TITANS - KAUSI 4
Luojat: Akiva Goldsman, Geoff Johns ja Greg Berlanti
Pääosissa: Brenton Thwaites, Mame-Anna Diop, Teagan Croft, Ryan Potter, Joshua Orpin, Jay Lycurgo, Franka Potente, Joseph Morgan, Titus Welliver, Lisa Ambalavanar, Curran Walters, Brec Bassinger, Joivan Wade, Matt Bomer ja Brendan Fraser
Genre: toiminta, fantasia, scifi
Jaksomäärä: 12
Jakson kesto: 42 minuuttia - 56 minuuttia - Yhteiskesto: noin 9 tuntia 41 minuuttia
Ikäraja: 16
DC Comicsin sarjakuviin perustuva televisiosarja Titans nousi suosituksi, kun sen ensimmäinen tuotantokausi alkoi pyöriä televisioissa lokakuussa 2018. Toinen ja kolmas kausi pitivät suosiota yllä ja neljännen kauden teko lähti liikkeelle, kun kolmatta vielä esitettiin televisioissa. Kuvaukset käynnistyivät helmikuussa 2022 ja nyt Titansin neljäs ja samalla viimeiseksi ilmoitettu tuotantokausi on julkaistu kokonaisuudessaan (Suomessa Netflixin kautta). Itse pidin kahta ensimmäistä kautta kelvollisena supersankariviihteenä, mutta kolmas kausi ei enää iskenyt samalla lailla. Silti ryhdyin katsomaan Titansin neljättä kautta heti, kun se saapui Suomessa Netflixiin.
Titaanit kohtaavat pahimman vastuksensa, kun taikavoimainen Mother Mayhem aikoo tuoda Trigonin takaisin Maahan.
Titans-sarjan hahmot nähdään neljättä ja näillä näkymin viimeistä kertaa - ainakin tällä kokoonpanolla - tekijöiden ilmoitettua neloskauden jäävän sarjan viimeiseksi. Brenton Thwaites johtaa joukkoa Dick Graysonina, eli Nightwingina ja häntä seuraavat uskollisesti avaruusolento Kory Anders, eli Starfire (Mame-Anna Diop), mystinen Rachel Roth, eli White Raven (Teagan Croft), muodonmuuttaja Gar Logan, eli Beast Boy (Ryan Potter), sekä Conner Kent, eli Superboy (Joshua Orpin). Kolmoskaudella esitelty Tim Drake (Jay Lycurgo) omaksuu roolinsa uutena Robinina. Ryhmä toimii edelleen varsin passelisti ja näyttelijät suoriutuvat pääasiassa kelvollisesti rooleistaan - paitsi Orpin, joka jää aika puiseksi Superboyna, jonka hahmokaari ei oikein istu Orpinille näyttelijänä.
Tällä kertaa Titaanit saavat vastaansa Franka Potenten näyttelemän taikavoimaisen May Bennettin, eli Mother Mayhemin, joka haluaa tuoda takaisin Titaanien entisen uhkan, Rachelin demoni-isän Trigonin. Siihen hän tarvitsee Supermanin arkkivihollisen Lex Luthorin (Titus Welliver), sekä tavalliselta mattimeikäläiseltä vaikuttavan Sebastian Sangerin (Joseph Morgan). Kiero ja voimakas Mother Mayhem luo kelvollista uhkaa hahmoille, pystyessään aiheuttamaan kipua jopa Superboylle. Potente herkuttelee toimivasti ilkikurisen noita-akan roolissa.
Titans jatkaa aika keskinkertaista linjaansa neljännellä kaudellaan, eikä ainakaan minua jää pahemmin harmittamaan, että sarjan tie johti loppuunsa tässä kohtaa. Kausi yrittää loppua kohti nostatella suurta finaaliaan, mutta silti menosta jää aika yhdentekevä tunne - jos ei siis ole sarjan kovemman luokan fani, joille neloskauden luulisi kelpaavan. Vaikka lukemani perusteella tekijöillä oli tiedossa kautta tehdessään, että se jäisi sarjan viimeiseksi ja että kausi oli jo kuvattu kokonaan, ennen kuin tieto paljastettiin myös katsojille, tuotantokaudesta jää väkisinkin fiilis, että sen loppupää tehtiin kiireessä uudestaan juuri ennen kuin viimeiset jaksot julkaistiin. Pari viimeistä jaksoa rakentelee niin kömpelösti kertomuksen päätöksen tunnetta, että on vaikea uskoa sen olleen alkuperäinen idea.
Ennen töksähtelevää loppuaan kausi tarjoaa ailahtelevaa menoa kahdentoista jaksonsa aikana. Parit jaksoista ovat oikein meneviä, kun kausi esittelee Mother Mayhemin ja pistää Titaanit selvittämään, mistä hänen katalassa juonessaan on kyse. Sitten kausi jää hetkeksi keskelle tylsää pätkää, jossa se tuntuu kiertävän kehää. Toisen puoliskon yllättävät vierailevat tähdet luovat taas hetkellistä innostusta, vaikka välillä se tuntuu pakolliselta tarpeelta hypätä multiversumikelkkaan mukaan, koska kaikki muutkin supersankariproduktiot tuntuvat tekevän niitä nykyään. Kahdentoista jakson varrelta löytyy pari mukaansatempaavaa toimintakohtausta, joista etenkin zombiarmeijan kohtaaminen pitää mielenkiintoa tehokkaasti yllä.
Tuotantokauden ohjaajat rakentavat tunnelmaa epätasaisesti ja yhtä lailla käsikirjoittajat pitävät pakettia hieman rönsyilevästi kasassa. En lämmennyt Superboyn juonikuviolle, enkä pahemmin myöskään Garin omalle jaksolle. Sentään dialogin taso on hieman parantunut, eikä Titans herätä samanlaista myötähäpeää teiniangstirepliikeillään, kuten avauskausi toisinaan teki. Kausi on kelvollisesti kuvattu. Lavasteiden ja asujen taso vaihtelee vaikuttavista halvan näköisiin. Erikoistehosteet eivät huimaa päätä, mutta parhaimmillaan ajavat asiansa. Äänimaailma on myös kelvollinen ja sarjan tunnusmusiikki jumputtaa jälleen ytimekkäästi, jääden ehdottomasti yhdeksi sarjan parhaista puolista.
Yhteenveto: Titansin neljäs tuotantokausi on aika keskinkertainen finaali kelpo supersankarisarjalle. Uusi vastus Mother Mayhem luo toimivaa uhkaa, mutta häneen liittyvä tarina on hieman kömpelösti rakennettu, eikä pahemmin nappaa mukaansa. Välillä jaksot tarjoavat viihdyttäviä toimintakohtauksia, joista erityisesti zombikohtaaminen on kauden huippuhetkiä. Loppuhuipennus yrittää nostatella menoa, mutta siitä herää herkästi tunne, että lopetus tehtiin hätiköiden uusiksi, kun selvisi, ettei jatkoa enää tule. Näyttelijät ovat pääasiassa ihan kelvollisia rooleissaan, joskin puinen Joshua Orpin ei vakuuta Superboyna, jonka angstinen juonikuvio vieläpä saa katsojan lähinnä pyörittelemään silmiään. Teknisiltä ansioiltaankaan kausi ei pahemmin säväytä. Titansin neloskausi toimii takuulla sarjan faneille, mutta itse en löytänyt siitä oikein mitään riemuittavaa. Toivon, että sen sisarsarja, myöskin neljänteen kauteensa loppuva Doom Patrol (2019-) saisi väkevämmän finaalin.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 4.7.2023
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
Titans, Yhdysvallat, 2018-2023, Warner Bros. Television, DC Entertainment, Weed Road Pictures, Berlanti Productions
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti