahmojen tunkeumisesta vankilaan vapauttamaan toveriaan. Se ei olisi kuitenkaan sitä, millaisena Rahapaja lähti liikkeelle, joten luvassa on taas uusi ryöstö. Keskuspankin valuuttavaraston ryöstöä katsoessa on mahdotonta olla ajattelematta, että tämä kaikki on jo nähty aiemmin ja vieläpä paremmin, luovemmin ja mielikuvituksellisemmin toteutettuna. Kaksi ensimmäistä kautta häikäisivät jatkuvasti ratkaisuillaan ja pitivät katsojaa varpaillaan tiivistunnelmaisella toteutuksellaan. Kolmannella kaudella tekijät pelaavat korttinsa aivan liian turvallisesti. Tämän huomaa etenkin siitä, kuinka kuolleita ja puolta vaihtaneita hahmoja korvataan lähes täysin samanlaisilla tyypeillä. Erittäin hyvää finaalijaksoa lukuunottamatta kausi ei tarjoa samalla lailla iskeviä käänteitä ja piinaavia tilanteita, jotka koukuttaisivat. Sarjaa katsoo yhä mielellään, mutta se todellinen potku uupuu.
Tuotantokausi ei ole läheskään yhtä jännittävä kuin edeltäjänsä, osittain koska tämä ryöstö ei lähtökohtaisestikaan vakuuta samalla tavalla. Kestää muutamankin jakson ajan, ennen kuin katsoja kunnolla edes sisäistää, miten Rion vapauttaminen vankilasta ja kultaryöstö liittyvät toisiinsa. Hahmot painottavat, että Rio pitää saada nopeasti pois, sillä häntä kidutetaan kuulusteluissa, mutta sitten he käyttävät aikansa rikastuttaakseen itseään lisää. Hieman jännitettä saadaan onneksi sen kautta, että kun kyseessä ei ole samanlainen Professorin intohimoprojekti kuin rahapajan ryöstö, ei sitä ole suunniteltu yhä vahvasti ja ongelmia syntyy nopeammin kuin viimeksi.
Suuri osa tästä arviosta on käytetty lähinnä kritisoimiseen, joten haluan loppua kohti kuitenkin painottaa, että kaikesta huolimatta Rahapajan kolmas kausi on menevä ja kelvollinen jatkotarina. Álex Pina ja kumppanit syyllistyvät vanhojen juttujensa kopioimiseen uusien keksimisen sijaan, mutta tekijät ovat silti päteviä hommissaan - niin kameran takana kuin edessä. Näyttelijät jatkavat loistotyötään ja vanhat tutut hahmot ovat muodostuneet tärkeiksi katsojalle, jolloin tarinan kierrättämisestä huolimatta haluaa nähdä, kuinka heille käy. Hahmojen väliset kemiat iskevät täydellisesti yhteen ja heidän haluaa selviävän tästäkin koitoksesta hengissä. Tekninen toteutus on myös vakuuttavaa ja on selvää, että Netflixin kautta tekijöillä on ollut enemmän rahaa käytössään. Kaikki kuvauksesta lavasteisiin ja erikoistehosteisiin on onnistunutta ja äänimaailma tukee visuaalisuuksia hyvin, siitäkin huolimatta, että säveltäjäkaksikko Manel Santisteban ja Iván Martínez Lacámara ovat ottaneet hieman liiankin selviä vaikutteita toimintamusiikkeihinsa Mad Max: Fury Roadin (2015) eeppisistä jumputuksista. Alkutekstipätkä pysyy visuaalisesti samanlaisena, mutta rahapaja on vaihdettu valuuttavarastoon. Tunnusmusiikkina toimii tietty Cecilia Krullin mainio My Life Is Going On -kappale ja tietty se Bella Ciao -rallatuskin kuullaan pariin otteeseen kauden aikana.
Yhteenveto: Rahapajan kolmas tuotantokausi on ihan kelvollista jatkoa sarjalle, joka ei jatkoa kaivannut. Sentään kautta katsoessa ei tunnu siltä, että se olisi tehty vain rahan takia, vaan niin tekijät kuin näyttelijät ovat selvästi innoissaan palaamassa rikostarinan pariin - etenkin kun sarjan suosio yllätti aivan kaikki. Vielä kauden avausjakso on oikein mainio ja mielenkiintoinen, mutta sen jälkeen kausi syyllistyy liikaakin aiemmin nähtyjen juttujen mielikuvituksettomaan kierrättämiseen. Vaikka ryöstö saa takaiskuja nopeammin kuin viimeksi, ryöstöstä puuttuu se palo ja jännite, mikä piti katsojan tiukasti mukana viime kausia katsoessa. Kauden alkupää meneekin lähinnä ihmettelyyn, että miten uusi ryöstö liittyy Rion vapauttamiseen? Ongelmista ja tietystä laiskuudesta huolimatta kautta seuraa mielellään, sillä hahmot ja heidän yhteiskemiansa toimii niin hienosti. Kahden ensimmäisen kauden tavoin tämäkin ryöstö jätetään pahasti kesken ja oivallinen finaali lupailee tätä paremmasta neloskaudesta. Rahapajan uusi suunta ei välttämättä ole yhtä luova kuin millaisena sarja alkoi, mutta kyllä tätä yhä katsoo sujuvasti.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 1.3.2021
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.imdb.com
La casa de papel, Espanja, 2017-2021, Atresmedia, Vancouver Media, Netflix
Yhteenveto: Rahapajan kolmas tuotantokausi on ihan kelvollista jatkoa sarjalle, joka ei jatkoa kaivannut. Sentään kautta katsoessa ei tunnu siltä, että se olisi tehty vain rahan takia, vaan niin tekijät kuin näyttelijät ovat selvästi innoissaan palaamassa rikostarinan pariin - etenkin kun sarjan suosio yllätti aivan kaikki. Vielä kauden avausjakso on oikein mainio ja mielenkiintoinen, mutta sen jälkeen kausi syyllistyy liikaakin aiemmin nähtyjen juttujen mielikuvituksettomaan kierrättämiseen. Vaikka ryöstö saa takaiskuja nopeammin kuin viimeksi, ryöstöstä puuttuu se palo ja jännite, mikä piti katsojan tiukasti mukana viime kausia katsoessa. Kauden alkupää meneekin lähinnä ihmettelyyn, että miten uusi ryöstö liittyy Rion vapauttamiseen? Ongelmista ja tietystä laiskuudesta huolimatta kautta seuraa mielellään, sillä hahmot ja heidän yhteiskemiansa toimii niin hienosti. Kahden ensimmäisen kauden tavoin tämäkin ryöstö jätetään pahasti kesken ja oivallinen finaali lupailee tätä paremmasta neloskaudesta. Rahapajan uusi suunta ei välttämättä ole yhtä luova kuin millaisena sarja alkoi, mutta kyllä tätä yhä katsoo sujuvasti.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 1.3.2021
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.imdb.com
La casa de papel, Espanja, 2017-2021, Atresmedia, Vancouver Media, Netflix
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti