AYA JA NOITA
アーヤと魔女
Ohjaus: Gorō Miyazaki
Pääosissa: Kokoro Hirasawa, Shinobu Terajima, Gaku Hamada, Etsushi Toyokawa, Yu Saito, Hiiragi Rumi ja Sherina Munaf
Genre: anime, fantasia
Kesto: 1 tunti 22 minuuttia
Ikäraja: 7
Aya ja noita on Studio Ghiblin uusi anime-elokuva ja se perustuu Diana Wynne Jonesin samannimiseen kirjaan (Earwig and the Witch - 2011). Vuoden 2014 elokuvan Marnie - tyttö ikkunassa (思い出のマーニー - 2014) ilmestymisen jälkeen studion monet elokuvat ohjannut Hayao Miyazaki päätti jäädä eläkkeelle ja samalla Studio Ghibli päätti myös jäädä tauolle elokuvien teosta. Monet yhtiön työntekijöistä siirtyivät töihin perustamaansa Studio Ponoc -yhtiöön ja muutaman vuoden ajan uskottiin, että Studio Ghibli olisi lopettanut hommat kokonaan. Kuitenkin loppuvuodesta 2019 Studio Ghibli ilmoitti tekevänsä paluun, tällä kertaa tietokoneanimaation voimin. Ayan ja noidan oli tarkoitus saada maailmanensi-iltansa Cannesin elokuvajuhlilla 2020, mutta koronaviruspandemian peruttua festivaalin, julkaisua siirrettiin. Nyt Aya ja noita on vihdoin alkanut kiertämään elokuvateattereita maailmalla ja itse olin innoissani, kun kuulin Studio Ghiblin tekevän uutta elokuvaa... siis siihen asti, että näin trailerin ja kammoksuin filmin visuaalista ilmettä. Meninkin hyvin epäröivin tuntein katsomaan Ayaa ja noitaa sen lehdistönäytöksessä.
Orpokotiin vauvana jätetty Aya adoptoidaan uuteen kotiin. Ayan adoptiovanhemmat paljastuvat noidiksi ja Aya pistetään auttamaan loitsujen teossa. Aya päättää saada noidat opettamaan hänellekin taikuutta, hinnalla millä hyvänsä.
Kun kyseessä on Studio Ghiblin elokuva, ei varmaan tule yllätyksenä, että päähenkilö on nuori tyttö, joka päätyy jonkinlaiseen taikamaailmaan. Tällä kertaa kyseessä on Aya (äänenä Kokoro Hirasawa), joka on aika lailla raivostuttavin narsistikakara, jonka olen ehkä koskaan elokuvissa nähnyt. Ayassa ei ole yhtään mitään pidettävää piirrettä ja elokuvaa oli tainnut kulua vain kolmasosa, kun jo koin suorastaan vihaavani hahmoa. Aya on täysin itsekeskeinen ruikuttaja, joka kokee suurta riemua alistaessaan muut tahtoonsa. Läpi leffan hän jopa täysin ääneen pohtii, kuinka saisi tämän tai tämän hahmon tekemään juuri niin kuin Aya tahtoo. Hän on inhottavan manipuloiva, toksinen ja kaikin puolin häijy likka, jonka touhuja seuratessa en voinut käsittää, miten kukaan elokuvaa tehnyt ajatteli, että tässä on hyvä päähenkilö tarinalle. Voisin antaa tämän jotenkin anteeksi, jos hahmolle olisi kirjoitettu kehityskaari parempaan suuntaan ja hän oppisi filmin aikana arvostamaan muita uudella tavalla tai ymmärtämään virheensä käytöksessään, mutta ei. Aya on ihan samanlainen ilkikurinen nulikka leffan alusta loppuun.
Muita hahmoja elokuvassa ovat noita Bella Yaga (Shinobu Terajima) ja jonkin sortin noitademoni Mandrake (Etsushi Toyokawa), jotka adoptoivat Ayan ja pitävät tätä periaatteessa panttivankinaan, noitien kissa Thomas (Gaku Hamada), sekä orpokodissa Ayan ainoa kaveri Custard (Yu Saito), jota käy sääliksi, sillä niin kaltoin Aya häntä kohtelee. Ei tarvitse olla edes kissafani, jotta Thomas-katti nousee suosikkihahmoksi leffasta, sillä poloista Custardia lukuunottamatta hahmot ovat niin rasittavia.
Kuten alussa kerroin, kyseessä on Studio Ghiblin ensimmäinen tietokoneanimaatiokokeilu. Yhtiö on tunnettu visuaalisesti häkellyttävän upeista teoksista, joissa käsin piirtävien animaattoreiden panostus loistaa kirkkaasti mielettömin tavoin. Vaikka toisaalta ymmärrän, että muutaman vuoden tauon jälkeen paluun tekevä Ghibli on halunnut kokeilla jotain uutta ja koska tietokone on animaation nykyvillitys, yhtiö päätti yrittää hypätä trendiin mukaan. Todella toivon, että jos yhtiö jatkaa leffojen tekoa, se palaisi takaisin käsin piirrettyihin animaatioihin, sillä Aya ja noita ei näytä kovin hyvältä. Siitä löytyy hienoja, maalauksellisia taustoja, joita studion leffoissa kuuluukin olla, mutta hahmojen puolesta se näyttää parhaimmillaan sellaiselta, mitä Pixar, Disney ja DreamWorks saivat aikaan 20 vuotta sitten. Hahmot liikkuvat ja puhuvat todella tönkösti, eikä heissä tunnu olevan mitään eloa.
Koska kyseessä on Ghiblin ensimmäinen digianimekokeilu, heikon animaation voisi katsoa sormien läpi, jos elokuva muuten toimisi. Onkin jopa hieman surkuhupaisaa, että elokuvan animointi, mikä oli etukäteen suurin pelkoni, oli lopulta yksi pienimmistä ongelmista itse filmissä. Ayan ja noidan käsikirjoitus on nimittäin suorastaan surkea. Sanoisin jopa että keskeneräinen. Elokuva tuntuu jopa loppuvan kesken kaiken. Teksti on pelkkä raakile, josta uupuu vielä kaikenlainen hahmokehitys, mielenkiintoiset tapahtumat ja ennen kaikkea kunnon tarina. Aya adoptoidaan noitataloon ja loppuleffa on lähinnä sitä, että hän yrittää keksiä keinoa saada noidat alistumaan tahtoonsa, samalla kun hänet pakotetaan tekemään erilaisia askareita. Filmissä ei tapahdu lähes mitään kiinnostavaa. Se on puuduttavan tylsä ja kestoa on vain tunti ja parikymmentä minuuttia. Elokuvasta löytyisi potentiaalia esimerkiksi liittyen Ayan taustaan ja vaikka sitä lopulta löyhästi avataankin, toteutus ontuu pahasti. Ensinnäkään katsojaa ei lopulta kiinnosta, sillä Aya on niin hirveä hahmo ja toiseksi Ayaa itseään ei tunnu kiinnostavan oma taustansa, vaikka se on hänelle itselleen vielä isompi mysteeri kuin katsojalle.
Hahmojen, animoinnin ja käsikirjoituksen lisäksi leffan ohjauskaan ei toimi. Ohjauksesta vastaa animelegenda Hayao Miyazakin poika Gorō Miyazaki, joka oli aiemmin ohjannut Studio Ghiblille leffat Maameren tarinat (ゲド戦記 - 2006) ja Kukkulan tyttö, sataman poika (コクリコ坂から - 2011), jotka harmillisesti lukeutuvat itselläni niiden harvojen Ghiblien joukkoon, joita en ole vielä nähnyt. Miyazaki junior ei onnistu tekemään Ayasta ja noidasta millään lailla taianomaisen tuntuista elokuvaa, mikä on suuri sääli, kun miettii studion monia aiempia maagisia teoksia täynnä mitä mielikuvituksellisempia olentoja ja maailmoja. Leffa valitettavasti jumittaa pääasiassa noitien talossa ja vaikka siitä löytyy kieltämättä vekkulimaisia juttuja, kuten katoilevat ovet ja ikkunat, sekä huoneet, jotka ovat niin suuria, ettei niiden kaikella järjellä pitäisi mahtua talon sisälle, ei talo koskaan tarjoa mitään vau-tunnetta. Loppujen lopuksi Aya ja noita on käsittämätön epäonnistuminen kaikilla osa-alueilla ja kaikista näkemistäni Studio Ghiblin elokuvista ehdottomasti huonoin.
Yhteenveto: Aya ja noita on käsittämättömän huono anime-elokuva ja suorastaan nolo paluu bisnekseen yhdeltä maailman parhaista studioista. Ghiblin päätös tehdä tietokoneanimaatiota käsin piirretyn animen sijaan on ajatuksen tasolla vielä ihan ymmärrettävä, mutta toteutus ontuu ja pahasti. Hienoista taustoista huolimatta visuaalinen ilme näyttää viimeistelemättömältä ja töksähtelevältä, aivan kuin budjetti olisi loppunut kesken kaiken. Vielä viimeistelemättömämpi on käsikirjoitus, joka on pelkkä raakilepohja potentiaaliselle fantasiasadulle. Tarinaa on hädintuskin nimeksikään, leffassa ei tapahdu melkein mitään kiinnostavaa, koko homma tuntuu loppuvan täysin kesken ja kaikkein pahinta on, että päähahmosta on kirjoitettu raivostuttavan ärsyttävä narsistikakara, jota saattaa nopeasti huomata inhoavansa. Ayalle ei ole vaivauduttu edes työstämään kehityskaarta, vaan hahmo pysyy samanlaisena vastenmielisenä nulikkana loppuun asti. Vaikka kestoa on vain tunti ja parikymmentä minuuttia, leffa käy myös tylsäksi ja raskaaksi katsottavaksi. Aya ja noita on ehdottomasti Studio Ghiblin surkein tuotos ja on käsittämätöntä, että aiemmin hienoja, visuaalisesti vaikuttavia, ajatuksia herättäviä ja taianomaisia koko perheen elokuvia tarjonnut yhtiö on päästänyt ulos jotain näin tökeröä.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 19.5.2021
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com
アーヤと魔女, 2020, Studio Ghibli, NHK, NHK Enterprises
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti