TV-sarja: Rahapaja, kausi 4 (La casa de papel - 2020)

RAHAPAJA - KAUSI 4

LA CASA DE PAPEL

Luoja: Álex Pina
Pääosissa: Úrsula Corberó, Álvaro Morte, Jaime Lorente, Miguel Herrán, Itziar Ituño, Darko Perić, Alba Flores, Esther Acebo, Rodrigo de la Serna, Najwa Nimri, Pedro Alonso, Hovik Keuchkerian, Luka Peroš, Enrique Arce, Fernando Soto, Fernando Cayo, Juan Fernández, José Manuel Poga, Belén Cuesta ja Paco Tous, 
Genre: rikos, toiminta
Jaksomäärä: 8
Jakson kesto: 43 minuuttia - 1 tunti 1 minuutti - Yhteiskesto: noin 6 tuntia 38 minuuttia
Ikäraja: 16

Álex Pinan luoma espanjalainen rikossarja La casa de papel, eli suomalaisittain Rahapaja nousi valtavaan suosioon, kun sen ensimmäinen ja toinen tuotantokausi julkaistiin Netflixin suoratoistopalvelussa vuonna 2017. Tekijätkin yllättyivät siitä, kuinka suuri hitti sarjasta muodostui. Netflix alkoi pian tiedustella Pinalta mahdollisuudesta jatkaa alunperin vain kaksiosaiseksi minisarjaksi tarkoitettua Rahapajaa ja niinpä Pina alkoi työstämään jatkotarinaa. Sarjalle päätettiin työstää kerralla kaksi kautta lisää, samalla tavalla kuin sarjan kaksi ensimmäistä kautta oli tehty putkeen. Rahapajan kolmas kausi ilmestyi heinäkuussa 2019 ja sarjan nousu Netflixin suosituimpien sarjojen joukossa jatkui. Neljäs kausi taas julkaistiin huhtikuussa 2020 ja jälleen kerran sarja sai valtavasti katsojia ympäri maailman, sekä kehuja niin katsojilta kuin kriitikoilta. Itse tulin tietoiseksi Rahapajasta, kun sen kolmas kausi julkaistiin. Pohdinkin sarjan katsomista silloin, kuten myös silloin kun neljäs kausi ilmestyi, mutta molemmilla kerroilla tämä jäi pelkäksi pohdinnaksi. Kuitenkin nyt kun sarja on saamassa viidennen ja samalla viimeisen tuotantokautensa, päätin vihdoin ja viimein aloittaa Rahapajan. Pidin kahta ensimmäistä kautta ällistyttävän hyvinä ja koinkin, että sarjan olisi voinut lopettaa siihen. Kolmas kausi oli mielestäni kelvollista, mutta hieman turhaa jatkoa, joten aloitin neljännen kauden katselun hieman epäilevin mielin.

Espanjan keskuspankin valuuttavaraston ryöstö on ajautunut kaaokseen, Raquelin eli Lissabonin jouduttua vangiksi ja Nairobin taistellessa nyt henkensä puolesta, luoti rinnassaan. Voiko Professori enää keksiä keinoa saada rikostoverinsa takaisin turvaan, vai onko peli menetetty?

Tutut hahmot tekevät jälleen paluun - jopa kuolleet Berliini (Pedro Alonso), Moskova (Paco Tous) ja Oslo (Roberto García Ruiz), jotka voidaan pitää vaikka väkisin mukana takaumien kautta. Professori (Álvaro Morte) on surun musertama, luullessaan, että ryöstäjien puolelle loikannut Raquel/Lissabon (Itziar Ituño) olisi kuollut. Keskuspankissa Tokio (Úrsula Corberó), Denver (Jaime Lorente), Helsinki (Darko Perić), Rio (Miguel Herrán), Tukholma (Esther Acebo), Palermo (Rodrigo de la Serna) ja Bogotá (Hovik Keuchkerian) yrittävät pitää järjestystä yllä, samalla kun he yrittävät saada pidettyä ammutun Nairobin (Alba Flores) hengissä. Mukaan apuun saapuvat myös viimeksi vain nopeasti nähdyt Professoria auttava Marseille (Luka Peroš) ja panttivankina esiintyvä Manila (Belén Cuesta). Hahmoja seuraa yhä suurella mielenkiinnolla. Tokio ei onneksi ärsytä enää samalla lailla, mutta hän saa muutenkin vähemmän ruutuaikaa. Yllättäen Nairobiin kovasti kiintynyt Helsinki nostetaan aiempaa vahvemmin esille. Palermosta saadaan aikaiseksi kiinnostavampi hahmo kuin viimeksi, mutta Bogotá joutuu lähinnä tyytymään pieneen sivuosaansa. Luulo siitä, että hänen vaimonsa olisi kuollut, tuo Professorista esille synkempiä piirteitä, kun taas Rion kohdalla syvennytään paremmin kidutuksen aiheuttamiin traumoihin. Näyttelijät jatkavat erinomaista työtään ja osa vakuuttaa vielä isommin kuin ennen.

     Vastapuoleen kuuluvat jälleen raskaana oleva ja häijy Alicia Sierra (Najwa Nimri), Ángel (Fernando Soto) ja everstit Prieto (Juan Fernández) ja Tamayo (Fernando Cayo), jotka yrittävät keksiä keinoa päihittää Professori ja tunkeutua keskuspankkiin. Ongelmia keskuspankin sisällä aiheuttavat niin raivostuttava Arturo Román (Enrique Arce), joka olisi tässä kohtaa pitänyt jo pistää hengiltä ja keskuspankin turvallisuuspäällikkö Gandía (José Manuel Poga). Viime kaudella hieman laimeaksi jääneestä Sierrasta saadaan enemmän irti ja hän tuntuu uhkaavammalta.

Liikaa vanhoja ideoita kierrättäneen kolmannen kauden jälkeen Rahapajan neljäs tuotantokausi on erittäin hyvä ja paikoitellen väkevästi koukuttava lisäys sarjaan. Kolmas kausi päättyi intensiivisesti Nairobin ampumiseen ja Raquelin kiinnijäämiseen ja neljäs kausi käynnistyy siitä intensiivisyydestä. Edelleen mukana on turhankin tuttuja ja käytettyjä juttuja, eikä tässä todellakaan keksitä sarjan sisällä pyörää uudestaan. Kausi syyllistyy välillä samaan ylidramaattisuuteen kuin viimeksi ja muutamat ultravakaviksi tarkoitetut kohdat lähinnä huvittavat. Takaumien käyttö on myös aika takkuilevaa ja rikkoo välillä liikaa kerronnan soljuvuutta. Tietyistä heikkouksistaan huolimatta neljäs kausi on askel parempaan suuntaan. Tunnelma on tiiviimpi, meininki jännittävämpi ja tapahtumat vaikuttavampia. Katsoja on tiukasti mukana hahmojen tuntemassa stressissä. Vaikka viime kaudella saattoi kummastella, että miksi hahmot heitetään uuteen ryöstöön, tätä kautta katsoessa on täysillä tapahtumissa mukana. 

Epäonnistumisen riski on olemassa ensisekunneista lähtien ja se pitää niin ryöstäjiä kuin katsojaakin varpaillaan kauden loppuun saakka. Väliin mahtuu monenlaisia koukkuja ja käänteitä, jotka hoidetaan paremmin kuin viime kaudella. Tällä kertaa niitä hyödynnetään taidokkaammin nostamaan tasoja ja pitämään homma kiinnostavana. Loppuhuipennus onkin sitten aikamoista tykittelyä, jota seuratessa katsojalla on niin hikipisara ohimolla jännityksestä kuin myös virne innostuksesta. Huipennuksessa tietty petaillaan voimakkaasti sarjan tulevaa viidettä ja viimeistä tuotantokautta, ja vaikka olen yhä sitä mieltä, että Rahapajan olisi voinut lopettaa kahden ensimmäisen kauden finaaliin, aloin nyt innolla odottamaan, kuinka Pina päättää ihan oikeasti viedä näiden ryöstäjien tarun päätökseen?

Jälleen kerran ohjaajat tekevät hyvää työtä, vaikka paisuttavatkin tunnelmaa paikoitellen hieman ylidramaattiseksi. Käsikirjoittajat kuljettavat kertomusta mielenkiintoisempaan suuntaan kuin viime kaudella, mutta kokevat enemmän vaikeuksia ujuttaa mukaan takaumia, joissa hypitään ajassa paljonkin taaksepäin eri aikoihin. Tekninen tyo on tyylikästä kuvauksesta lavasteisiin, asuihin ja maskeerauksiin. Efektit ovat onnistuneet ja äänimaailma hyvin rakennettu. Musiikit jatkavat edellisen kauden mahtipontista linjaa. Tunnusmusiikkina kuullaan jälleen Cecilia Krullin My Life Is Going On -kappale ja kyllähän se Bella Ciao -laulukin on saatu mukaan.

Yhteenveto: Rahapajan neljäs tuotantokausi on askel parempaan suuntaan hieman vaisummaksi jääneen kolmoskauden jälkeen. Kolmas kausi päättyi jännittävään paikkaan ja nyt neljäs kausi voi käynnistyä siitä jännittävyydestä, napaten katsojansa heti tiiviin tunnelman keskelle. Tällä kertaa epäonnistumisen riski tuntuu kaiken aikaa korkealta ja hahmojen puolesta pelkää enemmän kuin viime kaudella. Jatkuvat käänteet ja takapakit vain nostavat kierroksia ja homma huipentuu erittäin hyvään kauden finaaliin, joka saa innolla odottamaan sarjan todellista päätöskautta. Näyttelijät jatkavat loistotyötään, ohjaajat iskevät paremmin tunnelmalla ja käsikirjoittajat keksivät enemmän uusia juttuja vanhan kierrättämisen sijaan. Ei Rahapajan neljäs kausi yllä kahden ensimmäisen kauden mahtavuuteen, mutta se on silti oikein mainio paketti. 

Lopuksi pitää muuten vielä suositella Netflixistä löytyvää dokumenttia sarjasta nimeltä Rahapaja-ilmiö (Money Heist: The Phenomenom - 2020), jossa syvennytään kiehtovasti siihen, kuinka sarjan valtava suosio yllätti työryhmänkin täysin, kuinka näyttelijöistä tuli Netflixin myötä yhdessä päivässä maailmankuuluja tähtiä ja mitä haasteita suosio aiheutti myöhempiä kausia tehdessä.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 24.3.2021
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.imdb.com
La casa de papel, Espanja, 2017-, Atresmedia, Vancouver Media, Netflix