WESTWORLD - KAUSI 4: THE CHOICE
Luojat: Jonathan Nolan ja Lisa Joy
Pääosissa: Evan Rachel Wood, Thandiwe Newton, Tessa Thompson, Jeffrey Wright, Aaron Paul, Ed Harris, Angela Sarafyan, James Marsden, Luke Hemsworth, Ariana DeBose, Aurora Perrineau, Nozipho McLean, Manny Montana, Michael Malarkey ja Steven Ogg
Genre: scifi, jännitys, toiminta, draama
Jaksomäärä: 8
Jakson kesto: 48 minuuttia - 56 minuuttia - Yhteiskesto: noin 6 tuntia 57 minuuttia
Ikäraja: 16
Michael Crichtonin scifielokuvaan Tappokone (Westworld - 1973) perustuva televisiosarja Westworld nousi suureen suosioon, kun sen ensimmäinen tuotantokausi The Maze alkoi pyöriä televisioissa lokakuussa 2016. Keväällä 2018 julkaistu toinen kausi The Door ja keväällä 2020 julkaistu kolmas kausi The New World pitivät suosiota yllä, joten neljännen kauden teko lähti heti liikkeelle. Kuvaukset käynnistyivät kesäkuussa 2021 ja nyt Westworldin neljännen kauden, lisänimeltään The Choice, kaikki jaksot on julkaistu HBO Maxissa. Itse pidin valtavasti sarjan avauskaudesta ja olen pitänyt paljon myös jatkokausista. Westworldin neloskausi olikin yksi eniten odottamistani sarjoista tältä vuodelta ja katsoin jokaisen uuden jakson heti julkaisupäivänä.
Charlotten kehoa käyttävän Doloreksen käskyläisenä toimiva William-klooni tappaa Yhdysvaltojen merkkihenkilöitä ja vaihtaa heidät klooneihin. Maeve ja Caleb yhdistävät voimansa selvittääkseen Dolores-Charlotten suunnitelmat, samaan aikaan kun Bernard yrittää pysäyttää koko maailman tuhoutumisen. New Yorkissa asuva, Doloresilta näyttävä Christina kirjoittaa tarinoita ei-pelattaville hahmoille videopelifirma Olympiad Entertainmentissa.
Westworldin tutut näyttelijät tekevät paluun... mutta osa hieman eri rooleissa kuin heidät on aiemmin nähty. Aiemmilla kausilla Doloresta esittänyt Evan Rachel Wood näyttelee Christinaa, pelihahmoja käsikirjoittavaa naista, joka asuu New Yorkissa. Tessa Thompson taas näyttelee Doloresta, joka on ottanut käyttöönsä Thompsonin aiemman hahmon, Charlotten kehon. Dolores-Charlotte pitää käskyläisenään William-kloonia (Ed Harris), joka käy tappamassa tärkeitä ihmisiä ja korvaamassa heidät klooneilla, joita Dolores-Charlotte voi kontrolloida. Tätä kaikkea yrittävät selvittää Thandiwe Newtonin esittämä Maeve ja Aaron Paulin esittämä Caleb. Jeffrey Wright taas käy vähän väliä puhumassa syvällisyyksiä ties mitä robottien mekaanis-henkisiä tasoja saavuttaneena Bernardina. Koin yllättäviä vaikeuksia päästä takaisin mukaan seuraamaan näiden hahmojen tarinaa. Jokaisen tekoja ajaa jokin syy, eivätkä kaikki syyt ole selviä vielä muutamankaan jakson jälkeen, mikä saa katsoja pohtimaan vähän väliä "miksi" ja "mitä".
Lisäksi kaudella nähdään mm. Angela Sarafyan Clementinenä, Luke Hemsworth sotilas Stubbsina, Nozipho McLean Calebin vaimona Uwadena, Celeste Clark ja Aurora Perrineau heidän tyttärenään Frankiena, sekä kolmoskauden väliin jättänyt James Marsden Teddynä. Näyttelijät jatkavat pääasiassa ihan hyvää työtä, mutta paikoitellen vaikuttaa siltä, että he lausuvat repliikkejään, ymmärtämättä niitä itsekään. Parhaiten kaudella vakuuttavat aina karismaattinen Harris ja sisua omaava Newton.
Harmillisesti minun täytyy todeta, että koin Westworldin neloskauden, The Choicen olevan aikamoinen pettymys. Tiedän monien katsojien menettäneen innon sarjaa kohtaan jo ykköskauden jälkeen, mutta itse olen pitänyt todella paljon kaikista kolmesta edellisestä tuotantokaudesta. Ensimmäinen on toki paras, mutta jatkokaudet laajensivat sarjan maailmaa onnistuneesti, toisen kauden esitellessä muita puistoja ja kolmannen viedessä katsojat näkemään, millaiseksi maailma on muuttunut puistojen ulkopuolella. Neljäs kausi jatkaa kolmoskauden linjalla, yrittäen kuitenkin tuoda jotain omaa twistiään mukaan. Lopputuloksena on kelvollinen, mutta aika sekava paketti, jonka päättyessä päällimmäinen ajatus on: "Tjaa... niin siis mitä?"
Westworld on alusta alkaen ollut filosofinen ja monimutkikkaasti rakennettu tieteistarina, jossa on ollut liki mahdotonta tietää, kuka on aito ihminen ja kuka keinotekoinen klooni. Neljäs kausi jatkaa samalla linjalla, mutta jotenkin kömpelömmin. Filosofisuus ilmenee pitkinä ja hieman raskaina puheina, joissa pohdiskellaan syntyjä syviä, mutta jotka eivät tällä kertaa herätä katsojassa intoa pohdiskella juttuja lisää itse. Tarinan monimutkikkuus menee liian pitkälle tällä kaudella ja homma alkaa olla jo turhan sekavaa. Kauden tarina kerrotaan usealla aikajanalla ja katsojalle aukeaa vasta kauden edetessä, missä järjestyksessä eri juonikuviot tapahtuvat. Aikavälit saattavat olla jopa useampia vuosia. Vaikka pysyisikin kärryillä, missä järjestyksessä jaksoissa näytetyt kuviot oikeasti tapahtuvat, saattavat yksittäiset juonikuviot pitää katsojaa hämmentyneenä, että mitä kummaa tässä nyt on meneillään?
Ja mitä tulee siihen, että ketkä hahmot ovat ihmisiä ja ketkä klooneja, tässä kohtaa on varmaan jo lähtökohtaisesti parempi turvautua ajatukseen, että kaikki ovat keinotekoisia. Vaikka keinotekoiset ihmiset ovatkin kiehtova ajatus, eivät ne tunnu enää kovin erityisiltä, kun todelliset ihmiset alkavat olla harvassa. Kloonien kautta viedään myös pois jännite, sillä kun joku keinotekoisista hahmoista tapetaan yllättäen jakson päätteeksi, hänet voidaan heti seuraavassa jaksossa tuoda takaisin korjaavalla teknologialla. Sarjan ykköskaudella tämä kloonien henkiinherätys toimi, sillä siihen liittyi moraalinen kysymys siitä, onko oikein luoda tekoälyllisiä ihmisrobotteja aitojen ihmisten hupikäyttöön? Onko oikein tappaa näitä robotteja ja tuoda ne takaisin vain toistaakseen samaa uudestaan?
Sarjan ohjaajat rakentavat tunnelmaa ihan menevästi, mutta eivät saa mukaan samaa imua, joka kiristyi katsojan ympärille aiemmilla kausilla. Tämä johtuu eniten käsikirjoituksesta, joka ei ole yhtä vahvaa kuin ennen. Teknisiltä ansioiltaan tämäkin Westworld-kausi on kuitenkin erittäin pätevä. Se on tyylikkäästi kuvattu ja oivallisesti leikattu kasaan. Lavasteet, asut ja maskeeraukset ovat hienot ja vaikka erikoistehosteista näkyykin pientä digitaalisuutta, efektit ajavat hyvin asiansa. Äänimaailma on myös onnistuneesti rakennettu. Ramin Djawadi jatkaa loistotyötä musiikkien parissa ja fantastisen tunnusmelodian lisäksi kausi tarjoaa veikeät versiot mm. Billie Eilishin bad guy -kappaleesta ja Metallican Enter Sandmanista.
Yhteenveto: Westwordin neljäs tuotantokausi, The Choice on harmillinen tasonpudotus vahvojen kolmen aiemman kauden jälkeen. Homma pysyy plussan puolella, kelvollisena tieteistarinana oivallisen toiminnan ja filosofisen pohdiskelun kera, mutta vau-elämyksiä sarja ei enää onnistu tarjoamaan. Monikerroksinen tarina on turhankin sekavasti rakennettu ja vaikka katsoja alkaa jaksojen edetessä vähitellen pääsemään kärryille, eivät tämänkertaiset kärryt vie mukanaan toivotulla tehokkuudella. Kausi myös kompastelee filosofisuuteensa, joka on tällä kertaa jopa hieman luotaantyöntävää. Hahmojen puolesta on vaikea jännittää, kun suuri osa joukosta on robotteja, jotka voi kuolemisen jälkeen herättää takaisin henkiin heti seuraavassa jaksossa. Näyttelijät jatkavat hyvää työtään ja teknisiltä ansioiltaan kausi on onnistunut. Ramin Djawadi pistää jälleen parastaan musiikkien parissa. Westworldin neloskausi periaatteessa toimii, mutta silti se tuntuu harmilliselta lässähdykseltä, josta puuttuu se jokin, mikä lumosi sarjan alkupäässä. Tekijöiden puheiden perusteella heillä olisi enää yksi kausi mielessä, jossa vietäisiin homma loppuun ja tätä neloskautta katsoessa aloinkin todella toivoa, että Westworldin finaali olisi pian lähellä.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 15.8.2022
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.en.wikipedia.org, www.imdb.com ja tuotantokauden juliste www.impawards.com
Westworld, Yhdysvallat, 2016-, Bad Robot, Warner Bros. Television, Jerry Weintraub Productions, Kilter Films
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti