TV-sarja: The Sopranos, kausi 5 (2004)

THE SOPRANOS - KAUSI 5

Luoja: David Chase
Pääosissa: James Gandolfini, Edie Falco, Michael Imperioli, Lorraine Bracco, Dominic Chianese, Drea de Matteo, Tony Sirico, Steven Van Zandt, Robert Iler, Jamie-Lynn Sigler, Steve Buscemi, Aida Turturro, Steven R. Schirripa, John Ventimiglia ja Vincent Curatola
Genre: rikos, draama
Jaksomäärä: 13
Jakson kesto: noin 54 minuuttia - Yhteiskesto: noin 11 tuntia 42 minuuttia
Ikäraja: 16

David Chasen luoma televisiosarja The Sopranos nousi heti ensimmäisen tuotantokautensa myötä valtavaan suosioon. Suosio vain jatkui toisen, kolmannen ja neljännen kauden myötä, joita kehuttiin yhä vain enemmän ja sarja alkoikin nauttia maailman parhaimman televisiosarjan maineesta. Viidennen kauden teko lähtikin pian liikkeelle, mutta silti kesti yli vuoden, ennen kuin uudet jaksot alkoivat pyöriä HBO:lla. Katsojaluvut pysyivät korkeina ja kriitikot jatkoivat kehumistaan. Tuotantokausi sai jopa 12 Emmy-ehdokkuutta (mm. paras miespääosa, naispääosa ja ohjaus), joista se voitti parhaan draamasarjan, miessivuosan, naissivuosan ja käsikirjoituksen palkinnot, sekä neljä Golden Globe -ehdokkuutta (paras draamasarja, naispääosa, miessivuosa ja naissivuosa), joista se ei kuitenkaan voittanut yhtäkään. Itse tutustuin The Sopranosiin vasta tänä keväänä. Olin tiennyt sarjasta jo pitkään ja sitä oltiin suositeltu minulle useaan otteeseen. Kun huomasin, että sarja saa pian jatkoa esiosaelokuvan The Many Saints of Newark (2021) voimin, päätin vihdoin aloittaa sarjan katselun. Hieman yli kuukausi neljännen kauden katselun jälkeen aloitin The Sopranosin viidennen tuotantokauden.

Carmela-vaimon häädettyä Tony Sopranon kodistaan, Tony yrittää viedä suhteensa psykologinsa Jennifer Melfin kanssa pidemmälle. Samaan aikaan Tonyn serkku Tony Blundetto vapautuu vankilasta, mistä seuraa uusia vaikeuksia Tonyn elämään.

James Gandolfini ei vain suostu hellittämään otettaan sarjan pääroolissa mafiapomo Tony Sopranona. Gandolfinin karisma loistaa joka jaksossa ja tekee jälleen jokaisesta Tonyn kohtauksesta koukuttavan. Erityisen kiinnostavaa tällä kaudella on se, että Tonyn vaimo Carmela (Edie Falco) jätti hänet viime kauden päätteeksi, joten Tony on nyt täysin kiinni rikoselämässään. Hylkääminen ei kuitenkaan sovi Tonylle, eikä Carmela ole pääsemässä eroon miehestä, vaikka kuinka niin toivoisi. Falco on kenties vielä upeampi kuin ennen, välittäessään Carmelan tunteita, kun tämä yrittää rakentaa itselleen uutta elämää, mutta ajautuu kerta toisensa perään takaisin mafian sotkuihin. Robert Iler ja Jamie-Lynn Sigler ovat yhä mainiot Tonyn ja Carmelan lapsina, Anthony Jr:na ja Meadow'na, joskin Sigler saa aika vähän tekemistä kauden aikana ja Anthony Jr. on kirjoitettu aika rasittavaksi, hahmon testatessa rajojaan jatkuvasti.

Muutkin tutut tyypit ovat mukana. Christopher (jälleen yhden jakson käsikirjoittanut Michael Imperioli) yrittää pysyä erossa alkoholista ja huumeista, selventäen päänsä viime kauden sekoilujen jälkeen. Hänen rakkaansa Adriana (Drea de Matteo) joutuu taas synkempiin vesiin, sillä hän ei millään pääse eroon FBI:sta, joka yrittää hänen kautta napata Tony Sopranon. Imperioli ja De Matteo voittivat täysin ansaitusti Emmy-palkinnot parhaasta mies- ja naissivuosasta - niin väkevää työtä he kaudella tekevät. Äkkipikainen Paulie (Tony Sirico) ja Silvio (Steven Van Zandt) pyörivät tapahtumissa, mutta eivät nouse samalla lailla valokeilaan kuin ennen. Yhä vain huonomuistisempi Junior-setä (Dominic Chianese) sen sijaan muuttuu mielenkiintoisemmaksi, kun hän alkaa tekemään oudompia juttuja kehnon muistinsa ja siitä koituvan ärsyytymisen vuoksi. Chianese tulkitseekin hahmoaan erinomaisesti. Psykologi Jennifer Melfin (Lorraine Bracco) täytyy nyt kestää Tonyn kosiskeluyrityksiä, mutta muuten hahmo jää hieman vaisuksi tällä kertaa. Bracco kuitenkin jatkaa lahjojensa näyttämistä.

     Uutena hahmona kaudella esitellään Tonyn serkku Tony Blundetto, jota näyttelee sarjaan aiemmin jaksoja ohjannut Steve Buscemi. Vaikka hahmo ilmestyykin kuvioihin hieman hassun yllättäen, on Tony B. erittäin mainio lisäys. Tony B. yrittää vankilan jälkeen jättää mafiaelämän taakseen, mutta eipä sellainen käy noin vain päinsä. Buscemi on loistava roolissaan, tehdessään huomattavasti pidättyväisempää työtä kuin mitä olen häneltä tottunut näkemään.

Ai että, viides aivan mahtava tuotantokausi The Sopranosilta! Gandolfinin roolisuorituksen tavoin tämä sarja ei millään suostu hellittämään otettaan. Kausi nousee ihan pienesti epätasaisemman neloskauden yläpuolelle ja pitää tiukasti mukanaan läpi kolmentoista jaksonsa. Tonyn ja Carmelan ero toimii isona koukkuna ja entisen parin riidat eskaloituvat jatkuvasti upeisiin kohtauksiin, joissa Gandolfini ja Falco mittelevät näyttelijätaidoillaan. Katsoja ymmärtää täysin, miksi Carmela päätti potkia Tonyn pihalle. Samalla katsoja ymmärtää myös Tonyn puolen siinä, että miksi hänen muka täytyisi jatkaa Carmelan elämän kustantamista - varsinkin jos Carmela ei pidä siitä tavasta, jolla mies rahansa hankkii? Ero tarjoaa lisää herkullista draamaa, mistä käsikirjoittajat voivat ammentaa. Monet kauden tunnin mittaisista jaksoista ovat hujauksessa ohi, sillä ne ovat täynnä niin mielenkiintoisia juonikuvioita ja kohtauksia. Hieman täytettä mahtuu toki mukaan, jotta kaudelle saadaan samat 13 jaksoa kuin aiemmille, mutta ne katsoo helposti sormien läpi, kun meno on muuten näin vahvaa.

Sen lisäksi, että Tonyn ja Carmelan ero tarjoaa paljon vangitsevia kinasteluja, se myös puhaltaa uudet tuulet sarjaan, pitäen homman yhä raikkaana. Samalla se myös selvästi merkitsi lopun alkua. Vaikkei kausi täysin lähde viemään kertomustaan vielä päätökseen, on huomattavissa, kuinka tekijät alkavat asettelemaan viimeisiä palasia paikoilleen, eikä ole enää kauaa, kun kokonaisuus on kasassa. Joitain juonikuvioita viedään kliimaksiinsa ja etenkin erään tarinan huipentuma kauden loppupäässä johtaa yhteen koko sarjan parhaista jaksoista. Jännite nostetaan huippuunsa ja katsoja haukkoo henkeään. Hahmot tekevät useita päätöksiä, mitkä saavat katsojankin moraalin horjumaan. Voiko näiden mafiosojen puolella enää millään olla? Heidän tekojaan ei voi hyväksyä, mutta silti heidän elämänsä on liian kiehtova.

Mestarillisten tiivistunnelmaisten jaksojen ja väkevän draaman lisäksi kauteen mahtuu myös oivaa huumoria keventämään henkeä oikeissa paikoissa. Heti kauden alussa on hilpeää kuunnella, kun Christopher ja Paulie kertovat kolmannen kauden huippujakso Pine Barrensin tapahtumia ja huomaavat, että tarina on hieman muuttunut totuudesta kummallakin. Mahtavaa piikittelyä ja huulenheittoa on luvassa myös kauden loppupäässä, kun Christopher oppii lisää Tonyn ja Tony B:n nuoruudesta ja itse kukin joutuu pilkan kohteeksi. Sitten taas kausi vääntää nupit kaakkoon ja tarjoaa pitkästä aikaa unijakson, jossa Tony joutuu kohtaamaan tekonsa inhottavina painajaisina. Psykedeelinen jakso nousee myös kauden parhaimmistoon ja on todella kiinnostavaa nähdä, kuinka Tonyn teot vaikuttavat ja jyskyttävät hänen alitajunnassaan.

Viidettä kertaa ohjaajat hoitavat hommansa tyylikkäästi ja vaikka Buscemi on nyt siirtynyt kameran eteen, on hän ohjannut yhden jakson tältäkin kaudelta. Käsikirjoittajat jatkavat koukuttavien juonikuvioiden kehittelyä ja pitävät hahmot edelleen yhtä iskevinä kuin sarjan alussa. Kuvaus on erittäin mainiota ja leikkauskin on pääasiassa sujuvaa, mutta mukaan mahtuu yllättävän monta päivänselvää leikkausvirhettä. Esimerkiksi yhdessä jaksossa Tony täyttää viinilasinsa peräkkäisissä kuvissa, minkä huomaa helposti, kun kyseessä on kuvien ainoa liike. Tällaiset pienet hutiloinnit eivät istu muuten näin lahjakkaasti tehtyyn sarjaan. Valaisu on erinomaista yökohtauksissa, lavasteet ovat oivalliset ja maskeeraukset myös. Äänimaailma on hyvin rakennettu äänitehosteita ja musiikkeja myöten. Alkutekstipätkä pysyy samana ja sitä säestää tietty edelleen Alabama 3:n mahtava Woke Up This Morning.

Yhteenveto: The Sopranosin viides tuotantokausi on jälleen erinomainen lisäys mahtavaan mafiasarjaan. Meno pysyy koukuttavana, niin jännittävien gangsterijuonikuvioiden kuin Tonyn uudenlaisen perhe-elämän myötä. Tonyn ja Carmelan ero tarjoaa paljon hienoja keskusteluja ja riitelyjä, joissa James Gandolfini ja Edie Falco pääsevät loistamaan. Jännitystä kasvatellaan tyylikkäästi pitkin tuotantokautta ja aina välillä se ampaisee räväkästi korkeuksiinsa. Loppupäässä tuotantokautta upeasti luotu jännite johtaa yhteen koko sarjan parhaista jaksoista. Jännittävien kohtausten välissä on myös leppoisaa huumoria ja on hilpeää nähdä mafiosojen naljailevan toisilleen. Tosin silloinkin kohtaus saattaa äkillisesti muuttua tiivistunnelmaiseksi, kun joku piikittelyn kohteista vetääkin herneen nenäänsä oikein kunnolla. Sarja alkaa pikkuhiljaa asettelemaan palasia paikoilleen loppuhuipennusta varten ja The Sopranosin viidennen tuotantokauden päättymisen jälkeen onkin pakko heti aloittaa sarjan kuudes ja samalla viimeinen kausi, ja selvittää, kuinka Tonyn ja kumppaneiden tarina loppuu?

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 15.10.2020
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.impawards.com
The Sopranos, Yhdysvallat, 1999-2007, HBO, Brillstein Entertainment Partners, The Park Entertainment