TÄHTIIN KIRJOITETTU VIRHE
THE FAULT IN OUR STARS
Ohjaus: Josh Boone
Pääosissa: Shailene Woodley, Ansel Elgort, Laura Dern, Sam Trammell, Nat Wolff ja Willem Dafoe
Genre: romantiikka, draama
Genre: romantiikka, draama
Kesto: 2 tuntia 6 minuuttia / Extended Edition: 2 tuntia 12 minuuttia
Ikäraja: 12
The Fault in Our Stars, eli suomalaisittain Tähtiin kirjoitettu virhe perustuu John Greenin samannimiseen kirjaan vuodelta 2012. Kirja nousi nopeasti suureen suosioon ja eri yhtiöt kilpailivat sen elokuvaoikeuksista. Lopulta Fox 2000 sai ostettua ne ja alkoi työstämään filmatisointia. Kuvaukset alkoivat elokuussa 2013 ja lopulta elokuva sai ensi-iltansa kesällä 2014. Leffa oli suuri menestys, mistä myös kriitikot pitivät. Muistan erittäin hyvin, kun Tähtiin kirjoitettu virhe ilmestyi Suomeen ja yhtäkkiä kaikki nuoret tytöt puhuivat siitä. Näin monilla tytöillä kirjan kädessä ja muistan, kun kerran kävelin Tennispalatsissa ohi salin, missä elokuva oli juuri näytetty ja salista poistui joukko yhä itkeviä katsojia. Silloin ajattelin, ettei elokuva toimisi minulle, mutta vuoden 2015 alussa päätinkin antaa sille mahdollisuuden ja katsoin sen yhdessä ystäväni kanssa. Yllätyin, kuinka paljon pidin elokuvasta ja kun sain sen Blu-rayna lahjaksi ystävältäni, halusin katsoa sen heti uudestaan ja samalla päätin kirjoittaa siitä arvostelun.
Syöpää sairastavat nuoret Hazel Grace Lancaster ja Augustus Waters kohtaavat ja rakastuvat, mikä muuttaa heidän loppuelämänsä pysyvästi.
Shailene Woodley on täydellinen valinta Hazel Graceksi. Hän kykenee osoittamaan tunteita erittäin hyvin kasvoillaan, eleillään ja äänellään. Outolintu-elokuvasarjasta (The Divergent Series - 2014-2017) parhaiten tunnettu Woodley on erinomainen löytö ja häntä pitäisi nähdä enemmän elokuvissa. Hahmo saa heti alussa katsojan sympatiat puolelleen, mutta leffa ei onneksi luota vain siihen, että katsoja välittäisi Hazelista tämän sairauden takia. Hahmo on oivallisesti kirjoitettu läpi filmin, minkä takia katsoja kykenee tuntemaan hahmon kokemat tunteet.
Augustus Watersia, eli Gusia taas näyttelee Ansel Elgort, joka on myös erittäin hyvä, vaikka häneltä löytyy pari tönkömpääkin hetkeä. Gus on paikoitellen hyvin teatraalinen, mikä ei täysin luonnistu Elgortilta, mutta suurimmaksi osaksi hän on erittäin hyvä, ja hänen ja Woodleyn kemia toimii upeasti alusta loppuun. Myös Elgort esiintyy Outolintu-sarjassa, Woodleyn hahmon veljenä.
Laura Dern ja Sam Trammell ovat erittäin hyvät valinnat Hazelin vanhemmiksi. Trammellin isähahmo ei valitettavasti pääse yhtä hyvin esille kuin Dernin näyttelemä äiti, mutta mukana on onneksi pari kohtausta, joissa hän pääsee isoon osaan. Dern on loistava rakastavana äitinä ja hänestä huokuu suru tytärtään kohtaan. Vanhemmissa tulee hienosti esille se, miten tosielämässä syöpälasten vanhemmat eivät voi vain tukahtua suruunsa, vaan heidän täytyy pystyä toimimaan kuin muut vanhemmat ja aikuiset.
