COLOR OUT OF SPACE
Ohjaus: Richard Stanley
Pääosissa: Nicolas Cage, Madeleine Arthur, Joely Richardson, Brendan Meyer, Julian Hillard, Elliot Knight, Tommy Chong, Q'orianka Kilcher ja Josh C. Waller
Genre: scifi, kauhu
Kesto: 1 tunti 51 minuuttia
Ikäraja: 16
Color Out of Space perustuu H. P. Lovecraftin novelliin "The Colour Out of Space" vuodelta 1927. Ohjaaja Richard Stanleyn äiti oli ollut suuri Lovecraft-fani ja oli lukenut Stanleylle tämän kertomuksia lapsesta asti. Kun hänen äitinsä sairastui syöpään, Stanley luki vuorostaan Lovecraftin tarinoita äidilleen. "The Colour Out of Space" oli tuntunut todella tärkeältä kertomukselta ja Stanley miettikin pitkään sen kääntämistä elokuvamuotoon. Hän oli kuitenkin jättänyt elokuvaohjaajan hommat, kun hänet oli erotettu Tohtori Moreaun saaresta (The Island of Dr. Moreau - 1996) kesken kuvausten, eikä ollut täysin varma paluustaan. Stanley työsti vuonna 2013 lyhytvideon Lovecraftin kirjan pohjalta ja alkoi sen avulla myymään ideaa kunnon leffasta. Vuonna 2015 Spectrevision tarttui projektiin ja sen työstäminen alkoi tosissaan. Kuvaukset alkoivat helmikuussa 2019 ja lopulta Color Out of Space sai ensiesityksensä Toronton elokuvajuhlilla viime syyskuussa. Nyt elokuva saapuu myös Suomeen ja kiinnostuin leffasta, kun huomasin, että sitä tähdittää Nicolas Cage ja että se perustuu Lovecraftin teokseen. Vaikka Lovecraftin tarinat eivät ole itselle erityisen tuttuja, tiedän hänen työnsä olleen hyvin erityislaatuista ja minua kiinnostikin nähdä, kuinka se siirtyisi valkokankaalle. Meninkin positiivisin mielin katsomaan Color Out of Spacen sen lehdistönäytökseen Helsingin pienessä Kino Engel -teatterissa.
Gardnerin perhe on muuttanut Nathan-isän sukufarmille, Theresa-äidin toipuessa vaativasta leikkauksesta. Perheen rauhan rikkoo mystinen, valoja ja värejä säteilevä meteoriitti, mikä iskeytyy heidän pihalleen ja mistä alkaa kummallisten tapahtumien ketju...
Gardnerin perheeseen kuuluvat Nathan-isän (Nicolas Cage) ja Theresa-äidin (Joely Richardson) lisäksi jonkin sortin noituutta harjoittava tytär Lavinia (Madeleine Arthur), pilveä polttava poika Benny (Brendan Meyer), sekä nuori ja hiljainen poika Jack (Julian Hillard). Perhe on onnistuneesti rakennettu ja jokaiselle onnistutaan luomaan jokin muistettava piirre. Outoja rituaaleja pitävä Lavinia nousee helposti kiehtovimmaksi tapaukseksi perheessä ja Arthur onkin erittäin hyvä osassaan. Benny ja Theresa jäävät hieman tylsemmiksi, vaikka hekin saavat omat hetkensä olla esillä ja Richardson ja Meyer tekevät oivaa työtä osissaan. Hillard jatkaa sujuvana kauhuelokuvan lapsinäyttelijänä, osoitettuaan taitonsa Netflixin The Haunting of Hill House -sarjassa (2018). Cagen kanssa voi mennä helposti joko syteen tai saveen. Hulluista rooleistaan tunnettu Cage ottaa alkupuoliskon yllättävänkin rennosti, kunnes alkaa pikkuhiljaa revittelemään yhä vain enemmän ja enemmän. Näin hän voi mennä loppua kohti täysin hulluksi paljon sujuvammin kuin jos hän aloittaisi heti täysin sekopäänä. Joissain filmeissä Cagen sekoilu lähinnä nolottaa, mutta tässä se viihdyttää suuresti.
Elokuvassa nähdään myös mm. Elliot Knight vesitutkija Ward Phillipsinä, joka saa liian paljon ruutuaikaa siihen nähden, kuinka paljon tylsempi hahmo hän on Gardnerin perheeseen verrattuna, sekä Q'orianka Kilcher, Tommy Chong ja Josh C. Waller pienissä osissa pormestarina, outona erakkona ja sheriffinä.
Koska en ole lukenut H. P. Lovecraftin alkuperäistä "The Colour Out of Space" -novellia, en voi verrata elokuvaa siihen. Sen voin kuitenkin sanoa, että Lovecraftin teosta on paljon modernisoitu ja 1920-luvun sijaan elokuva tapahtuu nykyaikana, mikä voi suututtaa monia Lovecraftin suuria faneja. Tietämättä sen kummemmin lähdemateriaalista, pidin Color Out of Spacea erittäin hyvänä scifikauhuteoksena. Eritoten innostuin siitä, ettei elokuva luota typeriin äkkisäikäytyksiin ja viljele genren kliseitä läpi kestonsa puuduttavuuteen asti. Filmissä rakennetaan rauhassa tunnelmaa ja herätetään vähitellen inhan ahdistavaa tunnetta katsojassa. Vaikka Lovecraftin tyylin mukaisesti filmi sisältää hirviömäisiä olentojakin ja muita kummajaisia, on jo itse vaaleanpunaisena ja violettina hohtavasta valosta tehty karmiva. Samalla se myös lumoaa. Katsoja voi tuntea olevansa eristyksissä keskellä metsää Gardnerin perheen kanssa, eikä pakotietä tunnu löytyvän.
Samalla tavoin kuin Nicolas Cage tuo hulluuttaan esille aste kerrallaan, elokuvan outoilutkin nostavat kierroksia läpi leffan. Paikoitellen tämä johtaa hyvinkin friikkeihin hetkiin ja kuviin ilmestyksistä, mitkä tuovat herkästi mieleen John Carpenterin The Thing - "se" jostakin -kauhuelokuvan (The Thing - 1982). Välillä elokuva käy todella trippaavana, aivan kuin se olisi aineissa. Tämä lisää leffan samanaikaista karmivuutta ja lumoavuutta. Vasta lopussa leffan outoilu alkaa kyllästyttämään ja finaali jatkuu kauemmin kuin sen kannattaisi. Lopussa elokuva myös kompastuu hieman, kun se yrittää selittää, mistä kaikessa on kyse. Kokonaisuutena Color Out of Space on silti todella mainio ja kummallinen teos, mikä jännittää ja ihmetyttää. Mystisen valon tavoin elokuva itsessään vetää puoleensa ja sen haluaisi katsoa uudestaan, jotta siitä voisi löytää uusia puolia, mitkä avaisivat katselukokemusta entisestään.
Ohjaaja Richard Stanleyn aiemmat työt eivät ole minulle lähes lainkaan tuttuja ja tiedänkin vain Tohtori Moreaun saaren, mistä hän sai potkut kesken kuvausten. Onkin mielenkiintoista pohtia, kuinka Stanleyn ura olisi kulkenut ilman potkuja. Color Out of Spacen kautta hän tekee iskevän paluun ja toivonkin, että elokuva tienaa tarpeeksi, jotta hän voisi toteuttaa suunnitelmansa ja tehdä lisää elokuvia Lovecraftin kirjojen pohjalta. Stanley rakentaa henkeä taidokkaasti ja hänen ja Scarlett Amariksen työstämä käsikirjoitus on mielenkiintoinen modernisointi Lovecraftin kirjasta. Kyseessä on myös hyvin kuvattu filmi, missä todella hyödynnetään värimaailmaa ja valoja vaikuttavasti. Hirviöissä ilahduin suuresti siitä, että ne on toteutettu vanhanaikaisella tyylillä, praktikaalitehostein. Mukana on myös digiefektejä ja niistä harmillisesti huomaa pienen budjetin. Äänimaailma on onnistuneesti rakennettu äänitehosteista Colin Stetsonin säveltämiin, mystisiin ja painostaviin musiikkeihin.
Yhteenveto: Color Out of Space on erittäin mainio scifikauhuelokuva, mikä Nicolas Cagen tavoin nostaa hulluuden kierroksia, mitä pidemmälle leffa kulkee. Vähitellen ohjaaja Richard Stanley kasvattaa tunnelmaa, missä hän yhdistelee hienosti ahdistavuutta ja lumoavuutta. Valoja ja värejä pursuava meteoriitti on samanaikaisesti karmiva ja kaunis ilmestys. Leffa osaa revitellä oikeissa kohdissa ja sen muutos trippaavaksi outoiluksi on taidokasta. Omasta mielestäni elokuva olisi voinut tietyissä hetkissä outoilla vieläkin rohkeammin. Toisaalta lopussa taas sekoilu alkaa kierrättämään itseään ja muuttuu hieman puuduttavaksi. Näyttelijät tekevät oivaa työtä ja Cage pitää hulluutensa viihdyttävänä, eikä muutu noloksi. Yksi suosikkijutuistani elokuvassa on kuitenkin se, kuinka siinä käytetään vanhanaikaisia praktikaalitehosteita ällöttävien hirvityksien luomiseen. Color Out of Space voi jakaa Lovecraftin fanien mielipiteitä muutostensa vuoksi, mutta omana scifikauhuteoksenaan se on piristävän erilainen ja hyvä paketti nykypäivän massakauhun keskellä. Toivonkin leffan menestyvän tarpeeksi, jotta Stanley pääsee tekemään lisää filmatisointeja Lovecraftin teosten pohjalta.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 31.1.2020
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com
Color Out of Space, 2019, SpectreVision, ACE Pictures Entertainment, BRO Cinema, XYZ Films
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti