Arvostelu: Pirates of the Caribbean: Maailman laidalla (Pirates of the Caribbean: At World's End - 2007)

PIRATES OF THE CARIBBEAN: MAAILMAN LAIDALLA

PIRATES OF THE CARIBBEAN: AT WORLD'S END

Ohjaus: Gore Verbinski
Pääosissa: Johnny Depp, Orlando Bloom, Keira Knightley, Geoffrey Rush, Bill Nighy, Tom Hollander, Kevin McNally, Chow Yun-Fat, Naomie Harris, Stellan Skarsgård, Jack Davenport, Lee Arenberg, Mackenzie Crook, David Schofield, Jonathan Pryce ja Keith Richards
Genre: seikkailu, fantasia, toiminta
Kesto: 2 tuntia 49 minuuttia
Ikäraja: 12

Pirates of the Caribbean: Mustan helmen kirous (Pirates of the Caribbean: The Curse of the Black Pearl - 2003) oli suuri hitti ja sille päätettiin tehdä saman tien kaksi jatko-osaa. Pirates of the Caribbean: Kuolleen miehen kirstu (Pirates of the Caribbean: Dead Man's Chest) ilmestyi vuonna 2006 ja Pirates of the Caribbean: Maailman laidalla, vuotta myöhemmin. Tarina jätettiin edellisessä osassa pahasti kesken, joten monet ihmiset halusivat innolla nähdä, miten tarina jatkuu. Ja niin halusin minäkin, mutta valitettavasti minulla ei ollut ikää lähteä leffateatteriin katsomaan sitä. Jouluna 2007 sain kuitenkin lahjaksi Pirates of the Caribbean -trilogiapaketin (siihen aikaan ei tainnut olla tietoa, että sarja jatkuisi vielä) ja katsoin koko sarjan läpi. Olen katsonut leffan useasti uudestaan. Nyt kun sarja on saamassa lisäyksen elokuvalla Pirates of the Caribbean: Salazar's Revenge (Pirates of the Caribbean: Dead Men Tell No Tales - 2017), oli aika käydä koko aiempi sarja läpi ja arvostella se.

HUOM! Tämä arvostelu sisältää SPOILEREITA koskien sarjan edellisiä osia Pirates of the Caribbean: Mustan helmen kirous ja Pirates of the Caribbean: Kuolleen miehen kirstu!

Itä-Intian kauppakomppania ottaa vallan Lentävällä hollantilaisella ja merirosvojen yhdistys, Brethrenin oikeus, päättää kokoontua vapauttamaan Kalypso-jumalan ihmiskehostaan. Valitettavasti yksi tarvittavista merirosvoista, kapteeni Jack Sparrow, on yhä vankina Davy Jonesin loukussa. Hänen vanha miehistönsä lähtee henkiinherätetyn Barbossan johtamana hakemaan Jackia takaisin maailman laidalta.

Johnny Deppin näyttelemä kapteeni Jack Sparrow on muuttunut hieman pöpiksi Davy Jonesin loukussa. Hän näkee hallusinaatioina itsensä moninkertaisesti, luoden kuvitelman Jack Sparrow -miehistöstä. Sparrow ei pääse samalla lailla esille kuin kahdessa edellisessä osassa, vaan jää hieman taka-alalle useaan otteeseen. Hän ei ole erityisen innoissaan merirosvojen kokoontumisesta, etenkin koska hän on suututtanut lähes kaikki Brethrenin oikeuden jäsenistä. Depp on edelleen sama vanha veijari, jonka elekieli ja ilmehdintä ovat tarkkaan mietittyjä. Sparrow tuo tarvittavaa huumoria mukaan, sillä muuten elokuva on erikoisen synkkä.
     Will Turnerin (Orlando Bloom) ja Elizabeth Swannin (Keira Knightley) suhde rakoilee, sillä Elizabeth ei suostu kertomaan, että hän jätti Jackin Kraken-hirviön vietäväksi ja Will ei suostu kertomaan, että hän aikoo pelastaa isänsä Davy Jonesin miehistöstä. Niiden takia pari ei suostu keskustelemaan kunnolla ja alkavat etääntyä. Heidät myös viedään eri paikkoihin, jolloin heidän täytyy selvitä enemmän itsekseen. Elizabethista on yritetty tehdä enemmän johtavaa sankarihahmoa, mikä voisi muuten sopia hahmolle, jos häntä ei esittäisi Keira Knightley. Knightley ei ole kovin uskottava roolissaan ja hän tuntuu todella teennäiseltä läpi elokuvan. Orlando Bloom on ihan hyvä, mutta Willista on todella vaikea pitää tässä leffassa. On mielenkiintoista nähdä, kuinka hahmo on jatkanut muuttumistaan ja katsojana ymmärtää, miksi hän haluaa pelastaa isänsä, mutta kun Will tekee kaiken kääntymällä vanhoja liittolaisiaan vastaan, ei hän erityisemmin tunnu hyvikseltä.
     Mustan helmen kirouksen pahis, eli Geoffrey Rushin näyttelemä kapteeni Barbossa herätettiin edellisen osan lopussa henkiin. Tässä hän ei ole pahis, vaan johtaa pelastusryhmää, sekä yrittää toimia Mustan helmen kapteenina, vaikka laiva kuuluukin Jackille. Onkin hauska seurata, miten Sparrow ja Barbossa yrittävät kumpikin toimia kapteenina, mistä on tehty jonkinlaista kilpailua. Tässä Barbossa on pidettävä hahmo ja on hieno ratkaisu, että alkuperäisen teoksen päävastuksesta on tehty hyvis. Rush on erinomainen hieman ronskimpana piraattina ja hän on uskottava johtaja.

Mustan helmen tuttu miehistö on tietenkin mukana. Gibbs (Kevin McNally) on sama Jackin uskollinen toveri, Cotton (David Bailie) pyörii mukana puhuvan papukaijansa kanssa ja pieni Marty (Martin Klebba) hauskuuttaa itseään kookkaamman aseen kanssa. Pintel (Lee Arenberg) ja Ragetti (Mackenzie Crook) ovat myös mukana ja he toimivat elokuvan vitsikaksikkona. Heistä on yritetty tehdä entistä enemmän muka-hauskoja ja siinä on lähes epäonnistuttu. Vaikka kaksikolla on joitain hauskoja kohtia, ovat he lähinnä ärsyttäviä ja tuntuvat paikoitellen vain pitkittävän elokuvaa "hassuttelullaan".
     Davy Jones -pahis (Bill Nighy) on oma julma itsensä, mutta hän näyttää enemmän tunteita, hänen sydämensä ollessa vartioituna hänen laivallaan, Lentävällä hollantilaisella. Hän kokee olevansa orja, sillä Itä-Intian kauppakomppania kiristää häntä toimimaan alaisuudessaan. Tämä ei kuitenkaan käy Davy Jonesille, joka haluaa olla meren hallitsija. Nighy on edelleen todella hyvä roolissaan, mutta hahmo tuntuu jäävän usein taka-alalle.
     Elokuvassa käy nopeasti selväksi, että Tom Hollanderin näyttelemä Itä-Intian kauppakomppanian johtaja lordi Beckett on se todellinen paha. Beckett ohjailee tuosta vain muita hahmoja, minkä lisäksi hän on valmis tekemään sopimuksia vihollistensa kanssa, jos hyötyy niistä itse. Beckettin julmuus tulee eri tavalla esille kuin Davy Jonesin, mikä on hienoa, jos leffassa on kaksi pahista. Hahmo on myös oudon rauhallinen kaiken aikaa, mikä tekee hänet katsojan silmissä itsevarmaksi. Hollander on yhä loistava epämiellyttävänä Beckettina.
     Uutena hahmona esitellään Chow Yun-Fatin näyttelemä Sao Feng, jonka karttoja Barbossa tarvitsee päästäkseen maailman laidalle. Sao Feng näyttää aasialaista puolta merirosvoudesta. Hän on yksi Brethrenin oikeuden jäsenistä, mihin häntä tarvitaan myös. Sao Feng on todella arvokas hahmo, eikä hän anna muiden ohjailla itseään. Hänkään ei ole kovin pidettävä tapaus.
     Edellisessä osassa Naomie Harrisin esittämä Tia Dalma tuntui olevan lähinnä pelkkä noita-akka, mutta tässä hänestä on tehty jotain enemmän. Harmi vain, ettei se tunnu toimivan. Harris on mielestäni muuten todella mainio näyttelijä, mutta tässä leffassa hän ei tunnu tietävän, mitä tekee. Tia Dalma on usein erittäin dramaattinen ja hän ilmestyy monesti paikalle vain selittämään jotain mystistä. Harris vetää roolin todella heikosti, eikä ole yhtään uskottava. Olisi ollut parempi, jos hänen hahmonsa olisi pidetty mystisenä noitana, kuten edellisessä osassa.
     Willin isä, Saappaanraksi Bill (Stellan Skarsgård) on alkanut muuttua osaksi laivaa. Hänen muistinsa on alkanut hämärtyä, eikä hän enää tiedä kunnolla, kuka hän on. Hahmon ruutuaika ei ole kovin suuri, mutta hän on silti merkittävä osa tarinaa ja Skarsgård on jälleen mainio roolissaan.
     Muita hahmoja elokuvassa ovat mm. lordi Beckettin uskollinen ja julma palvelija Mercer (David Schofield), Elizabethin isä, kuvernööri Swann (Jonathan Pryce) ja kunniansa takaisin ottanut James Norrington (Jack Davenport). Ensimmäisestä osasta tutut hölmöt vartijat Mullroy (Angus Barnett) ja Murtogg (Giles New) tekevät hauskan paluun sarjaan.

Kuten Tähtien sota: Episodi VI - Jedin paluu (Star Wars: Episode VI - Return of the Jedi - 1983), Paluu tulevaisuuteen osa III (Back to the Future Part III - 1990) ja The Matrix Revolutions (2003), myös tämä sarjan kolmas osa alkaa sillä, että joku päähenkilöistä täytyy pelastaa jostain. Se nyt ei ole kummoinen paljastus, että kyllä se Sparrow saadaan pelastettua, sillä hän on muutenkin julisteissa isoimpana. Paikoitellen pelastusoperaatio tuntuu vievän hieman liian kauan aikaa, sillä sen ratkaisu on arvattavissa jo ennen leffan näkemistä. Alussa esitellään vihdoin muutamaan otteeseen aiemmin mainittu Singapore, mutta paikka ei olekaan valitettavasti yhtä hieno kuin on voinut päässään kuvitella. Sieltä saadaan kartta, jonka avulla voi päästä maailman laidalle ja pudottautua siitä Davy Jonesin loukkuun. Tämä on vielä se helppo osio, sillä poiskin pitäisi päästä. Edellisen elokuvan loppu viittasi siihen, että Jack halutaan takaisin, koska miehistö tajuaa ikävöivänsä häntä, mutta tässä syyt ovat muuttuneet.

Mukaan on tungettu Brethrenin oikeus, jonka tarkoituksena on tosiaan vapauttaa Kalypso-niminen meren jumala, joka on aiemmin vangittu ihmismuotoon. Jos toinen osa vei Pirates of the Caribbeanin maailmaa enemmän fantasia suuntaan, niin tässä realismista ollaan luovuttu lähes kokonaan. Täysin se ei minua haittaa, mutta jotain rajaa olisi silti voinut olla ja koko jumalolento tuntuu vain liian... liialta. Elokuvassa on muutenkin liian monta juttua päällekäin. Jack täytyy pelastaa, Brethrenin oikeus täytyy saada koottua, Kalypso täytyy saada vapautettua, Davy Jones pitää tappaa ja lordi Beckett pitää voittaa. Sen lisäksi eri ihmiset tekevät sopimuksia toistensa kanssa. Will yrittää saada isänsä vapaaksi. Elizabeth päätyy tapahtumaketjun kautta johtoasemaan. Davy Jones yrittää päästä lordi Beckettin vallan alta pois. Lordi Beckett yrittää pitää Davy Jonesin kurissa samalla, kun hän yrittää pyyhkiä merirosvot pois maailmasta. Maailman laidalla -leffaan on tungettu jotain liikaa. Siitä on haluttu tehdä monipuolinen ja monimutkainen, mutta lopputulos on hieman sekava. Pääasiassa minua tosiaan häiritsee Kalypso. Brethrenin oikeuden olisi voinut koota ihan vain siksi, että Karibian piraatit tarvitsevat apua voittaakseen. Muita merirosvoja ympäri maailman esitellään hieman, mutta he ovat loppujen lopuksi täysin tarpeettomia. Jossain kohtaa katsojana kysyy, mihin ne kaikki muut piraatit lähtivät ja jossain kohtaa on pakko vain miettiä, miksi he olivat mukana loppuun asti?

Elokuva on myös liian pitkä. Pituuden tietenkin ymmärtää siitä, että siinä on niin paljon asioita, jotka pitää selvittää, että kaikelle pitää antaa aikaa. Sitä kyllä arvostan, että leffa ei kiirehdi tai ratko asioita liian helposti. On myös pakko nostaa hattua siitä, että elokuva kuitenkin saa käsiteltyä kaikki asiansa loppuun asti. Kaksi edellistä elokuvaa kestivät noin kaksi ja puoli tuntia, ja niissä aika oli saatu käytettyä hienosti hyväksi, jolloin leffat tuntuivat lyhyemmiltä. Maailman laidalla kestää lähes kolme tuntia ja sen myös huomaa. Elokuva tuntuu kestävän jopa kauemmin, sillä monet asiat käydään läpi todella pitkästi. Kun Jack on saatu takaisin, elokuvaa on kestänyt jo tunti ja koko alkuosuuden olisi voinut tiivistää kolmeen varttiin. Maailman laidalla toimisi hienommin, jos se olisi vaikka parikymmentä minuuttia lyhyempi ja koko Kalypso-jutun olisi poistanut tarinasta. Tekijät ovat menneet linjalla "isompi parempi" ja leffa pyrkiikin olemaan paljon eeppisempi kuin tarvitsisi. Eeppisyyttä ei myöskään hyödynnetä kovin kummoisesti. Lopussa sekä hyviksillä että pahiksilla on useita laivoja käytössään, mutta taistelu käydään vain Mustan helmen ja Lentävän hollantilaisen välillä.

Pirates of the Caribbean: Maailman laidalla on myös paljon synkempi elokuva kuin kaksi edeltäjäänsä. Elokuva alkaa vaikuttavalla kohtauksella, jossa Itä-Intian kauppakomppania hirttää merirosvoja - jopa lapsia. Onhan se ymmärrettävää, että tämä on synkempi pätkä, sillä panokset ovat kovemmat ja ilmapiiri on haluttu uhkaavaksi. Välillä uhkaavuus välittyy hienosti katsojille ja siinä kohtaa, kun Mustan helmen miehistö tuijottaa Itä-Intian kauppakomppanian tappamaa Krakenia, tajuten, että noin vain Mustan helmen upottanut otus on voitettu, niin he ymmärtävät myös, että nyt on pakko tehdä kaikki, jotta voi voittaa. Tässä on vieläkin selkeämmin esillä se, mistä pidin kahdessa edellisessä osassa, eli hahmot tekevät asioita lähinnä itsensä eteen ja vanhoista liittolaisista voi tulla vastuksia, siinä missä vanhoista vastustajista tulee liittolaisia. Willin petturuus ärsyttää, mutta sen myös tavallaan ymmärtää. Onneksi hahmot kuitenkin alkavat tajuamaan, että voitto syntyy vain yhteistyöllä. Itselläni nousivat kylmät väreet, kun hahmot valmistautuvat viimeiseen taisteluun ja oikea henki alkaa löytyä.

Elokuvasta löytyy hienoja juttuja ja onhan se lopputaistelu upea. Muita laivoja ei tarvita ollenkaan, sillä kahden laivan ja miehistön välinen kamppailu on jo tarpeeksi eeppistä. Taistelu on pitkä, mutta se ei tunnu siltä, koska se kulkee onnistuneella tavalla eteenpäin ja viihdyttää mainiosti. Siinä on mukana Pirates of the Caribbeanin seikkailuhenkeä, joka tuntuu puuttuvan leffasta muuten. Kaksi edellistä elokuvaa kuuluvat mielestäni seikkailuleffojen parhaimmistoon ja niissä tunnelma oli tehty erinomaisen onnistuneesti. Tässä kuitenkin se, mistä eniten pidän sarjassa, tuntuu puuttuvan, mikä on sääli. Kepeyttä olisi voinut lisätä selkeästi. Huumoria on mukana ja vitsejä on sekä hyviä että huonoja. Osa vitseistä - etenkin Pintelin ja Ragetin kohellukset - tuntuvat väkisin väännetyiltä. Onneksi Jack Sparrow hauskuuttaa yhä ja tuo synkkiinkin hetkiin hieman valoa. Ja onneksi Willin ja Elizabethin parisuhdekiemurat alkavat pikkuhiljaa avautua ja lempi lähtee pieneen roihuun. Kokonaisuutena Maailman laidalla on hyvä, mutta tason lasku on selkeä kahden hienon leffan jälkeen. Heikot hetket menevät siinä samalla, kun mukana on paljon onnistuneita juttuja.

Elokuvan on ohjannut kahden edellisen osan tapaan Gore Verbinski ja käsikirjoituksesta vastaavat yhä Ted Elliott ja Terry Rossio. Välillä tuntuu siltä, että kolmikko keskittyi todella paljon Kuolleen miehen kirstun suunnitteluun, jolloin Maailman laidalla tehtiin hieman kiireessä. Jos suunnitteluvaiheessa olisi mietitty lisää ja elokuvan ilmestyminen olisi siirretty alkuvuoteen 2008, niin kyseessä voisi olla tosi hyvä elokuva. Kuvaus on onnistunutta, mutta leikkauspöydällä olisi voitu tehdä tiivistämistä. Lavasteet, puvustukset ja maskeeraukset ovat jälleen hoidettu näyttävästi. Visuaaliset tehosteet ovat hienoja läpi elokuvan. Vain jättimäinen Kalypso näyttää hölmöltä, eikä oikein tunnu kuuluvan mukaan - kuten ei koko jumalhahmo ylipäätään. Ääniefektit ovat myös mainioita. Hans Zimmerin sävellykset ovat jälleen todella hyvät, mutta elokuva on myös musiikkiensa puolesta heikoin osa tähän mennessä. Musiikilla on korostettu eeppisyyttä ja tuttu teemamusiikki raikuu useaan otteeseen. Silti kokonaisena soundtrack ei ole yhtä mainio. Yksi suosikeistani musiikin osalta on alun kohtauksen hoilaaminen, kun merirosvot alkavat laulaa matkallaan hirsipuuhun. He osoittavat, etteivät alistu, vaan nousevat pahaa vastaan.

Blu-rayn kuvanlaatu on todella hyvä. Lisämateriaalina yksilevyisellä Blu-ray -julkaisulla on vain mokaotoksia.

Yhteenveto: Pirates of the Caribbean: Maailman laidalla on hyvä elokuva, mutta tason pudotus on selkeä kahteen edeltäjään verrattuna. Se on liian pitkä elokuva ja siihen on tungettu mukaan liikaa, minkä takia se ei toimi kovin hienosti. Kalypso-jutun olisi voinut pudottaa kokonaan pois. Brethrenin oikeus on sinänsä mielenkiintoinen, sillä pääsee näkemään muita merirosvokulttuureja, mutta eivätpä muut piraatit paljoa tässä tee. Elokuva on synkempi, mikä tavallaan toimii, mutta samalla siitä tuntuu puuttuvan oikea sarjan henki ja sielu. Kepeyttä olisi voinut lisätä, vaikka vitsejä onkin. Jack Sparrow'n kohellusta jaksaa katsoa aina, mutta Pintel ja Ragetti lähinnä ärsyttävät. Elokuva kulkee hitaasti eteenpäin, mutta onneksi mukana on hieno lopputaistelu, joka tuo oikeaa tunnelmaa takaisin. Leffa yrittää välillä olla turhan eeppinen väärällä tavalla, mutta onnistuessaan eeppisyys on hienoa, kuten lopputaistossa. Tuntuu siltä, että Maailman laidalla tehtiin kiireessä, eikä kokonaisuutta oltu suunniteltu tarpeeksi. Jos pidit edellisistä osista, niin katso myös tämä, mutta varoitan, ettei se ole yhtä hyvä kuin edeltäjänsä. Pirates of the Caribbean: Maailman laidalla oli tarkoitus olla trilogian päätös, mutta niinpä vain muutama vuosi myöhemmin ilmestyi Pirates of the Caribbean: Vierailla vesillä (Pirates of the Caribbean: On Stranger Tides - 2011) ja pian ilmestyy viides leffa. Lopputekstien jälkeen tulee vielä lyhyt kohtaus, joten ei kannata pistää elokuvaa pois, ennen kuin se on varmasti päättynyt.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 22.2.2017
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.moviereviews.com
Pirates of the Caribbean: At World's End, 2007, Walt Disney Pictures, Jerry Bruckheimer Films, Second Mate Productions