Elokuvassa nähdään myös Willem Dafoe Hazelin ihailemana kirjailija Peter Van Houtenina ja Nat Wolff Gusin Isaac-kaverina, jolla on myös sairaus. Tuttuun tapaansa Dafoe on aivan mahtava ja vaikkei Wolff ole läheskään yhtä hyvä kuin Woodley ja Elgort, hän sopii osaansa. Wolff muuten esiintyy pääosassa John Greenin toisen kirjan elokuvasovituksessa, Paper Townsissa (2015).
Aluksi Tähtiin kirjoitettu virhe saattaa vaikuttaa puhtaalta teiniromantiikka-ihkutukselta, mikä on lähinnä myötähäpeällistä seurattavaa kaikille muunikäisille. Ja tokihan se on sitä paikoitellen, mutta elokuvassa on ymmärretty tehdä romantiikkaa niin, että sitä voi katsoa kuka tahansa. Siirappisen imeliä lepertelykohtauksia löytyy, mutta elokuva lähinnä osoittaa, että se kuuluu rakkauteen, etenkin nuorella iällä. Juustoisuudet kykenee myös katsomaan osittain sormien läpi, sillä päänäyttelijöiden kemiat kohtaavat niin mainiosti. Kaikista suurin syy sille, että söpöstelyt toimivat on että ympärillä oleva elokuva on loppujen lopuksi aidosti traaginen ja hienosti kirjoitettu. Tarina nappaa heti alussa mukaansa ja se saa katsojan välittämään suuresti hahmoistaan. Näin surulliset kohtaukset tuntuvat aidosti koskettavilta, eikä tarvitse edes olla herkimmästä päästä, että voi huomata kyyneleen valuvan poskea pitkin jossain kohtaa leffan aikana. Elokuvassa on myös oivaa huumoria tasapainottamassa surullista tunnelmaa.
Vaikka elokuvan loppuratkaisun arvaa aika helposti jo alussa (ottaen huomioon, että filmi käsittelee syöpää), onnistuu se paikoitellen välttämään tiettyjä kliseitä ja näyttämään jotkut asiat yllättävänkin realistisesti. Ennalta-arvattava loppuratkaisu ei myöskään haittaa, kun sitä edeltävä aika käytetään hienosti hyödyksi. Jos elokuvaa pitäisi kuitenkin jostain moittia, niin se on repliikeistä. Vaikka aluksi onkin hauskaa, että Hazel puhuu kertojaäänenä hieman taiteellisesti ja käyttää sanoja, mitä monet eivät edes tiedä, jossain kohtaa alkaa häiritsemään, että elokuvan nuoret puhuvat hyvinkin epätavallisesti. Tämä vie hieman pois siitä, että elokuva pyrkii olemaan realistisempi kuvaus kahden syöpää sairastavan rakkaudesta. Etenkin Gusille on kirjoitettu paljon repliikkejä, joista useimpien aikana ei voi olla ajattelematta, ettei kukaan oikeasti puhuisi noin. Repliikkiongelma tosin vaivaa jo John Greenin kirjaa, joten elokuvantekijöitä voi lähinnä syyttää vain siitä, että he ovat kopioineet Greenin tyylin leffaansa.
Elokuvan on ohjannut Josh Boone, joka oli tätä ennen ohjannut vain yhden elokuvan nimeltä Stuck in Love. Kovin tunnetusta tai kokeneesta tekijästä ei siis ole kyse, mutta Boone suoriutuu hommastaan kunnialla ja on saanut aikaiseksi aidosti koskettavan teoksen. Tähtiin kirjoitettu virhe on myös hyvin kuvattu ja leikattu elokuva. Hidastuskuvia käytetään oivallisesti hyödyksi, minkä lisäksi takaumissa nähtävä utuisuus on toimiva ratkaisu. Vaikka onkin hauska idea, että Hazelin ja Gusin viestiketju näytetään ruudulle ilmestyvinä puhekuplina, minua häiritsee paljon, että yhdessä kohtauksessa nämä puhekuplat ovat väärinpäin. Ärsyttävä huolimattomuusvirhe! Elokuvan musiikit on säveltänyt kaksikko Mike Mogis ja Nate Walcott, mutta heidän työnsä jää täysin olemassa olevien radiojumputusten varjoon.
Augustus Watersia, eli Gusia taas näyttelee Ansel Elgort, joka on myös erittäin hyvä, vaikka häneltä löytyy pari tönkömpääkin hetkeä. Gus on paikoitellen hyvin teatraalinen, mikä ei täysin luonnistu Elgortilta, mutta suurimmaksi osaksi hän on erittäin hyvä, ja hänen ja Woodleyn kemia toimii upeasti alusta loppuun. Myös Elgort esiintyy Outolintu-sarjassa, Woodleyn hahmon veljenä.
Laura Dern ja Sam Trammell ovat erittäin hyvät valinnat Hazelin vanhemmiksi. Trammellin isähahmo ei valitettavasti pääse yhtä hyvin esille kuin Dernin näyttelemä äiti, mutta mukana on onneksi pari kohtausta, joissa hän pääsee isoon osaan. Dern on loistava rakastavana äitinä ja hänestä huokuu suru tytärtään kohtaan. Vanhemmissa tulee hienosti esille se, miten tosielämässä syöpälasten vanhemmat eivät voi vain tukahtua suruunsa, vaan heidän täytyy pystyä toimimaan kuin muut vanhemmat ja aikuiset.
Elokuvassa nähdään myös Willem Dafoe Hazelin ihailemana kirjailija Peter Van Houtenina ja Nat Wolff Gusin Isaac-kaverina, jolla on myös sairaus. Tuttuun tapaansa Dafoe on aivan mahtava ja vaikkei Wolff ole läheskään yhtä hyvä kuin Woodley ja Elgort, hän sopii osaansa. Wolff muuten esiintyy pääosassa John Greenin toisen kirjan elokuvasovituksessa, Paper Townsissa (2015).
Aluksi Tähtiin kirjoitettu virhe saattaa vaikuttaa puhtaalta teiniromantiikka-ihkutukselta, mikä on lähinnä myötähäpeällistä seurattavaa kaikille muunikäisille. Ja tokihan se on sitä paikoitellen, mutta elokuvassa on ymmärretty tehdä romantiikkaa niin, että sitä voi katsoa kuka tahansa. Siirappisen imeliä lepertelykohtauksia löytyy, mutta elokuva lähinnä osoittaa, että se kuuluu rakkauteen, etenkin nuorella iällä. Juustoisuudet kykenee myös katsomaan osittain sormien läpi, sillä päänäyttelijöiden kemiat kohtaavat niin mainiosti. Kaikista suurin syy sille, että söpöstelyt toimivat on että ympärillä oleva elokuva on loppujen lopuksi aidosti traaginen ja hienosti kirjoitettu. Tarina nappaa heti alussa mukaansa ja se saa katsojan välittämään suuresti hahmoistaan. Näin surulliset kohtaukset tuntuvat aidosti koskettavilta, eikä tarvitse edes olla herkimmästä päästä, että voi huomata kyyneleen valuvan poskea pitkin jossain kohtaa leffan aikana. Elokuvassa on myös oivaa huumoria tasapainottamassa surullista tunnelmaa.
Vaikka elokuvan loppuratkaisun arvaa aika helposti jo alussa (ottaen huomioon, että filmi käsittelee syöpää), onnistuu se paikoitellen välttämään tiettyjä kliseitä ja näyttämään jotkut asiat yllättävänkin realistisesti. Ennalta-arvattava loppuratkaisu ei myöskään haittaa, kun sitä edeltävä aika käytetään hienosti hyödyksi. Jos elokuvaa pitäisi kuitenkin jostain moittia, niin se on repliikeistä. Vaikka aluksi onkin hauskaa, että Hazel puhuu kertojaäänenä hieman taiteellisesti ja käyttää sanoja, mitä monet eivät edes tiedä, jossain kohtaa alkaa häiritsemään, että elokuvan nuoret puhuvat hyvinkin epätavallisesti. Tämä vie hieman pois siitä, että elokuva pyrkii olemaan realistisempi kuvaus kahden syöpää sairastavan rakkaudesta. Etenkin Gusille on kirjoitettu paljon repliikkejä, joista useimpien aikana ei voi olla ajattelematta, ettei kukaan oikeasti puhuisi noin. Repliikkiongelma tosin vaivaa jo John Greenin kirjaa, joten elokuvantekijöitä voi lähinnä syyttää vain siitä, että he ovat kopioineet Greenin tyylin leffaansa.
Elokuvan on ohjannut Josh Boone, joka oli tätä ennen ohjannut vain yhden elokuvan nimeltä Stuck in Love. Kovin tunnetusta tai kokeneesta tekijästä ei siis ole kyse, mutta Boone suoriutuu hommastaan kunnialla ja on saanut aikaiseksi aidosti koskettavan teoksen. Tähtiin kirjoitettu virhe on myös hyvin kuvattu ja leikattu elokuva. Hidastuskuvia käytetään oivallisesti hyödyksi, minkä lisäksi takaumissa nähtävä utuisuus on toimiva ratkaisu. Vaikka onkin hauska idea, että Hazelin ja Gusin viestiketju näytetään ruudulle ilmestyvinä puhekuplina, minua häiritsee paljon, että yhdessä kohtauksessa nämä puhekuplat ovat väärinpäin. Ärsyttävä huolimattomuusvirhe! Elokuvan musiikit on säveltänyt kaksikko Mike Mogis ja Nate Walcott, mutta heidän työnsä jää täysin olemassa olevien radiojumputusten varjoon.
Elokuvasta on olemassa kuusi minuuttia pidempi Extended Edition -versio. Versiossa on muutama uusi kohtaus, sekä yksi pidennetty kohtaus, missä Hazel ja Gus keskustelevat keinuissa kauemmin. Yhdessä lisätyssä kohtauksessa lentokentällä esiintyy itse kirjailija John Green!
Blu-rayn kuvanlaatu näyttää hyvältä. Blu-raylla lisämateriaalina on poistettuja kohtauksia, näyttelijöiden ja tekijöiden mietteitä ja pätkiä, joissa näytetään hieman elokuvan tekoa. Mukana on myös juttua elokuvassa käytetystä musiikista ja kuvagalleria. Elokuvan pidennetty versio on saatavilla Suomessa vain Blu-ray -julkaisussa.
Yhteenveto: Tähtiin kirjoitettu virhe on erittäin hyvä ja tunteita herättävä elokuva. Se saa nauramaan, välittämään, kauhistumaan ja liikuttumaan. Vaikka mukana onkin joitain kliseitä ja teiniromanssiin kuuluvaa siirappisuutta, voi sen tarinasta nauttia kuka tahansa, etenkin kun ottaa huomioon, miten osuvan traagisesti se kertoo syövästä. Ymmärrän siis hyvin, miksi salillinen katsojia poistui kyyneleet poskillaan. Shailene Woodley ja Ansel Elgort ovat todella hyviä päärooleissa Hazelina ja Gusina, minkä lisäksi Laura Dern ja Willem Dafoe ovat aina yhtä mainioita. Kritiikkiä elokuva saa kuitenkin kummallisesta replikoinnistaan. Ei kukaan puhu samalla tavalla kuin leffan pääpari. Tästä huolimatta Tähtiin kirjoitettu virhe on todella hyvä rakkauskertomus ja vaikka se on pääasiassa suunnattu teinitytöille, voi siitä nauttia kuka tahansa, ketä romanttiset draamat kiinnostavat.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 14.1.2016 - Muokattu 3.9.2018
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.mtv.com
The Fault In Our Stars, 2014, 20th Century Fox Film Corporation
Voin suositella myös kirjaa, John Greenin kirjat "nuorille aikuisille" toimivat myös vanhemmille aikuisille. Ei ole lällyä, aiheesta huolimatta.
VastaaPoistaMinäkin voin suositella kirjaa, vaikka olenkin vain alle puolet lukenut. Kannattaa Arja katsoa elokuva myös.
VastaaPoista