Arvostelu: Candyman (2021)

CANDYMAN

Ohjaus: Nia DaCosta
Pääosissa: Yahya Abdul-Mateen II, Teyonah Parris, Nathan Stewart-Jarrett, Kyle Kaminsky, Colman Domingo, Brian King, Miriam Moss, Rebecca Spence, Vanessa Williams, Michael Hargrove ja Tony Todd
Genre: kauhu
Kesto: 1 tunti 31 minuuttia
Ikäraja: 16

Clive Barkerin novelliin The Forbidden (1984) perustuva kauhuelokuva Candyman (1992) oli kehuttu hitti, jolle päätettiin tehdä jatkoa. Jatko-osat Candyman: Farewell to the Flesh (1995) ja Candyman 3 - kuolinpäivä (Candyman: Day of the Dead - 1999) olivat kuitenkin lytättyjä ja joksikin aikaa elokuvasarjan teko lopetettiin, vaikka 2000-luvun alussa puhuttiinkin sarjan yhdistämisestä kauhuelokuva Leprechauniin (1993). Vuonna 2018 ilmoitettiin, että Jordan Peele oli työstämässä uutta Candyman-elokuvaa ja kuvaukset käynnistyivät elokuussa 2019. Elokuvan oli tarkoitus ilmestyä kesäkuussa 2020, mutta koronaviruspandemian takia julkaisua on jouduttu siirtämään. Candyman ilmestyi Yhdysvalloissa jo tämän vuoden elokuussa, mutta vasta nyt se saapuu myös Suomeen. Itse katsoin alkuperäisen Candymanin viime vuonna ja pidin siitä paljon. Aloinkin positiivisin mielin odottamaan uuden filmin näkemistä ja harmittelin, kun se julkaistiin maailmalla, mutta Suomen ensi-illasta ei ollut tietoakaan. Iloitsin, kun pääsin vihdoin katsomaan Candymanin muutamaa päivää ennen sen ilmestymistä.

Taiteilija Anthony McCoy muuttaa tyttöystävänsä kanssa Cabrini Greeniin ja kuulee myytin Candymanista, koukkua käyttävästä murhaajasta, joka kutsutaan esiin sanomalla hänen nimensä viidesti peilin edessä. 

Aquaman-elokuvasta (2018) parhaiten tunnettu Yahya Abdul-Mateen II näyttelee Anthony McCoyta, taidemaalaria, joka muuttaa galleristityttöystävänsä Briannan (Teyonah Parris) kanssa Chicagossa sijaitsevaan Cabrini Greeniin, tietämättä paikan pahaenteisestä menneisyydestä ja urbaanilegendasta. Anthony tietty kiinnostuu heti kuullessaan Candymanin tarinasta ja ryhtyy tutkimaan myyttiä sillä toiveella, että se voisi inspiroida uuteen teokseen. Eipä Anthony tiedä, ettei kyse olekaan vain legendasta... Abdul-Mateen II tulkitsee hyvin hahmonsa tunnetiloja kiehtomuksesta kauhistuneisuuteen ja oivaa työtä tekee myös Briannaa esittävä Parris. Brianna jää hahmona hieman tylsemmäksi, tavanomaiseksi kumppaniksi, joka ei usko, kun rakas kertoo alkaneensa nähdä painajaismaisia asioita.

     Lisäksi elokuvassa nähdään myös mm. Nathan Stewart-Jarrett Briannan veljenä Troyna, Kyle Kaminsky Troyn poikaystävänä Gradyna, Colman Domingo pesulaa pyörittävänä Burkena, Brian King taidekauppias Clivena, Rebecca Spence taidekriitikko Finleynä, sekä Vanessa Williams Anthonyn äitinä. Vaikka Candymania esittääkin tällä kertaa pääasiassa Michael Hargrove, fanit voivat iloita, sillä myös Tony Todd nähdään ikonisessa roolissaan.

Toisin kuin ennakkoon moni varmaan luuli ja uskoi, uusi Candyman ei ole uudelleenfilmatisointi vuoden 1992 elokuvasta, vaan se on jatko-osa sille. Vuoden 2018 Halloween-elokuvan tavoin kyseessä on jatko-osa, joka pyyhkii aiemmat jatko-osat pois aikajanalta. Halloweenin tavoin nimi on pidetty tismalleen samana kuin alkuperäisessä, jolloin tästä lähtien täytyy aina täsmentää keskusteluissa, kummasta Candymanista puhuu. Vaikka tämä uusi kauhuelokuvien trendi onkin hömelö, voin ilokseni todeta, että uusi Candyman on varsin pätevä jatko-osa ja ennen kaikkea onnistuneen karmiva kauhuelokuva. Vaikka mukana onkin muutamat koviin ääniin perustuvat äkkisäikäytykset, pääasiassa ohjaaja Nia DaCosta luottaa jännittävän tunnelman luomiseen, joka hiipii hiljalleen katsojan ympärille ja nappaa koukkuunsa. Vaikka alkuperäisen elokuvan nähnyt tietää heti, mitä on luvassa, mysteeriä jää silti lumoutuneena tutkimaan ja leffan puolentoista tunnin kesto kuluukin vauhdilla.

Kuten varmasti monet tietävät, Candymanin legendaan kuuluu murhaajan nimen lausuminen viisi kertaa peilin edessä, jonka jälkeen Candyman ilmestyy peilissä kutsujan taakse ja murhaa hänet. Peilejä hyödynnetäänkin todella vaikuttavasti ja luovasti pitkin elokuvaa. Katsoja huomaa pian tarkkailevansa taustojen kaikenlaisia heijastavia pintoja, sillä Candyman on vähän väliä vaanimassa uhrejaan. Monet vaanimiset jäävät varmasti huomaamatta ensimmäisellä katselulla, mutta onneksi elokuva on niinkin mainio, että sen katsoo oikein mielellään uudestaankin. Sen lisäksi, että hitaasti rakentuvan kauhun ystävät saavat haluamansa, myös goreilun ystäville on tiedossa hieman nannaa, eikä tekoverta säästellä.

Ohjauksen lisäksi DaCosta vastaa myös käsikirjoituksesta, yhdessä Jordan Peelen ja Win Rosenfeldin kanssa ja kolmikon työ on mainiota. He pitävät tutut jutut alkuperäisestä elokuvasta ilman, että ryhtyvät suoraan kertomaan sen tarinaa uudelleen. Lisäksi he saavat tuotua tarinaan paljon painavaa asiaa. Jo alkuperäisessä Candymanissa tarina toimi allegoriana rotusorrolle ja slummialueille, mutta tässä uudessa filmissä homma viedään vielä pidemmälle. Jotkut katsojat tämä voi vieraannuttaa elokuvasta ja he voivat kokea lopputuloksen saarnaavaksi, mutta toisaalta jonkinlaista saarnaa tarvitaan, kun elokuvakin osoittaa, että vaikka alkuperäisen ja uuden Candymanin välissä on kulunut noin 30 vuotta, ei suuria muutoksia ole tietyissä asioissa vieläkään tapahtunut. Myös tekniseltä puoleltaan elokuva on hyvin tehty. Kuvaus on erittäin tyylikästä ja sitä tukee oiva leikkaus. Lavasteet, asut, valaisu ja maskeeraukset ovat kaikki hyvin tehty, mutta kenties parasta visuaalisessa annissa ovat elokuvan varjoteatterina toteutetut kohtaukset. Säveltäjä Robert A. A. Lowe tunnelmoi kelvollisesti musiikeillaan, mutta olisin toivonut, että hän olisi rohkeammin hyödyntänyt alkuperäisen filmin kaunista, joskin hyytävää tunnusmelodiaa.

Yhteenveto: Vuoden 2021 Candyman on varsin mainio kauhuelokuva ja pätevä jatko-osa alkuperäiselle klassikolle. Ohjaaja Nia DaCostan rakentama tunnelma on aidosti jännittävä, eikä aikaakaan, kun katsoja pälyilee hermostuneena kaikkia taustalla näkyviä peilejä ja muita heijastavia pintoja, sillä Candyman tuntuu piileskelevän ja vaanivan kaikkialla. Uhka on jatkuvasti läsnä ja filmi pitääkin otteessaan läpi puolentoista tunnin kestonsa. Vaikka alkuperäisen elokuvan nähneelle murhaajan myytti on tuttu, uusi leffa saa silti katsojan koukkuun mysteerin tutkimiseen. Yahya Abdul-Mateen II on nappivalinta päärooliin taidemaalariksi, joka ryhtyy selvittämään Candymanin saloja ja muutkin näyttelijät tekevät hyvää työtä. Tekniseltä puoleltaan elokuva on vakuuttava hienoa kuvausta ja näyttävää varjoteatteria myöten. Käsikirjoituksesta löytyy painavaa, rasismiin liittyvää asiaa. Osalle katsojista tämä voi tuntua luotaantyöntävältä saarnalta ja vaikkei asiaa tuodakaan erityisen hienovaraisesti esille, pidin tekijöiden ratkaisuista paljon. Uusi Candyman toimii erittäin hyvin sekä alkuperäisen elokuvan faneille, että myös niille, joille murhaajan legenda on vielä entuudestaan tuntematon. Lopputekstit kannattaa muuten jäädä katsomaan kokonaan.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 5.10.2021
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com
Candyman, 2021, Metro-Goldwyn-Mayer, Universal Pictures, Monkeypaw Productions, BRON Studios, Creative Wealth Media Finance